Oppivelvollisuus laajenee, nyt on aika tehdä aluepolitiikkaa

Siirtolaisuusinstituutin Muuttomoottori-hankkeessa tutkitaan Seinäjoen ja ympäryskuntien muuttoliikkeitä ja aluekehitystä. Väestö- ja aluekehityksen ongelmien ratkaisut paikallistuvat muuttoliikettä ohjaaviin rakenteisiin ja niiden muuttamiseen. Tällaisia rakenteita ovat työ- ja koulutusmarkkinat, sosiaaliset verkostot, asuminen ja palvelut sekä seudun kulttuuri. Ammatilliset oppilaitokset ja lukiot ovat tärkeä osa tätä rakennetta myös alueen sisällä tehtävien muuttopäätösten kannalta.

Viime vuonna eduskunta sääti lain oppivelvollisuudesta, joka tulee voimaan elokuun alussa vuonna 2021. Lain mukaan oppivelvollisuus loppuu nuoren täyttäessä 18 vuotta tai tätä ennen suoritettuun ylioppilas- tai ammattitutkintoon. Käytännössä jokaisen nuoren pitää suorittaa joko ylioppilas- tai ammattitutkinto. Asuinkunnan vastuulla on ohjata oppivelvollinen saamaan koulutusta.

Oppivelvollisen peruskoulutuksen on kukin kunta tyypillisesti hoitanut omana toimintanaan – joka kunnassa on oma 9-luokkainen peruskouluorganisaatio. Uutta lakia voidaan toteuttaa vanhalla kaavalla tai koulutustarjonta voidaan toteuttaa yhteistyön ja suunnittelun kautta.

Yhteistyö tarkoittaisi sitä, että isompi toimija – useat kunnat yhdessä, koulutusta varten perustettu yhtymä jne. – ainakin suunnittelisi tai jopa hoitaisi koulutuksen järjestämisen. Tämä avaisi muuttoliikkeen hallintaan ja aluekehitykseen kytkeytyviä mahdollisuuksia koulutusrakenteeseen vaikuttamalla.

Muuttomoottorissa on mukana kahdeksan kuntaa. Jokaisessa on lukio. Osassa niistä on selviä painotuksia, osassa ei. Eräs selvä painotus on esimerkiksi Kuortaneen urheilulukio, joka on yksi maamme viidestätoista urheilulukiosta. Seinäjoen lukio puolestaan on yleislukio, jonka erityispiirre on luokattomuus. Vaikka alueen lukioissa on painotuksia (linjoja) yrittäjyyden ja ilmaisutaidon kautta urheiluun (paini, pesäpallo, salibandy), on tarjonnassa myös selviä puutteita: esimerkiksi IB-lukio puuttuu.

Opetuksen laajempi, yhteinen alueellinen suunnittelu antaa mahdollisuuden kattavampaan tarjontaan, mutta myös painotusten terävämpään ja syvempään profilointiin. Mielestäni kannattaisi harkita sitä, että esimerkiksi urheilun saralla Kuortaneen lisäksi olisi korkeintaan yksi urheilupainotteinen lukio. Muita painotuksia voisivat olla bisnes, taide, matematiikka/luonnontiede, IB, ilmaisutaito/media ja yhteiskunnallisuus. Mikäli profilointi tehtäisiin alueellisesti suunnitellen, se varmistaisi sen, että joka profiililla olisi lukio, jossa aihepiiriin voitaisiin todella panostaa. Profiilin puitteissa lukion laatu paranisi.

Alueellinen suunnittelu merkitsisi myös vapaan sivistystoiminnan täysimääräistä hyödyntämistä lukio-opetuksessa. Se merkitsisi myös syvemmän yhteistyön aloittamista alueen ammattikorkeakoulun kanssa. Jotkin lukiot voitaisiin suoraan liittää ammattikorkeakoulun painopisteisiin ja rakentaa näin opintopolkua paikallisesta lukiosta paikalliseen korkeakouluun.

Tämän kaltainen suunnittelu ja yhteistyö mahdollistaisivat houkuttelevan, vetovoimaisen ja myös omalla alueella eteenpäin ohjaavan lukiokoulutuksen rakentamisen. Muuttomoottori-hankkeessa on tunnistettu koulutuksen hankkimiseen liittyvä rakenne, joka saa nuoret ihmiset jo hyvin aikaisin suunnittelemaan muuttoa koulutuksen perässä alueelta muualle. Alueellisesti suunniteltu ja eriyttäen toteutettu koulutus lisäisi alueen houkuttelevuutta ja myös pitovoimaa huomattavasti.

Markku Mattila
FT, dos., erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.3.2021.

Muuttaako korona vuorovaikutustaitojamme?

Kirjoitan tätä Elinan päivänä 10.2. lapsuuteni maisemissa Mietoisissa (nyk. Mynämäki) Varsinais-Suomessa. Etätyö pakottaa ja mahdollistaa olemaan milloin missäkin, nyt täällä. Helmikuu on ollut lapsuuteni paras kuukausi, ensin oli synttärit ja sitten nimpparit. Ja talvi, kunnon talvi, niin kuin lapsuudessa aina oli! Niin on nytkin, oikea talvi, hiihtää voi pitkin peltoja, hanki kantaa ja voi tehdä omia latuja minne tahtoo.

