Elämme Suomen kaupungistumisen kolmatta aaltoa

Suomessa kaupungistuminen alkoi keskiajalla, jolloin perustettiin kuusi kaupunkia. Moderni kaupungistuminen pääsi vauhtiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun suuret teollisuuskaupungit alkoivat syntyä. Reilussa viidessäkymmenessä vuodessa (1860–1913) maan teollisuustyöväestön määrä lähes kolmetoistakertaistui nousten 11 800 hengestä 150 000 henkeen. Työväestö koostui pääasiassa maaseudulta pois muuttaneista.

Toinen aalto sijoittui 1950–1970 luvuille. Agraarissa Suomessa kaupungistumiskehitystä oli karsastettu ja sitä vastaan oli yritetty taistella. Viimeinen yritys padota kaupungistumista oli sotien jälkeinen asutuspolitiikka. Evakot ja rintamamiehet asutettiin nimenomaan maaseudulle. Se oli tietoinen, urbanismin vastainen valinta. Hyvin pian oli selvää, että syntyneille suurille ikäluokille maaseutu ei pystynyt tarjoamaan elantoa. Alkoi muuttoliike sieltä pois. Toisaalta muutto suuntautui Ruotsin teollisuuskaupunkeihin, toisaalta etelän suuriin kaupunkeihin, jonne muuttajien tarpeisiin alkoi nopeasti nousta lähiöitä. Muutoksen nopeutta kuvaa, että vuonna 1950 neljännes väestöstä (26 %) asui kaupungeissa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaupungeissa asui ensi kertaa hieman enemmän väkeä kuin niiden ulkopuolella. Näin on ollut siitä lähtien.

Nyt elämme kaupungistumisen kolmatta aaltoa. Sen alkupisteeksi voidaan katsoa 1990-luvun lama ja sen jälkeen tapahtunut näkemyksen muutos. Kun ennen pyrittiin pitämään koko Suomi asuttuna, pelataan nykyään yhä enemmän kaupungistumisen ehdoilla. Näkemyksen muutokselle on useita syitä. Eräs syy on ennen kaikkea kaupan ja talouselämän globalisoituminen. Se on merkinnyt kansainvälisen kilpailukyvyn painottamista. Tämän puolestaan on nähty vaativan kasvavien seutujen tukemista. Se taas on ruokkinut muuttoliikettä kasvukeskuksiin. Vanha aluepoliittinen ajattelu on hylätty. Enää ilmeisesti koko Suomea ei tarvitse pitää asuttuna, eikä yhtäläisiä palveluita ole tarpeen tarjota kaikkialla. Tämän nähdään nykyään olevan ”liian kallista” ja uhkaavan kalleudellaan jopa kansainvälistä kilpailukykyä. Kaikkien aikojen vaurain Suomi ei pysty – tai halua – pitää yllä rakenteita, joita paljon varattomampi valtio rakensi.

K-8 aluetta (Alavus, Ilmajoki, Isokyrö, Kauhava, Kuortane, Kurikka, Lapua ja Seinäjoki) ja sen aluekehitystä tutkiva Muuttomoottori -hanke pureutuu mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tyydyttävä elämänlaatu mahdollista ilman kaupungistumiseen kuuluvaa keskittymistä? Voiko urbanismiin liitettyjä hyviä asioita – kuten sivistys, osaaminen, avoimuus, kansainvälisyys ja monimuotoisuus – toteuttaa ilman voimakasta väestön kasvua? Millainen K-8 alueen tulisi tulevaisuudessa olla, jotta se olisi asukkailleen kiinnostava, palkitseva ja sekä veto- että pitovoimainen elinympäristö? Tulevaisuus on juuri sellainen, miksi me sen teemme.

Markku Mattila
FT, Dos.
Erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Juttu on julkaistu Ilkassa 20.1.2020

Eturauhassyövän hormonihoidon haittoja ryhdytään ehkäisemään Seinäjoella säännöllisen liikunnan avulla

Eturauhassyövän hormonihoidon vaikutukset

Eturauhassyövän hormonihoito perustuu miessukuhormoni testosteronin tuotannon lopettamiseen tai sen vaikutuksen poistamiseen elimistössä.  Kyseessä on tehokas hoitomuoto aluksi jopa levinneessä eturauhassyövässä. Hoidon haittavaikutuksena on kuitenkin lihasten ja luuston heikkeneminen sekä rasvakudoksen määrän lisääntyminen. Tämä aiheuttaa pidemmän päälle toimintakyvyn heikkenemistä. Hoitoon voi liittyä myös uupumusta.

