Käsiä ja jalkoja – vai päitä?

”Tarvitsemme lisää työvoimaa!”

”Uusia työntekijöitä – ja varsinkin ammattitaitoista väkeä – on vaikea saada!”

Nämä ovat tuttuja hokemia ja päivän epistolaa yrityksissä, niin isoissa kuin pienissä. Erityisesti tämä ääni kuuluu syrjemmältä ja pienehköistä yrityksistä. Siis enemmän volyymiä ja työnteon määrää: uutta työväkeä kaivataan. Onko niin, että maakuntien ja varsinkin maaseutumaisten alueiden menestys olisi juuri tästä kiinni? Vaatiiko menestyminen lisää työtä tekeviä päteviä henkilöitä, lisää käsiä ja jalkoja?

Tutkimustiedot antavat aiheeseen hiukan syvempää näkövinkkeliä. Työntekijöiden saatavuus on toki polttava ongelma ja akuutti pullonkaula varsinkin lyhyen tähtäyksen uusille tilauksille ja sitä kautta menestykselle. Silti useimmiten menestystarinat tai vaisumpikin hyvinvointi ovat rakentuneet jostain aivan muusta kuin työnteon volyymistä. Takana pitää olla idea, innovaatio, jonkin sortin keksintö, joka mahdollisesti ratkaisee tarvitsijoiden ongelman tai useammankin. Sen pitää elää ajassa ja vieläpä mieluiten vähän etunojassa, uutta ennakoiden.

On selvää, että tällaiset ratkaisut ja niistä kumpuava liiketoiminta, menestyskin, eivät oikene pelkästään työvoimaa lisäämällä. Tarvitaan enemmän puhuvia ja ennen muuta ajattelevia päitä. Ideat ja innovaatiot, uudet tuotteet ja toiminnan konseptit voivat syntyä kokeneilta käytännön tekijöiltä, mutta useimmiten kuitenkin syvällisemmästä ajattelusta. Pitää tuntea yhteiskunnan trendejä, asiakkaiden tarpeita ja ongelmia, sekä kyetä ideoimaan niiden ratkaisuja luovasti ja ennakoivasti.

Joukkuepeliä!

Menestys voi perustua myös siihen, että ollaan muita parempia – tehokkaampia, motivoituneempia, taidokkaampia. Loistavien yksilöiden ohella tarvitaan joukkuepeliä, yrityksen on kyettävä toimimaan kokonaisuutena. Kokonaisvaltainen ote aina strategiasta henkilöstön hyvinvointiin on yhteinen piirre useimmille menestyville yrityksille. Johtamisessa pelkkä ”sarattaminen” ei enää riitä.

Osaavan työvoiman heikko saatavuus on tietysti vakava ongelma. Kuitenkin on vakuuttavaa näyttöä siitä, että ajattelu, ideointi, innovaatiot sekä johtamisen osaaminen ovat menestyksen ja hyvän tekemisen ytimessä. Voisi ajatella niinkin, että kun päät ja nämä päätekijät ovat kunnossa, on yrityksellä myös vetovoimaa saada lisää käsiä ja jalkoja. Kukapa ei haluaisi hyvään ja voittavaan joukkueeseen!

Pekka Peura on Vaasan yliopiston Levón-instituutin johtaja ja Seinäjoen yliopistokeskuksen johtoryhmän jäsen.

Juttu on julkaistu Ilkassa 14.10.2019

Mainokset

Monitieteisyys tuottaa menestystä

Epanet-tutkimusverkosto on Etelä-Pohjanmaalla toimiva korkeakoulujen yhteistyöverkosto, jonka tavoitteena on vahvistaa maakunnan tutkimus- ja kehittämistyötä.

Epanet on monitieteinen verkosto, jossa yhdistyy parikymmentä eri tutkimusalaa. Mukana on muun muassa digitaalisen valmistuksen, kulttuurillisen musiikin, elintarvikekehityksen, logistiikan, lasten ja nuorten terveyden edistämisen, aluehistorian ja yrittäjyyden tutkimusta. Käytännössä monitieteisyys on sitä, että tutkimus- ja kehittämistyötä tehdään ryhmätyön tapaan ja jokainen taho tuo pöytään oma osaamisensa.

