Ergonomiaa ja muuta elämää etätöissä

Tyhjältä näyttää, huhuu? Missä kaikki ovat? Tekeekö kukaan mitään enää missään?

Vaikka käytävämme Framissa on autio ja tyhjä, työnteko ei ole loppunut. Se on vain siirtynyt eri paikkaan. Tarkkaan ottaen moneen paikkaan ympäri maakuntaa. Pyysin työkavereitani Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksestä ja Seinäjoen yliopistokeskuksen palveluyksiköstä lähettämään kuvia ja kertomaan, mitä kuuluu. Tässä saalista.

 

Jos kotona ei ole sähköpöytää, korkea piironki sentään löytyy. Tämän ääressä seisten on hyvä hoitaa mm. talousasioita. Tyylikäs yhdistelmä ergonomiaa ja ekonomiaa.

 

 

 

Tässä työhuoneessa on tutkija töissään. Tieteilyn lisäksi huone sopii myös taiteiluun. Huoneen haltija harrastaa kuvataiteita.

 

 

 

Joskus ei vain yhdet kädet riitä. Pikku apulaiset ryntäävät silloin hätiin. Ja taas projekti etenee mallikkaasti.

 

 

 

 

Pienistä ystävistä puheen ollen. Tässä seurassa on aivan mahdotonta olla viihtymättä! Valoisa huone on lainattu hetkeksi tyttäreltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Keittiön pöytä vaikuttaa suositulta työpisteeltä. Tässäkin on suunnittelija saanut seurakseen apulaisen. Koulutuksia suunnitellaan ja läksyjä tehdään.

 

 

 

 

 

Kahden koneen koukussa? Onneksi sentään maisemassa silmä lepää. Samaa taitaa miettiä myös tämänhetkinen läheisin työkaveri. Miau!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuinka käy, jos samaan kuvaan mahtuu läppäri ja jääkaappi? Tulokset voidaan puntaroida muutaman viikon kuluttua. Tsemppiä!

 

 

 

 

 

Jumppapallo ja … akvaario? Ei sentään. Tämän ergonomisen työpisteen perustana on muovinen säilytyslaatikko. Kätevää!

 

 

 

 

 

 

Läppäri sohvalla ja käyttäjä säkkituolissa. Hmm. Oliskohan tässä nyt niskajumin vaara?

 

 

 

 

 

 

Jos lehmätkin lentäisivät! Ja kun lampun taakse tarkkaan katsoo, niin näköjään lentelevät.

 

 

 

 

 

 

Kiitos kuvista Johanna, Outi, Olli-Pekka, Jenni, 2 x Heli, Sonja ja Katja! Ja taitaa siellä minunkin ergonomiaversioni vilahtaa. Hyviä työkavereita on jo ikävä. Mutta kohta nähdään taas yhteisessä toimistossa. Siihen saakka käytössämme ovat mm. Teams, WhatsApp, sähköposti ja vanha kunnon puhelin. Niillä meidät tavoittaa, myös kotikonttoreista.

Nina Harjunpää

 

Olemme etätöissä. Terveisin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys ja Seinäjoen yliopistokeskus.

 

Ohjelmointi = koneelle annettuja käskyjä

Maailman muuttuessa ja digitalisaation jyllätessä ohjelmoinnista tai tuttavallisemmin koodauksesta puhutaan paljon mediassa, turuilla ja toreilla. Samassa yhteydessä monesti puhutaan työvoimapulasta, täydennyskouluttamisesta ja koodaamisesta kouluissa. Vellovan keskustelun ansiosta se, mitä pitäisi tehdä, alkaa olla selvää. Valitettavasti vähemmän puhutaan siitä, mistä koodauksessa oikeasti on kyse ja miten aiheesta kiinnostunut pääsisi alkuun.

Asianlaita on valitettava senkin vuoksi, että Internet ja älypuhelimet tarjoavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kehittää itseään. Silti monelle, motivoituneellekin, voi olla vaikeaa päästä liikkeelle, sillä netti pursuaa ohjeita ja oppaita, joiden väliltä valitseminen tuntuu mahdottomalta. Mielestäni meidän ohjelmistoalalla työskentelevien pitäisikin toimia enemmän ruohonjuuritasolla: puhua ja kirjoittaa ohjelmoinnista lähellä oleville ihmisille, jotta sen aloittaminen olisi helpompaa.

