Muuttoliikekeskustelu kehittämisen keskiöön 2020-luvulla

Kansainvälinen ja maan sisäinen muuttoliike ovat aina muokanneet suomalaista yhteiskuntaa. Erityisesti maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutus yhteiskunnan rakenteisiin ja eri alueiden elinvoimaan on ollut hyvinkin perusteellisesta. Silti julkinen keskustelu erityisesti maan sisäisestä muuttoliikkeestä on usein yllättävän ohutta. Esimerkiksi puhuttaessa pitkänmatkan muutosta alueelta toiselle keskustelu ”vetovoimasta” ja ”pitovoimasta” vie huomion osin sivuun ilmiön ytimestä. Keskustelu voi olla jopa harhaanjohtavaa, koska se luo mielikuvaa ihmisistä valitsemassa mielensä mukaan vetovoimaisinta paikkaa laajasta vaihtoehtojen valikoimasta. Todellisuudessa yksilön silmissä valintojen kentälle nousee yleensä vain hyvin harvoja vaihtoehtoja. Pääsääntöisesti naapurikuntia pidemmälle muutetaan elämän aikana vain kerran tai kaksi, jos lainkaan. Puhetta ja tekemistä olisi suunnattava enemmän muuttoliikettä merkittävästi ohjaaviin tekijöihin ja rakenteisiin.

Opiskelun, työn ja asumisen liitto

Yksinkertaistaen muuttoliikejärjestelmä tarjoaa näkökulman, jossa muuttoliike on kiinteä osa koko yhteiskunnan kehitystä, ei niinkään sen syy tai seuraus. Silloin tarkastellaan siis niitä järjestelmiä, jotka muokkaavat paitsi koko yhteiskunnan kehitystä, myös muuttoliikettä. Oppilaitosten ja korkeakoulujen verkosto on kansallisen ja alueellisen kehityksen perusrakenne ja myös muuttoliikejärjestelmän ydin. Se siirtää vuosittain kymmeniä tuhansia nuoria muutamaksi vuodeksi – ja usein pysyvästi – uusille kaupunkiseuduille. Työmarkkinat ovat toinen keskeinen kehitystä ja ihmisten sijoittumista ohjaava järjestelmä, joka rajaa valintojen kenttää voimakkaasti. Kolmannen muuttoliikettä ohjaavan järjestelmän muodostavat asuminen ja palvelut. Erityisesti asumisen hinta ohjaa muuttoliikettä.

Uusia lähestymistapoja on hyvä pohtia viimeistään nyt, kun ennusteet kertovat yksittäisten kuntien sijaan maakuntatason väkikadosta lähitulevaisuudessa. Samalla etätyökeskustelu virittelee uudenlaisia vaihtoehtoja työn ja asumisen yhdistämiseksi. Yhteiskunnallista päätöksentekoa puolestaan perustellaan yhä useammin eettisin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvin argumentein. Olisikin keskusteltava myös siitä, kuinka tärkeä arvo yhteiskunnassa on se, että ihmiset voivat asua lähellä heille tärkeitä yhteisöjä, paikkoja tai maisemia.

Kun tarkastellaan muuttoliikettä näiden kolmen kehitystä ohjaavan järjestelmän kannalta, ja jos arvoa annetaan sille, missä ja miten ihmiset haluavat asua, näkökulma muuttuu ”vetovoimaisisten” paikkojen markkinoinnista yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen. Miten erilaiset kehittämistoimenpiteet ja poliittiset päätökset ovat yhteydessä muuttoliikkeeseen ja ihmisten mahdollisuuksiin asua haluamillaan seuduilla? Millaista politiikkaa ja toimenpiteitä kehitys ilman kaiken keskittämistä edellyttää? Miten esimerkiksi koronavuoden monipaikkaisuuskokemukset ja etätyöopit hyödynnetään? Entä miten ja missä laajuudessa niiden roolia yhteiskunnassa halutaan vahvistaa? Myös pohdinnat koulutusmahdollisuuksien hajauttamisesta tai siitä, millaista ja missä tapahtuvaa asumista pyritään edistämään, vaikuttavat tarkastelun arvoisilta kysymyksiltä, muuttoliikejärjestelmän näkökulmasta.

Mika Raunio
erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.11.2021.

Leipäjuustolla maailmankartalle

Kotijuusto, leipäjuusto, vinkujuusto, juustoleipä, kitinäjuusto. Lapsuudesta tutulla herkulla on monta nimeä. Käytetyt nimet vaihtelevat sen mukaan, mitä nimitystä syöjän kotiseudulla käytetään. Voipa jopa olla, että puhutaan ihan eri tuotteesta, kuten itselleni on käynyt kotijuuston kohdalla. Minulle se on leipäjuustoa.

Ruokatuotteen nimi voidaan suojata. Tätä varten on ollut jo vuodesta 1993 lähtien käytössä eurooppalaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden yhteinen nimisuojausjärjestelmä. Sen tarkoituksena on suojata tuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä ja ruokaväärennöksiltä. Nimisuoja on samalla myös laadun tae, sillä tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmä on avattu kuvauksessa tarkasti.

Nimisuoja näkyy pakkauksessa

Nimisuojajärjestelmässä on kolme erilaista merkkiä, joiden alle nimisuojatut tuotteet voivat sijoittua: suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) ja aito perinteinen tuote (APT). Nämä eroavat toisistaan siten, että suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä kiinnittyvät jollakin tavalla tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Aito perinteinen tuote -merkinnän saanut tuote puolestaan sitoutuu perinteiseen tuotantotapaan tai reseptiin, eli sitä voidaan valmistaa missä vain EU:n alueella ja käyttää merkkiä, kunhan seurataan rekisteröityä valmistusmenetelmää.

