Tuomaripeliä

Onko Suomen jääkiekkomaajoukkueen käyttämän pelitavan, kiekkokontrollijääkiekon aika ohi? Suomalainen joukkuepelaaminen on jääkiekossa ollut vahvassa myötätuulessa ja kehittymisevoluution kohteena jo lähes 30-vuotta. Tuon evoluutioprosessin tulokset näkyivät ensimmäisen kerran laajalle kansalle vuoden 1995 maailmanmestaruutena. Tuon ikimuistoisen jääkiekkomaailmanmestaruuden jälkeen suomalaisten on ollut helpompi voittaa tärkeitä otteluita myös muissa joukkuelajeissa. On ymmärretty, että on järkevää tehdä pelitapaan oma konsepti ja suunnitelma sen toteuttamisesta, johon kaikki voivat sitoutua.

Onko suomalainen jääkiekkomaajoukkue ja siihen liittyvä pelitapa tullut vedenjakajalle? Suomalainen pelitapa, ”meidän peli”, joksi sitä kutsutaan, on perustunut joukkuepelaamiseen ja jokaisen pelaajan roolittamiseen ja noihin rooleihin sitoutumiseen. Onko tuo roolitus mennyt pelin voittamisen kannalta jo liian pitkälle? Toimiiko se liian hyvin? Näyttääkö tuo suomalainen pelitapa ulospäin jo niin ylivoimaiselta muihin verrattuna, että se on saanut aikaan vastareaktion – tuomaripelin. Pitäisikö meidän olla joukkuepelillisesti huonompia, että voittaisimme taas?

Onko tästä suomalaisen pallopelievoluution kliimaksista, ”meidän pelin” ylivoimasta seurannut se, että tuomarit ovat ryhtyneet suosimaan pelillisesti alakynnessä olevaa ryhmää, peliä hallitsevien suomalaisten kustannuksella. Peliä hallitseva ryhmä harvoin ottaa jääkiekossa jäähyjä. Tämäkin ihme nähtiin kahdessa suomalaisten pelaamassa peräkkäisessä pelissä. Ensin tuomaripelillä suosittiin venäläisiä ja sitten vielä tsekkejä, suomalaisten kustannuksella. Tärkeissä peleissä. Ensitunnelmat olivat, että eihän tällaisia jääkiekon mm-kisoja jaksa enää seurata, jotka ratkeavat näin selvään tuomaripeliin. Niin käsittämättömältä tuomaripeli tuntui. Ei tällainen linja voi olla hyväksi kenellekään, että tuomaripelillä tasoitetaan peliä. Urheilun pitää olla rehtiä ja reilua. Tehdyt tuomarivirheet olivat itsestään selviä ja karkeita.

Se ei ole sattumaa vaan seuraus, että suomalaiset ovat kärsineet siitä, että ovat olleet niin hyviä omassa pelitavassaan. Suomalaisista on pitänyt tehdä huonompia kuin he ovat, tuomaripelillä.

Matti Mäki

Voiko provinssissa olla tietoa?

Kas siinäpä pulma, jota Suomessa ratkotaan aina vähän väliä senkin mukaan, mikä ajatusmalli kulloinkin on valloillaan. Keskitetäänkö vai hajautetaanko, kehitetäänkö kaupunkiseutuja vai tasaisesti koko maata? Onko suuri kaunista vai takaako monimuotoisuuden mosaiikki parhaat tulokset?  Siitä kai ollaan yksimielisiä, että osaamisen tason nosto edistää aina alueen ja sen ihmisten hyvinvointia.

Meillä Etelä-Pohjanmaalla luotetaan siihen, että myös provinssissa voi olla tietoa ja osaamista. Sitä todistetaan mm. vuosittaisella Tietoprovinssi  -tapahtumalla, joka esittelee eteläpohjalaista tutkimusta ja kehittämistyötä. Tänä vuonna viisivuotissynttäreiden kunniaksi katetaan oikea seitsemän sortin juhlapöytä. Tarjolla on seitsemän seminaaria, joiden aiheet vaihtelevat nuorten murheista herneen valkuaiseen ja digitalisaatiosta historian havinaan.  Ja kaikki tämä tieto on maksutonta. Riittää, että raahautuu paikalle, istahtaa penkkiin ja nauttii tiedon vyöryessä – kuten saksalaiset asian sielukkaasti ilmaisevat – an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor ja vielä zwischenkin. Eikä tarjonta rajoitu auditorioiden seinien sisälle: aulasta löytyy lisää ohjelmaa nautiskeltavaksi.

Tapahtuman ohjelma löytyy osoitteesta http://www.tietoprovinssi.fi.

Tervetuloa Tietoprovinssiin 20. toukokuuta Framiin Seinäjoelle. Siellä on vaarana oppia jotakin uutta.

Tapahtuman kokoonjuoksija on Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys.

 – Nina Harjunpää –