Aloitetaan perusperiaatteista

Ohjelmoinnin oppaiden runsaudenpulaan liittyvä ongelma on onneksi kierrettävissä, sillä monet yksityiskohdat ovat aiheesta kiinnostuneelle vain häiritsevää kohinaa. Mielestäni parhaiten ohjelmoinnista saakin otteen aloittamalla perusperiaatteista. Pohjimmiltaan ohjelmoinnissa on kyse tietokoneelle kirjoitettavista käskyistä, jotka kone sitten orjallisesti suorittaa. Käskyt puolestaan rakentuvat neljästä ideasta: muuttujista, ehdoista, silmukoista ja aliohjelmista.

Muuttujat ovat kuin laatikoita, jonne voi säilöä digitaalisia asioita. Nämä asiat voivat olla numeroita, tekstiä tai jopa kuvaa tai ääntä digitaalisissa muodoissaan. Lisäksi muuttujaan voi aina katsoa ja tutkia sinne säilöttyä asiaa. Eräässä asiassa muuttuja tosin poikkeaa laatikosta: sinne uutta asiaa säilöttäessä aiemmin säilötty asia katoaa eli menee kuuluisaan bittitaivaaseen. Jotkut muuttujista ovat erityisiä: ne on suoraan kytketty tietokoneen näppäimiin ja näyttöön. Niihin säilötyt numerot muuttuvat riippuen siitä, mitä tietokoneen näppäimiä on painettu ja miten hiirtä on heilutettu. Arvojen säilöminen osaan näistä erityismuuttujista puolestaan aiheuttaa esimerkiksi ruudun värin muuttumisen.

Muuttujien sisältöjä voi vertailla esimerkiksi tarkistettaessa, onko kahdessa muuttujassa tallessa sama numero. Ohjelmointikielten ehtorakenteet mahdollistavat sen, että tarkistuksen tulos vaikuttaa siihen, mitä käskyjä seuraavaksi suoritetaan.

Tietokone on hyvä toistamaan

Se, missä tietokoneet ovat nopeutensa vuoksi erinomaisia, on asioiden toistaminen. Ohjelmoinnissa asioita toistetaan silmukkarakenteilla, joilla tietty joukko käskyjä voidaan toistaa halutun monta kertaa. Asioiden toistamista suoraviivaistavat myös aliohjelmat, jotka ovat kokoelma käskyjä. Hyvä aliohjelma pistää tietokoneen tekemään yhden tietyn asian, esimerkiksi piirtämään kirjaimen ruudulle. Usein näihin aliohjelmiin liitetään muuttujia, jotka vaikuttavat sen toimintaan (syöte), ja muuttuja, jonne aliohjelman tulos tallennetaan (ulostulo). Esimerkissämme kirjaimia piirtävästä aliohjelmasta aliohjelman syöte voisi olla piirrettävän merkin numero, esim. kirjainta ”A” vastaa numero 65. Vastaavasti aliohjelman ulostulo olisi tosi tai epätosi sen mukaan, mahtuiko kirjain ruudulle. Aliohjelmien ehdoton etu on, että niiden avulla voit käyttää muiden kirjoittamaa koodia, joka nopeuttaa ja helpottaa ohjelmointityötä huomattavasti.

Ohjelmointi tapahtuu yhdistelemällä neljää edellä mainittua ideaa: muuttujia, ehtoja, silmukoita ja aliohjelmia. Ohjelmoinnin maailmaamullistava voima on siinä, että näin syntyy ohjelmia, jotka ohjaavat robotteja, pyörittävät pankkimaailmaa, teollisuutta ja Internetiä, sekä laskevat, luetteloivat, esittävät ja muokkaavat kaikkea tietoa ympärillämme. Steve Jobsia mukaillen: tietokone on ajattelun polkupyörä.