Suomalaiset ovat jääneet suojauksessa peränpitäjiksi. Euroopassa nimisuojauksen saaneita tuotteita on yli 3 500, mutta niistä on Suomessa vain 12. Esimerkkinä voi mainita Lapin puikulan, Puruveden muikun, Kainuun rönttösen ja suomalaisten parhaiten tunteman Karjalanpiirakan. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Turun yliopiston Brahea-keskus selvittivät vuonna 2018 kuluttajakyselyllä, miten hyvin kuluttajat tunnistavat nimisuojamerkkejä. Niitä muisti nähneensä alle 10 prosenttia vastaajista. Moni suojausjärjestelmään kuuluva tuote oli nimenä tuttu, kuten esimerkiksi Champagne tai Prosciutto di Parma.

Vaikka Suomessa merkki ei olekaan tunnettu, maailmalla tilanne on toinen. Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa merkkiä pidetään yleisesti takeena tuotteen laadusta ja alkuperästä. Meillä on siis olemassa EU:n mittakaavassa valmis ja käyttökelpoinen brändi, jota emme Suomessa ole osanneet hyödyntää. Hyötyä olisi eritoten elintarvikkeiden viennissä, mutta myös tänne tulevat matkailijat voisivat ostoksilla nähdä tutun merkin ja tietää siten, että kyse on paikallisesta erikoisuudesta.

Parhaillaan Ruralia-instituutti ja Brahea-keskus sekä Maa- ja kotitalousnaiset etsivät ja miettivät yhdessä yritysten kanssa, mille tuotteille voitaisiin hakea nimisuojaus. Ruokaviraston rahoittama #nimisuoja2025 -ruokaketjuhanke tukee sekä hakuprosessissa että haluaa lisätä tietoisuutta merkistä. Yksittäinen yritys ei nimisuojausta voi hakea, vaan se vaatii aina hakijaryhmittymän.  

Pohjalaisuus ja leipäjuusto osataan liittää yhteen muuallakin Suomessa, joten meidän kannattaa nostaa sitä esille. Parhaillaan kootaan hakijaryhmittymää, johon leipäjuuston brändäyksestä kiinnostuneet voivat liittyä. Aiheesta löytyy lisätietoja aitojamakuja.fi/nimisuoja -nettisivulta.

Päivi Töyli
projektipäällikkö, joka toimii valtakunnallisissa ruoka-alan hankkeissa
Turun yliopisto, Seinäjoen yliopistokeskus

Puheenvuoro on julkistu Ilkka-Pohjalaisessa 15.11.2021.

Meillä on maailman parhaat opettajat, vielä

Suomi on opettajankoulutuksen ja pedagogiikan kärkimaa. Opettajamme saavat huippukoulutuksen ja kuuluvat itsekin valioihin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokseen on vaikeampi päästä kuin lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Opettajankoulutukseen hakeutuu lahjakkaita yksilöitä, jotka ovat sielultaan ja sydämeltään kehittäjiä. Opettajiksi opiskelevat antavat kaikkensa, jotta pääsevät työskentelemään lapsiemme ja opiskelijoidemme kanssa. Kehittämään heitä yksilöllisesti niin, että oppijat löytäisivät lahjansa ja ottaisivat ne käyttöönsä omaksi, yhteisön ja yhteiskunnan hyväksi.

Mutta kuinkas sitten käykään: työolosuhteet tuovat esiin karun arjen. Pedagogiikan huippuammattilaisilta on alettu vaatia sosiaalityön, poliisin, ja lopulta vanhempienkin vastuita ja ratkaisutaitoja. Opettajat joutuvat kohtaamaan paitsi yhä kasvavat opiskelijamäärät, myös tehtäviä, joihin heitä ei ole koulutettu.

Opettajista on huutava pula kaikilla kouluasteilla. Miksi? He hakeutuvat muualle töihin jo muutaman vuoden työssäolon jälkeen, sillä he eivät jaksa. Heille asetetut tavoitteet ovat yksinkertaisesti mahdottomia saavuttaa. Lahjakkuuskaan ei siis enää auta. Ruotsin suurimman opettajajärjestön Lärarförbundetin mukaan alaa vaihtaneita tiedetään olevan 30 000–40 000. Mikähän vastaava luku on Suomessa?

Opetushenkilöstön lisääntyvä työtaakka koskee myös yliopistoja ja korkeakouluja. Meillä on opettajia, jotka ovat innostuneita työstään, mutta kuinka pitkään? Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) haluaa panostaa yhä enemmän jatkuvaan oppimiseen (entinen täydennyskoulutus tai elinikäinen oppiminen). Se on viisasta, mutta millä keinoin ja resurssein tämä on ajateltu tapahtuvaksi?

Jatkuva oppiminen on yliopiston neljäs tehtävä. Muita ovat tutkimus, koulutus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Nyt näyttää siltä, että opettajien ns. kokonaistyöaika ei riitä kaikkiin, sinänsä hienoihin tavoitteisiin. Koulutusta haluttaisiin lisätä työssä ja sen liepeillä oleville, mutta lisäämättä nykyisten opettajien määrää. Ratkaisuksi on ajateltu digitaalisaatiota. Mutta opiskelijat tarvitsevat verkkokursseissa (nonstop- tai monimuotokoulutuksissa) massaluentojen lisäksi myös yksilöllistä ohjausta.

Opettajilta –  lehtoreilta ja professoreilta –  vaaditaan yhä enemmän aikaa yksilölliseen ohjaukseen. Globaalissa kilpailussa juuri yksilöohjaus on se kilpailuetu, jolla yliopistot voivat olla edelläkävijöitä, erottautua ja muuttaa haasteet mahdollisuuksiksi. Onko meillä ymmärretty tämä? Mielestäni ei.