Omaa vaikutusmahdollisuutta omaan elämään varjostaa kuitenkin edelleen korona. Kesken luennon netti voi katketa, teams tai zoom on saatettu päivittää juuri ennen tärkeää kokousta, enkä löydäkään mykistysnappulaa. Koronavilkku voi vilkuttaa, enkä ole sitä edes huomannut kuin vasta viikon kuluttua, ja niin edelleen.

Pelästyin ja huolestuin YLE:n uutisesta: ”2004 syntyneistä tulee väliinputoajia – katkeruutta, uupumusta, yksinäisyyttä”. Soitin heti lähelläni olevalle 2004 syntyneelle. Hän kertoi voivansa hyvin, vaikka peruskoulun päätös ja lukion alku ovatkin olleet erilaisia. Mutta niillä, jotka eivät pääse penkkareihin tai vanhojen tansseihin, menee todella huonosti, hän totesi. No, ajattelin, pahemmastakin on selvitty. Tosin enää en rohkene vakuutella koronan menevän pian ohi. Meneehän se, mutta kuinka paljon se on, ja tulee muuttamaan sosiaalista käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme?

Mahdollisuus rauhaan

On pohdittu, ketkä hyötyvät korona-ajan sosiaalisesta etäolemisesta; introvertit, erakot, yksinpuurtajat, ehkä? Autismiliitto teki selvityksen korona-ajan vaikutuksista perheiden elämään. Tuloksissa todettiin esimerkiksi perheiden kokemuksen mukaan osan autismikirjon koululaisista hyötyneen etäopiskelusta. Taksimatkat ovat jääneet pois päiväohjelmasta, ei ole tarvinnut olla meluisissa tiloissa koulussa ja on saanut yksin tehdä itselleen mieluisia tehtäviä.

Autismikirjon häiriöitä esiintyy 1–3 prosentilla väestöstä, pojilla ja miehillä 4–5 kertaa enemmän kuin tytöillä ja naisilla. Kirjoon liittyviä piirteitä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, rajoittunut ja toistava käyttäytyminen, usein myös poikkeavat aistikokemukset sekä erityiset mielenkiinnon kohteet, jotka voivat olla niin voimakkaita, että rajoittavat jokapäiväistä elämää.

Joillakin autismikirjon henkilöillä on myös erityisiä kykyjä, siksi joidenkin keksijöiden on ajateltu omaavan autismikirjon piirteitä. New Scientist-lehdessä todetaan, että ainakin Isaac Newtonilla ja Nikola Teslalla olisi ylivertaisten kykyjensä lisäksi autismikirjon piirteitä, ja ehkä matematiikan ja teknistieteellisten alojen ihmisillä esiintyisi myös enemmän autistisia piirteitä kuin muilla aloilla toimivilla.

Ylivertainen kyky kuulostaa houkuttelevalta. Tulee mieleen, että eikö juuri tällaisia kykyjä omaavan lapsen tulisi saada opiskella rauhassa ja kehittyä kyvyssään niin pitkälle kuin mahdollista? Uusia keksijäneroja tämä korona-maailma tarvitsee! Totta on, että jokaisen ihmisen tulisi saada sellaiset olosuhteet opiskelulleen ja työnsä tekemiselle, jotta voi kehittyä koko potentiaaliinsa ja hyödyntää kaikkia taitojaan.

Kun yksinpuurtaja keskittyy oman mielenkiinnon kohteensa kanssa työskentelyyn, on hyvä pohtia, mikä häntä yllyttää ja innostaa. Mikä häntä motivoi? Harjoitus tekee mestarin. Ei ole huono asia, jos nauttii yksin harjoittelusta. Valitettavasti usein kuitenkin autismikirjoon liittyvää yksinpuurtamista motivoi pakkomielle. Onko siinä tapauksessa hyvä jättää toinen mahdollisimman paljon yksikseen omiin oloihinsa? Vai olisiko kuitenkin hyvä saada hänet välillä toisten mukaan? Joudumme tasapainottelemaan ja tekemään kompromisseja. Sitä korona-aika on meille kaikille opettanut!

Elina Kontu
Professori (autismikirjo ja kehitysvammapsykologia), Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.2.2021.

Joukkorahoitus sopii kasvuhaluisille yrityksille

Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti kasvuhaluisia yrityksiä. Kasvuun tarvittavan rahoituksen saaminen voi kuitenkin olla monelle Akilleen kantapää. Selvitin tutkimuksessani, kuinka suomalaiset, kuluttajamarkkinoilla toimivat innovatiiviset yritykset ovat hyödyntäneet joukkorahoitusta. Mutta mitä joukkorahoitus on, ja miten tehdä onnistunut kampanja?

Mitä on joukkorahoitus?

Joukkorahoitusta käyttävät startup-yritykset, mutta myös toimintansa vakiinnuttaneet yritykset, jotka tarvitsevat rahoitusta kasvuunsa, esimerkiksi kansainvälistymiseen, myynnin tai digitaalisten myyntikanavien vahvistamiseen. Etuna on, että yritys säilyttää enemmistöomistajuuden, eikä esimerkiksi hallitustyöskentelyyn ole välttämätöntä tuoda ulkopuolisia. Joukkorahoituskampanjan avulla yrityksen on mahdollista tavoittaa suuri joukko rahoittajia. Suomessa on useita toimijoita, jotka toteuttavat joko osake- tai velkapohjaisia joukkorahoituskampanjoita.