Jussi Rasku, FT

Seinäjoen yliopistokeskuksen tutkijahotelli

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 23.3.2020

Linkki Jussin väitöskirjaan

Linkki Sepeli ry:n facebook-sivuille

Nykyisen Seinäjoen keskustan kehittämisen juuret ovat 1990-luvulla

Seinäjoen keskustan kehittäminen on aihe, joka nousee eri medioissa pinnalle tuon tuostakin. Toisinaan uutisvirtaa seuratessa tulee sellainen olo, että ennen tätä päivää aluetta ei kehitetty, vaan sen annettiin taantua. Todellisuudessa keskustaa on kehitetty koko kaupunkiajan. Valitut kehittämisen painopisteet ovat toki olleet erilaisia kuin nyt. Vuosien saatossa ne ovat myös voineet vanhentua ja muodostua suoranaisiksi rasitteiksi alueen elinvoimalle.

Kaupungin perustamisen jälkeiset vuodet

Heti kaupungiksi tulon jälkeen vuonna 1960 oli julkinen rakentaminen keskeisellä sijalla – kauppalan keskustasta rakennettiin kaupungin keskustaa. Lakeuden Ristin viereen ilmaantuivat kaupungintalo, kirjasto ja valtion virastotalo. Syntyi Aalto-keskus. Myös kunnalliset palvelut palokunnasta keskusneuvolaan ja kouluihin tarvitsivat uusia tiloja. Samoin infrarakentaminen oli voimakasta. ”Asfalttibetonilla” päällystettiin aiemmin kuraisia katuja.

 Kauppa ja palvelut edellä 1960-luvun lopulta 1980-luvulle

Vuosien 1968–1982 välillä erilaisten liiketilojen pinta-ala Seinäjoen ydinkeskustassa kasvoi 2,5-kertaiseksi. Samaan aikaan asumiseen tarkoitetun tilan määrä laski yhdeksän prosenttia.  Asukasluku kääntyi laskuun ja väki vanheni. Vuonna 1988 oltiin jo siinä tilanteessa, että keskustan alueen koulujen lakkauttamista suunniteltiin.

 Kehittämisen suunnanmuutos 1990-luvulta tähän päivään

Tultaessa 1990-luvulle Seinäjoen keskustan tulevaisuus herätti kasvavaa huolta kaupunginvaltuustossa. Kaupungin ydintä kuvailtiin autioksi ja epäsiistiksi. Kaavoituksen keinoin haluttiin tiivistää ja täydentää kaupunkirakennetta ja saada lisää asukkaita. Asukaskyselyssä puolestaan selvisi, että ihmiset pitivät kaupungin keskipisteenä Keskustoria, eivätkä uudempaa Kauppatoria.

Vuoden 1998 keskustan kehittämissuunnitelmassa vanhan autoilun ehdoilla rakennetun keskustan tilalle haluttiin luoda aiempaa tiiviimpi kävelykeskusta, joka houkuttelisi asiakkaita alueen uusiin ja uudistettuihin erikoisliikkeisiin. Kauppiaiden yhteistoiminnan lisääminen nähtiin tärkeänä ja ehdotettiin erityisen ”keskustan toiminnanjohtajan” palkkaamista. Hänen tehtävänään olisi alueen markkinointi ja sen tapahtumien koordinaatio. Keskustorista alettaisiin rakentaa kaupungin sydäntä. Sinne voitaisiin pystyttää jokin merkittävä maamerkki, vaikkapa vanha kauppalantalo, tai kansalaisia palveleva kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus. Luistinradastakin puhuttiin. Torin alle kaavailtiin puolestaan parkkihallia.

On mielenkiintoista havaita, että osasta 1990-luvun lopussa esitetyistä kehittämisideoista on keskusteltu vielä 2010-luvulla. Osa on jo toteutettu, ja osaa ollaan vielä toteuttamassa. Keskustan kehittäminen on hidasta puuhaa, jonka hedelmien kypsyminen voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Aapo Jumppanen

Yliopistotutkija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Tietoja Seinäjoen kaupunkiajan historia -projektista

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.3.2020

Resetoiko korona globaalin toimitusketjun?