Yliopistoihin hakeutuu ja rekrytoidaan tyypillisesti tieteestä ja tutkimuksesta kiinnostuneita henkilöitä. Tutkijoiden ja opettajien roolit ovat erilaiset. Joskus hyvä tutkija ja opettaja yhdistyvät samassa henkilössä, mutta ei aina. Muistan omasta opiskeluajasta, kuinka jotkut professorit, ehkä tiedostamattaan, pitivät niin huonon ensimmäisen luennon, että seuraaville luennoille ei enää opiskelijoita tullutkaan. Aikaa taisi jäädä tutkimukseen. Tosiasia on, että meillä ei ole yliopistoissa opetuksen urapolkua ilman tutkimusvelvollisuutta. Voisiko olla?  

Voisimmeko ajatella yliopiston opettajan uran ihan omaksi tavoiteltavaksi urapoluksi? Sinun ei tarvitsisi tehdä tutkimustyötä – riittää, että olet kiinnostunut tiedekunnan tutkimusaiheista, seuraat aikaasi ja alasi tutkimuksia ja sanoitat ne oppijoille ymmärrettävään muotoon. Voit toki tehdä jossakin määrin tutkimus- tai kehitystyötä, jos haluat, mutta päätyösi olisi opetus. Voisit keskittyä opetuksen ja oppimisen kehittämiseen.  

Ilman opiskelijoita ei ole koululaitosta, eikä yliopistoja. Esitänkin ministeriölle toiveen: Annetaan maailman parhaille opettajillemme työrauha. Tarvitsemme kipeästi lisää opettajia yliopistoihin ja korkeakouluihin, jotta pääsemme lähivuosina OKM:n asettamiin kotimaisiin ja kansainvälisiin opiskelijamäärien tavoitteisiin niin, että opettajamme eivät uuvu.

Marjaana Suutarinen
Vaasan yliopisto, Levón instituutti
johtaja, tekniikan tohtori

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.11.2021.

Puuta voi käyttää viisaasti rakentamisessa

Kestävän elämäntavan tilaohjelma ei välttämättä mukaudu ongelmitta valmiisiin rakennuksiin. Muutokset ja korjaukset saattavat aiheuttaa huomattavia kustannuksia, eivätkä kaikki rakennukset ole enää korjattavissa. Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen asettaa haasteita luonnonvarojen käyttämiselle, myös metsäteollisuudelle. Hyvätkin periaatteet synnyttävät kyseenalaisia ratkaisuja, jos niitä tulkitaan yksipuolisesti. Kestäviä hankkeita tarkastellaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti. Ilmastonmuutosta torjuttaessa ja siihen sopeuduttaessa ei löydy täydellistä voittajaa, tuskin muitakaan palkintosijoja. Siihen on osallistuttava kaikkien, luovasti kaikin keinoin.

Useiden lähteiden mukaan ilmastoystävällisintä on jättää uudisrakennukset kokonaan rakentamatta. Jos käyttötilaa tarvitaan, kannattaa hyödyntää ensisijaisesti jo olemassa olevaa rakennuskantaa. Tarvittaessa tiloja voi korjata ja täydentää, suuremman mittakaavan rakennuksissa esimerkiksi lisäkerroksilla. Jos uudisrakennuksia täytyy rakentaa, on suosittava uusiutuvia luonnonmateriaaleja kuten puuta. Puutuotteissa tavoitteena ovat teollisesti valmistetut yksiaineiset, liimattomat massiivipuutuotteet, joissa liitoksetkin toteutetaan puuliitoksina.

Tavoitteena pitkä elinkaari

Perinteiset puurakennukset ovat tunnetusti helposti kierrätettävissä ja niillä on pitkä elinkaari. Kiertotalouden kehittyessä muitakin materiaaleja, kuten betonia ja terästä, on mahdollista kierrättää tehokkaasti. Niiden hiilijalanjälki myös pienenee materiaaliominaisuuksia parantamalla. Eri rakennusmateriaaleja yhteensovittamalla voidaan hyödyntää niiden parhaat ominaisuudet. Hybridirakentaminen edellyttää suunnittelijoiden saumatonta yhteistyötä ja huolellista toteutusta materiaalien liitoskohdissa. Monimutkainen rakentaminen lisää virheiden riskiä.

Puu on terveellinen hyvän olon rakennusmateriaali. Useiden viimeaikaisten tutkimusten avulla on todennettu puun antibakteeriset, sisäilman kosteutta tasaavat, huoneakustiset ja ihmistä psykologisesti rauhoittavat ominaisuudet. Käsittelemättömässä puussa nämä ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Haitallisia kemikaaleja lisäämällä heikennetään rakennusmateriaalien kestävän kehityksen mukaista laatua. Haitallisilla kemikaaleilla kyllästettyjä rakennustuotteita ei ole myöskään turvallista kierrättää.

Arkkitehtien kansainvälisessä puurakentamisen työpajassa kävi ilmi, että suunnittelijat suhtautuvat puurakentamiseen innostuneesti myös globaalisti. Puu on haluttu rakennusmateriaali erityisesti sahatavarana, vähemmän jalostetussa muodossa, koska siitä voi toteuttaa rakennuksia suunnittelijoiden omilla konsepteilla. Olisiko Suomen ulkomaanviennin ja kestävän kehityksen kannalta edullisempaa viedä pelkän sahatavaran sijaan jo vähän jalostetumpia rakennuspalikoita, kuten pienen asunnon kokoisia teollisesti valmistettuja tilaelementtejä? “Puukonteista” on mahdollista muunnella pienen ja suuren mittakaavan rakennuksia sekä sovittaa niitä paikallisiin olosuhteisiin ja rakennusmääräyksiin.

