Jatkuva oppiminen on mahdollisuus

Olen viime aikoina käynyt lähinuorteni kanssa monia keskusteluja jatko-opintoihin ja (työ)elämään liittyen. Olen kannustanut jatko-opintoihin sillä alalla, jonka kokevat omakseen. Olen kannustanut pänttäämään pääsykokeisiin ja toisaalta yhdessä on etsitty vaihtoehtoisia reittejä oman koulutus- tai ammattiunelman saavuttamiseksi. Nämä keskustelut ovat olleet itselleni, ja toivottavasti myös nuorilleni, valtavan arvokkaita ja tärkeitä.

Jatkuva oppiminen on nostettu koulutuspoliittisessa keskustelussa tärkeään rooliin. Jatkuvalla oppimisella halutaan korostaa uuden oppimisen ja osaamisen täydentämisen tärkeyttä läpi elämän jatkuvana mahdollisuutena. Opetushallitus on julkaissut ”Osaaminen 2035” –raportin, jossa tuodaan esiin osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportissa nousee esiin mm. digitalisaatiokehityksen merkitys tulevaisuuden ilmiönä. Yritysten ja organisaatioiden tulee tehostaa tekoälyn ja digin hyödyntämistä parantaakseen menestymismahdollisuuksiaan omassa toimintaympäristössään niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Data on valtaa ja ne, jotka osaavat ja pystyvät parhaiten hyödyntämään dataa mm. prosessien ja järjestelmien tehostamiseen, menestyvät. Työelämäosaamisen TOP3 muodostuukin digitaalisten ratkaisujen, alustojen ja toimintojen hyödyntämisosaamisesta. Ekologisuus ja eettisyys linkittyvät innovaatioihin ja teknologian kehittymiseen entistä vahvemmin. Tarkasteltaessa tulevaisuuden osaamista yleisten taitojen näkökulmasta TOP5:ssa ovat ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus ja oppimiskyky. Tärkeänä osaamisena nostettiin esiin myös asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen.

Ennakointituloksia analysoidaan tarkemmin Opetushallituksen sivuilta löytyvässä julkaisussa, kannattaa tutustua: https://www.oph.fi/download/196130_osaaminen_2035.pdf

Mutta mitä tämä muutos tarkoittaa jatkuvan oppimisen näkökulmasta?

Nuorille jatkuva oppiminen luo mahdollisuuksia oppimispolkuihin, jotka tukevat tutkinnon ja ammattiosaamisen saavuttamista. Me tiedämme, että kilpailu opiskelupaikoista on rankkaa ja nuoret tarvitsevat joustavia mahdollisuuksia tähdätä unelmiensa koulutukseen ja ammattiin. Esimerkiksi avoin yliopisto-opetus ja avoin ammattikorkeakouluopetus tarjoavat nuorille erinomaisen mahdollisuuden tutkintoon tähtäävään opiskeluun. Nuoria on tärkeää ohjata ja luoda heille kuvia niistä tiekartoista, joita valitsemalla ja seuraamalla omat unelmat on mahdollista saavuttaa.

Aikuisten näkökulmasta jatkuva oppiminen tulee nähdä mahdollisuutena päivittää, täydentää ja uudistaa omaa osaamista joustavasti työelämän tarpeet huomioiden. Jatkuva oppiminen tulee nähdä osana työelämässä kehittymistä. Siihen tulee panostaa ja resursoida sekä rahoituksen että tarjonnan näkökulmasta. Ja kun tulevaisuudessa johtaminen painottuu ennakointifoorumin raportin mukaan työyhteisön osaamisen, hyvinvoinnin, motivaation ja luovuuden valmentamiseen, niin mikä sen tärkeämpää kuin luoda työyhteisön jäsenille mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen joustavasti ja monipuolisesti yksilönkin tarpeet huomioiden.

Nuorille ja aikuisille on tärkeää tarjota joustavia ja monimuotoisia koulutusreittejä. Monipuolisten, koulutusorganisaatioiden rajoja ylittävien koulutusyhteistyökuvioiden luominen on erittäin mielenkiintoinen ajatus. Voisiko osaamista ja ammattitaitoa vielä tiiviimmin kartuttaa esimerkiksi räätälöidyillä, ytimekkäillä korkeakoulutasoisilla koulutusmoduleilla, joita voi valita oman kiinnostuksen pohjalta eri korkeakouluista? Jatkuva oppiminen tarkoittaa myös tiiviimpää koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta. Työelämässä tarvittavan osaamisen näkyväksi tekeminen, päivittäminen ja upottaminen vielä tiiviimmin osaksi tutkintoja on tulevaisuuden iso haaste.

Jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ovat mielestäni rajattomat. Nostamalla esiin yksilöllisiä koulutuspolkuja ja –valintoja voidaan tuottaa merkittävää lisäarvoa sekä eri ikäisille kouluttautujille että työelämässä tarvittavalle osaamiselle. Omille nuorilleni olen pyrkinyt painottamaan, että tässä vaiheessa ei tarvitse olla vielä valmis, ja että on ihan ok etsiä niitä omia vahvuusalueita ja reittejä rauhassa. Näin digin ja datan ”valtakaudella” haluan kuitenkin erityisesti korostaa kohtaamisen ja keskustelun merkitystä, sillä silloin olemme läsnä jatkuvan oppimisen polulla.