Monimutkaisessa maailmassa monitieteisyys on tärkeä edellytys osuville tutkimustuloksille ja vaikuttavalle tuotekehitykselle. Monitieteisyys ruokkii uutta luovia ja omintakeisia lopputuloksia. Monitieteisyys on koeteltu tapa nostaa tulokset uudelle, paremmalle tasolle.

Yhdessä tekemällä on saatu tuloksia, kestävää kasvua ja elinvoimaa

Epanetin professoreilla, tutkimusryhmillä ja rahoittajilla on ollut jaettua kunnianhimoa ja uskoa siihen, että kestäviä tuloksia ja hyötyä saadaan. Tulokset ruokkivat maakunnan ja yritysten etua. Epanet-verkosto on eteläpohjalainen voimanosoitus yhdessä tekemisen lisäarvosta. Malliin ja toimintaan käydään tutustumassa ympäri Suomen.

Tutkimuksessa on panostettu käytännön toimiin ja tiedon tuottamiseen yhdessä. Epanet-verkoston tukirakenteet hoidetaan mahdollisimman kevyesti, koska tukirakenne saa meidät harvoin liikkeelle. Tärkeintä ovat tekevät ihmiset, kiinnostunut ilmapiiri ja alueelle elinvoimaa tuova vuorovaikutus. Nämä Epanet-tutkimusverkosto on mahdollistanut ainutlaatuisella tavalla.

Epanet elää ja uudistuu

Epanetin elinehto on 20 vuotta ollut sen dynaamisuus ja aidosti elävä luonne. Monitieteisyys, ja erityisesti avoin ja välitön vuorovaikutus yritysten, kuntien ja yhdistysten kanssa, ovat reseptejä siihen, miten löydetään ratkaisuja tulevaisuuden tuotekehitys- ja osaamistarpeisiin ja ammatillisiin pätevyyksiin. Tiivis yhteistyö on toimiva tapa määrittää kohteet, joihin yritysten ja julkisen sektorin niukat resurssit kannattaa tulevaisuudessa satsata.

Menestys ei tule takertumalla menneisiin onnistumisen resepteihin. Meidän kaikkien tehtävänä on järjestää monitieteisyydelle ja tutkimustiedon hyödyntämiselle happirikkaat olot arjen työn keskellä. Happirikasta oloa luodaan tietenkin rahoituksella – nyt yli 70 yritystä ja reilut 60 julkisen puolen toimijaa rahoittaa Epanet-professuureja – mutta vähintään yhtä tärkeää on uutta tietoa ja tutkimustuloksia aktiivisesti hyödyntävä, laaja joukko eteläpohjalaisia ihmisiä ja yhteisöjä.

Olli-Pekka Viinamäki on Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Juttu on julkaistu Ilkassa 7.10.2019.

Monimuotoistuva kaupungistuminen

Väestöennusteiden mukaan vuonna 2040 Suomessa kasvavia kaupunkiseutuja olisivat vain pääkaupunkiseutu sekä Tampereen ja Turun seudut. Tämä ei kuitenkaan ole kaupungistumisen koko kuva.

Kasvun kääntöpuolia

Väestön keskittyminen näkyy kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehityksessä. Kaupunkirakenteen tiivistämisestä on tullut suosittu suunnittelustrategia, jota perustellaan infrastruktuurikustannusten alenemisella ja asukkaiden siirtymisellä ekologisempaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. Usein mainitaan myös palvelujen parempi kannattavuus.

Suomalaisissa kaupungeissa viher- ja virkistysalueet ovat perinteisesti olleet lähellä. Monet tiivistämissuunnitelmat uhkaavat nyt kaupunkilaisten viihtyvyydelle tärkeitä alueita. Tällä voi olla vakaviakin seurauksia, sillä tutkimuksissa on todettu selviä yhteyksiä viheralueiden, kaupunkilaisten liikkumisaktiivisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin välillä.