Rakentamisen uudet virtaukset ovat tulleet Suomeen yleensä Ruotsin kautta. Modernia kestävän kehityksen mukaista, teollista puurakentamistakin on kehitetty aktiivisesti Ruotsissa. Suomi jatkaa hyvistä lähtökohdista, huolehtii vaikkapa puurakennusten kestävästä estetiikasta. Kestävyysmurroksessa Pohjoismaiden yhteistyö on avainasemassa.

Anne-Marjo Panu Arkkitehti SAFA, Apurahatutkija
Rakennetun ympäristön tiedekunta Tampereen yliopisto

Forum Wood Building Nordic 2021
Konferenssiapuraha Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.11.2021.

Auta asiakasta – tavoitteena vaivaton ja nautinnollinen asiakaspolku

Mihin minun kuuluu mennä? Mitä nappia minun pitää painaa? En ymmärrä yhtään, mitä minun kannattaisi valita! Tuttuja kysymyksiä ja tunteita. Asiakas on liian usein hämmentynyt ja ilmassa on turhia kysymysmerkkejä. Turhautunut ja ärsyyntynyt asiakas ei ole kenenkään etu, eikä sekava tilanne edistä luotettavaa ja uskollista asiakassuhdetta. Palveluntarjoajan tehtävänä on tehdä asiakkaan matkasta eli asiakaspolusta mahdollisemman yksinkertainen, vaivaton ja helppo. Miten sinä palveluntarjoajana autat asiakastasi?

Asiakkaan kokemus pitää olla yrityksessä kaiken toiminnan lähtökohta, jolle kaikki muut toiminnot ovat alisteisia. Asiakaslähtöisyys on vaatimus palvelumuotoilulle ja koko asiakaspolun rakentamiselle. Kuten kaikki palveluntarjoajat tietävät, asiakaspolku rakennetaan asiakkaan näkökulmasta. Asiakas haluaa asiakaspalvelijan ymmärtävän hänen odotuksensa, tarpeensa ja ongelmansa, ja ratkaisevan ne yksilöllisesti. Asiakaspolun tärkein tehtävä on johdattaa ja opastaa asiakas prosessin läpi mahdollisimman vaivattomasti ja helposti, asiakkaan persoonalliset tarpeet huomioiden. Palveluympäristö, oli se sitten fyysinen tai sähköinen, antaa vihjeitä siitä, miten asiakkaan kannattaa polkua kulkea ja mitä valintoja tehdä, jotta hän saavuttaa parhaan ja merkityksellisen asiakaskokemuksen.

Asiakaspolun pitäisi tuottaa asiakkaalle myös mielihyvää ja nautintoa. Asiakkaat eivät toimi vain rationaalisesti ostoksia tehdessään, kulutustapahtuma on myös hedonistinen. Kaikki palvelut eivät ole ladattuja vain nautinnoilla. Mielihyvä tarkoittaa myös tyytyväisyyttä, mielekkyyttä ja luottamuksen syntymistä asiakassuhteessa. Asiakaspolkua on hyvä syventää niillä elementeillä, jotka tekevät asiakkaan polusta arvokkaan ja tavoittelemisen arvoisen.

Päätöksenteko on tietoa ja tunnetta

Osallistamalla asiakasta palvelun aikana, keskustelemalla, sekä kuuntelemalla asiakkaan näkemyksiä ja mielipiteitä, saadaan aikaan aitoa dialogia. Miten sinä kannustat asiakasta dialogiin? Jotta asiakassuhteesta muodostuu pitkäaikainen ja merkityksellinen, pitää palvelutilanteessa tavoittaa myös kuluttajan tunteet. Tieto ei ole koskaan irti tunteesta, asiakas tarvitsee molemmat päätöksensä tueksi. Vain niiden yhdistelmästä syntyy kokonaisvaltainen asiakaskokemus.

Palveluympäristöllä eli palvelumaisemalla on tutkitusti suuri vaikutus sekä asiakkaan käyttäytymiseen, että itse asiakaskokemukseen. Minkälaisilla ympäristön vihjeillä ohjataan asiakasta? Ympäristö ei saa olla ristiriidassa yrityksen lähettämien muiden viestien ja brändilupausten kanssa. Siisteys, trendikkyys, hauskuus tai vaikka vastuullisuus pitää näkyä palvelumaisemassa ja tukea asiakkaille tarkoitettua mielikuvaa. Ristiriitaiset viestit aiheuttavat hämmennystä ja pettyneitä asiakkaita. Markkinoinnissa luvattu hengähdystauko viihtyisässä ympäristössä autonrenkaiden vaihdon aikana ei toteudu, mikäli asiakkaalle tarjotaan lyttyyn istuttua nahkasohvaa epämääräisen ja meluisan hallin nurkasta.

Millä keinoilla autat asiakasta?

Miten luodaan asiakkaalle nautinnollinen, merkityksellinen ja vaivaton asiakaspolku? Asiakas ei halua pähkäillä liian vaikeita. Hän haluaa tehdä nopeita ja oikeita ratkaisuja. Hän haluaa tuntea, että hänen pyrkimyksensä tuottavat tulosta ja hän saavuttaa jotain omilla teoillaan ja valinnoillaan. Toiselle saavuttamisen kokemus voi olla oman talon rakentaminen, toiselle oikean meikkivoiteen valinta. Palveluntarjoajan tehtävä on auttaa ja tukea asiakasta tämän polulla.  Koko yrityskulttuurin pitää tähdätä intohimoisesti ja väsymättä kohti samaa tavoitetta: erinomaista asiakaskokemusta.