Annika Pöytälaakso
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Mainokset

Voisiko kerrostaloasuminen vastata yksilöllisiin asumisen tarpeisiin? Arkkitehdit ja asiakasarvo rakennusten suunnittelussa

Kerrostalorakentamisen asiakasarvon lisäämisen tarpeet ja mahdollisuudet

Kerrostaloasuminen on historiallisten syiden takia ollut Suomessa omakotiasumista vähemmän arvostettu asumisvaihtoehto, mikä lähtökohtaisesti on vaikuttanut myös maamme asuntotuotannon liiketoimintaan. Koska yhä suurempi osa väestöstä kuitenkin asuu kerrostaloissa –  ja usein vapaaehtoisesti tehdyn tietoisen valinnan seurauksena – on näiden maksukykyisten kuluttajien asumisen tarpeisiin vastaamisessa merkittäviä tulevaisuuden markkinamahdollisuuksia. Teollinen puurakentaminen voisi esimerkiksi betonirakentamisesta poikkeavine rakentamisen tekniikoineen ja puumateriaalin monien positiivisten hyötyjen takia olla mahdollisuus kehittää korkean asiakasarvon asumisen brändejä. Arkkitehdit ovat rakentamisen prosesseissa merkittävässä roolissa vaikuttaen sekä asumisen ratkaisuihin, että erilaisten teknologioiden käyttöönottoon. Tästä huolimatta arkkitehtien näkemyksiä kerrostaloasumisen asiakasarvon parantamisesta tunnetaan huonosti.

Arkkitehtiaineisto kerrostalotuotannon asiakasarvon lisäysmahdollisuuksista erityisesti suhteessa puurakentamiseen

Puumiesten ammattikasvatussäätiön rahoituksella vuosina 2017–2018 toteutetussa Kerrostaloasuntojen ostajien asiakasluokittelu teollisen puurakentamisen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi -projektissa pyrittiin mm. selvittämään, kuinka arkkitehtien mielestä kerrostalorakentamisen asiakasarvoa voitaisiin kasvattaa erityisesti arkkitehtisuunnitteluun liittyvillä osa-alueilla. Aineistonkeruu toteutettiin 256 arkkitehtitoimistossa työskentelevälle arkkitehdille, joista kahden muistutuskierroksen ainoastaan 30 osallistui tutkimukseen. Alhaisen vastausmäärän takia tuloksia ei voida yleistää koskemaan arkkitehtien yleisiä näkemyksiä tutkimuksen teema-alueista, mutta tutkimuskohteena olevasta ja vähän tutkitusta ilmiöstä aineisto silti lisää ymmärrystä. Koska kyselyyn vastanneiden arkkitehtien joukossa oli niin vastavalmistuneita kuin vuosikymmeniäkin alalla toimineita ammattilaisia eri kokoisista yrityksistä, oli heidän ammatillinen taustansa siten hyvin monipuolinen.

Mitä mieltä arkkitehdit olivat erilaisten asiakasarvon nostamisen keinoista kerrostalorakentamisessa?

Kyselylomakkeessa arkkitehdeilta kysyttiin strukturoiduin kysymyksin, mikä on heidän työskentelynsä näkökulmasta 1) loppukäyttäjien suunnitteluprosesseihin mukaanoton, 2) rakennuttamisen logiikoiden muuttamisen, 3) rakentamisen logiikoiden muuttamisen, 4) uusien liiketoiminnallisten yhteistyömuotojen, 5) hybridirakentamisen edistämisen ja 6) kaavoitusprosessien uudistamisen merkitys kerrostalorakentamisen asiakasarvon parantamisessa.

Tulosten mukaan mikään tekijöistä ei ollut vastaajien mielestä asiakasarvon nostamisen näkökulmasta merkityksetön, joskin erityisen tärkeinä osa-alueina vastauksista nousivat esille tarpeet rakentamisen logiikoiden sekä kaavoitusprosessien muuttamisesta. Vastaajista noin 90 % piti näihin vaikuttamista joko erittäin tärkeänä tai tärkeänä.  Loppukäyttäjien mukaanottoa arkkitehtisuunnitteluun, rakennuttamisen logiikoiden muuttamista ja uusia liiketoiminnallisia yhteistyösuhteita piti erittäin tärkeinä 20–30 % vastaajista. Toisaalta, hybridirakentamisen edistämisen rinnalla loppukäyttäjiin, rakentamisen logiikoihin ja yhteistyösuhteisiin liittyvät näkökulmat olivat myös niitä asiakasarvon nostamisen keinoja, joista vastaajat eivät olleet esimerkiksi kaavoitusprosessien muuttamisen tärkeyteen verrattuna yhtä yksimielisiä.

Miten arkkitehtien vastauksissa kerrostalorakentamisen asiakasarvon lisäysmahdollisuudet liittyivät teolliseen puurakentamiseen?

Vastaajamäärältään suhteellisen pienellä aineistolla tilastollisia analyyseja voi tehdä rajallisesti. Tässäkin yhteydessä syy-yhteyksien mallintamiseen sijaan pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, mitkä kerrostalorakentamisessa ja arkkitehtien työskentelyssä saattaisivat olla asiakaslähtöisyyden kehittämisen mahdollistavia yhtymäkohtia.

Tilastolliset tarkastelut antoivat viitettä siitä, että sekä uusia liiketoiminnallisia yhteistyösuhteita että hybridirakentamisen edistämistä asiakasarvon lisäämisessä erittäin tärkeänä pitäneet arkkitehdit käyttivät muita monipuolisemmin insinööripuutuotteisiin liittyvää tietoa.  Rakennuttamisen logiikoiden muuttamista erittäin tärkeänä pitäneillä arkkitehdeillä oli muihin vastaajiin verrattuna myös sekä laajemmat yhteistyösuhteet rakennusalalla kokonaisuudessaan (puualan insinöörit, rakennesuunnittelusta ja talotekniikasta vastaavat insinöörit ja rakennustuotteiden valmistajat) että enemmän yhteistyötä puualan insinöörien kanssa. Asiakaspohjaltaan loppukäyttäjien suunnitteluprosesseihin mukaan ottamista erittäin tärkeänä pitävien arkkitehtien asiakkaat olivat muihin vastaajiin verrattuna kiinnostuneempia insinööripuutuotteiden käytöstä.

