Puurakentamisen tuotteet ja rakentamisen järjestelmät metsäbiotalouden innovaatioiden kärjessä

Eurooppalaisia kuluttajia koskevan tapaustutkimuksen tuloksia

Metsäsektorilla on merkittävä rooli eurooppalaisen biotalouden kehittymisessä esimerkiksi radikaalien innovaatioiden aikaansaamisen, tuotantojärjestelmien muutosten ja resurssitehokkuuden kehittymisen kautta. Toistaiseksi biotalouden innovaatiopanostuksiin liittyvät pohdinnat ovat kuitenkin pitkälti perustuneet teknologisten näkökulmien tarkasteluun kansalaisten odotusten ja kysyntänäkökulmien huomioon ottamisen jäädessä vähäisemmälle huomiolle. Aihepiiriin liittyvien uusien ajatusten herättämiseksi, osana laajempaa eurooppalaisille kuluttajille vuonna 2015 toteutettua internet-pohjaista kyselyä, kerättiin myös tietoa heidän metsäsektorin merkittävimpiin innovaatioihin liittyvistä näkemyksistään. Aineistonkeruu toteutettiin osana ERANET WoodWisdom Net -rahoitteista W3B-hanketta. Suomalaiset tutkijat tulivat Helsingin ja Vaasan yliopistoista.

 

Vastaajina kuluttajia Suomesta, Itävallasta, Saksasta ja Sloveniasta

Innovaatioiden osalta tutkimuksessa tarkastelunäkökulmina olivat kuluttajien mielipiteet 2000-luvulla jo tehdyistä innovaatiopanostuksista sekä se, millaisiin osa-alueisiin heidän mielestään niitä tulisi kohdentaa tulevien 20 vuoden aikana. Kaikkiaan 13 erilaisen metsäbiotalouden innovaatiotyypin merkitystä kartoittaneeseen kyselyyn vastasi yli 200 kuluttajaa, jotka pääasiallisesti olivat Suomesta, Itävallasta, Saksasta ja Sloveniasta. Tietoa kyselystä jaettiin sähköpostilistoin sekä erilaisilla sosiaalisen median kanavilla. Koska vastaajajoukkoon valikoitui aihepiiristä kiinnostuneita henkilöitä, ei tuloksia voida yleistää koskemaan esimerkiksi yleisiä kuluttajanäkemyksiä. Tapaustutkimuksen tulokset antavat sen sijaan viitettä siitä, millaisiin seikkoihin niin yritysten kehittämispanostuksissa kuin akateemisessa tutkimuksessakin olisi tulevaisuudessa syytä kiinnittää huomiota tuote-palvelukokonaisuuksiin liittyvässä innovaatiotyössä.

Tapaustutkimuksen tulosten mukaan kuluttajien mielestä merkittävimmät metsäsektorin innovaatiot ovat 2000-luvulla liittyneet puurakentamisen tuotteisiin ja rakentamisen järjestelmiin sekä erilaisiin komposiittivalmisteisiin. Vastaavasti vähiten innovaatioita he olivat havainneet uusien markkinointikanavien käyttöönotossa, brändien luomisessa ja erilaisten metsiin liittyvien palveluiden kehittämisessä. Tulevien 20 vuoden aikana kuluttajat pitivät puurakentamisen tuotteisiin ja järjestelmiin liittyvän kehitystyön jatkamista tärkeänä, mikä on myös linjassa esimerkiksi sekä kansainvälisten kestävän kehityksen tavoitteiden, että suomalaisten biotalouden kehittämislinjausten kanssa.

 

Kuluttajat mukaan innovaatioprosesseihin

Lähitulevaisuuden osalta tulokset osoittavat, että metsäsektorin innovaatiotyössä olisi jatkossa olennaista kiinnittää enemmän huomiota sidosryhmävuorovaikutukseen, jossa muun muassa puun käytön hyväksyttävyyteen sekä erilaisten valmistusprosessien vastuullisuuteen liittyvää tietoa pyrittäisiin kommunikoimaan nykyistä paremmin yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tulevaisuudessa kuluttajat voitaisiin myös ottaa huomattavasti nykyistä laajemmin mukaan erilaisiin innovaatioprosesseihin, koska heillä on ensi käden tietoa erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvista tarpeista sekä seikoista, joilla käyttäjälähtöisyyttä voitaisiin aidosti parantaa.