Miten yritys voi toteuttaa onnistuneen joukkorahoituskampanjan?

Joukkorahoituskampanjat vaativat huolellista suunnittelua ja johdonmukaista toteutusta. Tutkimustulosteni mukaan onnistuneissa kampanjoissa toistuivat seuraavat kolme tekijää:

1. Tee yrityksestäsi mielenkiintoinen tarina

Usein sijoittavat voivat olla yrityksen asiakkaita, jotka haluavat olla mukana tukemassa yrityksen kasvua. Yritys voi myös mainostaa itseään hyvänä sijoituskohteena niille, jotka haluavat olla mukana rakentamassa kestävää maailmaa ja luomassa vihreää kasvua. Useiden tutkimuksen mukaan joukkorahoituskampanjoihin mukaan lähtevät piensijoittajat eivät välttämättä sijoita (pelkästään) taloudellisen tuoton toivossa, vaan nimenomaan haluavat tukea uudenlaista yrittäjyyttä. Tämä kannattaa pitää mielessä.

2. Aseta selkeät ja realistiset kasvutavoitteet

Joukkorahoituskampanjoihin osallistuvilla yrityksillä on usein kunnianhimoiset kasvutavoitteet. Se on toki hyvä, mutta realismi pitää muistaa. Sijoittajan tulee luonnollisesti tiedostaa rahoittamiseen liittyvät riskit, mutta yrityksen tulisi antaa realistiset laskelmat sekä suunnitelmat siitä, miten asetetut kasvutavoitteet aiotaan saavuttaa. Tällöin sijoittaja kykenee paremmin arvioimaan potentiaalisen tuoton mahdollisuutta, tai voi päättää, lähteekö mukaan vain sponsoroimaan mielekkääksi kokemaansa yrittäjyyttä.

3. Aktiivinen viestintä kampanjan aikana

Yrityksen olisi hyvä nähdä sijoittajat aktiivisina yhteisön jäseniä, jotka ovat halukkaita yhdessä rakentamaan yrityksen kasvua. Kampanjan aikana potentiaaliset sijoittajat pitää saada suhtautumaan yritykseen intohimoisesti. Dynaaminen ja vuorovaikutuksellinen viestintä kampanjan aikana on ehkäpä koko prosessin tärkein tekijä. Monet digitaaliset joukkorahoitusalustat tarjoavat hyvät puitteet kampanjan rakentamiselle, esimerkiksi hyviä työkaluja laadukkaiden visuaalisten materiaalien tekemiseen. Yrityksen pitää olla itse aktiivinen kampanjan aikana: olla esillä omilla kasvoilla ja herättää luottamusta kertomalla lisää yrityksestä, sen tuotteista/palveluluista, tavoitteista ja markkinapotentiaalista. Kiinnostuneille, mutta sijoittamista empiville henkilöille, tulee luoda usko siihen, että yritys, ja ennen kaikkea ihmiset sen takana, ovat kykeneviä toteuttamaan visioimansa kasvun.

Tiivistäen: joukkorahoitus on yleistyvä tapa (kasvuhaluisille) yrityksille kerätä rahoitusta. Samalla se toimii hyvänä tapana vahvistaa omaa brändiä. Voisiko tämä olla teidän yrityksellenne sopiva rahoituskanava?

Tutkijatohtori, KTT Paula Linna työskentelee Vaasan yliopiston Seinäjoen yksikössä. Hänen tutkimuksensa kohdistuu erityisesti kasvuyrittäjyyteen ja siihen, miten skaalata liiketoimintaa kehittyvien maiden vähävaraisilla markkinoilla

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 15.2.2021.

Oikean kokoinen kaupunki

Taannoisessa tutkimushankkeessamme huomasimme, että kaupunginjohtajat eivät halunneet kutsua johtamiaan kaupunkeja pikkukaupungeiksi. Ilmeisesti pikku-etuliite loi mielikuvia jostakin vähempiarvoisesta, epäajanmukaisesta tai jopa taantumisesta. Sen sijaan he puhuivat seutukaupungeista.

Nimitys ei viittaa kaupungin kokoon, vaan sen asemaan aluerakenteessa. Seutukaupunki on hallinnollinen termi, joka ei ilmennä asukkaan tai käyttäjän kokemusta omasta yhdyskunnastaan. Sittemmin seutukaupunki-termi on virallistettu hallitusohjelmaan ja kaupunkipoliittisiin ohjelmateksteihin.

Onko koolla väliä?

Vaikka muuttoliikkeen hento vastavirta suuntautuukin tällä hetkellä pienempiin keskuksiin, vain harvalla niistä on merkittäviä kasvunäkymiä. Silti politiikkaohjelmat lähtevät kasvun oletuksesta. Ne eivät tunnusta supistuvaa kehitystä, vaikka suunta on luettavissa kaikista tilastoista. Eikö tällainen tosiasia pitäisi kuitenkin tunnustaa alue- ja kaupunkipolitiikassa? Näyttää siltä, että meillä ei ole supistuvan kasvun politiikkaa. Itse asiassa poliittisessa kielenkäytössämme ei ole edes sopivaa ilmaisua koko asialle.

