Pääsykokeet pois

Yliopistojen pääsykokeet pitäisi mielestäni poistaa. Olen samaa mieltä kuin Björn Wahlroos Ylen ykkösaamussa lauantaina. Pääsykokeiden sijaan halukkaat opiskelisivat ensin perusopinnot avoimessa yliopistossa. Näin toteutuisi alueellinen tasa-arvokin erityisesti aikuisopiskelijoilla, koska avoimen yliopiston opintoja järjestetään myös yliopistopaikkakuntien ulkopuolella. Pitäisi vain määritellä kriteerit, millä arvosanoilla opiskelija voisi jatkaa opintojaan varsinaisena opiskelijana. Ei opintojen suorittaminen niin helppoa ole, että tämä synnyttäisi valtavaa ryntäystä.

Helena Tiilikainen

Valokuvan voimaa

En ole (ainakaan enää) mikään suuri tositv -sarjojen ystävä, mutta tälle keväälle olen löytänyt yhden tärpin. Aion asettua tv:n eteen tai ajastaa digiboksini ainakin tämän Valokuvan voimaa – sarjan ajaksi. Tässä mainosteksti sarjan nettisivuilta:
”Valokuvan voimaa on seitsemänosainen, dokumentaarinen sarja, jossa palkitun voimauttavan valokuvan menetelmän ja rakastetun Maailman ihanin tyttö -projektin äiti, Miina Savolainen, luotsaa erilaisia perheitä parantamaan suhteitaan ja etsimään keskinäistä ymmärrystä ja anteeksiantoa. Sarjassa kuusi aikuista sisarus- sekä vanhempi-lapsi-paria lähtevät etsimään voimauttavan valokuvan menetelmän avulla kykyään katsoa elämäänsä ja toisiaan uusin silmin. Koskaan ei ole myöhäistä korjata sitä, mikä on mennyt rikki! Sarjassa valokuvat tekevät näkyväksi sen, mikä on ehjää ja läheisyyttä tuovaa.”

Sarjaan liittyvä Valokuvan voimaa -nettiyhteisö aukesi tänään. Nettiyhteisössä Miina lanseeraa ”siemenkuvaketjun”. Ideana on, että jokainen voi laittaa oman merkityksellisen kuvansa ja siihen liittyvän pienen tarinan, joka hänelle herää Miinan pohjustamasta teemasta ja Miinan henkilökohtaisesta kuvasta. Yhteisistä kuvista rakentuu hieno merkityksellisten kuvien kudelma, joka etenee pitkin Valokuvan voimaa -tv-sarjan kevättä. Ensimmäinen tehtävä liittyy lapsuuskuviin.
Nettiyhteisö ja Miinan ihastuttava ensimmäinen kuva tarinoineen löytyy täältä.

Miinan esimerkin innoittamana lisään minäkin tähän nyt oman merkityksellisen lapsuuden kuvani. Kuvan on ottanut isäni ja olemme tässä päiväkävelyllä Oulujoen rannalla varmaan joskus kevättalvella. Tarkempaa ajankohtaa en kuvan ottamiselle nyt tiedä, mutta pukeutumisesta päätellen on selvää, että olemme lähteneet isän kanssa kahdestaan reissulle, kun lapaset eivät ole ihan samaa paria ja olen päässyt pelkillä villahousuilla matkaan. Kuva on tärkeä, koska siinä näkyy minulle niin rakas lapsuudenmaisema ja siitä tulee mieleen nämä spontaanit ja hauskat retket. Minua huvittaa myös tuo itsepäinen ja voitonriemuinen ilmeeni. Olenhan taas saanut selvästi tahtoni läpi eikä ole tarvinnut pukea tylsiä toppahousuja jalkaan…

Jospa kuvan myötä muistaa hellittää taas omaa asennettaan kiireisessä arjessa. Ei se haittaa, vaikka sitä ei lapsella olekaan aina vaatteet niin viimeisen päälle ja aina pitää olla myös aikaa yllätysretkille!

Sanna Valkosalo

Himoa ja janoa

Työyhteisöömme on pesiytynyt hengästyttävän kehittämisintoisia kansalaisia. Välillä heidän touhujaan seuratessa tulee mietittyä, mikä saa ihmiset keksimään uusia asioita ja kilvoittelemaan kohti korkeampaa kehitystä. Kunnianhimolla ja tiedonjanolla täytyy olla jotakin tekemistä asian kanssa.

Wikipedia kertoo kunnianhimosta näin: ”Kunnianhimo on vahva halu tehdä tai saavuttaa jotain, tyypillisesti jotain, mikä vaatii päättäväisyyttä ja kovaa työtä. Kunnianhimon voi käsittää myös haluna ja päättäväisyytenä saavuttaa menestystä.”  Tiedonjanoa googlatessa löytyi Tiede-lehden artikkeli. Siinä lainatun yhdysvaltalaisprofessori Irving Biedermanin mukaan: ”Vaikean asian tajuaminen laukaisee biokemiallisen reaktion, joka palkitsee aivot opiaattien kaltaisilla yhdisteillä”. Hänen mukaansa tiedonjano voi siis olla riippuvuutta.

Mielenkiintoista. Ovatko nämä tiedonjanoiset lajitoverini päättäväisiä tietonarkkareita? Millaisia vieroitusoireita heillä ilmenisi, jos heidät suljettaisiin virikkeettömään tilaan? Olisiko tässä aineksia tutkijoiden Big Brotheriin?  Tai ei sittenkään. Ei tätä porukkaa saisi pysymään sohvalla. Touhua olisi kohta kuin muurahaispesässä. Elintarvikepuolen ihmiset kehittelisivät vähistä raaka-aineista uusia, terveellisiä ruokalajeja ja tarkkailisivat niiden säilyvyyksiä. Sosiologit aloittaisivat muiden reaktioiden havainnoinnin ja tekisivät hienoja kaavioita yhteisön dynamiikasta. Tekniikkaväki purkaisi talon kodinkoneet ja rakentelisi osista uusia vempaimia. Liiketalousmiehet ja -naiset tekisivät vaihtotaloudesta asiakaslähtöistä palveluliiketoimintaa.  Aluehistorioitsija lisäisi heti päiväkirjahuoneen osaksi kotiseutunsa saaristoa. Aluetieteilijät aloittaisivat ankaran debatoinnin aiheesta BB-talo innovaatioympäristönä. En edes uskalla ajatella, mitä metallirakentamisen ja arkkitehtuurin taitajat tekisivät talolle. Siitä mahtaisi tulla BB-konseptin kallein tuotantokausi.

Hoh hoijaa. Parempi on antaa näiden intomielien liikkua vapaalla jalalla.

– Nina Harjunpää –

Tämä teksti on kierrätyskamaa. Se on julkaistu myös Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 1/2014.