Kokonaisuudessaan tulokset vahvistivat oletusta siitä, että arkkitehtisuunnittelulla on monia konkreettisia yhtymäkohtia kerrostalorakentamisen asiakasarvon nostamiselle yleisesti tärkeinä pidettyihin teemoihin. Puurakentamisen liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisen näkökulmasta erityisesti sekä asiakasarvon nostamiseen ja puurakentamiseen liittyvistä näkökulmista laaja-alaisesti kiinnostuneet arkkitehdit ovat tulevaisuudessa sekä merkittävä voimavara että onnistumisen edellytys. Ilman laadukasta ja ammattitaitoista suunnittelua ei puukerrostalotuotantoonkaan ole mahdollista kehittää brändäyksen mahdollistavia tuote-palvelukonsepteja.

Yksityiskohtaisempi kuvaus aineistosta ja tuloksista julkaistaan Puumies-lehdessä kevään 2019 aikana.

 

– Katja Lähtinen (1.3.2019 lähtien sähköpostiosoite on katja.lahtinen@luke.fi) –

 

Genuine ja muita ihmeellisiä asioita

Minulla on taipumus törmätä asioihin, joista en tiedä yhtään mitään. Tässä muutama ihmetyksen aihe, joihin en ole saanut vastauksia edes Epanet-verkoston viisailta. Katsovat vain pitkään, mokomat. Kai oman tietämättömyyden tunnustaminen on heille vaikeaa.  Mutta jos osaat auttaa, lähetä vastauksia osoitteeseen nina.harjunpaa@epky.fi.

Sinäkin olet varmaan törmännyt genuineen ostaessasi esimerkiksi uuden nahkalaukun? Siinä se roikkuu, pikkuinen vuota, jossa lukee: Genuine leather. Tavattoman pienestä otuksesta täytyy olla kyse, mutta aika moneen se tuntuu kelpaavan. Sitä vain ihmettelen, kuinka taidokasta työtä nahkateollisuudessa tehdään, kun niin pienet vuodat saadaan yhdistettyä vaikkapa nahkatakkiin täysin saumattomasti.  Miltäköhän genuinet näyttävät? Jos haluaisin matkusta sinne, missä genuinet kasvavat, minne joutuisin?

Viime syksynä ihmettelin, kuinka Seinäjoelle vedettiin uusia sähkölinjoja. Ikävä kyllä en pystynyt arkisin päivystämään, missä oli se miesjoukko, joka kiristi kaapeleita. Homman täytyi hoitua näin: Työnjohtaja huusi ”hiiop” ja sitten ainakin sata ukkoa roikkui kaapelin päässä ja veti. Miksi tästä ei ollut kuvaa maakuntalehdessä? Energian harvesterointiakin olen miettinyt, mutta sitä en edes uskalla ajatella sen tarkemmin. Näyttääkö se harvesteri enemmän metsäkoneelta vai puimurilta?

Pilvipalvelu. Hmmm. On jo riittävän vaikeaa ajatella, että taivaalla liikkuu pumpulilta näyttävää vettä. Mutta että pilvissä liikkuu myös tietoa. Sitäkö varten lentokoneessa täristää, kun lennetään oikein tumman ja paksun pilven läpi? Sielläkö on silloin koneen kanssa tilasta kisaamassa Suomen kansantalouden koko kirjanpito ja mieletön määrä Youtuben kissavideoita? Ei ihme, että pompottaa.

Paljonkohan tietoa näihin pilviin mahtuu?

Minne läski häviää? Ja mistä se tulee?  Luin jostakin, että kun laihtuu, läski muuttuu hiilidioksidiksi. Mutta tapahtuuko lihominen sitten hengittämällä sitä ilmassa leijuvaa läskiä, siis hiilidioksidia? Pitääkö nyt joulun aikaan olla erityisen varovainen hengittämisen kanssa? Pitäisikö varmuuden vuoksi käydä ostamassa hengityssuojaimet?

 

-Nina Harjunpää-

Koskaaan et muuttua saa, vai saatko?

Kyllä olisi maailma tylsä paikka, jos mikään ei koskaan muuttuisi. Tarkkaan ottaen maailmaakaan ei olisi nykymuodossaan, vain pelkkää avaruudessa ajelehtivaa pölyä. Tai mistä minä tiedän, mitä missäkin on leijunut. Vaikka ikää on, en lähilapsien epäilyistä huolimatta ole sentään ollut alkuräjähdystä todistamassa. En edes dinosaurusten nousua ja tuhoa.

Mutta unohdetaan avaruus. Hypähdetään hämmästyttävällä notkeudella yli kivikirveen, pyörän, tapulikaupunkien, höyrykoneen ja atk:n. Keskitytään nykyisyyteen.  Avaat minkä tiedonsiirtovälineen tahansa, meille toitotetaan meneillään olevan suuri murros ja muutos. Olenko minä niitä, jotka selviävät sote-solmuista, maakuntauudistuksesta, digitalisaatiosta, työn murroksesta ja ilmastonmuutoksesta? Onko minusta uudeksi uljaaksi kansalaiseksi, joka osallistuu osallistettuna käyttäen sujuvasti tekoälyn tuottamia sovelluksia? Taivunko kierrättämään lähinnä kaiken, seikkailemaan alustataloudessa, toimimaan ekosysteemeissä? Hetkittäin tekee mieli vain heittäytyä maahan makaamaan ja pitää rystyset valkoisena kiinni permannosta. Korvissa soi, päässä humisee.

Lipsahtipas ankeaksi, vaikka tarkoituksenani oli kirjoittaa positiivinen juttu. Yritetään sille tielle takaisin. Tielle pääsee tiedolla, ei populismilla, ei huutamalla. Tietoon pääsee käsiksi, kun osaa kuunnella ja lukea. Laskutaidostakaan ei ole suurta haittaa. Tiede tuottaa tietoa sovellettavaksi arjessa. Tiede tutkii muutosta: mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu nyt ja mitä on kenties tulossa. Tieto antaa ymmärrystä ja välineitä oppia ja uudistua. Minulla on vielä uskoa siihen, että ihmiskunta osaa oppia.  Tässä auttaa roposen antaminen esimerkiksi Unicefin tukemille, varsinkin tyttöjen koulutusta edistäville hankkeille.

