Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Kuinka lähestyä tutkijaa?

Vallalla on erilaisia käsityksiä siitä, kuinka kansalaisten tulee käyttäytyä, mikäli seurueessa on tutkijoita tai peräti tohtoritasoisia henkilöitä. Monet tuntevat epävarmuutta siitä, kuinka toimia. Aiheesta on keskusteltu mm. sosiaalisen median foorumeilla. Seinäjoen yliopistokeskus tuntee vastuunsa ja tarjoaa asiaa käsitelleen arvovaltaisen työryhmän esittämänä ratkaisuksi muutaman perussäännön. Niihin tukeutuen selviää tukalistakin sosiaalisista ja ammatillisista tilanteista.

Pääsääntö on, että tutkijan ollessa paikalla tärkeintä on käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä on syytä välttää, ettei arka tieteentekijä pelästy.

Toisin kuin eläintarhassa, yliopistokeskuksessa asukkeja saa ruokkia. Munkkipossu, rusinapulla tai sisäfilee kaikilla lisukkeilla saa tutkijan kuin tutkijan yhteiskuntakriittisyyden herpaantumaan.

Hyvä tapa aloittaa keskustelu tutkijan kanssa on puhua säästä. Lähesty tutkijaa hitaasti, rauhoittavasti hymyillen. Älä kuitenkaan tuijota suoraa silmiin tai paljasta hampaitasi. Rykäise varovasti ja sano esimerkiksi: ”Lupasivat huomiseksi sadetta.”  Siitä on hyvä jatkaa syvällisempiin tieteenfilosofisiin kysymyksiin.

Tutkijoiden koskettelua tulee välttää. Nopea kädenpuristus tai kevyt taputus päälaelle ovat sallittuja.

Tutkijan voi pyytää vierailulle. On kuitenkin varottava tilanteita, joissa tutkija – osallistuvaan tutkimusmenetelmään vedoten – pyrkii pesiytymään vierailukohteeseen yli vuorokaudeksi. Jos päätät kuitenkin pitää tutkijan, muista, että he saattavat elää hyvinkin iäkkäiksi.

– Nina Harjunpää –

Tämä teksti on kierrätettyä. Se on julkaistu ensimmäisen kerran Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 2/2012. Aihe on kuitenkin sen verran vakava ja aina ajankohtainen, että tiedote on syytä laittaa jakoon vielä kertaalleen.

Tutkijat pystyvät hetkittäin hyvinkin nopeisiin liikkeisiin

Tutkijat pystyvät hetkittäin hyvinkin nopeisiin liikkeisiin

Mainokset