Lisää tietoa tuloksista äskettäin julkaistusta, vapaasti netistä ladattavissa olevasta tieteellisestä artikkelista:

Stern, T., Ranacher, L., MairC., Berghäll, S., Lähtinen, K., Forsblom, M. ja Toppinen, A. 2018. Perceptions on the Importance of Forest Sector Innovations: Biofuels, Biomaterials, or Niche Products? Forests, 9(5): 1–13.

-Katja Lähtinen-

katja.lahtinen@uva.fi

Mainokset

Tarpeellinen, ihan kiva ja vaarallinen tieto

Olen miettinyt tiedon merkitystä maailmankaikkeudelle ja tullut siihen tulokseen, että tietoa on kolmea sorttia: tarpeellista, tarpeetonta ja vaarallista. Vaatiiko perusteluja? Täältä pesee.

Tarpeellinen tieto edistää jollakin tapaa hyvinvointia. Esimerkiksi tieto siitä, että viemärin aukaisemiseen tarkoitettuja mömmöjä ei kannata juoda. Tai että lantun syönti ehkäisee keripukkia.  Tai että painovoiman takia kappale putoaa alaspäin, ja siksi työmaalla kannattaa pitää kypärää Kaikista näistä tiedoista on suoraa ja selvää hyötyä.

Tarpeettoman tiedon määritteleminen onkin sitten pykälän verran vaikeampaa, sillä kaikki on suhteellista. Otan omakohtaisen esimerkin: minulle on aivan sama, mikä on kiekonheiton tämänhetkinen maailmanennätystulos. Mutta aiheeseen vihkiytynyt osaisi kertoa sen heti.  Tarpeettoman tiedon määrittelisinkin tiedoksi, jota on joidenkin mielestä kiva tietää, mutta jota vaille jääminen ei hetkauta kenenkään turvallisuutta tai vaikuta muutenkaan eloonjäämiseen.  Tällaista tietoa voi heittää kehiin esimerkiksi illanistujaisissa tai tietovisoissa. Kyse on pääasiassa tiedon viihdekäytöstä.  Luettelemalla Suomen missit kautta aikojen saa joko ihailevia tai sääliviä katseita, viiteryhmästä riippuen.

Entä sitten vaarallinen tieto? Erittäin, erittäin suhteellista. Karmivinta on, että joissakin maailmankolkissa erityisesti naiselle saattaa pelkkä lukutaito olla vaaraksi. Niillä tanhuvilla ei mikään vallanpitäjien virallisesta totuudesta poikkeava tieto ole vaaratonta. Mutta mitä voisi olla vaarallinen tieto Suomessa? Äkkiseltään tulee mieleen, että tietyissä harrastepiireissä henkilön x haltuun päätyneiden tuotteiden kätköpaikan tietäminen saattaa aiheuttaa henkilölle y vähintäänkin ruumiillista kärsimystä.

Olen vahvasti siinä uskossa, että Seinäjoen yliopistokeskuksen vetreät voimat keskittyvät tarpeellisen tiedon tuottamiseen. Mutta on tunnustettava, että hetkittäin keskustelu saattaa lipsahtaa esimerkiksi italoiskelmän maailmanrauhaa edistäviin vaikutuksiin. Ciao bello!

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2018. Lehti löytyy tästä linkistä.

 

-Nina Harjunpää-

 

 

Tiedetreffeillä: Ruokabloggaajat ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia

Lenkkeri-Tamminen, Lähdesmäki, Uusi-Pohjola, Rintala, ViitaharYhteistyömahdollisuus maistuu hyvältä! Miia Lenkkeri-Tamminen, Merja Lähdesmäki, Mika Uusi-Pohjola, Nanna Rintala ja Leena Viitaharju tutustuivat Tiedetreffit-lounaalla Uppalan kartanossa Seinäjoella.

Mitä kuluttaja ajattelee asiasta X? Miten tätä voisi tutkia uudella tavalla? Eräs Tiedetreffit-konseptikokeilun tapaamisista koski mahdollista yhteistyötä kuluttajavaikuttajien kanssa:  kolme ruokabloggaajaa tapasi maaseudun näkökulmasta paikallista ja globaalia katsovia tutkijoita Uppalan Kartanossa lounaalla.  Lounaalle ilmoittautuivat bloggaajat Mika Uusi-Pohjola, Miia Lenkkeri-Tamminen ja Nanna Rintala.  Heidät kutsuivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Seinäjoen yksikön vanhempi tutkija Merja Lähdesmäki ja projektipäällikkö Leena Viitaharju.