On kuitenkin mielenkiintoista, että ohjelmissa on tunnistettu kaupunkien erilaisuus. Aluekehittäjät puhuvat tällä hetkellä paikkaperustaisuudesta. Ideana on tunnistaa ja ottaa kehittämisen lähtökohdaksi paikalliset erityispiirteet, tekijät ja voimavarat. Kaikenkokoiset yhdyskunnat voivat kohentaa elinvoimaansa. Näin ajatellen kaikki kaupungit ovat oikean kokoisia.

Kuka määrittelee kaupunkimaisuuden?

Mielikuvissamme kaupunki on kuitenkin yleensä jotain suurta. Tämä johtuu siitä, että kaupunkimaisuutta määritellään suuremmista kaupungeista käsin. Tätä käsitystä on hyvä tuulettaa oikein kunnolla. Kaupunkimaisuus voi aivan hyvin olla pikkukaupunkiurbanismia, jolla on ihan oma luonteensa. Mitään erityistä brändäystä ei tarvita. Sen sijaan perusasiat on hoidettava ja tulevaisuutta visioitava rohkeasti.  

Suomalaiset pikkukaupungit eivät ole samanlaisia kuin keskieurooppalaiset verrokkinsa. Eikä niistä sellaisia koskaan tulekaan, sillä historialliset kehityskulut ovat erilaisia. Meillä on Suomessa omanlaisemme pikkukaupunkiurbanismi, ja jokaisella pikkukaupungilla on vielä omat erityispiirteensä. Paikkaperustaisen politiikan inspiroimana nuo piirteet on tunnistettava ja valjastettava kehitysvoimaksi.

Maamme pienet ja keskikokoiset kaupungit ovat turhaan aliarvostettuja. Ne ovat hyvin toimivia, terveellisiä ja turvallisia hyvän arkielämän ja yrittämisen kotipaikkoja. Meidän on ymmärrettävä niiden ominaislaatu. Kehitystyötä toki tarvitaan, mutta niistä ei kannata tehdä väenväkisin jotakin mihin historia, maisema, yhdyskuntarakenne ja pohjoinen ilmasto ei taivu.   

Ari Hynynen
arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen Epanet-professori
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.2.2021.

Uudelleenajattelu, nopeus ja ihmisläheisyys muutosjohtamisen ytimessä

Perinteisesti muutosta on johdettu asiakeskeisesti ja menneisyyteen nojaten. Pandemia-aikana olemme saaneet oppia, että vain muutos on pysyvää, ja että muutoksen keskipisteessä ovat uudelleenajattelu, nopeus ja ihmisläheisyys.

Perinteinen muutosjohtaminen perustuu suunnitelmallisuuteen

Muutoksen johtaminen on aina ollut olennainen osa yritysten johtamista. Muutostarpeet tulevat yrityksen sisäisestä tai ulkoisesta ympäristöstä. Yrityksille on tärkeää muuttaa toimintatapojaan niin, että ne vastaavat tarpeisiin. Asiakeskeisessä muutosjohtamisessa tyypillisesti keskitytään asioihin, joita täytyy muuttaa, esimerkiksi järjestelmiin, työskentelytapoihin tai organisaatiokulttuuriin. Tärkeimmät tehtävät muutosjohtamisessa ovat olleet nykytilan analysointi, kirkkaan muutosvision luonti, muutosprosessin suunnittelu, muutostiimin valitseminen, viestintä, muutoksen läpivienti sekä muutoksen juurruttaminen organisaatioon. 

Tällainen tapa johtaa muutosta toimii hyvin maailmassa, jossa asiat muuttuvat hitaasti ja jossa meillä on hyvä tietämys tulevaisuudesta. Pandemia-aikana olemme saaneet oppia sen, että käsitys tulevasta, asiakeskeisyys ja suunnitelmallisuus eivät välttämättä enää päde.

Nykyinen muutosjohtajuus vaatii rohkeutta

On se aika kummallista, että tarpeelliset muutokset, joista on puhuttu jo pitkään, mutta joita ei ole saatu aikaiseksi, olivatkin yhtäkkiä mahdollista toteuttaa, kun oli ihan oikeasti pakko. Hyviä esimerkkejä ovat digitalisaatio, ja erityisesti etätyö, jota on pitkään vastustettu, mutta joka olikin yhtäkkiä ainut mahdollisuus työn suorittamiseen. Markkinat ja potentiaalinen toiminta-alue myös laajenivat, kun verkko mahdollisti kaupankäynnin uusien toimittajien, asiakkaiden ja muiden partnereiden kanssa. Asioista, joista on jo pitkään haluttu eroon tehokkuuden parantamiseksi, pystyttiin vihdoinkin luopumaan. On opittu keskittymään olennaiseen. Samalla havaittiin, että muutosta saadaan kyllä aikaiseksi nopeastikin.  Muutosjohtamisen keskiössä ei ole enää nykytilan analysointi ja muutoksen suunnitelmallinen läpivienti. Nykyään menestyksellinen muutosjohtaminen perustuu uudelleenajatteluun, nopeaan reagointikykyyn ja tulevaisuusorientoituneisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan luovia, pystytään keskittymään olennaiseen, priorisoidaan ja muutetaan toimintaa rohkeasti tulevaisuutta varten. Muutoksessa asia ei ole enää keskipisteessä. Tärkeimmäksi on noussut taito innostaa ihmiset mukaan.

