Avainsana-arkisto: kunnat

Puu + digitaalisuus = kasvua liiketoimintaan rakennusalalla

Suomi on aina elänyt puusta. Ja digitalisaatiosta. Vuosikymmenien aikana meille on kehittynyt korkeatasoinen metsäteollisuuden ja ICT-alan osaaminen, joihin kansakuntamme kehitys ja hyvinvointi on nojautunut. Alojen vahva osaaminen antaa hyvät edellytykset selviytyä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta murroksesta, joka väistämättä koskettaa jokaista suomalaista.

Kesällä julkaistu Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ilmastoraportti peräänkuuluttaa päästöjen nopeaa leikkaamista, mikäli haluamme hidastaa ja pienentää ilmastossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia haittoja ihmiskunnalle. Toimenpiteenä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi Euroopan unioni julkaisi heinäkuussa lainsäädäntöehdotuspaketin, Fit for 55, jonka päämääränä on saavuttaa Euroopan ilmastolaissa asetetut ilmastotavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Lainsäädäntöpaketissa nousi esille merkittäviä teemoja, joista yksi koski metsien laadun ja määrän parantamista EU:n alueella. Tavoitteena on istuttaa kolme miljardia puuta vuoteen 2030 mennessä turvaamaan luonnon monipuolisuutta sekä biotalouden kehittymistä Euroopassa. Suomalaiselle metsäosaamiselle on kysyntää!

Suomen kunnissa ilmastotyö on otettu vakavasti. Peräti kaksi kolmasosaa Suomen kunnista on asettanut itselleen ilmastotavoitteet ja päättänyt toimenpiteistä tavoitteiden saavuttamiseksi. Hiilineutraalisuustavoitteen vuodelle 2030 on asettanut 29 kuntaa. Kuntien rooli päästöjen vähentämiseksi on merkittävä. Suomen biotalousstrategiassa ja ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmassa puurakentamista julkisessa rakentamisessa halutaan kasvattaa siten, että vuonna 2025 kaikista uusista julkisen rakentamisen hankkeista 45 % toteutetaan puusta. Tällä tavoitteella halutaan ohjata ja edistää uusiutuvan puumateriaalin käyttöä kuntien ja kaupunkien rakennushankkeissa. Metsäkeskuksen kanssa tekemämme kyselyn perusteella on havaittavissa, että puumateriaali ekologisena rakennusmateriaalina on lisääntymässä kuntien rakennushankkeissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Maalahden kunnassa juuri valmistunut CLT:stä tehty koulurakennus.

Tietomallintamista tarvitaan

Puurakentamisessa eletään murrosvaihetta. Puu rakennusmateriaalina koetaan ekologiseksi, mutta sen valinta suuriin kohteisiin on arveluttanut. Puumateriaalin kalleus, vahva betonirakentamisen kulttuuri sekä rakennusmääräykset nousivat tutkimuksessamme tekijöiksi, jotka rajoittavat puun käyttöä suurissa rakennuskohteissa. Lisäksi teollisen puurakentamisen osaamisen puute katsottiin hidastavan puun käyttöä rakennusmateriaalina. Tutkimuksen yhteydessä kartoitimme myös sitä, kuinka alan toimijat hyödyntävät digitaalisia työkaluja. Perinteisesti toteutettavissa suurissa infrastruktuuri- ja rakennushankkeissa hyödynnetään laajalti tietomallintamisen (BIM) periaatteita. Tietomallien luominen on parantunut muun muassa projektisuunnittelua ja -toteutusta sekä kommunikaatiota ja tiedon välitystä rakennusprojektiin osallistujien kesken. Tietomallit ovat myös vähentäneet suunnitteluvirheitä ja niistä aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Tutkimuksessamme havaitsimme, että puurakentamisen toimijat hyödyntävät tietomalleja, mutta esimerkiksi BIM-periaatteiden systemaattinen hyödyntäminen ja hallinta koko teollisen puurakentamisen arvoketjussa pääosin puuttuu. Nostaisinkin tietomallintamisen kulttuurin ja osaamisen edistämisen yhdeksi teollisen puurakentamisen liiketoiminnan kehittämisen tärkeäksi osa-alueeksi.

Ilmastonmuutos on suuri uhka, mutta samalla suuri mahdollisuus. Yhteistyössä teollisen puurakentamisen ja tietotekniikka-alan osaajien kanssa meillä on mahdollisuus luoda sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämpää tulevaisuutta. Viedään tätä osaamista myös maailmalle. Ja istutetaan lisää puita.

