Opiskelu kannattaa – aina!

Lukion ruotsinopettajani Riitta alias Maija Poppanen (nimi tuli nauhakengistä ja ihanasta suhtautumisesta maailmaan) tapasi sanoa: ”Opiskelu kannattaa aina, sitä ei koi syö eikö ruoste raiskaa”. Voi kuinka Riitta olitkaan oikeassa. Kuinka kaipaankaan sinua, seuraatko meitä sieltä pilven reunalta?

Ruotsin kielen preliminäärissä luokan keskiarvo oli tasan 5/10. Riitta sanoit silloin: ”Tämä on katastrofi, ymmärrättekö, vain yksi kuukausi aikaa ja preliminääristä tuli tällainen tulos. Olen pettynyt teihin. Miten aiotte kuroa tämän osaamattomuuden kiinni?” Olinhan minäkin ihan vähän huolissani, taisin saada kuutosen. Mutta, mutta. Kaikki pääsimme ylioppilaskirjoituksista läpi – osa meistä jopa yli odotusten. Kiitos Riitta huolestumisestasi. Sait meidät terästäytymään ja lukemaan. Nyt meistä aika moni toimii merkittävissä asemissa yhteiskunnassa. Mutta, tuohan ei ollut se varsinainen jutun juuri, eihän?

Vanhempani kuuluivat sukupolveen, jolle opiskelu kansakoulua tai peruskoulua lukuun ottamatta ei ollut itsestäänselvyys. He kannustivat meitä hankkimaan tutkinnon. Ja mehän hankimme, osa meistä useammankin. Kaduttaako? Ei todellakaan. Voin sanoa omasta kokemuksestani, että opiskelu todellakin kannattaa.

Suomi pyrkii olemaan opiskelumahdollisuuksien tarjonnassa tasa-arvon esikuva. Meillä voi lähiopiskella. Näin myös Etelä-Pohjanmaalla. Otathan sinäkin mahdollisuuksista kaikki hyöty! 

Jatkuva oppiminen on tullut yliopistojen perustehtäväksi tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäksi. Myös tulevina vuosina tarkoituksena on suunnata voimavaroja edelleen jatkuvaan oppimiseen, joka yhdistää sekä useiden yliopistojen että eri asteiden koulutuksen tarjontaa.

Vaasan yliopisto on mukana Epanet-yhteistyössä. Vaasan yliopistolla on viisi professoria: logistiikka, sulautetut ja hajautetut järjestelmät, yrittäjyys, puurakentamisen liiketoiminta ja kuluttajakäyttäytyminen.

Vaasan yliopiston avoimen yliopiston tarjonta Seinäjoen yliopistokeskuksessa toteutetaan Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston kautta. Perinteisten kauppatieteiden lisäksi syksyllä alkoivat myös viestintätieteiden sekä sosiaali- ja terveyshallintotieteiden opinnot. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalla avoimen yliopiston opintoja on tarjolla Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan opistossa.

Vaasan yliopiston kasvuyrityksen johtamisen maisteriohjelman kuudennen ryhmän opinnot ovat edenneet erinomaisesti ja koko 29 opiskelijan ryhmä pysyi yhdessä koronasta johtuneista haasteistakin huolimatta. Loppuvuonna varmistui, että pitkä yhteistyö Seinäjoen yliopistokeskuksen ja Vaasan yliopiston välillä jatkuu edelleen myös tämän maisteriohjelman osalta. Uusi maisteriopiskelijahaku toteutetaan vuoden 2021 syksyllä.

Kysyimme alueen yrityksiltä niiden osaamistarpeista vuonna 2020. Nämä neljä nousivat esille yli puolessa alueen yritysten haastatteluista. Tärkeimmäksi erottui voimakas tarve vuorovaikutus- ja tulevaisuudentaidoille. Seuraavaksi eniten oli tarvetta myynti- ja markkinointiosaamiselle (kiihtyvän digitalisaation vaikutukset, datan analysointi ja IT-osaaminen generalisteille, tekoäly, virtuaalisuus jne.). Kolmanneksi nousi johtamisessa tarvittava osaaminen (hyvinvoinnin johtaminen, muutosjohtaminen, tietoturva, tietokannat ja yrityskulttuurin johtaminen) ja neljänneksi työhyvinvoinnin johtamiseen liittyvät asiat (elämän hallinta, palautuminen, keskittymiskyvyn parantaminen ja itsensä johtaminen).

Näiden esimerkkien kautta haluan kannustaa sinua opiskelemaan kaikkina vuodenaikoina. Ymmärrän, että tietoa on joskus vaikea saada tai omaa osaamistarvetta hahmottaa. Mutta kysy apua. Ole rohkeasti yhteydessä meihin kaikkiin. Me autamme sinua eteenpäin. Vaasan avoimen yliopiston opinnoissa sinua auttavat Reetta Kungsbacka  ja Mikael Hallbäck (yritykset ja organisaatiot) joukkoineen.

 Elä, opi ja nauti.

Marjaana Suutarinen
Vaasan yliopisto, Levón instituutti
Johtaja
Tekniikan tohtori

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 3.5.2021.

Vaatii rohkeutta olla innovatiivinen

Olen italialainen, kolmen lapsen äiti ja koulutukseltani ruoka-alaan erikoistunut taloustieteilijä. Olen aiemmin työskennellyt esimerkiksi YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) ja Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO).

Minua voi kuvata ihmiseksi, joka rakastaa numeroita. Ja Suomea! Suomella on erityinen paikka sydämessäni. Olen asunut ja työskennellyt Suomessa aiemminkin muutaman kuukauden – ja aina halunnut palata. Lieneekö kyseessä ollut kohtalo vai onnenpotku, kun satuin lukemaan työpaikkailmoituksen Helsingin yliopiston sivuilta. Hain paikkaa, ja suureksi ilokseni valintaryhmä luotti minuun ja osaamiseeni. Aloitin tammikuussa työni Ruralia-instituutissa ja Epanet-verkostossa Etelä-Pohjanmaalla.