Uudessa muutosjohtamisessa ihmisiä kuunnellaan, heihin luotetaan, heitä inspiroidaan ja osallistetaan. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi uudelleenajattelu ja nopeus, joilla muutoksia voidaan luontevasti ja onnistuneesti johtaa kohti huomista ja tulevaisuutta, mitä se nyt tuokaan mukanaan…   


Annika Tidström
yrittäjyyden Epanet-professori
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.2.2021.

Puurakennus on ilmastorakennus

Puurakentamisen viimeaikaisissa pohjoismaisissa konferensseissa on pääteemana ollut puurakentamisen ilmastovaikutukset. “Nopeaa toimintaa ja tekoja!” on konferenssien viesti. Tanska on edelläkävijä monilla kestävän kehityksen sektoreilla. Vaikka Tanskassa ei kasva puuta samassa määrin kuin muissa Pohjoismaissa, kuuluu puurakentaminen sen kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Monet Pohjoismaiden suurimmista puurakennuksista on rakennettu yli sata vuotta sitten. Vahva traditio yhdistettynä uusimpaan tietoon luo suotuisat olosuhteet puurakentamisen edistämiselle. Myös tanskalaiset etsivät kestävän rakentamisen malleja perinnerakentamisesta. Se ei tarkoita, että kopioitaisiin vanhaa, vaan perinnerakentamisen hyviä periaatteita sovelletaan uusissa käytännöissä. Tanskalaisessa arkkitehtuurissa näitä periaatteita ovat esimerkiksi pelkistetty muotokieli, uusiutuva energia ja elämäntavan yhteisöllisyys.

Suuren mittakaavan puurakentamista kehitettäessä pyritään hyödyntämään uutta tekniikkaa ja uusia rakentamisen toteutusmalleja. Kehitys on hidasta, koska teollinen puurakentaminen, tietomallintaminen, tuotannon automatisointi, rakennuskohteen sääsuojaaminen sekä muut vastaavat toimenpiteet edellyttävät uutta osaamista, koulutusta ja investointeja. Monet rakentamisen säädökset, kuten palomääräykset, poikkeavat Pohjoismaissakin toisistaan. Määräyksiä pyritään jatkuvasti uudistamaan ja yhtenäistämään ajan tarpeita vastaaviksi.

Massiivipuusta on Suomessa rakennettu ensisijaisesti puukerrostaloja, kouluja ja päiväkoteja. Massiivipuu mahdollistaa pitkät jännevälit ja suuren koon, joten puuta on Pohjoismaissa käytetty pysäköintitalojen ja muiden liikennerakennusten sekä insinööritaitoa vaativien julkisten rakennusten toteuttamiseen. CLT-moduleista on rakennettu myös pientaloja sekä tanskalaisen perinteen mukaisia rivitaloja. Moduliasuntoja on ryhmitelty yhteisöllisesti sisäpihan tai talvipuutarhan ympärille. Suljettu sisäpiha mahdollistaa esimerkiksi muistisairaiden itsenäisen ulkoilun.

Uusien puurakennusten suunnittelussa suositaan kokonaisvaltaista ja luonnonlakeja kunnioittavaa arkkitehtuuriajattelua. Yksinkertaiset, resurssiviisaat ratkaisut vähentävät virheiden mahdollisuutta ja rakennukset ovat myöhemminkin helposti korjattavissa. Metsän arkkitehtuuri, puun koko arvoketju metsästä rakennukseksi ja edelleen kiertoon, säilyy kestävän arkkitehtuurin ilmaisussa. Puu mielletään yleensä välittömästi tutuksi materiaaliksi, se näyttää, tuntuu ja tuoksuu hyvältä.

Uusi puuarkkitehtuuri ilmaisee myös uutta tulevaisuutta. Tulevaisuus on kuitenkin “liikkuva kohde” ja jatkuvassa muutoksen tilassa. Ilmastotavoitteena ei ole enää vain hiilijalanjäljen pienentäminen vaan hiilikädenjälki, uusi tapa rakentaa. Suuren mittakaavan puurakentaminen mahdollistaa omalta osaltaan asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamisen.

Anne-Marjo Panu Arkkitehti SAFA
Väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto
Konferenssiapuraha, Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto
anne-marjo.panu (a) tuni.fi

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 25.1.2021.

Kuvat: Anne-Marjo Panu

Kesäksi kuntoon – taas

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Uskoa täynnä uusimme taas vanhat lupaukset paremmasta elämästä ja kilojen pudotuksesta. Tyypillisesti aloitammekin laihdutuksen aina uuden vuoden alussa ja kesän lomien loputtua, eikä siinä ole mitään huonoa tai häpeällistä, päinvastoin. Suomalaisista miehistä yli 70 prosenttia ja naisista yli 60 prosenttia on ylipainoisia. Kyseessä on siis konkreettinen ja kasvava ongelma, ja töitä riittää melkein jokaisella.

Keskustelun kääntyessä ylipainoon ja painonhallintaan puhutaan ensisijaisesti aina ruokavalion tärkeydestä: Miten kuuluu syödä, kuinka paljon, minkälaista ruokaa, mikä on kiellettyä, mikä sallittua ja mikä terveellistä. Ylipainomme ei taatusti johdukaan tiedon puutteesta. Imemme jo äidinmaidossa ruokaympyrät, ravintokolmiot ja lautasmallit. Ravintotietämyksemme taso on huippua ja tietoa siis on, mutta mikä mättää?