Säännöllinen liikunta ehkäisee näitä haittoja ja parantaa elämänlaatua hormonihoidon aikana. Paras vaikutus on sekä kestävyystyyppistä liikuntaa että lihaskuntoa ylläpitävää ja vahvistavaa voimaharjoittelua sisältävällä ohjelmalla. Kynnyksenä saattaa kuitenkin olla säännöllisen liikunnan, etenkin kuntosalityyppisen voimaharjoittelun aloittaminen, jos sellaisesta ei ole aikaisempaa kokemusta.

Aiemmat liikuntakokemukset Tampereelta

Tampereen yliopistossa on meneillään tutkimus, jossa hormonihoidossa olevat eturauhassyöpäpotilaat jaetaan kahteen liikuntaryhmään. Toinen ryhmä osallistuu kolmen kuukauden ajan ohjattuun ryhmäliikuntaan, jossa ohjelma sisältää sekä kestävyysharjoittelua että voimaharjoittelua kuntosalilla. Toinen ryhmä liikkuu saman ajan omatoimisesti. Tämän jälkeen kumpikin ryhmä jatkaa omatoimista harjoittelua, ja liikunta-aktiivisuutta seurataan vielä kolmen kuukauden ajan. Tämä tutkimus osoittaa, että molemman ryhmän miehet kokevat hyötyvänsä liikunnan lisääntymisestä. Omatoimisen liikunnan ryhmässä lisäys koostuu etupäässä kestävyystyyppisestä harjoittelusta (kävely, sauvakävely), kun taas ohjatun liikuntaryhmän miehistä noin 60 % jatkaa kuntosaliharjoittelua myös omatoimisesti jopa silloin, kun aiempaa kokemusta harjoittelusta ei ole. Tämä näkyy suurempina edullisina muutoksina lihaskunnossa sekä veren sokeri- ja kolesteroliarvoissa.

Seinäjoen liikuntaryhmä

Tutkimustulosten innoittamana Seinäjoella aloitettiin syksyllä 2019 ensimmäistä kertaa hormonihoidossa olevien eturauhassyöpäpotilaiden ohjatun liikunnan ryhmä. Se toteutetaan Seinäjoen keskussairaalan kirurgian klinikan sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun fysioterapiakouluttajien ja -opiskelijoiden yhteistyönä. Ryhmä harjoittelee kerran viikossa 12 viikon ajan ammattikorkeakoulun tiloissa. Kukin harjoitus sisältää kestävyys- ja voimaharjoitteita. Viimeinen harjoituskerta järjestetään kaupallisen kuntosalin tiloissa. Näin lasketaan kynnystä siirtyä omatoimiseen harjoitteluun ryhmäharjoittelun jälkeen. Mahdollisuutta osallistua tähän ryhmään tarjotaan hormonihoidossa oleville eturauhassyöpäpotilaille urologin vastaanottokäyntien yhteydessä Seinäjoen keskussairaalassa.

Kirurgian professori, urologi Teemu Murtola
Seinäjoen keskussairaala, kirurgian klinikka
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta

 

Juttu on ilmestynyt Ilkassa 13.1.2020

Kuntosalikuva pixabay

 

Tietotekniikka ja älykäs automaatio vaikuttavat arkeesi

Automaatio ja tietotekniikka kehittyvät suurin harppauksin. Tietotekniikan ja pilvipalveluiden kasvava tietojenkäsittelykapasiteetti on mahdollistanut sen, että yhä useampaan automaatiojärjestelmään voidaan lisätä esim. koneoppimista ja konenäköä sekä data-analyysiä, jotka eivät perinteisillä automaatiojärjestelmillä olleet mahdollisia.