Tehtävänäni on johtaa tutkimusryhmää, joka keskittyy yrittäjyyden ja innovaatioiden rooliin ruokajärjestelmän kestävyysmuutoksessa. Tausta-ajatus on, että yritykset voivat tehdä paljon vauhdittaakseen muutosta ja samalla omaa liiketoimintaansa. Koronan takia en ole vielä voinut lähteä kotikaupungistani Bolognasta, mutta onneksi on olemassa internet ja videoneuvotteluyhteydet. Olen perehtynyt Etelä-Pohjanmaan ruoka-alan toimijoihin tutkimalla verkkosivuja ja keskustelemalla lukuisten ihmisten kanssa. Alan yritysten – kuten esimerkiksi Atria, Valio, Altia/Koskenkorva, Kyrö Distrillery ja Juustoportti – määrä ja monipuolisuus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Etelä-Pohjanmaalla on yksi Suomen johtavista elintarvikeklustereista. Kestävien ruokajärjestelmien kehittäminen on keskeinen tavoite monissa maakunnan ohjelmissa ja strategioissa. Työssä on yritysten lisäksi mukana monia eri organisaatioita ja ihmisiä kuten Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Into Seinäjoki, ProAgria, MTK, Foodwest Oy ja joukko muita oppilaitoksia ja kehittämisorganisaatioita ympäri maakuntaa. Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset koordinoivat laajaa Ruokaprovinssi-kokonaisuutta ja esimerkiksi Kauhajoen ruokamessut tuovat alalle kansallista näkyvyyttä.

Tutkijana minua inspiroi ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat alueen ja yritysten nykyiseen menestykseen. Kiinnostavaa on myös löytää uusia keinoja edistää ja ylläpitää maakunnan mainetta johtavana elintarvikeklusterina. Haastattelujeni perusteella kehitettävää löytyy paikallisten tuotteiden markkinoinnista, kansainvälistymisestä ja viennistä sekä isoja ja pieniä yrityksiä yhdistävien palvelualustojen luomisesta. Lisäksi tarvitaan enemmän pöhinää ja aloitteita ruoka-alan start up -kulttuurin kehittämiseksi.Entä kuinka Etelä-Pohjanmaan elintarvikeala voi hyödyntää olemassa olevia vahvuuksiaan, kehittää osaamistaan ja hyötyä ruokajärjestelmän kestävyysmurroksesta? Etsin tutkimukseni kautta mahdollisia vastauksia näihin kysymyksiin. En tee sitä yksin, vaan yhteistyössä maanviljelijöiden, yrittäjien, oppilaitosten, julkisten ja yksityisten organisaatioiden kanssa. Kaikkien, jotka tekevät työtä Etelä-Pohjanmaan ruokamaakunnan hyväksi.

Innovaatioihin tarvitaan uskallusta ja yrittäjänä oleminen vaatii rohkeutta. Erityistä rohkeutta on haastaa perinteinen ajattelu ja uskaltaa kuvitella uusia, suuria mahdollisuuksia.

Silvia Gaiani
vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 26.4.2021.

Tässä linkki myös Silvian Ruralia-instituutin blogissa julkaistuun artikkeliin Entrepreneurship + Innovation = A Sustainable Food System for Finland.

Motivointi parantaa elämäntapoja, osoittaa Etelä-Pohjanmaalla toteutettu tutkimus

Vanheneminen on väistämätöntä, joskin vanha totuus on, että se on silti kahdesta vaihtoehdosta se parempi. Toki olisi mukava vanheta mahdollisimman terveenä ja energisenä – tehdä itselleen mielekkäitä asioita, ulkoilla, tavata ystäviä ja viettää aikaa jälkipolvien seurassa. 

Energistä ikääntymistä uhkaavat kuitenkin tutut kansantaudit. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat tällä hetkellä ikääntyneen väestön yleisin kuolinsyy, mutta myös erilaiset muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti, ilmenevät lisääntyvässä määrin vanhetessa. Näiden elämänlaatua heikentävien sairauksien puhkeamisen riskiä lisäävät osaltaan perinnölliset tekijät, mutta nykyisin tiedetään, että sairastumisen riskiin voi vaikuttaa henkilökohtaisilla elämäntavoilla. Väestön ikääntyessä terveellisillä elintapavalinnoilla onkin todettu olevan suuri ennaltaehkäisevä merkitys.

Miten tieto geeneistä vaikuttaa?

Keväällä 2017 kutsuimme eteläpohjalaisia aikuisia osallistumaan Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää, miten terveystieto ja aktivointi sen käyttöön motivoi ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan kohti suosituksia – esimerkiksi lisäämään kasviksia ja täysjyväviljaa ruokavalioonsa, taikka nostamaan arkiliikunnan määrää.  Kiinnostavana lisänä oli kohdennetun geenitiedon antaminen tutkittaville heidän niin halutessaan. Tutkimuksessa selvitettiin, kantoivatko tutkittavat perimässään sydän- ja verisuonitaudin ja Alzheimerin taudin riskiä lisäävää, kolesteroliaineenvaihduntaan vaikuttavaa riskigeenin muotoa, ns.  ApoE-geenin E4 alleelia. Tärkeä tavoite oli selvittää, motivoisiko tällainen henkilökohtainen tieto perinnöllisestä riskistä perinteistä terveysviestintää paremmin muutokseen kohti terveellisempiä elämäntapoja. 