Tieteelle mikään ei ole staattista ja pysyvää.  Kalliotkin muuttavat muotoaan. Kaikki muutos ei ole pahasta. Vielä voimme vaikuttaa. Meistä kaikista jää jälki. Tehokkainta on yrittää muuttaa itseään, yrittää tehdä oikeita päätöksiä kotona ja työpaikalla. Toivottavasti onnistumme.

– Nina Harjunpää –

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2018. 

Työ tekijäänsä opettaa

Hankitaanko ammatillinen pätevyys tulevaisuudessa pelkästään työtä tekemällä?

Kenen ehdoilla ammatillisen koulutuksen reformi on suunniteltu? Kuka on ollut keskiössä kokonaisuutta suunniteltaessa? Onko lihapata kaatunut kesken keiton? Näyttää siltä, että työelämän mahdollisuudet toteuttaa näin iso työssäoppimista koskeva muutos näin lyhyessä ajassa on yliarvioitu. Monen työelämän edustajan mukaan ammatillisen koulutuksen reformin myötä vastuuta opettamisesta siirretään paraikaa liikaa työpaikoille. Kenen vika? Kuka on vastuussa? Siirtyykö opettajan pedagoginen vastuu työpaikkaohjaajalle?

AHOT, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen näyttää olevan käynnissä olevan ammatillisen koulutuksen reformin avainsana ja kriittinen piste. Osaamisen pitäisi olla keskiössä, mutta nyt se näyttää olevan osaamattomuus ja tietämättömyys. Tuliko reformin konkreettinen sisältö kaikille osapuolille sittenkin yllätyksenä, aivan kuten talvi yllättää suomalaiset joka vuosi? Ymmärtävätkö opiskelijat, opettajat ja työpaikkaohjaajat, mistä tässä kaikessa on kysymys? Miten muutos toteutetaan erityisesti työelämässä?

Kuka ohjaa työpaikalla?

Työpaikoilla ei tällä hetkellä ole riittävästi koulutettuja työpaikkaohjaajia. Työpaikkaohjaajakoulutusta olisi järjestettävä merkittävästi nykyistä enemmän, mutta kenen ajalla? Mistä resurssit, ja kenen pitäisi kantaa vastuu? Kuka oikeasti tietää mitä opiskelija osaa? Osaamiskokonaisuuksien sisältö hämärtyy, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä tutkinto sisältää. Jos opiskelija on vastuussa tämän lisäksi myös tiedonkulusta työpaikan ja koulun välillä, jääkö jotain sanomatta? Kuka hallitsee kokonaisuutta?

Työpaikkaohjaajat ihmettelevät, osaako 16-vuotias ottaa itse vastuun kehittymisestään. Uskaltaako hän itse vaatia ohjausta? Meneekö työpaikalla oleminen oleskeluksi? Työpaikalla omien töiden lomassa työntekijä yrittää saada täysin osaamatonta opiskelijaa tarttumaan toimeen ja samalla vielä oppimaan jotain, kun opettaja samaan aikaan ”lueskelee” toimistossaan iltapäivälehtiä kahvia siemaillen.

Opiskelija-aines on muuttunut entistä moninaisemmaksi perusvalmiuksiltaan. Aikaisemmin opiskelija siirtyi työelämään soveltamaan taitojaan, nyt hän siirtyy sinne oppimaan. Kuitenkin yhä oletetaan hänen tulleessaan jo osaavan työpaikalla tarvittavia taitoja riittävästi. Karu todellisuus on sitä, että toisten kanssa on perehtyminen aloitettava kellotauluun tutustumisella. Tästä syntyy väistämätön konflikti: odotukset opiskelijan ja työpaikan välillä eivät kohtaa. Opiskelija ajattelee tulevansa oppimaan ja työpaikka ajattelee opiskelijan tulevan tekemään.

Eli miten on, hankitaanko koulutus työtä tekemällä? Ei ainakaan työtä tekemättä.

 

 

Matti Mäki ja ”ryhmä ammatillisiksi opettajaksi aikova”

Kuva Pixabay

Digiloikka tehostaa koko tuotantoketjun

Uskallatko ottaa digiloikan? Kyseessä ei ole hyppy tuntemattomaan, vaan turvallinen tapa tehostaa yrityksen toimintaa.

 

Mitä digitalisaatiolla tarkoitetaan?

Jos digitalisaation määrittelee oikein lyhyesti, voidaan puhua prosesseista, jotka auttavat näkemään yrityksen toiminnan läpi ja löytämään tiedonkulun solmukohtia. Digitalisaation avulla voidaan tuottaa kokonaisnäkemys tuotannon suorituskyvystä.

Digitalisointi mahdollistaa tehokkuusloikan yrityksen koko tuotantoketjussa. Digitalisointi tehostaa tiedon hallintaa, viestintää, automaatiota, analytiikkaa, mallintamista, suunnittelua ja standardointia oleellisissa tiedon rajapinnoissa. Tarjolla on useita erilaisia työkaluja. Esimerkiksi online-monitorointi ja innovatiivinen säätötekniikka edistävät prosessitehokkuutta ja joustavuutta sekä vaikuttavat niin huoltotarpeisiin kuin tuotteiden laatuun.