Muita nopean kasvun seurauksia ovat korkean rakentamisen trendi ja asuntojakauman painottuminen pieniin, kiinteistösijoittajien suosimiin asuntoihin. Vaikka näillä molemmilla on tällä hetkellä kysyntää, on vaarana, että korkea rakentaminen synnyttää leveysasteillamme epäviihtyisiä, varjoisia ja tuulisia katutiloja. Asuntojakauman alueellinen yksipuolistuminen pienasuntoihin voi saada aikaan sosiaalista eriytymistä.

Vastakaupungistumisen mahdollisuus

Joissakin ennusteissa on nostettu esiin muuttoliikkeen osittainen kääntyminen takaisin pienempiin kaupunkeihin. Sen voi aiheuttaa suurten kaupunkien kasvuongelmat tai maahanmuuton keskittyminen niihin. Maahanmuutto saattaa olla lähitulevaisuudessa merkittävä kaupungistumisen ajuri, sillä pelkän luonnollisen väestönkasvun varassa kasvu-uralla pysyy vain muutama kaupunkiseutu.

On kuitenkin mahdollista, että maahanmuuttajat eivät kasaudu ainoastaan suurimpiin kaupunkeihimme, vaan myös pienemmät kaupunkiseudut saavat osansa, jos ne pystyvät ja haluavat hyödyntää uusien tulokkaiden työvoimapotentiaalia.

Pienet ja keskisuuret takaisin kartalle

Suomessa on tilaa erilaisille elämisen ja asumisen malleille. Suurimpien kaupunkien merkitys maamme taloudelle ja urbaanin elämäntavan nimeen vannoville on kiistaton, mutta pienillä ja keskisuurilla kaupungeilla on oma tärkeä roolinsa aluerakenteessa ja kaupunkiverkon solmuina.

Niitä tarvitaan myös pehmeämmän, luonnonläheisemmän ja yhteisöllisemmän elämäntavan puitteiksi. Kehittyvä digitaaliteknologia tukee monimuotoisuutta mahdollistaessaan työn ja paikan välisen sidoksen purkautumisen.

Ari Hynynen on arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen Epanet-professori Tampereen yliopistosta.

Juttu on julkaistu Ilkassa 30.9.2019.

Asiantuntijuus – pysyvä vai liikkeessä oleva tila?

Yliopistot ja korkeakoulut kouluttavat työelämään asiantuntijoita, joiden työpanoksella yhteiskunnan uskotaan kehittyvän. ”Koulutamme maailman ymmärtäjiä, maailman muuttujia ja tulevaisuuden näkijöitä”, kertoi yliopistoni strategia. Maistereita ja tohtoreita odottaa hieno tehtävä yhteiskunnassa. Mistä sitten tunnistat asiantuntijan? Hän ratkaisee teoriatietoon, käytännön kokemukseen, oman toiminnan arviointiin ja sosiaalisiin taitoihin perustuvalla osaamisellaan työelämän ongelmia. Asiantuntijana hän näkee ja tulkitsee muutostekijöitä ja niiden vaikutuksia sekä osaa ottaa työssään etunojan.

Monesti ajattelemme asiantuntijuuden kasvavan tekemällä vaativia töitä.  Mitä enemmän on työkokemusta, sen varmimmin on asiantuntija.  Näinkin voi olla. Mutta näyttäisi, ettei käytännön kokemus yksistään riitä edes ylläpitämään asiantuntijuutta työelämässä, saati sitten kasvattamaan sitä. Asiantuntijuuden taso voi jopa laskea. Saatat käyttää työvälineitä tehottomasti (digi, some) tai jättää jotakin käyttämättä kokonaan, saatat suhtautua uusiin ideoihin pidättyvästi, saatat jättää ympäristöstä tulevat signaalit huomioimatta.  Kerran hankittu yliopistotutkinto ja pitkä työkokemus eivät riitä asiantuntijuuteen.

Miten pysyn asiantuntijana?

Tutkijat, mm. Erno Lehtinen, puhuvat tarkoituksellisesta harjoittelusta (deliberate practice), joka on asiantuntijuuden kehittämistä ja sen tunnistamista, missä osaamista erityisesti pitää kasvattaa. Tärkeitä osia harjoittelussa ovat uuden teoriatiedon omaksuminen, sen vieminen käytäntöön ja valmentajan antama palaute suoriutumisesta.  Tätä harjoittelua voidaan tehdä tutkinnon jälkeisissä koulutuksissa, joissa kohtaavat teoriatieto ja työelämätieto.