Tutkijat halusivat tavata ruokabloggaajia mahdollinen tutkimusyhteistyö mielessä. Bloggaajat ovat ruoan ja elintarvikkeiden kuluttajarajapinnan vaikuttajia ja edelläkävijöitä. Bloggaajilta ja huippukokeilta otetaan vaikutteita.  Lähdesmäen työsarkaa on pienyrityksiin ja juuri nyt yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen liittyvä tutkimus. Viitaharjun työ koskee elintarvikeyrittäjyyttä. Tekemistä yhdistää maaseudun kehittäminen. Molempia työllistää tällä hetkellä erityisesti Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jossa pohditaan ympäristömyönteisen liiketoiminnan kasvun mahdollisuuksia ruoan tuotannossa ja kuluttamisessa.

”Ruokabloggaajat ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia”  totesi bloggaaja, viestinnän ammattilainen Miia Lenkkeri-Tamminen yhteisen pöydän äärellä.  Mitä hyödyllistä tästä parituntisesta lounastapaamisesta vielä seuraa? Koska yhteistyö tiedemaailman kanssa kypsyy usein muhitellen kuin hirvipata uunissa, annetaan nyt tässä vaiheessa SO-bloggaajaverkoston bloggaajien esitellä bloginsa ja antaa meille vinkkejä:

Kuka olet ja mikä bloggaamisessa kiehtoo?

Mika Uusi-Pohjola
Blogi: Voita ja Suolaa
”Blogin teema on helppoa ja maistuvaa ruokaa puhtaista raaka-aineista.  Myös teemalla Jos sen tekee itse, niin se on parempaa mennään eteenpäin. Voita ja Suolla -blogi löytyy Instagramista, Facebookista, Twitteristä sekä Pinterestistä. Myös tuore LinkedIn profiili on tehty. Bloggaamisessa kiehtoo se, että joku testaa omaa reseptiä ja vieläpä pitää siitä. Sosiaalinen media on parasta vuorovaikutteisena.”

Miia Lenkkeri-Tamminen
Blogit:  Kanivinossa sekä Muoto ja miljöö
”Kanivinossa-blogin motto tai teema on Tekemisen intoa. Onnistumisen iloa. Muoto ja miljöö- slogan on: Tilalla on tarinansa. Minun käyttämät somekanavat ovat Kanivinossa: FB ja Instagram, Muoto ja miljöö: Instagram.”

”Kirjoittaminen on minulle luontevaa. Blogini Kanivinossa kautta olen ammatillisesti oppinut paljon bloggaamisesta, blogien voimasta ja mahdollisuuksia. Tämä harrasteblogini levittää ilosanomaa siitä, kuinka jokainen pystyy tehdä jotakin käsillään, vaikka sormi olisi keskellä kämmentä. Muoto ja miljöö on uusi blogini. Opiskelen sisustusarkkitehtuuria ja valmistumiseni on jo aika lähellä. Tämä blogi on syntynyt tekemään minua tunnetuksi tila- ja sisustussuunnittelun saralla.

”Hienoin kokemuksesi blogaamisen parissa on olla osa SOblogeja eli eteläpohjalaisten blogien verkostoa. Sen kautta olen saanut monta uutta osaavaa ihmistä verkostooni. Meitä yhdistää bloggaaminen ja rento elämänasenne. Tapaamme toisiamme säännöllisesti, se on sitä arjen luksusta näin ruuhkavuosien keskellä.”

Luet Epkytellen-blogia. Mitä huomioita annat meille ja aloittavalle bloggaajalle?

Mika:
”Blogin ilmettä voisi vähän freesata. Värimaailma tekee mun mielestä sivusta hieman tunkkaisen oloisen. Ehkä ihan valkoinen pohja mustalla tekstillä toimii. Blogin nimeä voisi hieman myös miettiä, jotta se kertoo blogista ja sen sisällöstä sisällöstä enemmän. Aloittavalle bloggaajalle annan vinkkiä, että valitse isot kuvat ja anna paljon myös taustatietoa ja linkkejä kunkin kirjoituksen aiheesta. Instagram stories on nousussa pikabloggauksissa.”

Miia:
”Epkytellen-blogin sisältö on rautainen, onnittelut siitä! Jos koette että on uudistustarvetta, päivittäisin blogin ulkoasua vastaamaan nykyistä paremmin tätä päivää. Blogien pohjissa käytetään enää harvoin väriä tai esittävää taustakuvaa. Valitse kuvat hyvin, suosi omia kuvia. Somekanavasi ohjaa lukijoita blogiin uuden äärelle. Epkytellen-blogia ajatellen tässä esimerkki yhdestä tiedeblogista. Hyvä kuvapankki tiedeyhteisön bloggauskuvatarpeisiin voisi olla vaikka tämä.”