Digitaalisten työkalujen käyttöä yrityksessä voisi verrata ihmisen terveyden seurantaan. Yleinen lääkärintarkastus silloin tällöin on hyväksi. Jos tarkempaa selvitettävää ilmenee, lääkäri ohjaa kokeisiin. Samoin yrityksessä voidaan tehdä tasaisin väliajoin yleiskatsaus, jonka perusteella ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin. Mutta harvakseen tapahtuvat tarkastukset eivät riitä. Kuten ihmiselle, myös yritykselle tärkeintä on pitää terveydestä huolta koko ajan, ehkäistä ennakolta mahdollisia vaivoja. Se on edullisempaa kuin jo puhjenneiden ongelmien parantaminen. Monilla on käytössä aktiivisuusranneke, joka vinkkaa esimerkiksi tarpeesta nousta jaloittelemaan. Vastaavia välineitä löytyy myös yrityksen ja sen tuotantoprosessien sujuvuuden seuraamiseen.

 

Entä sitten esineiden internet?

Teknologioiden kehittyessä yksikkökustannukset ovat alentuneet ja samalla tiedonsiirto on tullut luotettavammaksi. Tämä on lisännyt mahdollisuuksia liittää erilaisia koneita internetiin. Java-kielen kehittäjät ennustivat 1990-luvulla, että myös kodinkoneita, kuten kahvinkeittimiä ja jääkaappeja, voidaan ohjelmoida. Nykyisin älykkäät kodinkoneet ovat arkipäivää. Jujuna koneiden liittämiseen internetiin ei suinkaan ole liittäminen itsessään, vaan se, mitä taloudellista tai toiminnallista hyötyä liittämisestä on. Esineiden internet, Internet of things (IoT), on tapa koota ja yhdistellä erilaisia tietolähteitä uusien näkökulmien löytämiseksi ja päätöksenteon tueksi.  Teollisuudessa esineiden internet tarkoittaa esimerkiksi erilaisten sensoreiden lisäämistä tuotantolaitteisiin niin, että ne eivät haittaa prosesseja, mutta mahdollistavat prosessien tarkan, reaaliaikaisen seuraamisen.

Heräsikö kiinnostuksesi? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää.

Andrei Lobov andrei.lobov@tut.fi, puh. 040 849 0274

 

Andrei Lobov TTY:ltä johtaa digitaalisen valmistuksen tutkimusryhmää Epanet-verkostossa ja Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu myös Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2018.

Liisasta vapaaherratar

On se outoa, kuinka nuoret tytöt jäävät nykyisin vanhuuseläkkeelle. Niin kuin tämä Lepän Liisa, joka siirtyi Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen (Epky) projektisihteerin tehtävistä vapaaherrattareksi lokakuun lopussa. Onneksi ehdin sitä ennen kysyä häneltä muutaman kysymyksen:

Mitä Liisa meinaat tehdä ensimmäisenä vapaapäivänäsi?

Nukun varmaan pitkään, sillä edellinen ilta todennäköisesti venyy. Silloin on valtakunnallisen yliopistokeskusseminaarin illanistujaiset, joihin aion osallistua. Työurani Epanetissa alkoi muuten myös juhlaa seuraavana päivänä, heti vapun jälkeen 2005. Koska ensimmäinen vapaapäiväni osuu torstaille, joka on perinteinen kauppapäiväni, taidan kokeilla ruokakaupassa käyntiä päiväsaikaan. Silloin varmasti törmää aivan eri asiakaskuntaan kuin illalla, jolloin olen tavannut muiden työtätekevien tapaan marketissa käydä.

Millaista aikasi Epkyssä on ollut?

Aiemmat työpaikkani olivat yksityispuolella, yrityksissä.  Varsinkin alussa Epanet-professuurien rahoitus tuli EU:n osarahoittamista hankkeista, ja byrokratia oli sen mukaista. Vapaarahoitteiset hankkeet ovat joustavampia. Yliopistojen talousasioiden hoitajista on tullut vähintäänkin sähköpostikavereita. Heitä kaikkia en ole edes nähnyt, vaikka tutuiksi on tultu. Professorit ovat mukavia tyyppejä, heidän kanssaan asiat ovat sujuneet hyvin. Työyhteisöä jää tietysti kaipaamaan, mutta onneksi yhteydet jäävät.

Miten saat päiväsi jatkossa kulumaan?

Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Aloitin juuri uudelleen italian opintoni ja jatkan joogaa. Perhe, pojan pienet tytöt, kotipuutarhan hoitaminen, matkustelu. Eiköhän niiden kanssa aika kulu oikein rattoisasti.

Hyviä eläkepäiviä Liisalle, ikävä tulee! Olet pitänyt meitä ja hankkeiden talousasioita jämptisti ojennuksessa. Toivottavasti asiat hoituvat yhtä mallikkaasti myös jatkossa.

 

– Nina Harjunpää –

 

Valokuva: Reijo Leppä

Epanetin aikaansaamaa

”Pelastetaanko Epanetilla Etelä-Pohjanmaa”, kysyi eräs korkeakouluyhdistyksen vuosikokousedustaja joitakin vuosia sitten. Tuloksia voi jokainen arvioida. Tässä tietoa arvioinnin perustaksi.

Professuureja alettiin suunnitella viime vuosituhannen lopulla. Ensimmäinen professori aloitti elokuussa vuonna 2000. Alkuun tavoitteeksi asetettiin 12 tutkimusryhmää. Nyt professoreita ja heidän johtamiaan ryhmiä on 24. Niistä Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys on kerännyt varat 14:lle.

Epanet-konseptin tarkoituksena on, että kaikki tahot – yliopisto, yritykset ja julkiset toimijat – hyötyvät toiminnasta. Tutkimustoimintaa suunniteltaessa huomioidaan paitsi maakunnan ja sen yritysten tarpeet, myös yliopistojen tavoitteet. Maakuntaan syntyy uusia innovaatiota tutkimusyhteistyön seurauksena. Yritykset saavat apua ongelmien ratkaisuun.