Tarjonta luo kysyntää

Seinäjoen yliopistokeskuksen koulutuksiin voi osallistua työn ohessa.  Tarjolla on väyliä kandidaatin ja maisterin tutkintoihin, tutkijahotelli tarjoaa puitteet tohtoriväylään. Opintoväylät ovat käypä mahdollisuus tutkintotasoaan korottaville.  Mutta uuteen teoriatietoon pitäisi päästä käsiksi jo kevyemmälläkin koulutuksella, esim. tutkinnon osan suorittamalla.  Uudenlaisena esimerkkinä koulutustarjonnan laajentamisesta ovat FITechin kautta tarjottavat ICT-kurssit, joissa yliopistot ovat avanneet kurssitarjontaansa kaikkien saataville. Tarjolla on kursseja perusteista syventäviin. Voit myös valita, haluatko paikanpäälle yliopistoon, haluatko opiskella verkon avulla kotoasi tai työpaikaltasi vai haluatko yhdistellä eri tapoja. Jatkuvaan oppiminen tarvitseekin monimuotoista koulutustarjontaa tutkintokoulutusten ja avointen yliopistojen rinnalle.

Aira Metsä-Ketelä toimii koordinaattorina Seinäjoen yliopistokeskuksessa, erikoisalanaan jatkuva oppiminen. Yliopistokeskusta koordinoi Tampereen yliopisto.

Juttu on julkaistu myös Ilkassa 23.9.2019

Globaali logistiikka näkyy paikallisestikin

Vapaa kauppa ja tehokas logistiikka mahdollistavat tavaroiden tilaamisen kotiovellemme muutamassa päivässä kohtuullisin kustannuksin. Kuluttajat ovat päässet nauttimaan kulutustuotteiden hintojen alenemisesta viimeisten vuosikymmenien aikana.  

Kuljetuksen merkitys hintaan on vähäinen

Merikontillinen lenkkareita tai elektroniikkaa tulee Kiinasta Suomeen parilla tuhannella dollarilla. Matka kestää vähän yli kuukauden meritse tai viitisentoista päivää junalla. Matalien valmistuskustannusten valtiot ovat hyödyntäneet kustannusetujaan työvoimaintensiivisissä tuotteissa kuten tekstiileissä tai kulutustavaroissa. Kuljetusten ja varastoinnin kustannukset ovat lähes merkityksettömät, viidenkympin lenkkareissa ehkä pari euroa. Logistiikka on siis osaltaan mahdollistanut monien tuotteiden tuotannon siirtymisen pois meiltä.

Toisaalta vapaa kauppa on mahdollistanut Euroopan maille pääsyn toimittamaan korkeaa teknologiaa ja osaamista kasvaviin talouksiin. Toimiva logistiikka mahdollistaa myös sen, että eurooppalaisten yritysten tuotannossaan tarvitsemat osat saadaan paikalle luotettavasti. Toimiva, maapallonlaajuinen logistiikkainfrastruktuuri tasoittaa alueellisia eroja ja tehostaa toimintaa. Jos kysyntää on, voimme viedä kannattavasti koneita ja laitteita tai vaikkapa korkealaatuista sianlihaa toiselle puolelle maailmaa.

Perustana tehokkaat runkoreitit

Logistiset järjestelmät perustuvat suuriin, tehokkaisiin runkoreitteihin ja näiden ympärille rakentuviin syöttöverkostoihin. Suuret laivat kulkevat pitkät matkansa vakioreiteillä. Kuljetusyksikkönä käytetään tasamittaisia merikontteja, joita voidaan helposti lastata ja purkaa autoihin, laivoihin ja juniin. Reitin toimittajia on helppo kilpailuttaa. Joustavuus saadaan verkon rakenteesta, joka yhdistää runkoreitit ja pienemmät paikalliset toimijat. Informaation hallinta on tässä tärkeää.