Tutustu SOblogeihin www ja fb.
Nanna Rintalan blogia pääset lukemaan täällä: Kaikki äitini reseptit.
Ruralia-instituutin sivut

Kiitos kaikille Tiedetreffeillä käyneille ja Paremmaksi!-seminaariin osallistuneille. Kiitos tiedeyhteisölle ja etelä-pohjalaisille organisaatioiden ihmisille kiinnostuksesta aluettamme parantavaan yhteistyöhön, haluun altistua, tutustua ja verkottua. Eri osapuolilla ja toimialoilla on opittavaa toisiltaan nyt ja aina.

Tiedätkö sinä millaista yhteistyö korkeakouluyhteisön kanssa voi olla?

Teksti ja kuvat
Katja Kaataja
projektisuunnittelija

Tiedetreffit-hanke on päättynyt ja suuhun jäi hyvä maku. Tiedemaailman tekijät kohtasivat Tiedetreffeillä hankkeen aikana 120 elinkeinoelämän henkilöä. ´Etelä-Pohjanmaan yliopiston´ olemassaolosta ja mahdollisuuksista tietää jälleen mukava määrä uusia ihmisiä eri organisaatioissa. Sekä pieni että laaja, strateginen yhteistyö tiedemaailman ja elinkeinoelämän kesken lähtee aina ihmisistä. Uuden kehittymisen mahdollistavat tapaamiset ja niistä syntyvät ehkä yllättävätkin huomiot, yhtymäkohdat, tarpeet tai ideat. Hyöty on parhaimmillaan vahvasti molemminpuolista.

Kysy yhteistyöstä lisää Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen tai Seinäjoen  yliopistokeskuksen henkilöstöltä. #eptiedetreffit

tiedetreffit_logo_300dpi_email

Epanet-verkosto, aina vain koko maakuntaa varten

Kun Epanet-verkostoa alettiin kutoa kasaan 1990-luvun lopussa, kukaan mukana olleista ei tainnut arvata, millaista menestystarinaa oltiin aloittamassa. Tavoitteena oli lisätä merkittävästi yliopistollista pörinää Etelä-Pohjanmaalla. Menettelytapa oli aivan uusi: perustetaan lahjoitus- ja aluekehitysvaroin maakunnan elinkeinoelämälle tärkeille aloille viisivuotisia professuureja, joiden tehtävänä on vuorostaan koota ympärilleen tutkimusryhmiä.

Mutta ei keskitytä menneisiin. Epanetin alkuvuosiin voi tutustua lukemalla 10-vuotisjulkaisun Soihtu ja sateenvarjo.  Nyt puhutaan nykyhetkestä.

 

Aloitus aluekehitysvaroilla

Epanetin ensimmäisen ja vielä toisenkin viisivuotiskauden professuurien rahoituksessa käytettiin EU:n aluekehitysvaroja, joista hankepäätöksiä kirjattiin Etelä-Pohjamaan liitossa, Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksessa ja Länsi-Suomen lääninhallituksessa.  Nykyisin rahoituspohja on täysin erilainen. Käynnissä olevissa professuureissa ei ole ohjelmarahaa. Yliopistojen osuudet ovat kasvaneet huomattavasti. Myös Seinäjoen yliopistokeskus rahoittaa professuureja kehittämisrahoistaan ja Etelä-Pohjanmaan korkeakoulusäätiöstä on tullut merkittävä uusi rahoittaja.  Yhteistä alkuvuosille on, että ilman kuntien ja eteläpohjalaisen elinkeinoelämän tukea ainutkaan professuureista tai tutkimusryhmistä ei olisi olemassa.

 

Vapaa tutkija

Kaikkiin Epanet-toiminnasta tehtäviin sopimuksiin on kirjattu, että professorit ovat vapaita tutkijoita.  Se tarkoittaa, ettei heidän työtään ole millään tavalla korvamerkitty vain rahoittajiensa, esimerkiksi tiettyjen kuntien tai yritysten, yksityisomaisuudeksi. Jos joku haluaa tilata tiettyyn asiaan ja organisaatioon liittyvää tutkimusta, siihen etsitään aina erillinen rahoitus. Kuka tahansa voi ottaa yhteyttä keneen tahansa eteläpohjalaisen tiedeyhteisön jäseneen, kysellä, pyytää käymään, aloittaa vuoropuhelun. Etelä-Pohjanmaalla työskentelevät tutkijat ovat osa kansallista ja kansainvälistä tiedeyhteisöä. Tieto voi lisääntyä vain yhdessä toimien.