Rahoitus monesta eri lähteestä

Korkeakouluyhdistys on kerännyt viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä 16 miljoonaa euroa viisivuotisiin professuureihin. Yhden professuurin perusrahoitus muodostuu monesta eri lähteestä. Rahoituksen kerääminen ja lahjoittaminen kuudelle eri yliopistolle ei olisi mahdollista ilman kaikkien eteläpohjalaisten kuntien ja lähes sadan yrityksen mukanaoloa. Kunnat ovat investoineet viimeisen kymmenen vuoden aikana professuureihin 3,2 miljoonaa euroa. Samana aikana yritykset, säätiöt ym. ovat lahjoittaneet 2,9 miljoonaa euroa.

Useimmissa professuureissa rahoittajat haluavat olla mukana ideoimassa uutta ja rahoittamassa useita viisivuotiskausia. Tutkimusalaa tarkastellaan aina ennen alkavaa viisivuotiskautta. Huonekalualan konseptijohtaminen esimerkiksi vaihtui puurakentamisen liiketoimintaan. Seinäjoen yliopistokeskus ja alueella toimivat yliopistot ovat panostaneet Epanet-professuureihin viimeisen kymmenen vuoden aikana 3,3 miljoonaa euroa.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri rahoittaa lisäksi kahdeksaa ja Helsingin yliopisto kahta professuuria. Osa sairaanhoitopiirin rahoittamista professoreista toimii sairaalan ylilääkäreinä. Mahdollisuus tehdä tutkimusta lisää kiinnostusta sairaalassa työskentelyyn. Myös Luonnonvarakeskuksella ja Siirtolaisuusinstituutilla on tutkijoita Etelä-Pohjanmaalla.

Professori kokoaa tutkimusryhmän

Professorien tehtävänä on kerätä rahoitus tutkimusryhmälleen. Professorien keräämä tutkimusrahoitus on kasvanut huimasti. Vuosien 2008–2017 yhteissumma on 29 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Business Finlandin (ent. Tekes) tilastoista näkyy, kuinka yritysten saama tutkimusrahoitus on lisääntynyt Epanetin myötä. Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto myöntää vuosittain useita vuoden mittaisia apurahoja Epanet-tutkijoille. Kulttuurirahasto on tehnyt myös tärkeän linjauksen rahoittaa useampivuotisia tutkimushankkeita eli professuureja.

Korkeakouluyhdistys koordinoi

Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys on huolehtinut Epanet-verkoston koordinaatiosta kohta 20 vuotta. Neuvottelut yritysten, yliopistojen, kuntien ja muiden rahoittajien kanssa edellyttävät yhdistykseltä resursseja. Eteläpohjalaiset kunnat ja Etelä-Pohjanmaan liitto ovat antaneet tähän tarkoitukseen viimeisen kymmenen vuoden aikana 2,2 miljoonaa euroa.

Epanet-koordinaation tehtävänä on valmistella Etelä-Pohjanmaan maakuntastrategian ja korkeakoulustrategian tavoitteita tukevia tutkimusprofessuureja yhteistyössä yliopistojen, yritysten ja maakunnan kehittäjäorganisaatioiden kanssa. Yhdistys huolehtii professuurihankkeiden hallinnoinnista. Siihen kuuluu mm. rahaliikenteeseen ja raportointiin liittyviä tehtäviä, tukiryhmätyöskentely ja muu professorien työn tukeminen. Työhön kuuluu myös korkeakouluverkoston ulkoinen ja sisäinen tiedottaminen yhteistyössä Seinäjoen yliopistokeskuksen kanssa. Tutkimusryhmien, yritysten ja muiden tiedon käyttäjätahojen välistä yhteistyötä edistetään mm. monitieteisten hankkeiden synnyttämiseksi.

On erinomaisen upeaa olla kehittämässä maakuntaa tavalla, josta ovat innostuneet niin suuri joukko maakunnan väkeä kuin yliopistot ja professorit tutkimusryhmineen.

 

Helena Tiilikainen
toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Lisätietoja tutkimusryhmistä

Voiko näinkin rakentaa? Kiertotalouden käytäntöjä Kööpenhaminassa

Opintomatkalla voi joskus kohdata oikeasti uusia ja ennen näkemättömiä asioita. Kiertotalous – uusia mahdollisuuksia puurakennusteollisuudelle (CE Wood) – projekti kävi tutustumassa Kööpenhaminassa Ørestad Southin alueen rakennuskohteisiin. Alueella on kaksi Lendager Groupin  rakennuskohdetta, joissa käytetään uusia, ainakin Suomessa ennen kokeilemattomia kiertotalouden menetelmiä. Pääosa kohteiden rakennusmateriaaleista on kierrätettyjä. Käytettyjä ikkunoita, puumateriaalia, betonia ja tiiliseiniä on saatu uudelleen käyttöön vanhoista rakennuksista.

 

Upcycle Studios – kiertotalouden vahva edelläkävijä

Kolmikerroksisessa Ørestad Southin alueella rakenteilla olevassa kerrostalossa käytetään monia rakentamisessa poikkeuksellisia kiertotalouden menetelmiä. Rakennuksen ikkunoista 75 % on käytettyjä, ja ne tulevat Pohjois-Tanskan alueelta käytöstä poistuneista rakennuksista. Niistä on koottu seinän kokoisia elementtejä, joista kahden ensimmäisen kerroksen etuseinät on tehty. Saman talon kolmannen kerroksen ulkoverhoitu ja rakennuksen lattiat on tehty puualan yrityksen Dinesenin  sivuvirtamateriaalista. Yhtiön mukaan vahva yritysyhteistyö mahdollisti tämän. Rakentamisessa on käytetty myös kierrätettyä betonia, jota saatiin 1400 tonnia Kööpenhaminan metrotyömaalta.

