Työ tekijäänsä opettaa

Hankitaanko ammatillinen pätevyys tulevaisuudessa pelkästään työtä tekemällä?

Kenen ehdoilla ammatillisen koulutuksen reformi on suunniteltu? Kuka on ollut keskiössä kokonaisuutta suunniteltaessa? Onko lihapata kaatunut kesken keiton? Näyttää siltä, että työelämän mahdollisuudet toteuttaa näin iso työssäoppimista koskeva muutos näin lyhyessä ajassa on yliarvioitu. Monen työelämän edustajan mukaan ammatillisen koulutuksen reformin myötä vastuuta opettamisesta siirretään paraikaa liikaa työpaikoille. Kenen vika? Kuka on vastuussa? Siirtyykö opettajan pedagoginen vastuu työpaikkaohjaajalle?

AHOT, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen näyttää olevan käynnissä olevan ammatillisen koulutuksen reformin avainsana ja kriittinen piste. Osaamisen pitäisi olla keskiössä, mutta nyt se näyttää olevan osaamattomuus ja tietämättömyys. Tuliko reformin konkreettinen sisältö kaikille osapuolille sittenkin yllätyksenä, aivan kuten talvi yllättää suomalaiset joka vuosi? Ymmärtävätkö opiskelijat, opettajat ja työpaikkaohjaajat, mistä tässä kaikessa on kysymys? Miten muutos toteutetaan erityisesti työelämässä?

Kuka ohjaa työpaikalla?

Työpaikoilla ei tällä hetkellä ole riittävästi koulutettuja työpaikkaohjaajia. Työpaikkaohjaajakoulutusta olisi järjestettävä merkittävästi nykyistä enemmän, mutta kenen ajalla? Mistä resurssit, ja kenen pitäisi kantaa vastuu? Kuka oikeasti tietää mitä opiskelija osaa? Osaamiskokonaisuuksien sisältö hämärtyy, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä tutkinto sisältää. Jos opiskelija on vastuussa tämän lisäksi myös tiedonkulusta työpaikan ja koulun välillä, jääkö jotain sanomatta? Kuka hallitsee kokonaisuutta?

Työpaikkaohjaajat ihmettelevät, osaako 16-vuotias ottaa itse vastuun kehittymisestään. Uskaltaako hän itse vaatia ohjausta? Meneekö työpaikalla oleminen oleskeluksi? Työpaikalla omien töiden lomassa työntekijä yrittää saada täysin osaamatonta opiskelijaa tarttumaan toimeen ja samalla vielä oppimaan jotain, kun opettaja samaan aikaan ”lueskelee” toimistossaan iltapäivälehtiä kahvia siemaillen.

Opiskelija-aines on muuttunut entistä moninaisemmaksi perusvalmiuksiltaan. Aikaisemmin opiskelija siirtyi työelämään soveltamaan taitojaan, nyt hän siirtyy sinne oppimaan. Kuitenkin yhä oletetaan hänen tulleessaan jo osaavan työpaikalla tarvittavia taitoja riittävästi. Karu todellisuus on sitä, että toisten kanssa on perehtyminen aloitettava kellotauluun tutustumisella. Tästä syntyy väistämätön konflikti: odotukset opiskelijan ja työpaikan välillä eivät kohtaa. Opiskelija ajattelee tulevansa oppimaan ja työpaikka ajattelee opiskelijan tulevan tekemään.

Eli miten on, hankitaanko koulutus työtä tekemällä? Ei ainakaan työtä tekemättä.

 

 

Matti Mäki ja ”ryhmä ammatillisiksi opettajaksi aikova”

Kuva Pixabay

Digiloikka tehostaa koko tuotantoketjun

Uskallatko ottaa digiloikan? Kyseessä ei ole hyppy tuntemattomaan, vaan turvallinen tapa tehostaa yrityksen toimintaa.

 

Mitä digitalisaatiolla tarkoitetaan?

Jos digitalisaation määrittelee oikein lyhyesti, voidaan puhua prosesseista, jotka auttavat näkemään yrityksen toiminnan läpi ja löytämään tiedonkulun solmukohtia. Digitalisaation avulla voidaan tuottaa kokonaisnäkemys tuotannon suorituskyvystä.

Digitalisointi mahdollistaa tehokkuusloikan yrityksen koko tuotantoketjussa. Digitalisointi tehostaa tiedon hallintaa, viestintää, automaatiota, analytiikkaa, mallintamista, suunnittelua ja standardointia oleellisissa tiedon rajapinnoissa. Tarjolla on useita erilaisia työkaluja. Esimerkiksi online-monitorointi ja innovatiivinen säätötekniikka edistävät prosessitehokkuutta ja joustavuutta sekä vaikuttavat niin huoltotarpeisiin kuin tuotteiden laatuun.