 

Hyöty tehdään yhdessä

Jos tiedon liikkuvuus on rajatonta, mitä erityistä professuurien rahoittajat sitten saavat? Vuorovaikutusmahdollisuus on olemassa, loppu riippuu omasta aktiivisuudesta. Pitämällä yhteyttä ”omaan” professoriin pääsee mukaan prosesseihin, joissa luodaan molemminpuolista hyötyä yhdessä. Intressit voi yhdistää arkisissa asioissa, asiantuntijuutta löytyy molemmin puolin pöytää.

Jokaiselle professorille on perustettu tukiryhmä, jonka jäseniä rahoittajat ovat. Ryhmässä on mahdollista tutustua ja vaihtaa ajatuksia muiden samasta alasta kiinnostuneiden kanssa. Parhaimmillaan tapaamiset ovat todella inspiroivia. Onnistuneen kokouksen tunnistaa siitä, että keskustelu jatkuu vielä pitkään varsinaisen kokouksen päättymisen jälkeen.

Ota yhteyttä! Meidät löytää täältä.

 

Nina Harjunpää

Tekeekö luomuruuan maistaminen iloiseksi?

Mikä saa valitsemaan luomua? Terveellisyys? Eettisyys? Halu vaikuttaa eläinten hyvinvointiin? Ehkä kaikki nämä, mutta kenties myös paljon raadollisemmat syyt, joita ei kerrota kuluttamisen motiiveiksi. Syyt voivat olla tiedostamattomia, kuten muihin vaikutuksen tekeminen, mutta niiden tunnistaminen saattaa auttaa lisäämään luomutuotteiden kysyntää ja ostohalukkuutta.

Tutkijat halusivat selvittää, onko luomun ostolla merkitystä myös prososiaalisen statussignaalin lähettämiselle, siis henkilön halulle näyttää olevansa ”hyvä tyyppi” uhraamalla omia resursseja yhteiseksi hyödyksi. Ilmiö näkyy esimerkiksi valittaessa sähköauto tai muita kalliita ympäristöystävällisiä hyödykkeitä. Mutta vaikuttavatko samat mekanismit niinkin arkisen asian kuin jokapäiväisen ruuan hankinnassa?

Tutkittavana oli kaksi ryhmää. Tutkimusjärjestelyissä verrokkiryhmä teki valintansa ilman, että heihin olisi vaikutettu. Toisen ryhmän statusmotiivia aktivoitiin tarkoituksella, mutta niin, että tutkittavat eivät tiedostaneet sitä.  Sillä olikin selvää merkitystä: luomutuotteen valinnan todennäköisyys lisääntyi merkittävästi, varsinkin silloin, kun valinta tapahtui tilanteissa, joissa muut näkivät, mitä tutkittava valitsee. Lisäksi statusmotiivin aktivointi paransi luomuruuan senso-emotionaalista kokemista, siis sitä, kuinka  hyvältä se maistuu ja kuinka onnelliseksi ja toiveikkaaksi se saa maistajansa.

Niinpä. Ihminen on aina ihminen.

Petteri Puska, Sami Kurki, Merja Lähdesmäki, Marjo Siltaoja & Harri Luomala. Sweet taste of prococial status signaling: When eating organic foods makes you happy and hopeful.  Appetite 121 (2018) 348–359.

 

-Nina Harjunpää-

 

Kuvassa Petteri Puska ja Harri Luomala ovat valintojen äärellä.

Viestittelyä

Olen ollut vähintäänkin välillisesti viestinnän kanssa tekemisissä koko työssäoloaikani. Se ei ole minulle ollenkaan vastenmielistä työtä, sillä mielestäni tieto lisääntyy vain jakamalla. En nyt tarkoita mitään kyläharakkojen levittämää juoruilua, vaan oppimiseen, osaamisen kasvuun ja oivaltamiseen liittyvää tietoa.

Vanhaan hyvään aikaan tieto tuli koulukirjoista, YLE:n kanavilta ja maakuntalehdestä. Takavuosina lähdettiin siitä, että viestintä oli hoidossa, kun aiheesta järjestettyyn tiedotustilaisuuteen saatiin pullakaffien ääreen vähintään viisi toimittajaa. Aivan nappiin tiedotus meni, jos joku paikalle lennähtäneistä toimittajista oli radiosta tai peräti televisiosta. Sellaisesta onnenkantamoisesta riitti ihmeteltävää pitkäksi aikaa.