Tutkimus oli jatkoa muutama vuosi aikaisemmin Etelä-Pohjanmaalla toteutetulle TERVAS-tutkimukselle, jonka osallistujat kutsuttiin myös tähän tutkimukseen.  Kaiken kaikkiaan saimme mukaan runsaat 250 osallistujaa, joista 70 oli ”vanhoja tervaslaisia”. 

Tutkimuksen aikana seurattiin monipuolisesti osallistujien terveyttä, ruokavalintoja ja liikkumista. Nyt tutkimuksen tärkeimmät tulokset on julkaistu kahdessa tieteellisessä artikkelissa.

Jo TERVAS-tutkimukseen osallistuvat olivat muuttaneet tutkimuksen aikana elämäntapojaan terveellisemmiksi, ja oli kiinnostavaa huomata, että muutos oli ainakin osalla osallistujista jatkunut jo kuuden vuoden ajan. 

Perinteinen valistus puree

Uusia osallistujia oli 188. Hekin saivat nyt puolentoista vuoden ajan kuukausittain toistuvaa terveystietoa ja motivointia toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja.  Puolet osallistujista sai lisäksi tiedon siitä, kantavatko he E4 riskimuotoa ApoE-geenissään.  Tärkein tulos oli se, että aktiivinen ohjaaminen ja innostaminen lisäsi osallistujien kasvisten käyttöä, muutti kulutetun rasvan laatua kohti monityydyttymättömiä, pehmeitä rasvoja ja vähensi makeiden herkkujen kulutusta.  Tämä muutos näkyi myös alentuneina kolesterolitasoina. Tieto omasta mahdollisesta riskigeenistä ei kuitenkaan vaikuttanut tuloksiin, vaan perinteinen terveellisistä elämäntavoista kertominen ja motivointi näytti tämän tutkimuksen valossa olevan tehokkaampi keino muuttaa elämäntapoja terveellisemmiksi.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Seinäjoella toimivan Turun yliopiston yksikön, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen sekä Etelä-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kanssa.  Suurkiitos myös teille 250 eteläpohjalaiselle aktiiviselle, jotka osallistuitte tutkimukseemme.  Toivottavasti kokemus oli antoisa, ja saitte siitä intoa toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja omassa arjessanne!

Anu Hopia, elintarvikekehityksen Epanet-professori, Turun yliopisto (kuva Andi Balogh, Archephotography)

Kirsi Vähäkangas, toksikologian professori (emerita), Itä-Suomen yliopisto yliopisto (kuva on lainattu artikkelista, jossa tutkimuksesta kerrotaan lisää)

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.4.2021.

Tutkimuksen julkaisut

TERVAS-tutkimuksen jatkotutkimus Hietaranta-Luoma H-L, Tringham M, Karjalainen H, Tanner L, Vähäkangas K, Pietilä A-M, Åkerman K, Puolijoki H, Tahvonen R, Hopia A. 2019. A Long-term Follow-up Study on Disclosing Genetic Risk Information (APOE) to Promote Healthy Lifestyles in Finland.  Lifestyle Genom. 2018;11(3-6):147-154. doi: 10.1159/000500199.  

APOEMOT-tutkimuksen tulokset: Leskinen H.,  Tringham M., Karjalainen H., Iso-Touru T., Hietaranta-Luoma H-L., Marnila P., Pihlava J-M., Hurme T., Kankaanpää S., Puolijoki H., Åkerman K., Tanner L., Sandell M., Vähäkangas K., Hopia A., Tahvonen R., Rokka S. APOE ε4 Genotype Information Disclosure does not Enhance the Impact of Frequent Dietary and Lifestyle Advice During Short-term Randomized Intervention Study among Finnish Participants, Nutrition and Disease, 13 p., DOI

Katso myös aiempi blogikirjoitus Koekaniinina geenitutkimuksessa.

Kestävyyttä teko ja rakennus kerrallaan

Kuntavaaliehdokkaat ja tutkijat pohtivat hiljattain yhdessä, kuinka tehdä kestävyysmurros pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Keskustelua käytiin strategisen tutkimuksen webinaarissa, joka toi yhteen tutkijat ja poliitikot eri puolilta Suomea (#TiedeKohtaaKuntavaalit @Akatemia_STN).

Keskustelussa kirkastui yhteinen käsitys siitä, mitä kestävyys tarkoittaa.  Nähtiin, että on hyvä edetä positiivisuuden, ei kieltojen, kautta. Vaatimukset ja parannettavat asiat voi kääntää mahdollisuuksiksi: yhden jäte onkin toisen resurssi, eikä muutokseen tarvita rakettitiedettä, vaan fiksua ajattelua ja käytännön tekoja. Uusista ideoista, kokeiluista ja onnistumisista on kerrottava, jotta muut huomaavat, että näinkin voi toimia.

Kunnat voivat edistää kestävää rakentamista

Kysyimme syksyllä 2020 kaikilta Manner-Suomen kunnilta, miten ne edistävät kestävää rakentamista. Vastausten perusteella tärkeimpiä toimia ovat muun muassa energiatehokkuuteen panostaminen ja hiilineutraaliustavoitteiden asettaminen kunnassa. Kunnissa kiinnitetään huomiota myös rakennusten elinkaareen ja pitkäikäisyyteen. 13 kuntaa mainitsi puurakentamisen osana kestävämpää rakentamista.

Puurakentamiseen suhtauduttiin myönteisesti monessa kunnassa. Suopeaa asennetta ilmaistiin esimerkiksi näin: ”On yleinen tahtotila”, ”Kunta suhtautuu myönteisesti” ja ”Yleinen suuntaus ja ympäristötavoitteet”. Vastauksista käy silti ilmi, että suurten puurakennuskohteiden tukeminen on vielä periaatteellisella tasolla. Konkreettisia toimia on toistaiseksi vähän.