Maijastiina Jokitalo
KTT, koulutuspäällikkö, markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen tutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 25.10.2021.

Satelliittihavainnon kiehtova matka

Satelliittihavaintoihin liittyy monia jännittäviä piirteitä. Monesti esimerkiksi satelliittikuvan äärellä karttapalveluissa ei tule ajatelleeksi, kuinka erikoista loppujen lopuksi on, että voimme katsella omalla ruudullamme avaruudesta otettua hyvälaatuista kuvaa.

Maata kiertävät kaukokartoitussatelliitit ovat satojen kilometrien korkeudessa ja kulkevat siellä huimaa nopeutta suhteessa maanpintaan. Tältä korkeudelta ja näissä nopeuksissa satelliitin tulisi kyetä tietämään mihin havaintoinstrumentti osoittaa. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta jotta se tiedetään, täytyy satelliitin oma asento ja paikka tietää tarkasti.

Kuva pitää myös saada maanpinnalle. Satelliitit siirtävät havaintonsa Maahan kommunikoimalla maa-asemien kanssa. Tämä tapahtuu silloin, kun satelliitin kiertorata kulkee maa-aseman yli.  Maa-asemia on erilaisia, kuten vaikkapa Sodankylässä sijaitseva kansallinen satelliittidatakeskus, jota operoi Ilmatieteenlaitos. Antennit ovat valtavia ja ne kommunikoivat esimerkiksi Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) suurten ja kalliiden satelliittien kanssa. Aalto-yliopistolla on Otaniemessä oma pienempi maa-asema, jolla kommunikoidaan heidän piensatelliittiensa kanssa. Vaasan yliopistolla on rakenteilla oma vastaava maa-asema.

Kuvien korjaukset

Kun satelliittikuva on saatu siirrettyä maanpinnalle, sitä pystytään parantamaan monella tavalla. Näissä korjauksissa kuvaa kohdennetaan ja tiedossa olevia instrumentista tai ilmakehän ilmiöistä johtuvia vääristymiä poistetaan. Kun otetaan ajallisesti pitkä sarja kuvia samasta kohteesta, niissä voi olla esimerkiksi kohdennusvirheitä. Nämä ovat yleensä hyvin pieniä, mutta käyttötarkoituksesta riippuen niillä voi olla merkitystä.

Yksi tapa poistaa kohdennusvirheitä aikasarjassa, tai esimerkiksi yhdistää eri satelliittien kuvia, on visuaalinen kohdentaminen. Sitä voidaan tehdä monella eri tapaa. Perinteinen lähestymistapa on etsiä erilaisilla menetelmillä selkeästi erottuvia piirteitä kuvissa. Nämä erityispiirteet, vaikkapa jokin selkeästi erottuva reuna tai risteys, taas voidaan kuvata matemaattisesti. Matemaattisen kuvauksen avulla voidaan tarkistaa, onko kahdessa kuvassa havaittu piirre sama, vaikka kuvakulma olisi muuttunut. Kahdesta kuvasta löydettyjä samoja piirteitä voidaan sitten käyttää kuvien parempaan kohdentamiseen.

Satelliitin havainnosta omalla ruudulla näkyvään kuvaan on siis pitkä matka. Tämä on vain yksi esimerkki tekniikan aidoista arjen ihmeistä, joiden yksityiskohtia emme osaa enää pysähtyä arvostamaan. Paikannus puhelimessa? Tietokoneet ja tietoverkot? Modernin auton järjestelmät? Ehkäpä arkiympäristömme on niin monimutkainen, ettemme pysty sitä enää yksityiskohtaisesti ymmärtämään.

Paikallinen satelliitti

KvarkenSat-satelliitin suunnittelu on edennyt hienosti Heidi Kuusniemen vetämässä EU-rahoitteisessa hankkeessa. Päävastuun satelliitin suunnittelusta ja rakentamisesta kantavat Luulajan teknillinen yliopisto ja Aalto-yliopisto. Mukana hankkeessa ovat Vaasan alueen kaikki korkeakoulut sekä muutamia kumppaneita Ruotsista.

Lähikuukausien aikana julkaistaan kutkuttavia yksityiskohtia alueemme ensimmäisestä omasta satelliitista. Laukaisun jälkeen tätä piensatelliittia tulee operoimaan Vaasan yliopisto – eikä se jää yliopiston viimeiseksi satelliitiksi.

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.10.2021.

Puheenvuoroja tutkimuksesta

Oletko huomannut, että ensin Ilkassa ja sitten Ilkka-Pohjalaisessa on ollut tällä paikalla syksystä 2019 lähtien joka viikko tutkijan tai muun korkeakoulumaailmassa työskentelevän ihmisen puheenvuoro? Yhteistä niille on, että kirjoittajien työ liittyy jotenkin Epanet-verkostoon tai Seinäjoen yliopistokeskukseen. Aiheet ovat vaihdelleet esimerkiksi kehitysvammaisen ikäkäsityksestä metsänhoitoon ja uusista proteiinilähteistä yritysten innovaatiokykyyn. Kaikkia puheenvuoroissa käsiteltyjä aiheita tutkitaan täällä, lehden levikkialueella.