 Aina silloin tällöin tulee joku luonnonilmiö, joka painaa logistiikassa reset-nappia ja osoittaa, kuinka keskinäisriippuvaisia monet tuotannolliset toimintamme ovat. Vuonna 2005 Mumbain tulvat näkyivät komponenttipulana ympäri maailmaa. Vuonna 2010 Islannin tulivuorenpurkaus pysäytti lentoliikenteen. Vuonna 2011 taas Japanin maanjäristykset ja Fukushiman ydinvoimaonnettomuus vaikuttivat merkittävästi mm. auto- ja elektroniikkateollisuuteen. Nyt toimitusketjuja nollaa SARS-CoV-2 -koronavirus, joka havaittiin ensimmäisenä Wuhanissa Kiinassa. Yhdentoista miljoonan asukkaan Wuhan on Hubein maakunnan pääkaupunki ja Kiinan merkittävimpiä metalliteollisuuden keskittymiä. High tech, autoteollisuus ja lääketeollisuus ovat keskeisiä. Ulkomaisista yrityksistä Wuhanissa toimii mm. Honda, Nissan, Peugeot Citroen, Walmart sekä suuri määrä kiinalaisia toimijoita.

Virus vaikuttaa viiveellä

Koronavirus on vaikuttanut ensisijaisesti paikalliseen kysyntään. Uusien autojen myynti Kiinassa on pudonnut 96 prosenttia helmikuun ensimmäisen viikon aikana. Noin neljä viikkoa jatkunut tehtaiden pysäyttäminen näkyy viiveellä. Kuljetusmatka Kiinasta sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin on noin 30 päivää.

Konttiliikenne Kiinasta Eurooppaan on laskenut joidenkin arvioiden mukaan 20–30 prosenttia. Maailman suurin konttialuksia operoiva Maersk on peruuttanut kymmeniä lähtöjä Kiinasta alkuvuoden aikana. Myös monet muut linjaoperaattorit ovat valittaneet laivojen matalaa täyttöastetta.

Mitä jos komponentteja ei saa?

Useilla toimialoilla varastot on vedetty alas, sillä globaaliin logistiikkaan on voinut luottaa hyvin. Nyt Huyndai on pysäyttänyt autovalmistuksen Etelä-Koreassa komponenttitoimitusten vaikeuksien takia. Fiat Chrysler on todennäköisesti pysäyttämässä yhtä neljästä tehtaastaan Euroopassa. Myös Apple on varoittanut mahdollisista toimitusvaikeuksista liittyen iPhone-tuotteisiin. Applen puhelinten valmistusta hoitavat Kiinassa Foxconn ja Pegatron. Kiinalaisen uudenvuoden juhlinnan aiheuttama tauko alkoi tammikuun 24. päivä ja töihin piti palata jo 30. päivä. Ennakoitavissa on, että suurin vaikutus toimitusketjuissa näkyy maaliskuun puolen välin jälkeen. Joillakin toimialoilla, kuten vaateteollisuudessa, vaikutukset voivat näkyä vasta loppuvuodesta, kun materiaaleja syys- ja talvimallistoihin ei ole saatavilla.

Kiina ei ole vielä laskenut BKT-tavoitetta vuodelle 2020. Visio kaksinkertaistaa BKT aikavälillä 2010–2020 edellyttäisi 5,6 prosentin kasvua tälle vuodelle. Odotettavissa on, että jättämää yritetään ottaa kiinni loppuvuoden aikana aggressiivisesti. Kiinan maine ”maailman tehtaana” sen sijaan voi olla vaarassa. Tällä hetkellä monet yritykset miettivät uusia vaihtoehtoja toimitusketjujen rakenteille. Osittain tämä alkoi jo kauppasotauhkien takia ja kohta päätöksiä tehdään pakosta. ASEAN-maat saattavat olla tässä voittajia. Reset-näppäimiä painellaan jo.

Petri Helo

Logistiikan Epanet-professori

Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 9.3.2020

Avaruus on arkipäivää

Helposti unohtuu, kuinka tiiviisti avaruusteknologia kuuluu jo arkipäiväämme. Uusiin paikkoihin löytäminen on helpompaa kuin koskaan, eikä eksymistä tarvitse pelätä.  Harvoin ajattelemme kännykän tai navigaattorin paikannussignaalien olevan lähtöisin maapalloa kiertävistä satelliiteista ja että ne ovat juuri millisekunteja sitten matkanneet avaruuden läpi.