Merkittävin este puurakentamiselle on sen koettu kalleus. Myös rakentamistapojen perinteet ja ennakkoluulot nostettiin esiin. Suurten rakennusliikkeiden nähtiin siirtyvän hitaasti puurakentamiseen. Samanaikaisesti kunnat osoittivat monenlaisia keinoja, joilla puurakentamista voi edistää. Kaavoitus oli näistä tärkein. Puurakentamista korostettiin luonnollisesti kunnissa, joissa toimi alan yrityksiä. Kunnan omassa rakentamisessa saatettiin myös pyrkiä puun käyttöön. Usea kunta on aloittanut puisen koulun tai päiväkodin rakentamisen. Joissakin edistetään myös puukerrostaloja.

Muutos tehdään kokemuksia jakamalla

Konkreettisia puurakennuskohteita mainitsi kyselyssämme 16 kuntaa. Lukumäärä on suhteellisen pieni, mutta tulee varmasti kasvamaan pian.

Alkusysäys uusille hankkeille on monessa kunnassa ollut ympäristöministeriöltä saatu rahallinen tuki. Tätäkin tärkeämpi muutosvoima lienee yleisen mielipiteen muutos ja asukkaiden ja kuntalaisten kiinnostus puurakennuksia kohtaan. Periaatteellista kysyntää on paljon, lisää tietoa ja kokemusten jakamista tarvitaan vielä.

Nyt onkin oikea hetki kertoa näistä kohteista sekä niiden rakentamisen ja käytön kokemuksista. Mikä toimi, mitä pitää vielä parantaa, mitä puurakennus toi kuntalaisille? Mikä oli puurakentamisella saatu lisäarvo? Osaamisen lisäämiseksi on oleellista, että pienistäkin edistysaskelista kerrotaan. Näin saadaan muut mukaan, ja samalla myönteistä huomiota omalle toiminnalle.

Kestävyysmurros ja ympäristövastuu koskevat kaikkia kuntia. Positiivinen asenne ja rohkeus tarttua haasteisiin ovat kunnalle eduksi. Ne, jotka omaksuvat puurakentamisen kaltaisia uusia keinoja kestävyystavoitteiden saavuttamiseen, ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä ja fiksuja edelläkävijöitä.

Asta Salmi
Epanet-professori, Liiketoiminnan kehittäminen (puurakentaminen), Vaasan yliopisto
Strategisen tutkimuksen ohjelmajohtaja (IMPRES-ohjelma)

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 12.4.2021.

Aiheesta lisää Puurakentamisen edistäminen – kuntien näkemyksiä ja kokemuksia -webinaarissa 27.4.2021. Lisätietoja ja ilmoittautuminen.

Voisiko rautateiden renessanssi siivittää Suupohjan radan valoisaan tulevaisuuteen?

Rautatieliikenne on kokenut viime vuosikymmenenä uuden tulemisen. Etenkin erilaiset ilmastotavoitteet suosivat rautatieliikenteen kehittämistä. Tämä kehitys on näkynyt myös uutisotsikoissa, jotka kertovat etenkin suurista miljardiluokan rautatiehankkeista, esimerkiksi Turun tunnin junasta tai Pisararadasta. Valitettavan vähän kuitenkin keskustellaan maamme vähäliikenteisten ratojen, kuten Suupohjan radan kohtalosta.

Seinäjoen ja Kaskisten välinen Suupohjan rata on ollut jo vuosia sulkemisuhan alla. Väylävirasto ilmoitti aluksi sulkevansa radan liikenteeltä vuoden 2019 lopussa, mutta on lykännyt täytäntöönpanoa jo muutaman kerran muun muassa liikennemäärien kasvun ja radan eteen tehdyn työn vuoksi. Nyt Suupohjan rata on saanut jatkoaikaa vuoden 2022 loppuun saakka.

Paljon potentiaalia, mutta myös ratkaistavaa

Raideliikenne on siis kasvattanut suosiotaan. Monet suunnitelmat sekä tavoitteet puoltavat siihen investoimista. Mutta riittävätkö rautateiden renessanssi ja kasvanut liikennemäärä radalla pelastamaan Suupohjan radan sulkemiselta? Vaikka Suupohjan radalla on paljon potentiaalia tavaraliikenteen lisäämisestä aina henkilöliikenteen mahdollisuuksia myöten, liittyy rataan myös monia ratkaistavia kysymyksiä, esimerkiksi radan kunto. Rata ei ole enää parhaimmassa terässään, mikä heikentää sen kilpailukykyä ja hyödyntämismahdollisuuksia.

Mutta kumpi pitäisi olla ensin, muna vai kana: hyvässä kunnossa oleva infra vai riittävästi liikennettä radan kunnossapidon jatkamiseksi? Voivatko liikennemäärät nousta Suupohjan radalla määräänsä enempää, jos rata ei ole ihan kunnossa? Toisaalta, onko päättäjillä perusteita radan investointipäätösten tekoon, jos liikenne radalla ei nouse merkittävästi? Toivoa on. Viime vuodet ovat osoittaneet, että sinnikkäällä kehittämistyöllä ja Teuvan lastauslaiturin pidennyksen kaltaisilla pienemmilläkin investoinneilla voidaan edistää olennaisesti liikennemäärien kasvua radalla.