Mervi Hämäläinen
tutkijatohtori
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 13.9.2021.

Katso myös julkaisu Elinvoimaa ja kestävyyttä teollisella puurakentamisella

Oppivelvollisuus laajenee, nyt on aika tehdä aluepolitiikkaa

Siirtolaisuusinstituutin Muuttomoottori-hankkeessa tutkitaan Seinäjoen ja ympäryskuntien muuttoliikkeitä ja aluekehitystä. Väestö- ja aluekehityksen ongelmien ratkaisut paikallistuvat muuttoliikettä ohjaaviin rakenteisiin ja niiden muuttamiseen. Tällaisia rakenteita ovat työ- ja koulutusmarkkinat, sosiaaliset verkostot, asuminen ja palvelut sekä seudun kulttuuri. Ammatilliset oppilaitokset ja lukiot ovat tärkeä osa tätä rakennetta myös alueen sisällä tehtävien muuttopäätösten kannalta.

Viime vuonna eduskunta sääti lain oppivelvollisuudesta, joka tulee voimaan elokuun alussa vuonna 2021. Lain mukaan oppivelvollisuus loppuu nuoren täyttäessä 18 vuotta tai tätä ennen suoritettuun ylioppilas- tai ammattitutkintoon. Käytännössä jokaisen nuoren pitää suorittaa joko ylioppilas- tai ammattitutkinto. Asuinkunnan vastuulla on ohjata oppivelvollinen saamaan koulutusta.

Oppivelvollisen peruskoulutuksen on kukin kunta tyypillisesti hoitanut omana toimintanaan – joka kunnassa on oma 9-luokkainen peruskouluorganisaatio. Uutta lakia voidaan toteuttaa vanhalla kaavalla tai koulutustarjonta voidaan toteuttaa yhteistyön ja suunnittelun kautta.

Yhteistyö tarkoittaisi sitä, että isompi toimija – useat kunnat yhdessä, koulutusta varten perustettu yhtymä jne. – ainakin suunnittelisi tai jopa hoitaisi koulutuksen järjestämisen. Tämä avaisi muuttoliikkeen hallintaan ja aluekehitykseen kytkeytyviä mahdollisuuksia koulutusrakenteeseen vaikuttamalla.

Muuttomoottorissa on mukana kahdeksan kuntaa. Jokaisessa on lukio. Osassa niistä on selviä painotuksia, osassa ei. Eräs selvä painotus on esimerkiksi Kuortaneen urheilulukio, joka on yksi maamme viidestätoista urheilulukiosta. Seinäjoen lukio puolestaan on yleislukio, jonka erityispiirre on luokattomuus. Vaikka alueen lukioissa on painotuksia (linjoja) yrittäjyyden ja ilmaisutaidon kautta urheiluun (paini, pesäpallo, salibandy), on tarjonnassa myös selviä puutteita: esimerkiksi IB-lukio puuttuu.

Opetuksen laajempi, yhteinen alueellinen suunnittelu antaa mahdollisuuden kattavampaan tarjontaan, mutta myös painotusten terävämpään ja syvempään profilointiin. Mielestäni kannattaisi harkita sitä, että esimerkiksi urheilun saralla Kuortaneen lisäksi olisi korkeintaan yksi urheilupainotteinen lukio. Muita painotuksia voisivat olla bisnes, taide, matematiikka/luonnontiede, IB, ilmaisutaito/media ja yhteiskunnallisuus. Mikäli profilointi tehtäisiin alueellisesti suunnitellen, se varmistaisi sen, että joka profiililla olisi lukio, jossa aihepiiriin voitaisiin todella panostaa. Profiilin puitteissa lukion laatu paranisi.

Alueellinen suunnittelu merkitsisi myös vapaan sivistystoiminnan täysimääräistä hyödyntämistä lukio-opetuksessa. Se merkitsisi myös syvemmän yhteistyön aloittamista alueen ammattikorkeakoulun kanssa. Jotkin lukiot voitaisiin suoraan liittää ammattikorkeakoulun painopisteisiin ja rakentaa näin opintopolkua paikallisesta lukiosta paikalliseen korkeakouluun.

Tämän kaltainen suunnittelu ja yhteistyö mahdollistaisivat houkuttelevan, vetovoimaisen ja myös omalla alueella eteenpäin ohjaavan lukiokoulutuksen rakentamisen. Muuttomoottori-hankkeessa on tunnistettu koulutuksen hankkimiseen liittyvä rakenne, joka saa nuoret ihmiset jo hyvin aikaisin suunnittelemaan muuttoa koulutuksen perässä alueelta muualle. Alueellisesti suunniteltu ja eriyttäen toteutettu koulutus lisäisi alueen houkuttelevuutta ja myös pitovoimaa huomattavasti.