Paikannuksen lisäksi satelliitit ovat oleellinen osa kommunikaatiojärjestelmiämme. Holmenkollenin hiihdot, jalkapallon MM-kisat tai vaikkapa formulakisat jäisivät katsomatta, jos TV-signaali ei kiertäisi satelliitin kautta.

Uusia sovellusalueita satelliittiteknologialle kehitetään jatkuvasti. Satelliiteista käsin maapalloa tarkkaillaan tutkilla ja mittalaitteilla. Maa- ja metsätalous, kalastus, luonnonsuojelu, turvallisuus ja palonvalvonta ovat esimerkkejä toimialoista, jotka voivat käyttää vapaasti saatavilla olevaa satelliittiaineistoa uusilla tavoilla.

Perustason teknologiaa

Perinteisten satelliittien rinnalle on syntynyt laaja piensatelliittien tuotanto. Piensatelliitit ovat huomattavasti edeltäjiään halvempia ja nopeammin kehitettyjä. Ne sisältävät teknologiaa, joka on jo kaupallisesti saatavilla.

Suomen ensiaskeleita avaruusmaaksi ovat olleet piensatelliittiteknologia ja vuonna 2017 avaruuteen laukaistu Aalto-yliopiston opiskelijoiden rakentama Aalto-1 -satelliitti. Vuotta myöhemmin laukaistiin ensimmäinen suomalainen kaupallinen piensatelliitti, Reaktor Space Labsin Hello World, sekä myös Suomen itsenäisyyden juhlasatelliitti Suomi 100.

Vaikka piensatelliitit ovat edullisia, pystytään niiden välittämän tiedon ympärille luomaan uutta liiketoimintaa. Esimerkiksi suomalainen Iceye -startup tarjoaa tarkkaa tutkakuvaa erilaisiin tarkoituksiin. Maailmalla näitä kaupallisia esimerkkejä on jo monta, kuten vaikkapa Space X:n Starlink-satelliitit. Ne tarjoavat satelliittien kautta toimivaa internet-yhteyttä maailman joka kolkkaan.

Uudet liiketoimintamallit luovat uusia odottamattomia ongelmia. Astronomit ovat kritisoineet esimerkiksi juuri Starlink-satelliitteja, koska matalalla tiheästi ylilentävät kirkkaat satelliitit estävät tähtitieteellisten havaintojen tekoa. Ensiapuna yritys on luvannut maalata seuraavaksi matkaan lähtevät satelliitit tummemmiksi.

Tieto virtaa

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla tietoisuus näistä uusista tekniikan kehitysaskeleista ja niiden mahdollistamista käytännön hyödyistä ei ole vielä laajasti levinnyt. Tätä epäkohtaa pyrimme korjaamaan Kvarken Space Economy -projektin avulla.

Tässä viime syksynä alkaneessa kymmenen suomalaisen ja ruotsalaisen korkeakoulun yhteistyöprojektissa mm. rakennetaan oma satelliitti ja maa-asema, kehitetään paikallista osaamista tämän tiedon hyödyntämisessä, tutkitaan avaruusdataa hyödyntäviä liiketoimintamalleja ja tutkitaan uusia, satelliittidataan pohjautuvia ratkaisuja paikallisiin ongelmiin. Olemme erittäin avoimia kaikenlaiselle yhteistyölle!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.3.2020

Satelliittikuva on lainattu Kvarken Space Center -sivuilta.

Tutkijan lapsuudenmetsä poikii tietoa avohakkuun vaihtoehdoista

Suometsien avohakkuut lisäävät päästöjä vesiin ja ilmaan, mutta hakkaamatta jättäminenkin lisää hiilipäästöjä turpeen ja puiden lahotessa. Ratkaisua haetaan poimintahakkuusta, yläharvennuksesta ja pienaukoista, joilla pohjavesi pysyy sopivalla korkeudella ja päästöt minimissä.