Alueiden eriarvoisuus kasvaa

Digitalisaatio muuttaa logistiikkaa myös paikallisesti. Noutomaatit ovat korvanneet postitoimistot lähes kokonaan. Ravintolaruokien kotiinkuljetus toimii Suomessakin suuremmissa kaupungeissa puhelinappien ja joustavasti toimivien keikkalähettien avulla. Kehitys näkyy alueiden eriytymisenä. Amazon testaa miljoonakaupungeissa verkkokauppaa, jossa ostokset tuodaan kotiovelle parissa tunnissa tilauksesta. Toisaalla Suomessa taas postin jakelua harvennetaan pienemmillä paikkakunnilla.

Vaikka tullimuurit ja kauppasodat haastavat globalisaatiota, olemme hyvin riippuvaisia kansainvälisestä logistiikasta. Toimiva kuljetusinfrastruktuuri, digitaaliset palvelut ja yhteiset säännöstöt mahdollistavat toimivan talouden ja yhteiskunnan.

Jutun kirjoittaja Petri Helo on logistiikan Epanet-professori Vaasan yliopistossa. Juttu on julkaistu Ilkassa 16.9.2019

Miksi?

Sokrates valloillaan

Peetu, noin kaksi vuotta, päätti olla kuin Sokrates. Tämä ei ilmennyt ylenpalttisena intona käyttää toogaa – vaippa sai riittää.  Yhtenevyydet eivät liioin liity ulkomuotoon, sillä Wikipedian mukaan ”ulkoisesti Sokrateen sanotaan olleen kalju, tylppänenäinen, pömppömahainen ja ruma, ja pukeutuneen ryysyihin”. Peetu sitä vastoin on oikein komea nuorukainen, tukka on tuuhea ja nenä naamaan sopiva. Tyylin kruunaa rakas lippalakki.

Miten Peetun sisäinen Sokrates sitten alkoi ilmetä? Vanhempiensa ja lähipiirinsä ”iloksi” hän päätti alkaa vastata kaikkiin kysymyksiin ja kommentteihin tiukalla vastakysymyksellä: ”Miksi?”

Joku: ”Mennään syömään!”
Peetu: ”Miksi?”

Joku: ”Tehdään legoista torni.”
Peetu: ”Miksi?”

Joku: ”Mennään nukkumaan.”
Peetu: ”Miksi?”

Pääsit varmaan jo näiden esimerkkien perusteella jyvälle siitä, kuinka filosofisesti Peetu suhtautuu ympäröivään maailmaan. Mikään ei ole itsestään selvää, lähipiirin on parasta osata selittää, mihin teoillaan ja puheillaan pyrkii. Peetu vastaa todennäköisesti seuraavaankin väitteeseen: ”Miksi?”

Tiedeyhteisön liepeillä puuhailevana en osaa kuin arvostaa Peetua.  Hän ei usko elävänsä totuuden jälkeisessä maailmassa, hän janoaa tietoa ja vastauksia. Hän kyseenalaistaa auktoriteetit. Häntä eivät somekuplat rajoita.  Hyvä Peetu!

– Nina Harjunpää –

http://www.epky.fi

Miten tulevaisuudessa rakennetaan?

Purettavuus, siirrettävyys ja kierrätys – rakennusalan tulevaisuutta –seminaarissa Seinäjoella 9.5.2019 keskusteltiin rakentamisen ajankohtaisista teemoista. Esiin tuli niin tutkijan, lainsäätäjän kuin yritystenkin näkökulmia. Seminaarin aineistot löytyvät täältä. 

Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan rakennus- ja jätelainsäädännön uudistamista. Kestävä kehitys ja vähähiilisyys tullaan huomioimaan entistä paremmin rakentamista ohjaavassa lainsäädännössä. Yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) mukaan vähähiilisen rakentamisen ja korjaamisen ohjaus sekä uudisrakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen pienentäminen tulevat sisältymään uuteen lakiin. Myös säästävä korjaaminen, turhan purkamisen välttäminen, purkamisen ohjauksen vahvistaminen ja purkumateriaalien hyödyntämisen tullaan huomioimaan. Digitaalisuuden hyödyntämistä tullaan myös kehittämään esim. kansallinen sähköinen rakennusjäteilmoitus ja sähköiset siirtoasiakirjat, joissa on myös paikkatieto, ovat suunnitelmissa.