Markku Mattila
FT, dos., erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.3.2021.

Oo niinku kotonas!

Näinhän meille kylässä sanotaan. Niin että ole tervetullut, tunne itsesi kotoisaksi.

Ei se aina helppoa ole. Ongelmia siitä syntyy, jos vaikka yökylässä liika myöhään huurattaa lauantain toivottuja, istahtaa isoisän perintösoffalle pelkillä boksereilla tai syö vahingossa viimeisen suklaarivin, jota talon emäntä on säästänyt itselleen.

Vielä paljon vaikeampaa kotoutuminen on silloin, kun ei olla pelkästään kylässä, vaan muutetaan kokonaan uuteen kotiin ja uudelle kotiseudulle. Ajatus on silti sama: miten tuntea itsensä tervetulleeksi, osaksi uutta yhteisöä ja ympäristöä.

Kotoutumisesta on meillä puhuttu viimeisten vuosien aikana paljon. Mutta jotenkin on vähän harmittanut, että keskustelua on usein käyty aika kapeasta näkövinkkelistä.

Sillä ei kotoutuminen kosketa pelkästään maahanmuuttajia, vaan ihan kaikkia muuttajia. Muuttaa sitten Koskenkorvalta kirkolle tai kaupungista Kankaankylään, naapuripitäjään tai eremmäs, aina on edessä uusi ympäristö ja uudet paikat, uudet ihmiset ja uudet tavat toimia.

Muuttoliikettä on ollut aina. Ja nykyään muutetaan, pendelöidään, mökkeillään ja monipaikkaillaan taukoamatta. Kun miettii, miten vanhasta ja yleisestä ilmiöstä on kyse, luulisi että kotoutumisen toimintatavat olisi hiottu huippuunsa jo kauan sitten. Mutta ei niitä ole.

Kunnat ja seurakunnat – uuden yhteisön viralliset edustajat – osallistuvat monesti muuttajan vastaanottoon tervetulokirjeillä tai -paketeilla. Vanhana kotiseutuihmisenä ja tuoreena muuttajana olen seurannut mielenkiinnolla näiden kotouttamispakettien sisältöä eri puolella maata. Useimmiten ne vaikuttavat jonkinlaiselta brändimarkkinoinnilta tai yrityslahjoilta. Sinänsä ihan kiva juttu siis.

Mutta nämä yhteydenotot ovat myös ainutlaatuinen tilaisuus kohdata tuore yhteisön jäsen ja tarjota hänelle väylä uuden yhteisön aktiiviseen jäsenyyteen. Se tilaisuus jää liian usein hyödyntämättä. Vaikka kunnat houkuttelevat muuttajia värikkäillä kampanjoilla, kotimaan muuttajan kotouttamista ei enää nähdä tarpeelliseksi. Se on surkia juttu.

Kun jämsäläistyin keväällä, seurakunta lähetti kirjekuoressa lampaanmuotoisen pannunalusen ja leirikeskuksen esitteen. No pannunalunen toimii kyllä mainiosti, mutta leirikeskusta en ole vuokrannut. Täysin hämärän peittoon jäi, minkälaista toimintaa mahtaisi olla tarjolla tai edes missä mikäkin sijaitsee. Kaupungin tervetulotoivotus lienee vielä jossakin matkalla.

Vaimo on toiminut korvaamattomana kotiseutuoppaanani, mutta mitä olisi miehellä ilman vaimoa? Huopalammas ei auta, eivätkä pelkät esitteet oikein riitä kotouttamisen välineiksi. Missä ovat vapaaehtoiset kuntakaverit, jotka voisivat opastaa ja tutustuttaa? Ne yhteisölliset sisäänheittäjät, joille voisi ihmetellä omituisia paikallisia tapoja tai vain kertoa kotoutumiskuulumisiaan, joilta voisi kysyä tyhmiä kysymyksiä ja jotka ohjaisivat mukaan toimintaan?

Seinäjoen AvaruusYstävät, Lappajärven KraateriKaverit tai Kauhavan JunkkariOppaat, teitä tarvittaisiin.

Koska jokaisella on oikeus kotoisuuteen ja kotiseutuun. Ja koska toimiva yhteiskunta kaipaa meistä jokaista.

Teppo Ylitalo
Pohjalaistutkija
Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutti, Seinäjoki

Tepon kuvan on ottanut Benjam Pöntinen

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 3.11.2020.