Tutkijan ensikosketus tutkimusmetsään oli 6-vuotiaana, kun hän vaihtoi hiihtokilpailun rekikyytiin kauas korpeen, silloin vielä paikoin aavalle Jurvan Rantanevalle. Sammaltupot seipäiden nokassa osoittivat ojalinjat, joilta vähät polttopuut kuormattiin kotiin vietäväksi. Ojituksen jälkeen suo koki huikean muutoksen. 20 vuotta myöhemmin aloitteleva koivututkija näki muhkean pinon suolta harvennettuja hieskoivuja. Loput männyt ja koivut kiittivät harventajaa ja kasvoivat hyvin seuraavat 15 vuotta. Niiden alle hiipi varjoa sietävä kuusialikasvos. Mutta ojat tukkeutuivat ja riutuva puusto tarvitsi kunnostusojituksen. Samalla metsä harvennettiin kuusentaimikkoa varoen. Joko silloin Tutkijan päässä iti ajatus, ettei seuraava askel olisi avohakkuu?

Kului kymmenen vuotta ja kuusissa näkyi merkkejä kalin puutoksesta. Se korjattiin lannoituksella helikopterista. Vielä kymmenen vuotta, ja männyt olivat järeitä tukkipuita, samoin osa koivuista, jotka kuitenkin joutuisivat halvempaan kuitupinoon mutkien ja lahon vuoksi. Alla kasvoi vaihtelevan kokoinen kuusikko.

Avohakkuulle löytyi vaihtoehto

Virkavuosistaan vanheneva Tutkija usutti metsän omistavan veljensä kokeilemaan avohakkuulle vaihtoehtoja. Paljaaksi hakattu maisema ei tätäkään houkuttanut, ei liioin sitä seuraava istutus- ja taimikonhoitourakka. Siis kättä päälle metsäyhtiön kanssa, vaikka hinnasta rokotettiin useita euroja kuutiometriltä. Innosta puhkuen Tutkija kuvasi hakkuut videolle ja löysi opiskelijan kellottamaan hakkuukoneen työt sekunnilleen. Kaiken kukkuraksi Luke perusti alueelle koealat, joilla seurataan hoikan mänty-ylispuuston ja vaihtelevan kuusikon kasvua, ja taimien syntyä pienaukolle.

Tutkija laski, että velipoika olisi tienannut avohakkuussa lähes tuplasti, mutta verojen ja taimikon perustamisen ja hoidon jälkeen riihikuivaa olisi enää 1 200 € enemmän hehtaarilta. Nyt käsissä on viiden hehtaarin aukon sijasta kelpo metsä, eikä ojia tarvitse kaivaa auki, kun puusto haihduttaa liian veden. Samalla vesistö, ilmasto, eläimet, marjastajat ja muut kulkijat kiittävät. Rajanaapurit voivat nukkua myrsky-yönsä rauhassa, vaikka Tutkija kuuntelee sydän syrjällään jokaista puuskaa, joka voisi irrottaa juuret sateiden liottamasta sulasta maasta. Lumi ei sentään tänä talvena paina puita poikki tai kumoon. Tuuleen tottumaton harvahko puusto on hakkuualalla vaarassa muutaman vuoden.

Tehtävää tulevillekin sukupolville

Poimintahakkuun tulo oli 5 300 €/ha, kun poistettiin runsaasti tukkimäntyjä ja kaikki vanhenevat hieskoivut. Tiheät kuusiryhmät harvennettiin. Yläharvennuksessa isoja puita hakattiin vähemmän siellä, missä kuusia puuttui. Tulo oli 4 000 €/ha ja toiveissa on taimien syntyminen. Tutkijalta kysellään, mikä on tulevaisuus. Tämä suo on niin viljava, että kuuset varmasti kasvavat, mikäli pystyssä pysyvät. Karummalla maalla homma ei pelittäisi. Kuori- ja latvavaurioita hakkuussa tuli 10–20 %:lle kuusista, joista osa joutuu jatkossa halpaan kuitupinoon. Arvio on, että seuraavan harvennuksen jälkeen kuusikko lopulta avohakataan, koska sen varjoon ei uusi metsä kasva. Tämä on sitten seuraavan sukupolven asia, mutta puolella vuosisadalla jatkettu peitteisen metsän kasvatus on jo iso voitto.