Rata vaikuttaa alueeseen monella tapaa

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti arvioi radan tulevaisuuden kehityskulkujen aluetaloudellisia vaikutuksia helmikuussa julkaistussa raportissa. Vaikutukset kertyvät etenkin siitä liiketoiminnasta, jonka rata mahdollistaa. Muna–kana-kysymyksen sijaan voisikin ensin kysyä, miten rataa ympäröivää aluetta ylipäänsä halutaan kehittää. Suupohjan rata tarjoaa alueelle monia mahdollisuuksia, joita ei voida hyödyntää ilman raideyhteyttä. Radan olemassaolo palvelee nykyisin ennen kaikkea alueen metsätaloutta, mutta myös muita yrityksiä ja toimijoita radan lähellä ja kauempanakin. Liikennemäärien kasvu radalla mahdollistaa kasvun työllisyydessä, taloudessa ja tuloissa. Lisäksi rata vaikuttaa positiivisesti muun muassa alueen saavutettavuuteen, houkuttelevuuteen ja imagoon. Tällaisetkin asiat on syytä ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä radan kohtalosta.

Raideliikenteen uuden nousun myötä aika ja ilmapiiri ovat otollisia luoda Suupohjan radalle valoisa tulevaisuus – mikäli niin halutaan. Nyt jos koskaan onkin syytä jatkaa vilkasta keskustelua radan tarjoamista mahdollisuuksista asukkaiden, yritysten, päättäjien, aluetoimijoiden ja tutkijoiden kesken.

Outi Hakala ja Susanna Kujala
Tohtorikoulutettavat, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 6.4.2021.

Katso myös Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistyksen kotisivut.

Luovaa yhteistyötä – kansalaiset tieteentekijöinä

Digitalisaation ja internetin ansiosta työn tekeminen on monilla aloilla murroksessa. Joissakin ammattiryhmissä digitalisaatio voi lisätä työn kuormittavuutta ja kiihdyttää hektisyyttä. Hyvissä oloissa digitalisaatio lisää luovuutta, työn tehoa ja sujuvuutta. Varsinkin asiantuntijatyössä joustavuus lisääntyy ja paikkakuntakeskeisyys vähenee. Monilla aloilla digitaalinen teknologia voi auttaa suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaprosesseja uudella tavalla entisiä tehokkaammiksi.

Kansalaistiede hyötyy digitalisaatiosta

Myös tutkimuksessa digitalisaation mahdollisuuksia on vielä paljon hyödynnettävänä, kun tietojen kirjaamisesta paperille ja/tai taulukkolaskentaohjelmaan päästään automatisoidumpaan tietojenkäsittelyyn. Tästä on hyötyä erityisesti kansalaistieteessä, jonka edellytykset ovat digitalisaation ja internetin ansiosta oleellisesti parantuneet. Kansalaistiede on vasta kehittymässä oleva ilmiö, vaikka tietyillä tutkimusaloilla (esimerkiksi kansatiede, biologia, geologia) sitä on hyödynnetty jo pitkään. Erityisesti viimeaikaiset tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen liittyvät virtaukset ovat lisänneet kiinnostusta kansalaistieteeseen.

Kansalaistieteen aseman vahvistuminen on huomattu Euroopan komissiossa, valtiollisissa elimissä sekä useissa yliopistoissa. Esimerkiksi Genevessä järjestettiin vuonna 2018 alan konferenssi. Suomessa Tiedekeskus Heureka sekä Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat järjestäneet aiheeseen liittyviä tapahtumia. Kansainvälisinä esimerkkeinä kansalaistieteen mahdollisuuksista mainittakoon foldit.it- pelipalvelu, jossa kansalaiset voivat muodostaa digitaalisia proteiinilaskoksia lääketeollisuuden tutkimukselle.  Galaxy Zoo:ssa taas kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella.

Pisimmilleen vietynä kansalaistiede voi tarkoittaa tutkimuskysymysten muotoilua ja yleistä ideointia yhdessä tutkijoiden kanssa sekä tutkimustulosten moniäänistä tulkintaa ja hyödyntämistä. Parhaimmillaan kansalaistiede tekee tutkimuksen tekemisestä avoimempaa, laadukkaampaa, tehokkaampaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa.

Tutkimuspalveluja pitää kehittää jatkuvasti

Digitalisaation avulla voidaan myös edistää elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyötä. Yhteistyöllä voidaan esimerkiksi tehostaa innovaatioiden kaupallistamista. Tutkimuspalvelujen kehittäminen näkyy niin teollisuudessa kuin korkeakouluyhteisöissäkin. Palvelujen osalta jälkimmäisen keskeinen toimintastrategia onkin vastata kysyntään ja selvittää asioita ja ongelmia. Elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön yhteistyön kehittäminen vaatii ketteryyttä, joka merkitsee toimintatapana halua ja kykyä löytää sekä käynnistää uutta niin tutkimuksessa kuin tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön.  Digitaaliset menetelmät tehostavat toimintaa ja edistävät myös uusien kumppanuuksien etsintää ja yhteyksien luontia.   

Yliopistoyhteisön ja paikallisten toimijoiden välinen yhteistyö organisoituu usein hankkeiden kautta. Toteutuessaan hankkeet tarvitsevat resursseja, joita monimuotoinen yhteistyö voi tarjota. Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin määrätietoista viestintää, työtä ja onnistumisia. Jokainen hanke ja tilanne on aina yksilöllinen. Yhteistyön polku täytyy rakentaa osapuolten tavoitteita tukevaksi. Rohkeus uudistua sekä taito rakentaa tieteen ja käytännön yhteisiä ekosysteemejä ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Niiden tueksi tarvitaan edelläkävijöitä ja visionääristä ajattelua, jota ei googlaamalla löydy.

Pertti Wathen
Projektipäällikkö
Seinäjoen yliopistokeskus
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.3.2020.

Yhä ylemmäs, yhä useammin – ja halvemmalla!