Mikä saa ryhtymään tutkijaksi? Osalle se saattaa olla sattuma, kuten mikä tahansa muukin ammatinvalinta. Osaa riivaa ehtymätön kiinnostus joko yhteen tiettyyn aiheeseen, tai monitieteisesti lähinnä kaikkeen. Ovatko tutkijat ja korkeakouluväki sitten epätavallisen lahjakkaita? Eivät. Joukossa saattaa olla koululuokasta tuttuja kympin tyttöjä tai poikia. Mutta tutkijoiksi ovat päätyneet sellaisetkin, joista yläkoulun opettaja tai luokkakaverit eivät olisi ikinä mokomaa osanneet odottaa. Kuka tahansa meistä voi yllättää sekä itsensä että ympäristönsä elämänvalinnoillaan.

Koulutusputket eivät ole suoria ja mutkattomia, niissä saattaa olla välillä katkoksia ja jännittäviä haaroja. Tohtoriksi voi edetä ammattikoulun kautta, käymättä päivääkään lukiota. Tämä on yksi suomalaisen koulujärjestelmän hienouksista. Hienoa on sekin, että työuralleen voi ripotella opiskelujaksoja. Opinnäytteissä voi yhdistää päivätyöstä ja opinnoista saatua osaamista.  Epanet-verkoston tarkoituksena on juuri tällainen käytännön ja tutkimuksen tasavertainen vuoropuhelu niin, että erilaista tietoa yhdistämällä voidaan luoda jotakin uutta.

Millaista työtä tutkiminen on? Aivan tavallista, arkista puurtamista, johon liittyy sekä uuden luomista että puuduttavien rutiinien pyörittämistä. Ja kuten millä tahansa muullakin alalla, myös tutkimuksella on omat sääntönsä ja ohjeensa. Tutkijan ammattitaitoon kuuluu niiden hallinta. Tutkija esimerkiksi sitoutuu kunnioittamaan tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Tutkijan työhön, tiedelukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun voi tutustua vaikka täällä.

Pidetään sivistyksestä kiinni

Suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita ovat korkea osaaminen sekä kaikkien kansalaisten vähintäänkin kohtuullinen yleissivistys. Reilut sata vuotta sitten kansakoululaitoksen, työväenliikkeen, maamiesseurojen, nuorisoseurojen, marttojen ja monien muiden tavoitteena oli nostaa Suomi itsenäisenä demokratiana muiden sivistyskansojen joukkoon. Tienä siihen pidettiin kaikkien mahdollisuutta oppia ja päästä käsiksi tietoon. ”Demokratia ponnistaa kansalaisten mielipiteistä. Kun mielipiteitä ohjaa tietämättömyys, demokratia ei toimi.”  Näin lukee tuoreimmassa Tiede-lehdestä (11/2021). Tuntuu pelottavalta, että tästä täytyy muistuttaa vuonna 2021.

Mielipiteet ovat yleensä hyvin vahvoja, selkeitä ja suureen ääneen lausuttuja. Tutkittu tieto sisältää aina epäilyksen. Menetelmät kehittyvät, ymmärrys kasvaa. Tieto lisääntyy. Ja muuttuu. Siksi tutkijan puheenvuoro saattaa joskus kuulostaa varovaiselta. Tutkimus perustuu kriittiseen ajatteluun. Joskus tuntuu, että tutkijan kärkkäin kriitikko on hän itse.

Tutkimusta ei tehdä irrallaan muusta yhteiskunnasta. Siksi me haluamme kertoa työstämme, esimerkiksi näissä Ilkka-Pohjalaisen puheenvuoroissa.

Nina Harjunpää
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, Epanet-verkosto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 11.10.2021.

Tiedolla yhteiseen hyvään

Antiikin filosofit pohtivat paljon onnellisuutta ja hyvää elämää. Kreikan filosofin Aristoteleen mukaan onnellisuus syntyy järjen käytöstä ja teoreettisesta ajattelusta, joka tarvitsee tuekseen ruumiin terveyttä ja yhteiskunnallista turvallisuutta. Onnellisuuden tavoittelu ja tieteellinen tieto ovat mullistavalla tavalla vaikuttaneet ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntien kehitykseen. Teoreettinen ajattelu ja tutkiminen voivat olla onnellisuuden itseisarvoja. Mutta ellei tutkimuksen tuloksia tarvita tai viedä käytäntöön, ne eivät vaikuta muuhun maailmaan. Digitaalisessa arkistossa tähtipölyä keräävä huippuartikkeli voi olla akateemisesti tärkeä, mutta se ei välttämättä pölytä ja hedelmöitä millään tavoin käytännön maaperää.

Tieteellinen teoria on parasta käytäntöä, koska todellisuuden tieteellinen kuvaaminen mahdollistaa käytäntöön vaikuttamisen. Sillat teoreettisen ajattelun ja muun maailman yhdistämiseen ovat tutkimukseen perustuva koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeet (TKI). Koulutustason ja osaamisen nostaminen vaikuttavat keskeisesti ihmisten ja yhteiskuntien kykyyn tavoitella hyvää elämää. Tieto voi uudistaa kouluttautuvan ihmisen, joka pystyy yhä paremmin havainnoimaan ympäristöään ja reflektoimaan itseään. Uusimpaan tietoon perustuva ammatillinen ja korkeakoulutus luovat yksilöille osaamista ja kyvykkyyttä tuottaa edistystä ja hyvinvointia käytäntöön. Eri sektoreiden väliset TKI-hankkeet toimivat sillanrakennustyömaina tutkimuksen ja käytännön välillä. TKI-hankkeissa kehitettävät ratkaisut ja tulokset tuottavat parhaimmillaan uusia innovaatioita, tuotteita, yrityksiä ja työpaikkoja. TKI-hankkeet tarjoavat tavoitteellisen alustan yhteiseen luomiseen ja maailman parantamiseen.

