Väitöstutkimus paloittelee eteläpohjalaisen yksinasumisen

Helsingin yliopiston tutkija Urszula Zimoch törmäsi suomalaisten yksinasumiseen huomatessaan, että suuri osa hänen opiskelukavereistaan asui yksin. Ystävät puolestaan kertoivat isovanhemmistaan, jotka asuivat yksin. Ilmiö alkoi kiinnostaa puolalaislähtöistä Urszulaa niin paljon, että hän päätti ottaa sen väitöskirjansa aiheeksi.

Puolassa asuminen yksin on huomattavasti harvinaisempaa.
– Siihen ei ole kerta kaikkiaan varaa. Opiskelijat asuvat vanhempiensa kanssa, isovanhemmat lapsiensa perheiden kanssa. Keski-ikäiset eivät ehdi asua yksin, koska he jakavat kotinsa aikuisten lapsiensa, ikääntyvien vanhempiensa tai molempien kanssa. Tähän vaikuttaa varmasti myös erilainen kulttuuri, Urszula pohdiskelee.

Aineistokseen hän valitsi Etelä-Pohjanmaan ja vuoden 2014. Numeroiden murskauksessa hän käyttää tilastotieteen menetelmiä. Yksinasumisen lisäksi muuttujia ovat ikä, sukupuoli, asuinkunta ja kaupunki-maaseutu -alueluokitus. Siinä on seitsemän luokkaa harvaan asutusta maaseudusta sisempään kaupunkialueeseen. Etelä-Pohjanmaalta löytyvät kaikki luokat.

Alueelliset erot suuria

Vuonna 2014 eteläpohjalaisista naisista 19 % ja miehistä 16 % asui yksin. Se jo tiedetään, että kunnittain erot ovat varsin suuria: Eniten yksin asuvia miehiä oli Karijoelta (21 %), naisia taas Seinäjoella ja Isojoella (22 %). Vähiten miehet asuivat yksin Alajärvellä (12 %), naiset Evijärvellä ja Ilmajoella (14 %). Kun eteläpohjalaiset yksinasujat jaetaan alueluokituksen mukaan, ääripäillä on isoja eroja. Sisemmällä kaupunkialueella, joka on käytännössä Seinäjoen keskusta-alue, naisista 42 % ja miehistä 34 % asuu yksin. Harvaan asutulla maaseudulla vastaavat luvut ovat naiset 14 %, miehet 19 %.

– Olen yhdistänyt eri tilastoja ja jakanut yksinasujat iän ja sukupuolen mukaan kunnittain vielä alueluokituksen mukaan pienempiin osiin. Seuraavaksi pääsen tekemään ajoja ja ristiintaulukoimaan eri muuttujia, Urszula kertoo selvästi sormet syyhyten. Jäämme odottamaan, mitä kaikkea hän vielä saa aineistostaan irti.

Apua palvelujen suunnitteluun

Urszulan tutkimusaihe on hyvin ajankohtainen. Yksinasuminen lisääntyy iän myötä. Samalla kasvaa myös terveys- ja sosiaalipalvelujen tarve. Urszulan toiveena on kehittää menetelmiä, joilla väestötietoja voitaisiin tarkemmin käyttää hyödyksi palveluja suunniteltaessa ja niiden tarpeita ennakoitaessa. Myös tieto ikähaitarin toisen pään yksinasujien sijoittumisesta maakunnan kartalle saattaa kiinnostaa päättäjiä: työikäiset, hyvätuloiset yksineläjät ovat kunnille edullisia asukkaita.

-Nina Harjunpää-

 

Tutustu myös Ruralia-instituutin aluetaloudellisen arvioinnin tutkimusryhmään.

Sata kesää tuhat työtä

Suomen demokraattisen tasavallan yhteiskuntajärjestelmä perustuu luottamukseen ja vakauteen: aurinko nousee aamulla (paitsi kaamosaikana), iltauutiset luetaan kello 20.30, äänioikeus on yleinen ja yhtäläinen (jopa naisille), poliisi suojelee kansalaisia, oppivelvollisuus takaa lukutaidon, lain edessä kaikki ovat tasavertaisia, verot maksetaan ajallaan ja torstaisin syödään hernekeittoa.

Toisinkin voisi olla.

Minua ravistellut nuoren tasavallan alkuvuosille ajoittuva kuvaus luottamuksen puutteesta on Antti Tuurin romaani Ikitie. Siinä kirjan päähenkilö, Jussi Ketola, muilutetaan Etelä-Pohjanmaalta Karjalan autonomiseen tasavaltaan 1930-luvulla. Kirja on kertomus täydellisestä ja koko yhteiskunnan läpäisevästä epäreiluudesta. Teki mitä teki, aina saa Ketola turpiinsa. Mihinkään tai keneenkään ei voi luottaa. Muiluttajia ja heidän tukijoitaan ovat kirjassa ne, joihin me nykysuomalaiset olemme tottuneet luottamaan: opettajia, lääkäreitä, apteekkareja, nimismiehiä, pappeja.

Vapaa tutkimus on yksi tapa ylläpitää yhteiskunnan avoimuutta ja sitä kautta luottamusta.  On ihan kiva tietää, että joku on varmistanut vaikkapa lääkkeiden tai sähkövehkeiden turvallisuuden. Meillä uskalletaan tutkia jopa vallankäyttöä ja -käyttäjiä. On kyse sitten ulko-, talous-, sisä- tai mistävainpolitiikasta, niiden tutkimus lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja kansalaisten oikeusturvaa.

Historiankin tosiasiat tutkitaan ja tunnustetaan. Suomi ei noussut puhtoisena ja valmiina demokratiana Suomenlahden aalloista. Matkan varrella on touhattu sitä sun tätä. On harhailtu, haparoitu ja päästy taas hyvälle reitille. Hetkittäin on taidettu seilata lähinnä tuurilla. Mutta koko matkan ajan ovat viisaat naiset ja miehet yrittäneet tahoillaan hoitaa leiviskänsä kunnolla. Siitä kiitollisina me voimme nyt kohta satavuotiaassa Suomessa luottaa siihen, ettei muilutusta sallita, aurinko nousee ja torstaisin syödään hernekeittoa – myös kasvisversiona.

 

– Nina Harjunpää –

 

Tämä pakina ja paljon juttuja Epanet-verkostosta löytyy Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdestä 2/2016. Lehden pdf-versio aukeaa tästä linkistä. Jos  Flash-muoto kiehtoo enemmän, se aukeaa tästä.