Etelä-Pohjanmaan ruokamaakunnan kannalta on erityisen mielenkiintoista, kuinka tietotekniikka ja esineiden internet (IoT) pystyvät varmistamaan yhä tarkemman ja varmemman elintarvikkeiden jäljitettävyyden. Konenäköä ja koneoppimista hyödynnetään enenevissä määrin elintarvikkeiden laadunvarmistuksessa. Tietotekniikka takaa myös nykyistä paremman ja ympäristöystävällisemmän kuljetuslogistiikan, kun sitä aletaan yhä enemmän optimoida päästöjen minimoimiseksi. Harva tulee ajatelleeksi, että erilaisten päästöjen vähentäminenkin on tietotekniikan ansiota. Esimerkiksi erilaisia palotapahtumia on optimoitu ohjausalgoritmeillä. Näin voidaan vaikuttaa polttoaineen kulutukseen ja päästöihin. Nykyautot eivät enää selviäisi päästörajoituksista ilman tietokoneohjattua polttoaineensyöttöä. Uusiutuva energiakaan ei toimi tehokkaasti ilman tietotekniikkaa: sekä aurinkokennojen että tuulivoimaloiden hyötysuhde optimoidaan ohjausalgoritmeilla.

Siirtyvätkö fyysiset laitteet pilveen?

Pilvipalveluiden kehittyminen saattaa johtaa siihen, että useat tähän asti fyysisisinä tuntemamme laitteet siirtyvät pilveen. Voi olla, että esimerkiksi seuraavan sukupolven sähköverkon suojareleet toimivatkin vain ohjelmistona pilvessä, eikä fyysistä laitetta enää tarvita. Uudenaikaista ”laitetta” ohjataan nettikäyttöliittymän kautta.

Luonnollisesti edelleen tarvittaisiin sähköverkkoon fyysiset anturit mittamaan virta- ja jännitetietoja, sekä toimilaitteet katkaisemaan virran sähköverkon viallisista osista. Nämä ovat yhteydessä pilvessä sijaitsevaan ohjelmistolaitteeseen internetin kautta. Toki tällainen ”laite” on vielä tulevaisuutta mm.  erilaisten turvallisuusmääräysten ja tietoturvakysymysten takia. Tyyppihyväksynnän saaminen pilvessä olevalle turvallisuuskriittiselle laitteelle on vielä mahdotonta.

Tietotekniikka on yhä tulevaisuuden ala!

Asiat eivät ole pysyviä. Koneoppimien tulee yhä enemmän ihmisen avuksi erilaisissa työtehtävissä lähivuosina. Tietotekniikan työpaikat ovat tulevaisuutta. Jo nyt lähes ammatissa kuin ammatissa joutuu tietotekniikan kanssa tekemisiin. Myös yritysten kannattaa panostaa tietotekniikan ja automaation uusien mahdollisuuksien käyttöönottamiseen. Edelläkävijyys digitalisoinnissa nähdään yleisesti yrityksille kilpailuvalttina. Tulevaisuudessa tietotekniset taidot ovat kaikille vielä välttämättömämpiä kuin nyt.  Tietotekniikkaa kannattaa siis opiskella.

Timo Mantere, sulautettujen järjestelmien Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkassa 6.1.2020.

 

 

Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä apua maaseudun kylien palvelutuotantoon?

Monissa maaseutukylissä palvelujen heikko saavutettavuus varjostaa asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Ruokaostokset, terveyspalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit löytyvät yhä useammin vain kuntakeskuksista ja kylien raitit hiljentyvät.

Monet maaseudulla toimivat yhdistykset ovatkin aktivoituneet tuottamaan kylällä tarvittavia palveluita itse.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemän selvityksen mukaan jopa puolet maakunnan alueella toimivista kyläyhdistyksistä on kiinnostunut ottamaan enemmän vastuuta oman kylän palveluiden kehittämisestä. Voidaan sanoa, että maaseudun kylistä on tulossa yhteiskunnallisia yrittäjiä.

Mitä siis on yhteiskunnallinen yrittäjyys?

Yhteiskunnallinen yrittäjyys viittaa yritystoimintaan, jonka ensisijainen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen harjoittamalla vastuullista liiketoimintaa.