Digitaalisten työkalujen käyttöä yrityksessä voisi verrata ihmisen terveyden seurantaan. Yleinen lääkärintarkastus silloin tällöin on hyväksi. Jos tarkempaa selvitettävää ilmenee, lääkäri ohjaa kokeisiin. Samoin yrityksessä voidaan tehdä tasaisin väliajoin yleiskatsaus, jonka perusteella ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin. Mutta harvakseen tapahtuvat tarkastukset eivät riitä. Kuten ihmiselle, myös yritykselle tärkeintä on pitää terveydestä huolta koko ajan, ehkäistä ennakolta mahdollisia vaivoja. Se on edullisempaa kuin jo puhjenneiden ongelmien parantaminen. Monilla on käytössä aktiivisuusranneke, joka vinkkaa esimerkiksi tarpeesta nousta jaloittelemaan. Vastaavia välineitä löytyy myös yrityksen ja sen tuotantoprosessien sujuvuuden seuraamiseen.

 

Entä sitten esineiden internet?

Teknologioiden kehittyessä yksikkökustannukset ovat alentuneet ja samalla tiedonsiirto on tullut luotettavammaksi. Tämä on lisännyt mahdollisuuksia liittää erilaisia koneita internetiin. Java-kielen kehittäjät ennustivat 1990-luvulla, että myös kodinkoneita, kuten kahvinkeittimiä ja jääkaappeja, voidaan ohjelmoida. Nykyisin älykkäät kodinkoneet ovat arkipäivää. Jujuna koneiden liittämiseen internetiin ei suinkaan ole liittäminen itsessään, vaan se, mitä taloudellista tai toiminnallista hyötyä liittämisestä on. Esineiden internet, Internet of things (IoT), on tapa koota ja yhdistellä erilaisia tietolähteitä uusien näkökulmien löytämiseksi ja päätöksenteon tueksi.  Teollisuudessa esineiden internet tarkoittaa esimerkiksi erilaisten sensoreiden lisäämistä tuotantolaitteisiin niin, että ne eivät haittaa prosesseja, mutta mahdollistavat prosessien tarkan, reaaliaikaisen seuraamisen.

Heräsikö kiinnostuksesi? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää.

Andrei Lobov andrei.lobov@tut.fi, puh. 040 849 0274

 

Andrei Lobov TTY:ltä johtaa digitaalisen valmistuksen tutkimusryhmää Epanet-verkostossa ja Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu myös Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2018.

Liisasta vapaaherratar

On se outoa, kuinka nuoret tytöt jäävät nykyisin vanhuuseläkkeelle. Niin kuin tämä Lepän Liisa, joka siirtyi Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen (Epky) projektisihteerin tehtävistä vapaaherrattareksi lokakuun lopussa. Onneksi ehdin sitä ennen kysyä häneltä muutaman kysymyksen:

Mitä Liisa meinaat tehdä ensimmäisenä vapaapäivänäsi?

Nukun varmaan pitkään, sillä edellinen ilta todennäköisesti venyy. Silloin on valtakunnallisen yliopistokeskusseminaarin illanistujaiset, joihin aion osallistua. Työurani Epanetissa alkoi muuten myös juhlaa seuraavana päivänä, heti vapun jälkeen 2005. Koska ensimmäinen vapaapäiväni osuu torstaille, joka on perinteinen kauppapäiväni, taidan kokeilla ruokakaupassa käyntiä päiväsaikaan. Silloin varmasti törmää aivan eri asiakaskuntaan kuin illalla, jolloin olen tavannut muiden työtätekevien tapaan marketissa käydä.

Millaista aikasi Epkyssä on ollut?

Aiemmat työpaikkani olivat yksityispuolella, yrityksissä.  Varsinkin alussa Epanet-professuurien rahoitus tuli EU:n osarahoittamista hankkeista, ja byrokratia oli sen mukaista. Vapaarahoitteiset hankkeet ovat joustavampia. Yliopistojen talousasioiden hoitajista on tullut vähintäänkin sähköpostikavereita. Heitä kaikkia en ole edes nähnyt, vaikka tutuiksi on tultu. Professorit ovat mukavia tyyppejä, heidän kanssaan asiat ovat sujuneet hyvin. Työyhteisöä jää tietysti kaipaamaan, mutta onneksi yhteydet jäävät.

Miten saat päiväsi jatkossa kulumaan?

Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Aloitin juuri uudelleen italian opintoni ja jatkan joogaa. Perhe, pojan pienet tytöt, kotipuutarhan hoitaminen, matkustelu. Eiköhän niiden kanssa aika kulu oikein rattoisasti.

Hyviä eläkepäiviä Liisalle, ikävä tulee! Olet pitänyt meitä ja hankkeiden talousasioita jämptisti ojennuksessa. Toivottavasti asiat hoituvat yhtä mallikkaasti myös jatkossa.

 

– Nina Harjunpää –

 

Valokuva: Reijo Leppä