Viestinnän kanavien määrä on oleellisesti lisääntynyt. Itse olen välittänyt tänään toisten osaamista esittelevää tietoa sähköisellä uutiskirjeellä, nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Perustin myös erään koulutuksen osallistujille WhatsApp-ryhmän. Varsinaisia lehdistötiedotteita meiltä lähtee nykyisin todella harvoin. Tiedotustilaisuuksia saatetaan pitää joidenkin merkittävien tapahtumien yhteydessä.

Yksi tiedottaja per organisaatio alkaa olla mennyttä maailmaa. Aina vain enemmän on vallalla ajattelu, jossa kaikkien tietoa tuottavien pitäisi olla myös tiedon välittäjiä ja aktiivisia viestijöitä. Toisilta se onnistuu, kaikilta ei. Ehkä jonkun sortin apulainen haukkuu yhä hintansa. Tässäkin pätee vanha sananlasku: liian läheltä katsoen ei aina näe metsää puilta, tai puita metsältä. Joskus massasta nostettu, läheltä katsoen vähäpätöinen tieto saattaakin olla se jännittävin ja käyttökelpoisin.

Runsauden markkinoilla viestijän pitää päättää, mihin kanaviin kannattaa satsata. Tiedonjanoisen kansalaisen pitää vuorostaan päättää, mitä kanavia seurata, ja ennen kaikkea, mitä uskoa.

Uskallan suositella uutiskirjettämme. Joko sinä olet tilaaja?

 

– Nina Harjunpää –

Twitteristä löytyy @NinaHarjunpaa

 

Aluepolitiikkaa ja hengen avaruutta

Korkeakoulupolitiikka on ollut osa työtäni pian kolmen vuosikymmenen ajan. Roolit ja työpaikat ovat vaihdelleet, mutta aina kiinnostus ja työtehtävät ovat tuoneet korkeakouluasioita työpöydälle.

Korkeakoulupoliittinen kiinnostukseni ei ole ollut ”tieteellistä” siinä mielessä, että olisin itse mukana tieteellisessä työssä.  Arvostus tieteellistä työtä kohtaan on kasvanut, mutta oma näkökulmani korkeakoulutoimintaan on ollut tiedeyhteisön ulkopuolinen.

Korkeakoulupoliittinen näkökulmani on aina ollut vahvasti aluepolitiikan sävyttämä. Aikanaan Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksessä aloittaessani omaksuin nopeasti edunvalvonnallisen näkökulman maakunnallisten korkeakoulupyrintöjen edistämisessä. Ja sehän on yhdistyksenkin tehtävä, niin silloin kuin tänäänkin, jolloin saan toimia yhdistyksessä toisessa roolissa.

Seinäjoen kaupunki on nuoren historiansa ajan ollut aktiivinen korkeakoulupoliittinen toimija. Kaupunki on jakanut maakunnallisen tavoitteen korkeakoulutoimintojen saamisesta maakuntaan.  Seinäjoki on, paitsi toteuttanut edunvalvontaa, ollut myös tekijä, rahoittaja, investoija ja omistaja keskeisissä korkeakoulutoiminnan kehitysvaiheissa. Vuosikymmenien yhteistyön tulokset ovat tänään nähtävissä niin Framin alueella kuin siinä vaikutuksessa, mitä korkeakoulutoiminnalla on koko Etelä-Pohjanmaan alueella.

Vaikka omaa yliopistoa ei Etelä-Pohjanmaalle saatu, voi todeta, että maakunta ja Seinäjoki ovat onnistuneet korkeakoulupyrinnöissä. Tulos on sekä omaperäinen että itse tehtynä paras meille.

Mutta ehkäpä suurin saavutus löytyykin ”hengen” maailmasta, siitä muutoksesta mikä Etelä-Pohjanmaalla on tapahtunut suhteessa tietoon, osaamiseen, yhteistyöhön ja erilaisuuden kohtaamiseen. Korkeakoulupolitiikan pyrinnöt ovat onnistuessaan avartaneet maakunnan henkistä ilmapiiriä ymmärtämään, että muuallakin osataan ja että vaikka olisikin oikiassa, silti aina kannattaa pitää portit auki.

 

Erkki Välimäki

Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen puheenjohtaja

Seinäjoen kaupungin elinvoimajohtaja

Saanko lainata aivojasi tunniksi?

Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen Tiedetreffit kohtauttaa elinkeinoelämän kanssa Epanet-professoreita, tutkimusjohtajia ja tutkimusryhmien edustajia. Rento ja vapaamuotoinen tutustuminen tai tietojen päivitys edistää elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyötä.