Ennen hakkuuta

 

 

 

 

 

Poimintahakkuun jälkeen

 

 

 

 

 

Esimerkki lyhyellä aikavälillä 1 200 €/ha enemmän rikastuneen avohakkaajan suometsästä: edessä tilanne ennen istutusta ja takana tavoite kymmenestä vuodesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pentti Niemistö
tutkija
Luonnonvarakeskus, Seinäjoki

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 24.2.2020

 

Synnyttikö digitalisaatio Ilkka-Pohjalaisen?

Digitalisaatio on yksi päivän trendisanoista, vaikka ilmiö on muuttanut maailmaa jo pitkään. Ilkka-Pohjalaisen ja muiden mediatalojen kohdalla vuosituhannen vaihde on ollut merkittävää aikaa. Teknologian kehitys mahdollisti nopeamman tiedonvälityksen. Uutiset päivitettiin verkkoon. Alkoi kova kilpailu ajasta, lukijoista, mainostajista, kaikesta. Koska oli mahdollista saada tietoa heti, se myös pumpattiin eetteriin aikaisempaa nopeammin. Yleisölle tämän päivän uutinen olikin huomenna jo vanha.

Uudet tavat ruokkivat muutosta

Median osalta muutos on ollut valtava. Kuluttajat saavat uutiset nopeasti, ei tarvitse odottaa illan uutislähetystä tai seuraavan päivän lehteä, sillä tiedon määrä on rajaton. Jokaiselle kuplalle löytyy oma totuutensa ja äänitorvi, jota mukailla. Lukemisen tapaa on ravisteltu. Helsingin Sanomat ilmoitti tammikuussa lisäävänsä panostuksiaan digijournalismiin. Yhtenä tavoitteena on etsiä uusia tapoja kertoa uutisia ja luoda niistä runsaampia kokemuksia lukijoille.

Journalisteilta odotetaan uusia taitoja. Enää ei riitä, että kirjoittaa pelkän jutun. Siitä pitää tehdä tarvittaessa useampi versio eri kanaviin ja jopa taittaa itse. Joskus jutusta pyöräytetään video. Teknologia auttaa ja tukee päivittäistä työtä, mutta se vaatii samalla uusia taitoja ja toimintatapoja käyttäjältään.

Myös ansaintalogiikkaa on ravisteltu, koska tilaukset ovat vähentyneet ja kilpailevan sisällön määrä lisääntynyt. Mainostajilla on verkon ja somen myötä entistä enemmän vaihtoehtoja saada näkyvyyttä. Tuloja ja vahvuutta haetaan uusista liiketoiminnoista ja kaupoista, kuten tuore Alma Median uutinen osoitti.

Muutakin kuin teknologiaa

Digitalisaatio vaikuttaa eri tavoin eri toimialoilla. Joidenkin mukaan muutokset voivat olla voimakkaampia ja saattavat ilmetä laajempina kuluttajaliiketoiminnassa kuin B2B-puolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi suin päin sännätä massiivisten digikehityshankkeiden pariin. Digitalisoitumisen ja siihen liittyvien toimien pitää tukea liiketoimintaa, jotta sen avulla voidaan saavuttaa kilpailuetua.

Olennaista digitalisaatiossa on muistaa, että kyse ei ole pelkästään teknologiasta. Teknologia on keskeisessä roolissa ja sen avulla monet toimintaa tehostavat ja kehittävät muutokset ovat mahdollisia. Digitalisoitumisen ei automaattisesti ratkaise organisaatioissa olevia haasteita. Ihmiset ovat niitä, jotka teknologiaa käyttävät tai jättävät käyttämättä, myös yrityskulttuurilla on merkitys.

Ja palataan takaisin alun kysymykseen: Mitä mieltä itse olet, synnyttikö?

Tuire Hautala-Kankaanpää
tohtorikoulutettava, joka tutkii yritysten digitalisoitumista
Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö

 

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 17.2.2020