Genuine ja muita ihmeellisiä asioita

Minulla on taipumus törmätä asioihin, joista en tiedä yhtään mitään. Tässä muutama ihmetyksen aihe, joihin en ole saanut vastauksia edes Epanet-verkoston viisailta. Katsovat vain pitkään, mokomat. Kai oman tietämättömyyden tunnustaminen on heille vaikeaa.  Mutta jos osaat auttaa, lähetä vastauksia osoitteeseen nina.harjunpaa@epky.fi.

Sinäkin olet varmaan törmännyt genuineen ostaessasi esimerkiksi uuden nahkalaukun? Siinä se roikkuu, pikkuinen vuota, jossa lukee: Genuine leather. Tavattoman pienestä otuksesta täytyy olla kyse, mutta aika moneen se tuntuu kelpaavan. Sitä vain ihmettelen, kuinka taidokasta työtä nahkateollisuudessa tehdään, kun niin pienet vuodat saadaan yhdistettyä vaikkapa nahkatakkiin täysin saumattomasti.  Miltäköhän genuinet näyttävät? Jos haluaisin matkusta sinne, missä genuinet kasvavat, minne joutuisin?

Viime syksynä ihmettelin, kuinka Seinäjoelle vedettiin uusia sähkölinjoja. Ikävä kyllä en pystynyt arkisin päivystämään, missä oli se miesjoukko, joka kiristi kaapeleita. Homman täytyi hoitua näin: Työnjohtaja huusi ”hiiop” ja sitten ainakin sata ukkoa roikkui kaapelin päässä ja veti. Miksi tästä ei ollut kuvaa maakuntalehdessä? Energian harvesterointiakin olen miettinyt, mutta sitä en edes uskalla ajatella sen tarkemmin. Näyttääkö se harvesteri enemmän metsäkoneelta vai puimurilta?

Pilvipalvelu. Hmmm. On jo riittävän vaikeaa ajatella, että taivaalla liikkuu pumpulilta näyttävää vettä. Mutta että pilvissä liikkuu myös tietoa. Sitäkö varten lentokoneessa täristää, kun lennetään oikein tumman ja paksun pilven läpi? Sielläkö on silloin koneen kanssa tilasta kisaamassa Suomen kansantalouden koko kirjanpito ja mieletön määrä Youtuben kissavideoita? Ei ihme, että pompottaa.

Paljonkohan tietoa näihin pilviin mahtuu?

Minne läski häviää? Ja mistä se tulee?  Luin jostakin, että kun laihtuu, läski muuttuu hiilidioksidiksi. Mutta tapahtuuko lihominen sitten hengittämällä sitä ilmassa leijuvaa läskiä, siis hiilidioksidia? Pitääkö nyt joulun aikaan olla erityisen varovainen hengittämisen kanssa? Pitäisikö varmuuden vuoksi käydä ostamassa hengityssuojaimet?

 

-Nina Harjunpää-

Koskaaan et muuttua saa, vai saatko?

Kyllä olisi maailma tylsä paikka, jos mikään ei koskaan muuttuisi. Tarkkaan ottaen maailmaakaan ei olisi nykymuodossaan, vain pelkkää avaruudessa ajelehtivaa pölyä. Tai mistä minä tiedän, mitä missäkin on leijunut. Vaikka ikää on, en lähilapsien epäilyistä huolimatta ole sentään ollut alkuräjähdystä todistamassa. En edes dinosaurusten nousua ja tuhoa.

Mutta unohdetaan avaruus. Hypähdetään hämmästyttävällä notkeudella yli kivikirveen, pyörän, tapulikaupunkien, höyrykoneen ja atk:n. Keskitytään nykyisyyteen.  Avaat minkä tiedonsiirtovälineen tahansa, meille toitotetaan meneillään olevan suuri murros ja muutos. Olenko minä niitä, jotka selviävät sote-solmuista, maakuntauudistuksesta, digitalisaatiosta, työn murroksesta ja ilmastonmuutoksesta? Onko minusta uudeksi uljaaksi kansalaiseksi, joka osallistuu osallistettuna käyttäen sujuvasti tekoälyn tuottamia sovelluksia? Taivunko kierrättämään lähinnä kaiken, seikkailemaan alustataloudessa, toimimaan ekosysteemeissä? Hetkittäin tekee mieli vain heittäytyä maahan makaamaan ja pitää rystyset valkoisena kiinni permannosta. Korvissa soi, päässä humisee.

Lipsahtipas ankeaksi, vaikka tarkoituksenani oli kirjoittaa positiivinen juttu. Yritetään sille tielle takaisin. Tielle pääsee tiedolla, ei populismilla, ei huutamalla. Tietoon pääsee käsiksi, kun osaa kuunnella ja lukea. Laskutaidostakaan ei ole suurta haittaa. Tiede tuottaa tietoa sovellettavaksi arjessa. Tiede tutkii muutosta: mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu nyt ja mitä on kenties tulossa. Tieto antaa ymmärrystä ja välineitä oppia ja uudistua. Minulla on vielä uskoa siihen, että ihmiskunta osaa oppia.  Tässä auttaa roposen antaminen esimerkiksi Unicefin tukemille, varsinkin tyttöjen koulutusta edistäville hankkeille.

Tieteelle mikään ei ole staattista ja pysyvää.  Kalliotkin muuttavat muotoaan. Kaikki muutos ei ole pahasta. Vielä voimme vaikuttaa. Meistä kaikista jää jälki. Tehokkainta on yrittää muuttaa itseään, yrittää tehdä oikeita päätöksiä kotona ja työpaikalla. Toivottavasti onnistumme.

– Nina Harjunpää –

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2018.