 

The resource rows – tiiliseinät uudelleen käyttöön

Samalle uudelle asuinalueelle rakennetaan myös tiiliverhoiltua viisikerroksista kerrostaloa. Ideana on käyttää uudelleen käytöstä poistuneiden tiilirakennusten seiniä suoraan uusissa rakennuksissa. Seinäelementit tehdään leikkaamalla vanhoista tiilirakennuksista palasia ja asettelemalla ne teräskehikkoon, joita käytetään uuden rakennuksen seinäelementteinä. Elementit on koottu eri kokoisista ja värisistä palasista, josta johtuen ne ovat poikkeuksellisen näköisiä. Tiiliosat oli leikattu Carlsbergin historiallisesta panimosta Kööpenhaminasta sekä vanhoista kouluista ja teollisuusrakennuksista ympäri Tanskaa.

Tässä kerrostalossa käytetään myös vanhasta Kööpenhaminan metroasemasta purettua puumateriaalia. Lendager Group käsitteli suuret määrät puujätettä siten, että se näyttää kauniilta ja on kestävää rakennusmateriaalia uudessa rakennuskohteessa. Kierrätettyä puuta käytetään ulkoverhoilussa ja sisätiloissa.

 

Teksti ja kuvat Virpi Palomäki

Puhetta puurakentamisesta

Liike, toiminta, malli – Puurakentamisen bisnesympäristön liikehdinnöissä menestyksekkään toiminnan perusta ovat onnistuneet strategiamallit

 

Puurakentamisen kilpailukykyyn vaikuttavat sääntelyn ja standardien kaltaiset institutionaaliset rakenteet. Kilpailukykyyn vaikuttaa myös se, kuinka paljon teollista puurakentamista harjoittavia yrityksiä on ylipäätään markkinoilla. Kun samankaltaisia yrityksiä on sektorilla riittävästi, muuttavat ne erityisesti pitkällä aikavälillä institutionaalisia rakenteita. Puutuoteteollisuuden alasta riippumatta toimintaympäristön olosuhteet tai toimialan rakenteet vaikuttavat kuitenkin vain osin yksittäisten yritysten liiketoimintamenestykseen. Olennaisia menestyksen aikaansaamisessa ovat yritysten tekemät strategiset valinnat, joita ne liiketoimintamalleissaan toteuttavat toimintaympäristön asettamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden rajoissa. Esimerkiksi puutuoteteollisuutta yleisemmin käsittelevässä kirjallisuustarkastelussani olen tätä dynamiikkaa tarkastellut. Tutkimus on vanha, mutta yritysten sisäisten ja toimintaympäristön ulkoisten vuorovaikutussuhteiden dynamiikka ei ole muuttunut miksikään. Strateginen vastuu ja valta liiketoimintamallien kehittämisestä on yrityksillä itsellään, toimintaympäristö vastaavasti luo puitteet ylipäätään tietyn toimialan olemassaololle ja elinvoimaisuudelle.

 

Liiketoimintamallia ei vedetä hatusta

Liiketoimintamallille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, minkä esimerkiksi Lambert ja Davidson ovat tutkimuksessaan todenneet. Liiketoimintamallin laadinnan onnistumisen lähtökohta on kuitenkin aina ymmärrys yrityksen käytössä olevista resursseista, kohdeasiakkaista ja heidän tarpeistaan. Yrityksen aineelliset ja aineettomat resurssit – kuten raaka-aineet, teknologia ja kyvykkyydet – ovat tuote-palvelukokonaisuuksien tarjonnan perusta. Ollakseen uskottava toimija markkinoilla, tulee yrityksen tuote-palvelukokonaisuuksien olla realistisesti toimitettavissa sen käytössä olevilla resursseilla. Ymmärrys kohdeasiakkaista ja heidän tarpeistaan taas on edellytys kysynnän ennakoinnille ja kilpailijoista erottautumiselle. Tässä tekstissä konkretisoin asiakastarpeiden merkitystä erityisesti teollisen puukerrostalorakentamisen kautta. Samat liiketaloudelliset lainalaisuudet pätevät yleistäen myös muuhun teolliseen puurakentamiseen.

Kaupunkimaisia puutaloja

 

Kustannustehokkuus ei ole yhtä kuin kannattavuus tai kilpailukyky

Yksittäisen puurakentamisyrityksen kilpailukyvyn kannalta kriittisen tärkeää on ymmärtää, että liiketaloudellinen kannattavuus – saati pitkän aikavälin kilpailukyky – voi vain ani harvoin rakentua yksinomaan kustannustehokkuudelle. Teknologioiden kaltaiset, erityisesti kustannustehokkuuteen vaikuttavat resurssit kun ovat yleensä ennen pitkää myös kilpailijoiden käytettävissä. Kustannusten lisäksi toinen kannattavuuteen vaikuttava osa-alue ovat tulot, joiden muodostumiseen vaikuttavat merkittävästi asiakkaiden tuote-palvelukokonaisuuksista markkinoilla maksamat hinnat. Mitä enemmän asiakkaat yrityksen tuote-palvelukokonaisuuksia arvostavat, sitä korkeampaa hintaa he ovat niistä valmiita maksamaan. Brändit ovat seurausta systemaattisesta kehitystyöstä, jossa fyysisiin tuotteisiin ja palveluihin liittyvien lupausten lunastamisen lisäksi yritykset kykenevät tarjoamaan asiakkailleen luotettavuuden kaltaisia aineettomia arvoja. Näin ne pystyvät erottumaan niiden avulla vastaavia fyysisiä tuotteita ja palveluita tarjoavista kilpailijoistaan. Ruotsalaisessa teollisen puurakentamisen liiketoimintamalleja koskevassa tapaustutkimuksessaan Lessing ja Brege ovat tuoneet esille sen, että pitkäjänteinen asiakasvuorovaikutukseen perustuva kehitystyö voi vahvan brändin lisäksi aikaansaada  yritykselle myös kustannusetuja. Laskentatoimen näkökulmaa kustannusten ja arvonlisän systematiikkaa yritysten kilpailukyvylle olemme avanneet syvällisemmin tutkimuksessamme, joka käsitteli itsenäistä sahateollisuutta. Laskentatoimen tunnuslukujen lainalaisuudet ovat toimialasta riippumatta samoja.