Ihmettelystä digitaaliseen kudelmaan

Koulutus ja TKI-hankkeet kumpuavat tieteen historiasta, jossa filosofia ja tiede syntyivät ihmettelystä ja heränneestä uteliaisuudesta ympäröivään todellisuuteen.  Maailman ihmettely ja uteliaisuus synnyttävät uutta tietoa ja lisäävät ihmisen luomiskykyä. Ihmettelyä ja uteliaisuutta kannattaa siis ruokkia kaikin tavoin. Tieto ei lisää tuskaa, vaan parantaa tietämättömyydestä ja tarjoaa ihmiselle tien tulla autenttiseksi itsekseen. Kehittyvä tieto voi vapauttaa ihmisen myös itsekkyydestä ymmärtämään meidän kaikkien olevan yhteydessä toisiimme. Voimme jopa ymmärtää, että edistäessämme yhteistä hyvää edistämme myös omaa onnellisuuttamme.

Juuri nyt digitalisoituva ja globalisoituva maailma kytkee kaikki ihmiset vielä tiiviimmin toisiinsa. On muodostunut aivan uusi digitaalisen ja fyysisen todellisuuden yhdistävä globaali maailma, jossa tehdään töitä, yritetään, opiskellaan, viihdytään ja kulutetaan. Ajan ja paikan hävitessä maapallon toisella puolella syntyvät ongelmat ovat hetkessä myös meidän ongelmiamme, minkä olemme valitettavasti viime aikoina huomanneet. Tieteessä puhutaan ilkeistä ongelmista, jotka tarvitsevat ratketakseen monitieteisyyttä ja laaja-alaista yhteistyötä. Ihmisten, luonnon ja digitaalisuuden muodostama kudelma tuottaa kaikille myös hyvää, kun osaamme sitä vaalia ja ymmärtää. Monimutkaistuva maailma tarvitsee yhä enemmän tietoa ja eettistä osaamista tarjotakseen kantokyvyn ja hyvän elämän kaikille. Perustellut tosiuskomukset ja teoreettinen ajattelu ovat edelleen hyödyllisiä ja myös onnellisuutta synnyttäviä voimia.

Markku Hänninen
Hankeasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 4.10.2021.

Maaseutujen uudet roolit heijastuvat aluetalouksiin

Vain muutos on pysyvää, niinhän sanotaan. Myös maaseutujen on uusiuduttava kehityksen mukana, jotta mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään ja muuttuneisiin tilanteisiin sopeutumaan. Toimintaympäristöissä tapahtuvat muutokset voivat edellyttää joiltakin toimialoilta suuriakin uudistuksia. Väestökehitys asettaa omat muutostarpeensa. Mutta miten uusiutua? Selvää on, että kullekin alueelle on tunnistettava sille sopivia uudistumisen tapoja. Tunnistamista helpottaa se, mitä useamman ideat pääsevät esille. Vaihtoehtojen löytymisen myötä herää uusia kysymyksiä, kuten se, mitä uusista tuulista seuraa.

Talouden rakenteisiin vaikuttavat muutokset heijastuvat ympäristöönsä monin tavoin. Yksi kiinnostava vaikutuskohde on laajempi aluetalous. Olemme jo pitkään arvioineet aluetaloudellisia vaikutuksia RegFin-malleilla. Vuosien varrella olemme tarkastelleet lukuisia aiheita, kuten yksittäisten investointien tai yleisempien politiikkojen talousvaikutuksia eri alueilla. Tarkastelut tarjoavat yhden näkökulman siihen, mitä uusien roolien omaksuminen merkitsee kokonaisuudelle.

Energiasektori yksi uudistumisen vaihtoehto

Kaustisen seudulla on todettu, että alueelle on löydettävä uusia toiminnan mahdollisuuksia. Siellä maaseudun uutta roolia haetaan esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannosta. Suunnitteilla olevat lukuisat tuulivoimalat voivat vaikuttaa vahvasti seudun aluetalouteen. Niiden lisäksi tärkeitä ovat muun muassa suunnitelmat biokaasuverkoston rakentamisesta. Aluetaloudellisten vaikutusten huomioiminen auttaa hahmottamaan vaikutusverkkoja sekä erilaisten ilmiöiden suuruusluokkia. Selvityksemme Kaustisen seudulle kohdistuvista aluetalousvaikutuksista valmistuu lähikuukausina.

Uusia avauksia tarvitaan

Maaseuduilla toimijoineen on oma keskeinen tehtävänsä kestävyyssiirtymän toteuttamisessa. Kierto- ja biotalous, ruoka- ja liikennejärjestelmät, uusiutuva energiantuotanto – pyrittäessä kestävyyteen maaseuduilta voi löytyä monia ratkaisuja näihin osa-alueisiin, myös aivan uudenlaisia. Kestävyyssiirtymässä on tärkeää huomioida myös alueellinen tasapainoisuus. Aluetaloudelliset tarkastelut antavat yhden näkökulman pohdittaessa muutosten vaikutuksia. Joka tapauksessa niin laajemmilla politiikkamuutoksilla, luonnonilmiöillä, yritysten päätöksillä kuin esimerkiksi tavallisten kuluttajien valinnoillakin on vaikutuksensa aluetalouksiin.

Juuri toimintansa aloittanut TUUMA-verkosto vahvistaa uuden työn ja yrittäjyyden mahdollisuuksia maaseutualueilla. Verkoston työ on osa maaseutupolitiikan neuvoston MANEn vaikuttamistyötä. Aluetalous on yhtenä näkökulmana mukana verkoston toiminnassa. Kokoamme yhteen selvityksiä erilaisten ilmiöiden vaikutuksista maaseutualueiden talouteen, nostamme esiin toimenpide-ehdotuksia sekä kannustamme keskustelemaan laajemmin aluetalousvaikutuksista. Näin pyrimme tukemaan uusien mahdollisuuksien tunnistamista.