Kyläyhdistyksiin sovellettuna yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että yhdistyksen toiminta tai osa siitä muutetaan yritystoiminnaksi, jonka voitto ohjataan takaisin yhteisön kehittämiseen.

Kyläyhdistys saattaa esimerkiksi harjoittaa matkailutoimintaa, vuokrata asuntoja tai omistaa energiatuotantoa, joista saatavat liikevoitot käytetään kyläläisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tavoitteena on rakentaa kylien omasta palvelutuotannosta entistä organisoidumpaa ja pitkäjänteisempää, jolloin toiminnalle muodostuu jatkuvuutta.

Kylien aktiivinen palvelujen tuottaminen tarvitsee myös kuntien tukea

Myös kuntapäättäjät pitävät vapaaehtoisvoimin toteutettavaa palvelutarjontaa vastauksena kunnallisten palvelujen vähenemisen synnyttämään palveluvajeeseen.

Myötämielinen asenne kylien omaehtoista palvelutuotantoa kohtaan onkin tärkeää. Mutta menestyäkseen kylien yhteiskunnallinen yrittäjyys tarvitsee myös konkreettisempia kädenojennuksia. Näitä voisivat olla esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden strategian pohtiminen kuntatasolla tai julkisten hankintojen pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin niin, että myös pienet yhteiskunnalliset yritykset voivat niihin osallistua.

Lisää tietoa Ruralia-instituutin yhteiskunnallisen yrittäjyyden hankkeista ja niiden tuloksista löytyy täältä.

Merja Lähdesmäki

Vanhempi tutkija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa

Juttu on julkaistu Ilkassa 30.12.2019.

Evoluutio + kulttuuri = maailman pelastamisen kaava?

Ilmastonmuutoksen todellisuutta harvat enää kieltävät. Se on tullut siinä määrin ihollemme, että häpeämme lentämistä ja isolla dieselkatumaasturilla ajamista. Suomessakin koululaiset menivät äskettäin ilmastolakkoon. Etelä-Pohjamaalla asiasta on innostuttu laimeammin. Miksi?

Synnynnäiset ajattelu- ja toimintamallit tukevat kestämätöntä kulutusta

Valitettavasti pitkä kehityshistoria sekä alituinen kamppailu resursseista ja valta-asemista on varustanut meidät monilla sopeumilla, jotka tukevat kestämätöntä kulutusta. Esimerkkejä näistä ovat taipumukset itsekkyyteen, lyhyen aikavälin ajatteluun, suhteellisen statuksen tavoitteluun, muiden matkimiseen ja kyvyttömyyteen hahmottaa omien tekojen näkymättömiä seurauksia. Nämä sopeumat paradoksaalisesti vauhdittavat ilmastonmuutosta ja luonnon vahingoittumista. Onko tilanne todella näin toivoton? Onneksi ei. Inhimillisillä perusmotivaatioilla on moninaiset sosiaaliset ja kulttuuriset ilmentymät. Evoluution tuottamat inhimilliset motivaatiot, kuten läheisten suojelu sekä liittolaissuhteiden luominen, sinänsä vaikuttavat aika samalla tavalla kaikissa yhteisöissä. Silti ne voivat ilmetä ajattelussa ja käyttäytymisessä hyvin eri tavoilla riippuen kunkin yhteisön sosiaalisista ja kulttuurisista arvostuksista. On esimerkiksi osoitettu, että ultra-ortodoksisessa lahkossa miehet tavoittelevat statusta osoittamalla uskonnollista vakaumusta, kun taas maallisimmissa piireissä omistusten avulla. Miten tämä liittyy kestävään kulutukseen?

Kuluta kestävästi ja valitse luomua – saa arvostusta?