Ympäristö vaikuttaa

Usein liikalihavuudesta puhuttaessa unohdetaan ympäristön merkitys ja vaikutus valintoihimme. Kuluneen 30–40 vuoden aikana ruoan hankinta on helpottunut, valikoima on runsastunut ja epäterveellisten ruokien hinta on laskenut. Samaan aikaan ruokien annos- ja pakkauskoot ovat kasvaneet ja ruoan näkyvyys ja läheisyys ovat lisääntyneet. Tarjolla on ihan kaikkea – jokaiseen makuun. Emme ehkä ymmärrä, kuinka suuri merkitys ympäristöllä on siihen, millaisia valintoja me teemme. Ympäristöllä meitä pystytään tehokkaasti ohjaamaan sekä huonoihin että hyviin ruokavalintoihin ja ruoan kulutukseen. Jotta osaamme ja pystymme tekemään oikeita valintoja, pitää meidän ensin ymmärtää omaa käyttäytymistämme ja tunnistaa, kuinka suuri vaikutus ulkoisilla vihjeillä todellisuudessa on. Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu ympäristön antamien herkullisten ruokavihjeiden vaikuttavan ruoan valintaan, lisäävän ruoanhimoa ja saavan meidät kiinnittämään enemmän huomiota ruokaan. Nämä piirteet korostuvat nimenomaan ylipainoisilla kuluttajilla.

Tiedätkö, mitä päätät?

Tärkeää on myös ymmärtää, että teemme useimmat ruokaan ja syömiseen liittyvät päätöksemme tiedostamattomasti. Uskomme tekevämme päivässä keskimäärin 14 ruokaan ja syömiseen liittyvää päätöstä, kun todellisuudessa teemme niitä noin 200. Tietoiset asenteemme ruokaa kohtaan kertovat siitä, mitä uskomme ostavamme, siis aikomuksistamme. Yleisesti tiedetään, että emme toimi rationaalisesti ruoan valinta- tai kulutustilanteissa, vaan käyttäytymiseemme vaikuttavat niin sisäiset motiivit kuin ympäristöstä tulevat vihjeet. Saatamme usein virheellisestikin luulla tietävämme ja ymmärtävämme täysin, miksi teemme tiettyjä tuotevalintoja ja käyttäydymme tietyllä tavalla. Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että on olemassa useita eri tekijöitä, joista emme ole tietoisia. Tiedostamattomat tavoitteet ja toiminta niiden saavuttamiseksi, sekä ne tulokset, jotka ovat seurausta näiden tavoitteiden aikaansaamista valinnoista tai mieltymyksistä, aktivoituvat satunnaisilla ympäristön vihjeillä. Kun vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee, on lopputulos eri, mitä tietoisesti tavoittelimme.

Lunastaaksesi tänä vuonna lupauksesi laihduttamisesta ja paremmasta elämästä, pitää oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja tunnistaa ympäristön vaikutus omiin valintoihin. Tärkeää on myös pyrkiä tekemään mahdollisimman suunnitelmallisia päätöksiä ja tietoisia valintoja jo kaupassa. Koska voimme muuttaa vain sitä, mistä olemme tietoisia. Tieto on siis voimaa painonpudotuksessakin.

Maijastiina Jokitalo
KTT, koulutuspäällikkö, markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen tutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.1.2021.

Mikä meitä lihottaa : Ruoan terveysmerkitysten heijastuminen elintarvikkeiden kuluttajakäyttäytymiseen

Kiertotalous – rakentamisen tulevaisuutta

Kiertotaloudessa pyritään maksimoimaan materiaalien ja niiden arvon säilyminen kierrossa. Kierrätysmateriaaleja käyttämällä voidaan vähentää luonnonvarojen kulutusta. Kierrätysmateriaalit tulisikin nähdä raaka-aineina, jotka pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään.

Suomen jätelain ja EU:n jätedirektiivin tavoitteena on hyödyntää 70 % rakennus- ja purkujätteestä vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta tavoitteeseen ei päästy. Rakennusliikkeiden ilmoituksen mukaan rakennus- ja purkujätteestä hyödynnetään Suomessa 25–35 %. EU-tasolla hyödynnetään noin 50 %, joten muuallakaan ei ole saavutettu 70 % tavoitetta.

Mallia muualta

EU-maista Tanskassa ja Alankomaissa ollaan purkumateriaalien käytössä paljon pidemmällä kuin Suomessa. Kööpenhaminassa on rakennettu kerrostaloja, joissa suurin osa materiaaleista on kierrätettyjä. Vanhoista toimistorakennuksista ja kouluista purettuja ikkunoita, puumateriaalia sekä seinistä leikattuja tiilielementtejä on käytetty uusien talojen julkisivujen rakentamiseen. Myös puujalostusteollisuuden hukkapaloja on hyödynnetty innovatiivisesti kohteissa, joissa voidaan käyttää lyhyttä materiaalia.