Elon Musk osaa mediapelin. SpaceX:n verkkolähetykset ovat monille tuttuja. Upeita onnistuneita laukaisuja ja välistä vielä upeampia räjähdyksiä, kun prototyyppejä testataan julkisesti. Työ on tuottanut hyviä tuloksia, mikä kuvaa juuri nyt tapahtuvaa kehitystä laajemminkin: hyötykuormia saadaan avaruuteen yhä halvemmalla, nopeammin ja tehokkaammin. Kiertorata on nyt saavutettavampi kuin koskaan.

Viime vuonna YK rekisteröi yli 1 200 laukaistua satelliittia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osittain selittävänä tekijänä ovat suuret määrät eri yhtiöiden piensatelliitteja. Iso osa liittyy satelliittipohjaisen Internetin tarjoamiseen kaikkialle maailmaan, vaikkapa tunturimökkiin tai laiturin nokkaan saaristossa. Tekniikan kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia, joita yhä useampi yritys maailmanlaajuisesti pyrkii hyödyntämään.

Kaukaa kartoittaen

Moni näistä laukaistuista satelliiteista on käyttötarkoitukseltaan perinteisempi. Niiden hyötykuormassa on erilaisia havaintoinstrumentteja, jotka eivät katso ulospäin avaruuteen vaan tarkkailevat Maata. Englanniksi tähän käyttöön viitataan erittäin kuvaavalla termillä ”Earth Observation”, mutta suomeksi puhutaan kaukokartoituksesta.

Kiertoradalla on jo hyvin paljon erilaisia Maata tarkkailevia instrumentteja. Yksi tapa jaotella niitä on jakaa ne aktiivisiin ja passiivisiin. Passiivisten toiminta perustuu johonkin muuhun olemassa olevaan säteilylähteeseen, yleisemmin Aurinkoon. Auringon valo ja muu ilmakehän lävitse suodattuva elektromagneettinen säteily osittain heijastuu maassa sijaitsevista kohteista takaisin kiertoradalla sijaitseviin mittalaitteisiin. Toimintaperiaate on täysin sama kuin normaalilla kameralla, tässä tapauksessa kamera vain sijaitsee kiertoradalla. Näkyvän valon lisäksi voidaan tarkkailla muitakin kiinnostavia aallonpituuksia.

Aktiiviset instrumentit taas tuottavat itse heijastavan energian. Esimerkiksi tutkia on useissa satelliiteissa ja niiden havaintoja eivät pilvet estä. Vaikka tutkat mittaavat vain etäisyyttä, on tekniikan ja erityisesti laskentatehon kehittyessä pystytty kehittämään yhä tarkempia kuvantamistutkia, joiden mittaukset pystytään esittämään ihmissilmänkin ymmärtävänä kuvana. Suomalainen Iceye on alueen uranuurtajia.

Etäisyys tuo mahdollisuuksia

Miksi katsella kaukaa? Johan jo maalaisjärkikin sanoo, että lähempää näkee tarkemmin ja paremmin. Tämä pätee myös kiertoradalta tapahtuvassa havainnoinnissa. Vaikka havaintomateriaali tarkentuu ja paranee jatkuvasti, edut liittyvät vielä enemmän laajojen alueiden ja kokonaisuuksien nopeaan ja edulliseen tarkkailuun. Satelliittihavainnot pystyvät tarjoamaan myös ainutlaatuisen pitkiä aikasarjoja näistä alueista. Niillä on ollut keskeinen merkitys planeettamme ekosysteemien ymmärryksen parantamisessa, mutta yhä enemmän havaintoja voidaan hyödyntää myös paikallisesti.

Vaasan yliopistossa tutkitaan muun muassa näitä hyötyjä ja niiden tuomia paikallisia mahdollisuuksia Kvarken Space Economy -hankkeessa. Hankkeessa, jota vetää professori Heidi Kuusniemi, on laaja kansainvälinen ja poikkitieteellinen osallistujajoukko. Kiinnostaako? Ollaan yhteydessä: kvarkenspacecenter@uwasa.fi!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.3.2021.

Hyvää ja paikallista fiiliksellä

Nähdä vaivaa, tilata etukäteen ja noutaa takakontista takakonttiin. Mikä mahtaa vetää ihmisiä parkkipaikoille säännöllisesti säällä kuin säällä? Jotain herkullista siinä on, sillä yhdeksän Etelä-Pohjanmaan REKOa ovat toimineet jo vuosia.

Helsingin yliopisto Ruralia-instituutissa on meneillään hanke, joka tuo esiin kuluttajien toiveita ja tarpeita paikallisille REKO-tuottajille. Tiesimme aiemmista tutkimuksista, että REKOjen käytön syitä ovat erityisesti tuki lähituotannolle, paikallisuus sekä tuotteiden tuoreus, maku ja laatu. Tutkimuksessamme tärkeiksi nousivat myös tieto tuotteiden alkuperästä ja suora kontakti tuottajaan, sekä mahdollisuus ostaa erikoistuotteita, ekologisuus ja eettinen tuotanto. Mutta riittävätkö nämä REKO-kuluttajalle syyksi jonottaa pimeässä ja kylmässä? Tai edes kesätuulen kuiskiessa?

Meidän eteläpohjalaisten omaa ruokaa omasta maasta

Jos kyse onkin riippuvuudesta siemenleipään, lammasmakkaroihin tai lisäaineettomaan jogurttiin? Vai kuulemmeko kevätkääryleen, savustetun lohen ja luomuperunan kutsun? Keskustelimme erilaisten kuluttajaryhmien kanssa ja teimme Etelä-Pohjanmaan REKOjen jäsenille myös kyselyn.

Etelä-Pohjanmaalla veretähän kotia päin eli paikallisuus on kuluttajalle tärkeää. Paikallisia tuottajia halutaan myös kannustaa klikkaamalla myynti-ilmoituksien tykkää-painiketta (69 % vastaajista). Lisäksi kuluttajalle on tärkeää, että lisäaineita on vähän ja raaka-aineen alkuperä on tunnettu.