Roolitus esiin Maaseutuparlamentissa

Maaseutuparlamentti tarjoaa juuri nyt näyttämön, jossa voimme yhdessä keskustella maaseutujen kehittämisestä. Osin monipaikkainen, osin virtuaalinen ideafestivaali järjestetään tällä viikolla. Mekin olemme siellä, kertomassa Suupohjan radan vaikutuksista sekä kuulemassa näkemyksiä maaseutujen uusista rooleista.

Outi Hakala ja Susanna Kujala
Tohtorikoulutettavat, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.9.2021.

Lapsiperheen arki on iloa ja huolta

Lapsiperheen arki koostuu tavallisista asioista ja tapahtumista, joita perheenjäsenet tekevät yhdessä tai erikseen. Arjen perustana ovat aikuisten ja lasten väliset turvalliset, riittävän vakaat ja hyvät suhteet, jotka luovat lapsille suotuisan elinympäristön kasvaa ja kehittyä hyvin.

Arjessa tärkeitä ovat emotionaalinen läheisyys, tyytyväisyys ja lämpö. Ne ovat lasta suojaavia tekijöitä perheessä. Arkeen kuuluu myös monenlaisia huolia, jotka voivat liittyä arjen sujumiseen sekä lasten ja aikuisten hyvinvointiin. Huolet voivat joko väistyä itsestään, tai sitten ne ovat pitempikestoisia, hankaloituvat ajan kuluessa ja voivat muodostaa riskiolosuhteita perheenjäsenten hyvinvoinnille. Riskit saattavat liittyä joko vanhempiin, perhetilanteeseen tai lapsiin. Vanhemman käyttäytyminen saattaa ainakin ajoittain muuttua negatiiviseksi. Silloin arki voi tuntua lapsesta turvattomalta. Uudessa, laajassa 4-vuotiaiden lasten vanhemmille tehdyssä kyselyssä 44 % vastaajista kertoi itse kohdelleensa lapsiaan kaltoin emotionaalisesti ja 14 % fyysisesti.  

Miten arkea voi arvioida ja miksi?

Olemme tutkineet lapsiperheen huolia ja kaltoinkohteluun mahdollisesti johtavia riskioloja pitkään, ja tehneet hoitosuosituksen niiden tunnistamisesta ja arvioinnista. Olemme myös kehittäneet vanhempien itsearvioinnin avuksi mobiiliapplikaation. Siinä on 28 vanhempaan itseensä, perheeseen tai lapseen liittyvää väittämää. Ne koskevat esimerkiksi vanhemman omassa lapsuudessa olleita kaltoinkohtelukokemuksia, oman lapsen hoitamista, vanhemman yksinäisyyttä, taloudellisia huolia ja lapsen käyttäytymistä.

Kun vanhempi vastaa väittämiin, tuloksista ilmenee, mitä asioita vanhemman pitäisi ehkä pohtia lisää, tehdä eri tavalla tai keskustella jonkun ammattilaisen, esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Vanhempi saa itselleen lisätietoa ja ohjeita omien vastaustensa perusteella. Hän voi tallentaa tuloksen itselleen ja mennä esimerkiksi neuvolaan juttelemaan tuloksesta, jos siitä ilmenee jotain mieltä askarruttavaa. Arjen arviointi on tärkeää. Vanhempi voi huomata asioita, joita ei itse ole tullut aiemmin ajatelleeksi, ja joita perhe voi käsitellä yhdessä tai ammattilaisen kanssa.

Mistä arkeen saa tukea?

Kirjoitin 12.10.2020 (Ilkka-Pohjalainen) puheenvuoron siitä, mitä koronan jatkuessa olisi voitu vuoden 2020 keväästä oppia ja muuttaa. Toiveeni ei toteutunut. Media- ja tutkimuslähteiden mukaan lapsiperhepalveluja on edelleen vähennetty. Erityisesti neuvolahenkilökuntaa on siirretty rokotuksiin, jäljittämiseen ja muihin koronatoimiin. Tämä on vähentänyt lasten käyntejä, perheen arjesta keskusteluja ja tukemismahdollisuuksia.  

Vanhemmat tarvitsevat tukea arjessaan, myös tietoa siitä, millainen toiminta, puhe tai käyttäytyminen saattaa olla haitallista lapselle. Erityisesti tarvitaan tietoa emotionaalisen kaltoinkohtelun tavoista ja seurauksista. On tärkeää vahvistaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja lisätä turvallisuuden ja vakauden kokemuksia.

Tekemämme tutkimuskoosteen mukaan tärkeintä lapsen ja perheen kohtaamisessa ja auttamisessa on kommunikoinnin avoimuus ja säännöllisyys. Rehellisyys ja läpinäkyvyys lisäävät luottamusta. Se on tasa-arvoisen yhteistyön lähtökohta, mikä taas edistää yhteistyön positiivisia tuloksia. Lapsi ja perhe tarvitsevat tietoa ja perusteluja yhteistyön ja valittujen keinojen toteuttamiseksi. Lapset ja perheet pitävät tärkeänä myös sitä, ettei työntekijä vaihdu. Nämä tärkeät asiat voivat toteutua lapsiperhepalveluissa, joissa lapset ja perheet kohdataan dialogin keinoin.

Mobiiliapplikaatio esitellään 4.11.2021 klo 15–18. Linkki webinaariin on hankkeen sivuilla.

Eija Paavilainen
Professori
Tampereen yliopisto, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 20.9.2021.