Purkumateriaalin käytön esteitä ja mahdollisuuksia

CE Wood -hankkeemme työpajan yhteydessä tehdyssä kyselyssä tuli esiin, että Suomen lainsäädäntö on yksi keskeinen asia, joka estää käytettyjen rakennusmateriaalien hyödyntämisen. Suomen sertifiointijärjestelmä on suunniteltu uusia materiaaleja varten, joten se estää purkumateriaalin käytön useimmissa kohteissa. Kyselyyn osallistuneiden alan toimijoiden mukaan käytetyille tuotteille pitäisi olla oma sertifiointijärjestelmänsä. Ilman sitä käytettyjen materiaalien laajamittainen käyttö ei etene.

Kyselyn mukaan rakennusosan tai -tuotteen uudelleenkäyttö on vastaajien mielestä ensisijainen vanhojen materiaalien käytön vaihtoehto. Näin vältetään uuden tuotteen tuotantoprosessin aiheuttama ympäristökuorma. Mikäli uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, materiaalien hyödyntäminen uusiotuotteiden valmistamiseen on seuraava vaihtoehto. Esimerkiksi lasi- tai betonimurskaa käytetään uusien materiaalien raaka-aineena ja betoni- ja kivituotteilla korvataan soraa maantäytössä.

Uudistuva lainsäädäntö ja sähköiset alustat – ovatko toimet riittäviä?

Suomessa purkumateriaalien käyttöä pyritään vauhdittamaan uudistuvalla lainsäädännöllä sekä erilaisilla sähköisillä palveluilla ja markkina-alustoilla. Ympäristöministeriö ja Motiva ovat mm. käynnistäneet rakennusmateriaalien materiaalitori-sivuston, joka on kohtaamispaikka jätteiden ja sivuvirtojen tuottajille ja hyödyntäjille. Se on tarkoitettu rakennus- ja purkujätteiden sekä tuotannon sivuvirtojen ammattimaiseen vaihdantaan. Materiaalitorissa voi myös etsiä ja tarjota näihin liittyviä palveluja, kuten jätehuolto- ja asiantuntijapalveluja.

Näillä toimenpiteillä sekä edellytetään että tehostetaan rakennus- ja purkumateriaalien hyödyntämistä. Mutta ovatko toimet kuitenkaan riittäviä? Lainsäädännön vaatimus sertifioitujen tuotteiden käyttöön tulee olemaan edelleen voimassa.

Virpi Palomäki, FT
projektipäällikkö
Tampereen yliopisto, arkkitehtuurin yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 11.1.2021.

Virpin ottama otsikkokuva on purkumateriaalin testauksesta Groningenissa.

Yhteisiä askeleita Epkyn kanssa

Muistan vieläkin elävästi syksyn 2006, kun minun ja Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen tiet ensi kertaa kohtasivat. Edeltävänä keväänä olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja seuraavien opintojen suunta oli vielä hämäränä edessäni. Tiesin, että minua kiinnostavat kasvu, oppiminen ja psykologia, mutta se, mihin suuntaan niiden kanssa lähtisin, tuntui vaikealta. Päätin, että käytän välivuoteni niin hyvin kuin mahdollista ja ilmoittauduin kasvatustieteen perusopintoihin avoimeen yliopistoon. Moni ihminen oli suositellut minulle kasvatustieteen perusopintoja niiden monipuolisuuden vuoksi. Mitä ikinä lähtisin opiskelemaan, kasvatustieteestä olisi aina hyötyä. Opiskelun kätevyys ja helppous kotoa käsin vei mennessään ja tein välivuoden aikana Epkyn kautta vielä erityispedagogiikankin perusopinnot. Erityispedagogiikan perusopinnot olivat minulle ratkaiseva pala tulevaisuuteni hahmottumiseen. Tiesin heti ensimmäisistä opintopisteistä lähtien erityispedagogiikan oleva oikea suunta. Asiat johtivat toisiin ja välivuoden jälkeisenä syksynä 2007 ovet avautuivat Jyväskylän erityispedagogiikan pääaineeseen.

Välivuonna tekemieni avoimen yliopiston 50 opintopisteen ansiosta olin jo pitkällä aloittaessani yliopistossa. Opinnot Jyväskylässä sujuivat sen vuoksi pikavauhtia ja valmistuin vuonna 2009. Erityisopettajaopiskeluiden jälkeen palasin kotiseudulleni Etelä-Pohjanmaalle 2011 eritysluokanopettajan virkaan. Yhteinen matka Epkyn kanssa sai taas jatkoa. Kävin muun muassa esiopetuksen toiminnallisen matematiikan pidemmän opintokokonaisuuden ja useampia yhden päivän mittaisia koulutuksia. Vuosien kuluessa täydensin osaamistani Tampereen yliopistossa kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttiopinnoilla. Terapiaopintojen lisäksi pitkäaikainen haaveeni oli ollut jo pidempään ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus. Sen halusin toteuttaa viimein vuosien haaveilun jälkeen ja niinpä hyppäsin mukaan Epkyn järjestämään nepsyvalmentaja -koulutukseen syksyllä 2020. Keväällä 2021 juhlistan nepsyvalmentaja-opiskeluiden päättymistä. Yksi ammatillinen unelmani on toteutunut, kun pääsen yhdistelemään oman yritykseni kautta kognitiivista käyttäytymisterapiaa, erityispedagogiikkaa ja nepsyvalmennusta erityisten lasten parhaaksi.