Arjessa Oy:tä edustava laatujohtaja Matti Kauppi ja kouluttaja, tutkija Marjo Kamila kokivat Tiedetreffit yksinkertaiseksi konseptiksi ottaa yhteyttä sen oman toimialan rajan yli. Lue, mitä ajatuksia lounas herätti:

”Fressi tapa tämä Tiedetreffit, avarsi itseä. Meillä töissä oli suunnitteilla viiden kerran esimiesvalmennus. Oli ihan kiva sanoa jollekulle eri alalta tulevalle, että saanko lainata aivojasi tunniksi. Uusi idea tai käytännön ratkaisu ei löydy aina omalta alalta tai siltä tutulta asiantuntijapiiriltä. Tiedetreffien idea on hieno, voi jutella omasta työintohimostaan lähtien ja hakea näkökulmia.  Tiedetreffit-tapaamisessa on sekin hieno puoli, ettei sillä ole mitään hankkeen määrittämiä kestoja tai lomakkeita. Kerroimme puolin toisin töistämme ja keskustelu soljui.

Lähes kahdenkymmenen esimiehen kouluttamiseen pääsimme tämän lounaan ansiosta paikallisosaajapainotteisesti, emmekä lähettäneet työntekijöitämme ulos muiden koulutuksiin. Laitoin sittemmin hyvän kiertämään ja lainasin lounaskutsuideaa kohdatakseni täysin uuden ihmisen eri alalta.

Tuloksena lounaasta oli myös uteliaisuuden uusi vaaliminen. Kohtaamani tutkijan ja kouluttajan palvelumuotoilusta kumpuavat opit saivat minut poikkeamaan paikallisessa elintarvikealan yrityksessä keskustelemassa heidän kokemuksistaan kehittämistyöstä. Ymmärsin jälleen työntekijöiden innon ja ammattiylpeyden nähtyäni, että ei tämä meidän sosiaali- ja hoiva-ala omista ihmisosaamista, vaan se on löydettävissä kaikilta toimialoilta oikeilla työkaluilla.”

Matti Kauppi, laatujohtaja, Arjessa Oy. Matti kehittää Arjessan tekemistä yhdessä laatukoordinaattori Katja Lakojoki-Karhun kanssa.

”Eräässä verkottumisen aamukahvihetkessä viime vuonna pidin esitelmää palvelumuotoilusta. Laatujohtaja Matti Kauppi Arjessa Oy:sta tuli esittäytymään. Tiedetreffit-lounaskutsu oli minulle luonteva työkalu kutsua Matti neuvotteluun konkreatiasta. Puhuimme Arjessan esimiesten mentorointiohjelmasta ja sovimme ennakkotehtävän sisältävästä päätösworkshopista. Käytin muutoinkin ahkerasti Tiedetreffien lounasmahdollisuutta koulutuksista ja omasta tutkimusalastani viestimiseen. Myönteisiä hymyjä sai konseptin yllättävän rohkea nimi. Ihmiseltä ihmiselle -hetkiä tarvitaan.”

Marjo Kamila, kouluttaja ja tutkija. Marjon intohimoja ovat palvelujen muotoilun ja aistein havaittavien yritysympäristöjen merkitykset

#eptiedetreffit #kutsuminuttiedetreffeille

Mikä tiedetreffit?

Tiedetreffit edustaa matalan kynnyksen tiedonvaihtoa ja yritysesittelyitä. Tiedetreffit-hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteena on  synnyttää uusia henkilötason yhteyksiä elinkeinoelämän ja akateemisen tiedeyhteisön välille. Tästä voi syntyä kansallisesti tai kansainvälisesti rahoitettavia kehittämis- ja tutkimushankkeita. Muita lisääntyviä yhteistyömuotoja voivat olla opinnäytetyöt ja koulutuspaketit.

Ilmaise uteliaisuutesi tavata toinen asiantuntija – täytä lomake nettisivullamme:

Kuumin treffikausi on käynnissä 19.2. – 29.3. 2018 epky.fi/epanet/tutkimusryhmat/tiedetreffit-tutustuttaa/

Korkeakouluyhdistyksen ja Tiedetreffit löydät myös Instagramista, tule seuraamaan!