Kuva 1. Vähähiilisyyden edistämisen keinot yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) seminaariesityksestä

Ministeriö on tunnistanut rakentamisen kiertotalouden kehittämisessä useita haasteita, jotka puhuttavat myös käytännön toimijoita. Niitä ovat mm.

  • kierrätysmateriaalien ja –tuotteiden kelpoisuus uusissa rakennustuotteissa ja rakentamisessa
  • tarjonnan ja kysynnän kohtauttaminen
  • kierrätettävyyden, uudelleenkäytön ja muuntojouston huomioiminen uudisrakentamisessa
  • rakennusjätetilastoinnin puutteellinen tieto rakennuskannan materiaaleista
  • rakentamisen muovien ympäristöhaittojen vähentäminen

Tutkijan näkökulmasta rakentamisen kiertotalouden kehittämisen haasteet ja ratkaisuehdotukset olivat suurelta osin samoja kuin ministeriönkin. TkT Satu Huuhka Tampereen yliopistosta nosti esiin konkreettisia keinoja, miten kestävä kehitys ja vähähiilisyys voidaan huomioida rakentamisessa.  Jätteen synnyn vähentäminen on ensimmäinen porras kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa. Jätettä voidaan vähentää korjaamalla rakennuksia purkamisen sijaan. Rakennusten siirtäminen toiseen paikkaan ja purettujen rakennuksen osien käyttö uudelleen uusissa rakennuksissa vähentää myös jätteen syntyä.

Muuntojousto, monikäyttöisyys ja purettavuus ovat osa vähähiilistä uudisrakentamista. Muuntojousto parantaa rakennuksen elinkaariominaisuuksia ja pidentää rakennuksen käyttöikää. Purettavuus ja uudelleenkäytettävyys jatkavat rakennusosien ja -materiaalien käyttöikää.

Kuva 2. Purettavat liitokset ja purettavat elementtijärjestelmät helpottavat rakennusten siirtämistä ja uudelleen käyttöä. Kaavio Satu Huuhkan esityksestä. Durmisevic E., Brouwer J. (2002). Design aspects of decomposable building structures.

Purkujätteet voidaan myös käsitellä uusiomateriaaleiksi ja uusiomateriaaleja voidaan käyttää rakentamisessa. Kierrätyksessä materiaalin arvo voidaan säilyttää tai jopa nostaa arvoa.

Mielenkiintoinen rakentamisen muuttuvat tarpeet huomioiva ja rakennuskulttuuria uudistava erimerkki on Teijo-Talot Oy:n täysin purettava ja siirrettävä rakentamisen konsepti. Se vastaa hyvin pitkälle niin ministeriön kuin tutkijankin tavoitteita ja ajatuksia vähähiilisestä rakentamisesta. Yritys keskittyy erityisesti julkiseen rakentamiseen mm. kouluihin, päiväkoteihin, hoivakoteihin sekä toimisto- ja tuotantotiloihin.

TeijoTilat siirretään kokonaisina tilamoduuleina betoniperustuksineen sekä kiintokalusteineen. Esimerkiksi Järvenpään kaupunki tilasi Teijo-Taloilta 2100 m2 koulun 288 oppilaan tarpeisiin. Koulu muodostuu 30 tilaelementtimoduulista.

Kuva 3. Luokkien lisäksi koulussa on avara ja korkea aulatila, joka on osittain kaksikerroksinen. Kuva: Teijo-Talot Oy, Kyrölän koulu, Järvenpää.

Suuria tilakokonaisuuksia voidaan pystyttää tällä konseptilla erittäin nopeasti aiheuttamatta pitkäaikaista häiriötä tontilla. Yritys toteaa, että julkiset hankintailmoitukset edellyttävätkin jo usein tarjottavalta kohteelta edelleen siirrettävyyttä.

– Virpi Palomäki –  virpi.palomaki (a) tuni.fi

Kiertotalous – uusia mahdollisuuksia puurakennusteollisuudelle (CE Wood)