 

Tiedolla ja tunteella päätöksiä tekevä kuluttajakin on asiakas

Ei ole yhdentekevää, onko puurakentamisyrityksen asiakas asuntoja vuokraava yritys vai yksityinen kuluttaja. Ensimmäisessä tapauksessa asiakas on asuntoa loppukäyttäjille eteenpäin vuokraava taho, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa asiakas on samalla loppukäyttäjä eli asukas. Omistusasuntoihin verrattuna vuokra-asuntojen suunnittelussa esimerkiksi asukkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen mahdollisuudet ovat rajatummat ja ostopäätöksiin vaikuttavat kriteerit usein selkeämmin määritellyt sisältäen usein myös selkeästi mitattavissa olevia ominaisuuksia. Kotejaan ostavat kuluttajat taas tekevät asunnonvalintapäätöksiään enemmän ”fiilispohjalta”. He määrittelevät esimerkiksi elämänlaatuun sekä turvalliseen ja toimivaan arkeen liittyvät kodin ominaisuudet hyvinkin yksilöllisin ja laadullisesti arvioitavin kriteerein, joiden mitallistaminen on vähintään haasteellista. Esimerkiksi Gibler ja Tyvimaa ovat tutkimuksessaan  todenneet suomalaisten asumistarpeiden moninaistumisen avaavan liiketoimintamahdollisuuksia myös yksilöllisempien asuntojen rakentamisessa kunhan asunnon ostajien erityistarpeet tunnetaan. Kotien ostajat myös kuuntelevat ystäviensä ja sukulaistensa mielipiteitä, minkä takia laajan yleisön mielikuvat vaikuttavat myös puukerrostalorakentamisen yleistymisen mahdollisuuksiin. Edelläkävijöinä puukerrostaloihin liittyviä positiivisia kuluttajamielikuvia ovat luomassa ne yritykset, jotka ”tehokkaan ja halvan rakentamisen” sijaan aikaansaavat vahvoja rakentamisen ja asumisen laatuun sekä yksilöllisten asumistarpeiden huomioonottamiseen perustuvia brändejä.

Menestyminen edellyttää vahvaa ymmärrystä asiakkaista

Teollisessa puurakentamisessa on mahdollista menestyä monenlaisin liiketoimintamallein, kunhan yrityksellä on käytössään tarvittavat resurssit kohderyhmäksi valittujen asiakkaiden arvostamien tuote-palvelukokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Pitkälle viety asiakaslähtöisyys voi kerrostalotuotannossa edellyttää muun muassa sitä, että yritys kykenee erityisosaamisellaan ottamaan asunnon ostajat mukaan asuntojen suunnitteluprosessiin ja toteutukseen. Näin yritykset pystyvät vahvistamaan asiakkaan kokemusta omiin arvo-odotuksiinsa vastaamisesta. Hyvin vakiotyyppisten kerrostalotuotannon tuote-palvelukokonaisuuksien tarjonta taas voi perustua esimerkiksi tehokkaaseen prosessien hallintaan ja syvälliseen ymmärrykseen niistä tekijöistä, joilla erotutaan kilpailijoista asiakkaiden erityisesti arvostamilla osa-alueilla. Samanaikaisesti yrityksessä voidaan karsia pois ne strategiset panostukset, jotka kohdeasiakkaiden näkökulmasta tuovat tuote-palvelukokonaisuuksiin vähäarvoisia tai jopa ei-toivottavia ominaisuuksia.

 

Kaupunkiasumista luonnonympäristössä

Kestävän rakentamisen ja asuminen trendit tuovat globaaleja menestymisen mahdollisuuksia

Rakennussektorilla on työllisyyden ja aluetaloudellisten hyötyjen rinnalla tunnistettu olevan merkittäviä vaikutuksia ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisten liiketoimintamallien toteuttamista, joiden avulla voidaan mahdollistaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista hyvinvointia edistävien kestävän rakentamisen ja asumisen ratkaisujen toteutuminen osana kestävän kehityksen tavoittelua. Äskettäin julkaistun tutkimuksemme mukaan muun muassa kestävän kehityksen ja asumisen trendit tukevat teollisen puurakentamisen mahdollisuuksia kaupunkimaisessa rakentamisessa. Suotuisat toimintaympäristön olosuhteet eivät kuitenkaan riitä yritystason kilpailukyvyn aikaansaamiseen. Saadakseen pysyvää jalansijaa kotimaisilta ja kansainvälisiltä kestävän rakentamisen markkinoilta yrityksiltä edellytetään kokonaisvaltaista omaa strategista kehitystyötä. Esimerkiksi tuotantoteknologioihin ja logistiikkaratkaisuihin panostamisen rinnalla tarvitaan muun muassa älykkään asumisen monenlaisiin asiakas- ja kuluttajatarpeisiin liittyvän ymmärryksen syventämistä. Pelkkien rakennusten sijaan olennaista on myös hankkia ymmärrystä ihmisten asumisympäristöihin liittyvistä odotuksista. Kun kysynnän erilaiset vetovoimatekijät tunnetaan, on tuote-palvelukokonaisuuksiakin helpompi viilata sekä kustannustehokkaiksi että asiakkaiden näkökulmasta houkutteleviksi.

 

-Katja Lähtinen-

Professori Katja Lähtisen tutkimusalana Vaasan yliopistossa on liiketaloustiede erityisesti puurakentamisessa. Hän työskentelee Epanet-verkostossa Seinäjoen yliopistokeskuksessa.

Katjan aiempi blogi.