Katja Myyryläinen
projektissuunnittelija
Tiedetreffit

katja.myyrylainen@epky.fi

Tiedettä ja tutkimusta tutuksi nuorille

Jos tittelinä on erikoissuunnittelija, on kaiketi vaarana joutua tekemään erikoisiakin asioita? Yksi mukavimmista tehtävistäni on vuosittaisen Tietoprovinssin kokoonjuoksu. Siinä on sekä tapahtumana että prosessina monta hyvää puolta. Tietoprovinssin idea saatiin aikanaan Euroopan laajuisesta Tutkijoiden yöstä. Teimme siitä pohjalaisversion, joka toteutettiin ensimmäisen kerran 2011. Olen ollut alusta saakka se, joka kerii tapahtuman kasaan. Sinällään helppo homma, sillä esiteltävää ja innokkaita esittelijöitä on aina löytynyt.

Meillä on Tietoprovinssia varten pieni ja terhakka suunnitteluryhmä, jonka kokoonpano on säilynyt osittain samana mutta myös vaihtelee vuosittain. Homma hoidetaan matalalla organisaatiolla ja olemattomalla budjetilla. Lyömme lukkoon päivän ja mahdollisen teeman. Sen jälkeen kukin organisaatio tai hanke toimii ”avoimen lähdekoodin periaatteella” eli hoitaa oman osuutensa.

Yksi parhaita puolia Tietoprovinssissa on se, että voimme vapaasti kokeilla – ja olemme kokeilleetkin – erilaisia tyylejä, ajankohtia ja ohjelmacoctaileja. Olemme kuvanneet Tietoprovinssia tiedon noutopöydäksi, josta voi käydä poimimassa itseä eniten kiinnostavat herkkupalat.

Tänä vuonna Tietoprovinssia on taas erityisen hauska tehdä, sillä kohteenamme on eteläpohjalainen nuoriso. Menemme nyt toista kertaa Opinlakeusmessuille, jossa meillä on 17.–18.1. oma osasto Seinäjoki Areenan toisessa kerroksessa. Viimeksi olimme siellä vuonna 2016.

Tuskin maltan odottaa, millaisen vastaanoton osastomme saa, ja mikä yksittäinen aktiviteetti herättää eniten kiinnostusta. Onko se tietokonepeli, jolla voi kasvattaa kasvia? Ehkä virtuaalimaailmaan tutustuminen?  Vai kenties hyönteisten maistelu? Vai tuleeko maaseudun kulttuurimaiseman mahdollisuuksien esittelystä se hauskin juttu. Tai millaisia tuntemuksia söpö Nao mahtaa herättää? Sen jo tiedän, että nuorten kanssa juttelu ja heidän kysymyksiinsä vastaaminen tekee päivästä meille osastolla päivystäville ikimuistoisen. Sen varassa jaksaa taas monta tylsempää työpäivää. Meillä on fiksua nuorisoa!

 

– Nina Harjunpää –

Sataa tekoja

Nytkö se on ohi? Suomi on juhlittu 100-vuotiaaksi. Liput ovat liehuneet ja fanfaarit soineet. Tänään vielä lehdet ovat täynnä kuvia iltapuvuista sekä raflaavista otsikoista, joissa arvuutellaan, kuka lähti, kenen kanssa ja minne jatkoille. Marketeissa myydään alennuksella väsähtäneen näköisiä sinivalkoisia kimppuja. Sankarihaudoilla sinnikkäimmät öljykynttilät lepattavat vielä tovin ennen sammumistaan.

Onneksi juhlahumun hälvettyä ilo kotimaasta ei sammu, ei toki. Päin vastoin. Kun sokerikuorrutus sulaa pois, jäljelle jää paras, arkinen ydin. On tämä vain niin hieno paikka elää ja asua. ”Tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää”, ei haittaa, sillä ainakin ”mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen”. Demokratia, tasa-arvo, hyvinvointi – kaikki kannatettavia ja varjeltavia hyvän yhteiskunnan tunnusmerkkejä.  Samoin vapaa tutkimus. Siihen voi tutustua katselemalla yliopistokeskusten videoita, joissa kerrotaan teoista. Entä sitten äidinkieli! Millään muulla kielellä en pysty yhtä värikäästi ja voimallisesti ilmaisemaan suuria ja pieniä, ilmaisemista edellyttäviä seikkoja. Oikeen syvällinen ilimaasu erellyttää tietysti vielä omaa murretta. Siinä ärrä korahtaa aina niin sopivasti.

Onnea Suomelle ja meille suomalaisille!  Tehdään kukin omaa leiviskäämme hoitaen viisaita tekoja ja hyviä päätöksiä. Ja jos joskus menee vähän pieleen, niin korjataan. Pitää muistaa, että vain tekeville sattuu.

pienet-horsmat

 

Kuva on pohjalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan: horsmien takaa näkyy joki ja peltoa vesisateessa. 

– Nina Harjunpää –