Fiiliksiä ja karvalakkeja

REKO sopii kuluttajalle, joka on valmis näkemään hieman vaivaa päästäkseen hyvän ja merkityksellisen ruoan äärelle. REKOsta saadaan tuotteita, joita ei joka kauppa myy. Tapahtumana se luo erilaisia ostoelämyksiä kuin arkinen kaupassakäynti.

Tutkimuksessamme unelmien tavaksi ostaa lähiruokaa mainittiin torilta tai suoraan tilalta ostaminen. Realiteettien rajoittaessa REKOt ovat kuin suomalaisia karvalakkiversioita maatilamyymälöistä tai toreista sievine kahviloineen ja runsaine torikojuineen. Melkein päästään samaan fiilikseen – vaikkakin otsalamppujen kanssa talvikylmällä parkkipaikalla tehokkaasti toteutettuna.

Olen päässyt tarkastelemaan REKOa molemmin puolin pöytää sekä REKO-tuottajana että kuluttajana. Tunnistan fiiliksen! On hauskaa kierrellä katsomassa tarjontaa ja tehdä herkullisia hankintoja.  Ja mukava poistua tutkijan kammiosta keskustelemaan ihmisten kanssa hunajanmyynnin lomassa.

REKO ei riitä kaikille

Fiilis tai maku eivät kuitenkaan riitä kaikille. Vain muutama prosentti REKOjen Facebook-ryhmien suuresta jäsenmäärästä on jakotapahtumissa asiakkaina.  REKOn jäsenyys voikin olla signaali lähiruoan kannatuksesta, halusta tukea pieniä yrittäjiä, vaikka se ei välttämättä ostoiksi realisoituisikaan. Tällaisille kuluttajille tulisi olla muita, REKOa helpompia tapoja hankkia lähiruokaa. Eikä se välttämättä ole vähittäiskauppa.

Verkkokauppojen suosio ruoan hankintakanavana on korona-aikana lisääntynyt, mutta muutoksen pysyvyys näkyy vasta tulevaisuudessa. Myös ruoan kotimainen alkuperä ja lähiruoka ovat uudessa nosteessa. Muutoksia tuntuukin tulevan nyt niin nopeasti, että odotan oikein innolla, millaiseksi suomalaisten ruoanhankinta ja ruokakulttuuri ovat muuttumassa lähivuosina.   

Hannele Suvanto
tohtorikoulutettava ja REKO-tuottaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Asiakaslähtöisyyden kehittäminen lyhyissä jakeluketjuissa -hanke

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 15.3.2021.

“Saa tulla, kunhan ei tule meidän tontille”

Näin lapsuudessani Etelä-Suomessa suhtauduttiin ulkomaalaisiin ja varsinkin saksalaisiin kesäturisteihin. Osan röyhkeästä maineestaan he varmasti olivatkin ihan aiheesta ansainneet, mutta olisiko kuitenkin molemmin puolin kysymyksessä ollut myös tietämättömyys toisten tavoista ja ehkä jopa tuntemattoman pelko.

Noista ajoista on ehtinyt kulua tovi. Enää emme aja vierailijaa tontiltamme pois. Olemmeko silti sisäistäneet aikaisemmilta sukupolvilta jotakin, joka edelleen pitää otteessaan?

Itse olen Viipurin kaksinkertaisen evakon lapsi ja tunnen olevani ikään kuin vieras omassa maassani. Eihän se niin saisi olla, eihän? Pohjanmaalla asuu monia sukuja, jotka ovat muuttaneet alueelle sotien aikana, niiden välillä ja jälkeen. Ikään kuin tulleet vieraalle maalle, eivät aina omasta tahdostaan.

Pohjalaiset tunnetaan sisukkaina, peräänantamattomina ja valmiudestaan taistella tärkeiden asioiden puolesta. Asiat saadaan sujumaan suhteellisen nopeasti, jos niin tahdotaan. Haasteet ovat mahdollisuuksia. Voin koko aiemman elämäni Etelä-Suomessa ja nyt Pohjanmaalla puolisen vuotta asuneena omasta kokemuksesta sanoa, että maine vastaa todellisuutta. Pohjalaisille ei tarvinne sanoa, että olkaa ylpeitä tyylistänne.

Kuuntelin muutamia viikkoja sitten Etelä-Pohjanmaan liiton esitystä alueen työllisyystilanteesta. Vaikka maakunnan työllisyysaste on covid-mokoman aikana pysynyt suhteellisen korkeana (78,1 %), uhkiakin on ilmassa. Työikäinen väestö vähenee rajusti samaan aikaan, kun korkean osaamisen työt ovat lisääntymässä. Nuoret (15–24 v) muuttavat opintojen perässä synnyinkunnistaan eivätkä yleensä palaa takaisin.  Mistä yritykset saavat nyt ja tulevaisuudessa osaajia? Tiesitkö muuten, että 1970-luvulla syntyneet ovat Suomen korkeimmin koulutettu ikäluokka?

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäisten (24–64 v) määrä vähenee ilman maahanmuuttoa vuoteen 2030 mennessä peräti 300 000 henkilöllä. Tämä tarkoittaa, että koulutusputkesta vähenee työelämään siirtyviä noin 15 000 nuorta joka vuosi. Tarvitsemme lisää syntyvyyttä ja työperäistä maahanmuuttoa.  Syntyvyyden lisäämiseen en tässä ota kantaa kuin sanomalla, että kehottamalla se ei onnistu. 