Epkyn merkitys on ollut suuri matkallani. Ensimmäiset askeleeni lukion jälkeen otin Epkyn tukemana. Vuodet ovat vierineet, mutta yhä uudelleen ja uudelleen palaan katsomaan Epkyn koulutuskalenteria ja klikkailen itseäni mukaan inspiroiviin koulutuksiin ja opintokokonaisuuksiin. Laadukkaat koulutukset, monipuolinen tarjonta, hyvät järjestelyt, ystävällinen ja auttavainen henkilökunta saavat opiskelun Etelä-Pohjanmaalla helpoksi ja sujuvaksi. Mielessäni on jo seuraavia opiskeluhaaveita – elinikäinen oppiminen pitää mielen virkeänä ja ammattitaidon uusimaan tietoon päivitettynä.

Maria Matilainen
Yrittäjä
Lasten ja nuorten psykoterapeutti
KM, erityisopettaja
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja (3/2021)

Instagram

Maailman kaikki viisi tietokonetta

Vuosi 2020 näytti sen, miten moninaisia haasteita organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuvat mullistukset aiheuttavat. Viime keväänä etätöihin siirtyi valtava joukko suomalaisia, mikä haastoi yrityksiä ja vaati monelta työntekijältä oman elämän ja tapojen järjestelyä. Digiloikka-sana kulutettiin puhki jo ennen kesälomia. Tällä hetkellä arvuutellaan sitä, miten moni tulee jatkossakin työskentelemään etänä, ja miten me ylipäätään selviämme tästä kaikesta.

Olen viime aikoina lukenut eri aikakausilta paljon tutkimuksia ja kirjoja, jotka liittyvät yritysten digitalisoitumiseen, tietotekniikkaan, tiedon jakamiseen, vuorovaikutukseen ja yritysten väliseen kytkeytymiseen sekä muutoksiin, jotka kumpuavat yritysten toimintaympäristöstä. Löysin historian kellastamilta sivuilta muutamia varsin ajankohtaisia aiheita.

Kuulostaako tutulta?

Eräässä 1960-luvulla julkaistussa tutkimuksessa todettiin tietojärjestelmien vaikutuksen tuntuvan tällä hetkellä (eli 60-luvulla) kaikissa yritysrakenteen ulottuvuuksissa. Lisäksi huomioitiin lisääntynyt data ja sen käsittelyyn liittyvät vaatimukset, sillä massatietojärjestelmät tarvitsevat datan koodausjärjestelmiä, jotta datasta pystyy tekemään järkeviä analyysejä yrityksen toiminnan tueksi. Kyllä, kyllä, ajankohtaista asiaa yhä.

Kirjassa vuodelta 1973 kerrottiin, että ympäristön muuttuessa nopeasti, organisaatioiden täytyy ymmärtää muutoksen vaikutus omiin rakenteisiinsa ja prosesseihinsa pystyäkseen reagoimaan. Ympäristö nähdään tiedon lähteenä ja yritysten pitäisi oppia käsittelemään kasvavaa tietomäärää. Yhtenä kantavana ajatuksena on, että mitä suurempi tehtävään liittyvä epävarmuus on, sitä enemmän tietoa täytyy prosessoida tehtävän suorittamisen aikana. Allekirjoitan! Rutiininomaiset tehtävät on helpompi automatisoida ja tietoa tuotetaan ja analysoidaan sekä esimerkiksi visualisoidaan helpottamaan päätöksentekoa kinkkisemmissä asioissa.

Skippaan 80-luvun, synnyin silloin ja melkein muistan sen. En tosin muista elämässäni aikaa ilman tietokonetta, koska sillä tehtiin töitä lapsuuskodissani jo sinä ajanjaksona, jonka pystyn mielessäni taaksepäin kelaamaan. Vähän vanhempana lainasin muuten kirjastosta tietokoneen käyttööni tunniksi, niitä oli Alahärmän kirjastossa asiakkaiden käytössä muistaakseni yksi. Aika usein tekeminen loppui ennen kuin tunti oli kulunut.

Vanhoja artikkeleita lukiessa on helppo nyökytellä itsekseen oman koneen äärellä ja myhäillä. Näinhän sen on ollut, tämähän on tuttua juttua. Yhtäkkiä eteen tupsahtaakin eräässä artikkelissa ollut nosto vuodelta 1943. Siinä IBM:n silloinen johtaja Thomas Watson toteaa maailman markkinoilla olevan tilaa noin viidelle tietokoneelle. Viisi tietokonetta oli yhtä kuin maailman markkinat 80 vuotta sitten. Nykyisessä älylaiteähkyssä ja digikytkeytymisessä määrä meinaa naurattaa. Toisaalta kukapa olisi uskonut, miten räjähdysmäisesti digitaalisuus ja esimerkiksi etätyöt lisääntyvät.

Tämä teksti alkaa olla valmis. Oikoluen sen, kurkkaan somea kännykällä (eli pikasilmäilen sisältöjä sovelluksista, missä tapaan roikkua, painan pari kertaa peukkua ja yhden sydämen). Laitan kännykän tietokoneen viereen, nappaan Teamsin näkyviin ja vedän kuulokkeet korville. Tunti ei tunnu enää missään. #etätyö

Tuire Hautala-Kankaanpää
tohtorikoulutettava, Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö
apurahatutkija Suomen kulttuurirahaston tuella

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 4.1.2021.