Tutkimme luomuruoan suosimisen kytkeytymistä muilta saatuun arvostukseen. Evoluutioteorian mukaan ihmiset jakavat arvostustaan niille, jotka uhraavat resurssejaan muiden hyväksi. Luomuruoan suosiminen on sen kalliimman hinnan, rajoitetumman saatavuuden sekä luonnolle ja eläimille koituvien hyötyjen vuoksi yksi esimerkki tästä. Toden totta, tutkimuksemme tuloksena oli, että luomuruoan suosijaa pidettiin arvostetumpana, epäitsekkäämpänä ja rehellisempänä kuin konventionaalisen ruoan suosijaa.  Tämä päti kuitenkin vain tietyssä ”sosio-kulttuurisessa kuplassa” eli kaupungistuneessa Etelä-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla arvostusta voidaan saada enemmän vaikka lähiruokaa suosimalla – kestävä valinta sekin. Tällöin arvostuksen saaminen nousee oman heimon etujen ajamisesta. Yhdistämällä ymmärryksen luontaisista taipumuksistamme ja kulttuurisista arvostuksistamme voimme kehittää entistä toimivampia ratkaisuja kestävän kulutuksen edistämiseksi.

Harri Luomala, kuluttajakäyttäytymisen Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkassa 23.12.2019

Oppia Afrikasta

Työssäni Ruralia-instituutissa olen järjestänyt noin sata kotiseutukeskustelua kylissä ja lähiyhteisöissä. Yksi iso puheenaihe on kylien roolin muuttuminen. Nykyään uudet tulijat eivät aina luontevasti tutustu saatikka samastu kyläyhteisöönsä. Perinteinen seuratyö ei nettimaailman natiiveja innosta. Kyläilykulttuuri kuoli 1980-luvulla. Naapurissa ei enää käskemättä käydä. Kun lähipalveluja ei ole, ei tavata arjessakaan. Miten uusi asukas näissä oloissa voisikaan kotoutua? Tilanne on uusi. Harmitellaan, mutta kukaan ei tunnu keksivän, mitä tehdä. Kenellä on pallo, kyläläisillä vai muuttajalla? Näin Etelä-Pohjanmaalla.

Olen pohtinut uuteen ympäristöön sopeutumista myös eteläafrikkalaisten kanssa Merafongin kunnassa. Eteläpohjalaisten ja -afrikkalaisten keskustelujen välillä on huima ero. Monikulttuurisuus on Etelä-Afrikalle tyypillistä. Maaseudullakin törmää kulttuurien kirjoon. Siksi jokainen on miettinyt asiaa, ja vastauksia annetaan kuin apteekin hyllyltä.

Mitä ihminen voi tehdä kotoutuakseen? Muita ei saa loukata. On noudatettava sääntöjä. On ymmärrettävä paikallista kulttuuria. Tarvitaan kunnioitusta. Se, mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle.

Afrikkalaiset ovat selvästi pohtineet asiaa. Monilla on mietelause valmiina muuton varalle: Kunnioita yhteisöä. Ymmärrä asemasi. Keskustele itseäsi vanhempien kanssa. Tutki paikkaa ja opettele toimimaan siellä. Toisin sanoen: ole hiljaa ja kuuntele. Näissä sanoissa on englanninkielessä samat kirjaimet: listen = silent. Niillä on myös sisällöllinen yhteys: kunnolla voi kuulla vain, jos on itse hiljaa.

Jotkut ohjeista ovat keskenään ristiriidassa, mutta silti oivallisia: On hankittava paikallisia ystäviä, sillä paikka on ihmisiä. Omia juuriaan ei silti saa kadottaa, sillä paikka jättää ihmiseen aina jäljen. Siksi ajatus siitä, että uusi paikka otetaan omaksi viemällä sinne jotakin vanhasta, saa vahvaa kannatusta. Uudesta asuinpaikasta tulee sinun kotiseutusi, kun teet siellä sinulle tärkeitä asioita. Se luo kotoisuutta. Kyse on asenteesta: jokainen antaa itse merkityksen paikalle.

Alakoulun oppilaat tarjoavat konkretiaa: Tärkeintä on tutustua naapureihin. Jokin ruokalahja voi olla sopiva vieraanvaraisuuden osoitus. Se voi johtaa vastavierailuun ja tehdä koko yhteisölle hyvää. Yksi kertoo käyneensä esittäytymässä naapureille jo etukäteen. Varsinaisen muuttohetken tultua asukkaat olivatkin jo tuttuja.

Afrikkalaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhteisön ulkopuolelle ei kannata jäädä. Yksi keskustelija antaa kolmiosaisen ohjeen. Minä jätän sen eteläpohjalaisille muistolauseeksi: 1. elä maassa maan tavalla, 2. tutustu ihmisiin ja liity yhteisöösi, 3. älä tallo muiden varpaita.

Sulevi Riukulehto toimii Epanet-tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa ja ylimääräisenä professorina North-Westin yliopistossa Etelä-Afrikassa.

Juttu on julkaistu Ilkassa 16.12.2019.

Kilpailijoiden välinen yhteistyö on täynnä mahdollisuuksia

Menestyksekäs kilpailijoiden välinen yhteistyö perustuu samanlaisuuteen, kirjallisiin sopimuksiin, sitoutumiseen ja uskallukseen sopia rohkeasti työnjaosta ja tulosten jakamisesta. 

Arvokas keino kehittämiseen ja kasvuun

Yrityksissä keskitytään perinteisesti omaan menestymiseen ja kilpailukykyyn. Luonnollinen menestymismahdollisuus kilpailuedun saavuttamiseksi on yritysten välinen yhteistyö, yllättäen etenkin kilpailijoiden välillä. Koska kilpailijat toimivat samankaltaisilla tuotteilla/palveluilla ja samoilla markkinoilla, heillä on myös samankaltaiset tarpeet, intressit ja ongelmat.

Kilpailijoiden välinen yhteistyö voi mahdollistaa tärkeiden raaka-aineiden saatavuuden, paremman tuottavuuden ja tehokkuuden. Yhteistyön myötä voi myös saada uusia asiakkaita ja päästä uusille, tärkeille markkinoille.

Mutta.  Kilpailijoiden välisessä yhteistyössä samanlaisuus on haastavaa. Samanaikainen kilpailu ja yhteistyö on paradoksi, johon liittyy jännitteitä. Yhteistyötä suunniteltaessa on tärkeää aloittaa selvittämällä yhteistyön laillisuus. Sen jälkeen on mietittävä organisointi, tavoitteet ja kumppaneiden roolit.

Samankaltaiset pärjäävät yhdessä hyvin

Kilpailijat aloittavat yhteistyön yleensä kahdesta eri syystä. Yhteistyö on joko proaktiivista ja lähtee yritysten omasta tahdosta, tai sitten se on reaktiivista, ”pakko tehdä”. Silloin syynä voi olla esimerkiksi viranomaisten vaatimukset tai huono taloudellinen tilanne. Vapaaehtoinen yhteistyö toimii yleensä paremmin kuin pakko.

Kilpailijoiden, jotka ovat aloittamassa yhteistyötä, kannattaa satsata paljon aikaa alkuvaiheeseen. Ensiksi pitää varmistaa, että yrityksillä on samanlainen arvomaailma. Se voi esimerkiksi tarkoittaa, että molemmat arvostavat asiakkaiden hyvinvointia tai että molemmille yritysten tuotto tai voitto on tärkeintä. Toisaalta, yrityksillä pitäisi olla erilaiset, mutta silti sopusointuiset toiveet yhteistyön tavoitteista ja sisällöstä. Myös yhteistyön aikajänne on olennaista, siitäkin olisi hyvä olla samaa mieltä.

Käytäntö on opettanut, ettei kannata luottaa herrasmiessopimuksiin. Sopimukset pitää tehdä aina kirjallisina. Tieto ja tietotaito ovat yritykselle tärkeitä kilpailutekijöitä. Siksi yrityksen täytyy jakaa ja suojella niitä huolellisesti ja harkitusti.

Rohkea ja avoin kommunikaatio on ensiarvoisen tärkeää. Se liittyy mm. työnjakoon, työpanokseen, odotuksiin ja tavoitteisiin. Yhtä tärkeää on sopia yhteistyön tulosten jaosta. Avainsana menestymiseen on sitoutuminen: pidetään sopimuksista kiinni ja satsataan yhdessä yhteistyöhön.

Pahin kilpailija voi olla myös paras ystävä ja avain menestykseen. Yhdessä tehden on suuremmat mahdollisuudet voittoon kuin häviöön.

Annika Tidström, yrittäjyyden Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkassa 10.12.2019