Kansainvälisen työvoiman houkutteleminen ja integrointi yhteiskuntaamme on Suomelle elinehto. Nykyisin Suomen korkeakouluista valmistuu vuosittain parituhatta ulkomaalaistaustaisista, mikä on kansainvälisesti verrattuna suhteellisen vähän. Valmistuneista noin kolmasosa muuttaa Suomesta pois jo seuraavan viiden vuoden aikana. Voiko asialle tehdä jotakin?

Elinkeinoelämämme tarvitsee maahanmuuttajia: kansainvälisiä opiskelijoita ja jo valmistuneita perheineen. Vaasan yliopisto on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella kehittämässä yhdessä alueen muiden korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa toimintaa tällä saralla. Tavoitteenamme on saada aikaiseksi Suomeen veto- ja pitovoimaa: kansainvälisten talenttien houkuttelua, integrointia, koulutusta, työtehtävissä opittua kielitaitoa, kantaväestön keskellä asumista ja yhteisöön kuulumista. Asioita, joita muissa maissa on opittu kantapään kautta.

Olethan mukana yhdessä kanssamme talkoissa. Ei ajeta vieraasti murtaen puhuvaa naapuria pois meirän tontilta.

Marjaana Suutarinen
Vaasan yliopisto, Levón instituutti
Johtaja
Tekniikan tohtori

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.3.2020.

Oppivelvollisuus laajenee, nyt on aika tehdä aluepolitiikkaa

Siirtolaisuusinstituutin Muuttomoottori-hankkeessa tutkitaan Seinäjoen ja ympäryskuntien muuttoliikkeitä ja aluekehitystä. Väestö- ja aluekehityksen ongelmien ratkaisut paikallistuvat muuttoliikettä ohjaaviin rakenteisiin ja niiden muuttamiseen. Tällaisia rakenteita ovat työ- ja koulutusmarkkinat, sosiaaliset verkostot, asuminen ja palvelut sekä seudun kulttuuri. Ammatilliset oppilaitokset ja lukiot ovat tärkeä osa tätä rakennetta myös alueen sisällä tehtävien muuttopäätösten kannalta.

Viime vuonna eduskunta sääti lain oppivelvollisuudesta, joka tulee voimaan elokuun alussa vuonna 2021. Lain mukaan oppivelvollisuus loppuu nuoren täyttäessä 18 vuotta tai tätä ennen suoritettuun ylioppilas- tai ammattitutkintoon. Käytännössä jokaisen nuoren pitää suorittaa joko ylioppilas- tai ammattitutkinto. Asuinkunnan vastuulla on ohjata oppivelvollinen saamaan koulutusta.

Oppivelvollisen peruskoulutuksen on kukin kunta tyypillisesti hoitanut omana toimintanaan – joka kunnassa on oma 9-luokkainen peruskouluorganisaatio. Uutta lakia voidaan toteuttaa vanhalla kaavalla tai koulutustarjonta voidaan toteuttaa yhteistyön ja suunnittelun kautta.

Yhteistyö tarkoittaisi sitä, että isompi toimija – useat kunnat yhdessä, koulutusta varten perustettu yhtymä jne. – ainakin suunnittelisi tai jopa hoitaisi koulutuksen järjestämisen. Tämä avaisi muuttoliikkeen hallintaan ja aluekehitykseen kytkeytyviä mahdollisuuksia koulutusrakenteeseen vaikuttamalla.

Muuttomoottorissa on mukana kahdeksan kuntaa. Jokaisessa on lukio. Osassa niistä on selviä painotuksia, osassa ei. Eräs selvä painotus on esimerkiksi Kuortaneen urheilulukio, joka on yksi maamme viidestätoista urheilulukiosta. Seinäjoen lukio puolestaan on yleislukio, jonka erityispiirre on luokattomuus. Vaikka alueen lukioissa on painotuksia (linjoja) yrittäjyyden ja ilmaisutaidon kautta urheiluun (paini, pesäpallo, salibandy), on tarjonnassa myös selviä puutteita: esimerkiksi IB-lukio puuttuu.

Opetuksen laajempi, yhteinen alueellinen suunnittelu antaa mahdollisuuden kattavampaan tarjontaan, mutta myös painotusten terävämpään ja syvempään profilointiin. Mielestäni kannattaisi harkita sitä, että esimerkiksi urheilun saralla Kuortaneen lisäksi olisi korkeintaan yksi urheilupainotteinen lukio. Muita painotuksia voisivat olla bisnes, taide, matematiikka/luonnontiede, IB, ilmaisutaito/media ja yhteiskunnallisuus. Mikäli profilointi tehtäisiin alueellisesti suunnitellen, se varmistaisi sen, että joka profiililla olisi lukio, jossa aihepiiriin voitaisiin todella panostaa. Profiilin puitteissa lukion laatu paranisi.

Alueellinen suunnittelu merkitsisi myös vapaan sivistystoiminnan täysimääräistä hyödyntämistä lukio-opetuksessa. Se merkitsisi myös syvemmän yhteistyön aloittamista alueen ammattikorkeakoulun kanssa. Jotkin lukiot voitaisiin suoraan liittää ammattikorkeakoulun painopisteisiin ja rakentaa näin opintopolkua paikallisesta lukiosta paikalliseen korkeakouluun.

Tämän kaltainen suunnittelu ja yhteistyö mahdollistaisivat houkuttelevan, vetovoimaisen ja myös omalla alueella eteenpäin ohjaavan lukiokoulutuksen rakentamisen. Muuttomoottori-hankkeessa on tunnistettu koulutuksen hankkimiseen liittyvä rakenne, joka saa nuoret ihmiset jo hyvin aikaisin suunnittelemaan muuttoa koulutuksen perässä alueelta muualle. Alueellisesti suunniteltu ja eriyttäen toteutettu koulutus lisäisi alueen houkuttelevuutta ja myös pitovoimaa huomattavasti.

Markku Mattila
FT, dos., erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.3.2021.