Oppimisen ilo

Mitä teet, kun kohtaat työssäsi ongelman?

A: Innostut, sillä nyt sinulla on mahdollisuus oppia jotain uutta!
B: Ahdistut, sillä nyt sinun täytyy todistaa oma pätevyytesi.
C: Suutut ja alat etsiä syyllistä asiakkaista, työtovereista, esimiehestä, organisaatiosta, yhteiskunnasta…

Luova ongelmanratkaisu ja uuden oppiminen ovat keskeinen osa ammattitaitoa. Innostus ja motivaatio synnyttävät hyvää tulosta ja työhyvinvointia. Joustava moniosaaja etsii jatkuvasti mahdollisuuksia oman osaamisensa laajentamiseen ja syventämiseen. Hän lukee ammattialan kirjallisuutta, osallistuu koulutuksiin, kokeilee uusia toimintatapoja ja pohtii työn kehittämistä kollegoidensa kanssa.

Sitten on se toinen ääripää, joka tekee kaikkensa välttääkseen oppimista. Pakollisiin koulutuspäiviin tullaan hengailemaan. Tärkeintä on hyvä aamupala, herkullinen lounas ja makea leivos kahvikupin vieressä. Luennolla voi vaihtaa kuulumisia vierustoverin tai älypuhelimen kanssa. Viisainta on välttää ylipäätään kaikkea sellaista, mikä voisi pakottaa kyseenalaistamaan omia ajattelu- ja toimintatapoja.

Meissä jokaisessa on molempia piirteitä.

Oppiminen on muutosprosessi, jossa oppijan tiedoissa, taidoissa ja asenteissa tapahtuu pysyviä muutoksia. Prosessia ei voi ulkoistaa eikä tulosta saada avaimet käteen -periaatteella. Oppimiseen kuluu aikaa ja vaivaa. Toisaalta vaivannäkö palkitaan oppimisen ilolla ja kehittyvällä ammattitaidolla.

Yleisin este oppimiselle on epäonnistumisen pelko. Vanhoista rutiineista pidetään kiinni, koska tuttu ja turvallinen on mukavaa. On pelottavaa pysähtyä olennaisen äärelle. Mitä teen, miten teen ja ennen kaikkea miksi teen? Entä jos joudunkin myöntämään, etten osaa ja hallitse kaikkea?

Nyt seuraa salaisuus: on ok olla epävarma ja keskeneräinen. Aito oppiminen on tunnustelua ja hapuilua. Se on pysähtymistä, kuuntelemista, ihmettelemistä ja kyselemistä. Se on elämää.

”Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta jos se on hereillä, se voi saada vaikka kalan.”
– Matti Nykänen

Voisiko tuota enää osuvammin sanoa. Oppimisen iloa!

Heli Kaunisto

Eteläpohjalainen opetussuunnitelma – Eteenpäin!

Eteläpohjalainen esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmatyö edistyy.  Ajattelu oppimisesta ja opettamisesta muuttuu. Edessä on muutos.

Psykologi, työyhteisövalmentaja Outi Reinola puhui Reksikinkereillä 24.9.2015 muutosjohtamisesta. Muutostilanteessa johtaja kuuntelee ja huolehtii siitä, että tavoite on kirkas. Johtaja antaa muutokselle aikaa.  Johtajalla on ymmärrys, visio ja oma uskallus näyttää suuntaa – johtaja johtaa esimerkillä.

Muutos on aina stressitekijä, johon työyhteisön jäsenet reagoivat eritavoilla. Reinola kuvaakin johtajan container –kykyä: yhtä aikaa ottaa vastaan ja kannustaa. Johtajalta vaaditaan siis kykyä viedä muutosta eteenpäin yhdessä muiden työyhteisön jäsenten kanssa konkreettisella arjen tekemisen tasolla niin myötä- kuin vastamäessä.

Maakunnallisesti työstetään OPSin yleisen osan lukuja ja maakunnalliset aineryhmät vievät eteenpäin ainekohtaisia osuuksia. Opetussuunnitelmatyö on linjauksia, yhdessä tekemistä ja uuden luomista. Uusi opetussuunnitelma tuo mukanaan uudistuksia ja ne herättävät varmasti monenlaisia ajatuksia. Mennään kuitenkin rohkeasti kohti uutta!

**************************************************************************************

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet hyväksyttiin 22.12.2014. Uudet esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmat astuvat voimaan 1.8.2016, kuitenkin siten, että yläkoulussa uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön portaittain 1.8.2017 lähtien.

Annika Raveala