Tohtiiko tätä edes julkisesti tunnustaa, mutta minä pidän hankkeiden ohjausryhmien kokouksista. Ne ovat tavattoman elähdyttäviä. Olen vuosien mittaan osallistunut ohjausryhmiin eri rooleissa: hankevetäjänä, rahoittajana, hallinnoijana, jäsenenä, puheenjohtajana tai sihteerinä. Omat näkökulmat ovat avartuneet roolissa kuin roolissa. Ryhmissä saa tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Hetkittäin voi olla peräti hauskaa.
Toimivasta ohjausryhmästä on paljon hyötyä sekä asialle että asianosaisille. Kokouksien kulkuun ja henkeen voi itse vaikuttaa. Jos kaikki istuvat paikalla puhumattomina tai nuivasti kuittaillen niin eipä ole kenelläkään kivaa. Siihen vielä mausteeksi hankevetäjä, joka esittelee menneitä ja tulevia huonosti valmistautuneena ja lattialle puhuen niin hoh hoijaa. Pieleen menee silloinkin, kun puheenjohtaja paukuttaa pykäliä konekiväärityylillä eikä anna tilaa keskusteluille. ”Vartissa valmista” ei ole hyvä tavoite.
Mikä tekee ohjausryhmästä hyvän? Mielestäni ensimmäinen sääntö on se, että kaikki paikalla olevat ymmärtävät, ettei kyseessä ole mikään totuuskomissio tai oivallinen tilaisuus hankevetäjän sakinhivutukseen. Hanke, jota ohjausryhmässä edistetään, on ”meidän”, ei ”teidän” eikä varsinkaan ”sinun”. Kukaan ei edusta, kaikki osallistuvat.
Toinen sääntö liittyy valmistautumiseen. Ryhmän jäsentä ilahduttaa ajoissa saatu ja selkeä materiaalipaketti. Hankevetäjä puolestaan pyyhkii onnen kyyneleitä huomatessaan kokousväen tutustuneen materiaaleihin etukäteen ja löytäneen muutakin kommentoitavaa kuin kirsotitusvirseet. Kirsikkana kakun päälle tulee vielä mielenkiintoisia tärppejä esille nostava esittely, joka hurmaa kuulijat. Rehellisyyskin riisuu aseista. Ongelmakohdat voi tunnustaa ja pyytää niihin neuvoja. Sitähän varten ohjausryhmä on olemassa, vetäjän tukena tuomassa asiantuntemusta, kontakteja ja ideoita asian edistämiseksi.
Näilläkin säännöillä selviää, mutta tasapainon vuoksi pitäisi keksiä vielä kolmas. Se voisi kuulua vaikka näin: Jos arvostelet, ehdota myös vaihtoehtoa. Torppaaminen on helppoa. Tosin jotkut kuvittelevat sen olevan tervehenkinen merkki kyvystä kriittiseen ajatteluun. Ei ole. Asioita pitää kaataa aina eteenpäin. Muuten ei kehitys kehity.
– Nina Harjunpää –
Epkytellen 