Aihearkisto: Epky

Puuntuoksuista muutosta ilmassa

Nykyinen hallitusohjelma pyrkii lisäämään puun käyttöä rakentamisessa. Syyskuussa julkistettujen kansallisten tavoitteiden mukaan puurakentamisen osuus julkisesta uudisrakentamisesta vuonna 2025 olisi 45 %. Osuus on nyt 15 %, eli tavoite on kunnianhimoinen.

Miksi puurakentamista edistetään?

Puun käytölle on hyviä perusteita. Sen monet ominaisuudet, kuten uusiutuvuus ja hiilensidonta, hillitsevät ilmastonmuutosta. Rakennuksen elinkaaren lopussa voidaan puu käyttää uudelleen, kierrättää tai hyödyntää energian tuotannossa. Käyttämällä ja jatkojalostamalla suomalaista puuta lisäämme työllisyyttä ja vientimahdollisuuksia.

Puukerrostalojen asukkaat kokevat, että puurakennuksissa on miellyttävä äänimaailma ja hyvä sisäilma. Asuntoja pidetään lämminhenkisinä ja kodikkaina. Sisätilojen puupinnat vaikuttavat myönteisesti ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Tuoreiden tutkimusten mukaan puulla on jopa antibakteerisia ominaisuuksia.

Suomessa on vahva puurakentamisen perinne pientaloissa. Uutta on puun käytön laajentaminen julkisiin ja suuriin rakennuksiin, kuten päiväkoteihin ja kouluihin.

Rakentamispäätökset koskettavat meitä kaikkia. Kuluttajina teemme suuria päätöksiä kodin ostajina, vuokraajina, rakentajina. Vietämme aikamme kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, harrastustiloissa ja hoitolaitoksissa. Rakennusmateriaalista riippumatta odotamme laadukkaita, turvallisia ja viihtyisiä tiloja.

Koronapandemian ja etätyön myötä katsomme uusin silmin myös rakennuksia: mitä arvostamme ja tavoittelemme? Ekologisuus korostuu. Ymmärretään, että oikeilla investoinneilla rakennettuun ympäristöön edistetään kestävyyttä.

Yhteistyöllä kohti kestävämpää rakentamista

Vaikka puumateriaali vastaa moneen kestävyyshaasteeseen, ei puu sovellu kaikkeen rakentamiseen. Hedelmällistä onkin tehdä yhteistyötä kestävän rakentamisen hyväksi, erilaisia materiaaleja ja rakennustapoja käyttäen. Este uusille ratkaisuille ovat urautuneet ajatusmallit. Uusia toimintatapoja tarvitaan niin yrityksissä kuin yhteistyössä: kestävyyshaasteet vaativat uskallusta ajatella ja toimia toisin. Kokeilut, pilotoinnit ja kokemusten jakaminen tukevat uuden omaksuntaa myös rakentamisessa.

Puurakentamisen edistämisestä on keskusteltu pitkään. Rakentamisessa on myös tehty merkittäviä innovaatioita: rakennettu enemmän ja korkeampia puukerrostaloja ja kehitetty moduuliratkaisuja. Iso murros on kuitenkin vielä toteutumatta.

Kuka saa aikaan muutoksen?

Vaatimukset kestävästä rakentamisesta osana ilmastonmuutoksen hillintää ovat yhä kuuluvampia. Rakennusmääräyksissä nousevat esiin hiilijalanjäljen laskenta, kiertotalouden edistäminen ja rakennuksen koko elinkaaren huomioiminen. Kuntien ja kaupunkien hankinta- ja kaavoituspäätökset ovat tärkeitä keinoja edistää kestävää rakentamista. Rakentajatkin kiinnostuvat puusta, kun yleiset vaatimukset kestävyydestä konkretisoituvat kysynnäksi: tämä asettaa asiakkaat – niin julkiset kuin yksityiset – ratkaisijan rooliin.

Uusilla ohjeilla ja tavoitteilla valtio viitoittaa tietä kohti kestävämpää rakentamista. Samalla kunnille tarjotaan tukea. Parhaillaan on käynnissä Ympäristöministeriön avustushaku julkisen sektorin puurakentamishankkeille. Edelläkävijät uskaltavat ajatella ja toimia uudella tavalla ja tarttua haasteeseen.

Asta Salmi
puurakentamisen liiketoiminnan Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.10.2020.

Koronatilanne ja lasten kaltoinkohtelu – onko niillä yhteyttä?

Maailmanlaajuinen koronapandemia on vaikuttanut suomalaisten lasten ja perheiden elämään monin tavoin. Koulut suljettiin keväällä ja lapset siirtyivät etäkouluun, lasten harrastukset loppuivat, päiväkodeissa hoidettiin aiempaa vähemmän lapsia, monet vanhemmat siirtyivät etätöihin ja heitä lomautettiin. Tämä muutti perheiden arkea totaalisesti. Perheet saivat lisää yhteistä aikaa, mitä monissa perheissä pidettiin hyvänä asiana. Mutta samalla monissa perheissä arjen tiivistyminen kotiin ja perheiden sulkeutuminen koettiin ahdistavana, jopa uhkaavana.

Eriarvoisuus lisääntyi

Ne lapset ja perheet, joilla oli ennestään huolia, ongelmia tai jotka elivät riskioloissa, voivat yhä huonommin, ja eriarvoisuus lisääntyi. Näissä perheissä koettiin ahdistusta, huolta ja hätää. Tämäntapaisia tuloksia on saatu lapsille ja nuorille itselleen sekä vanhemmille tehdyistä kyselyistä, joita monet järjestöt ovat tehneet. Lasten kaltoinkohtelu lisääntyi, ja esimerkiksi vanhempien alkoholin käyttö siirtyi baareista ja ravintoloista kotiin. Kansainvälisesti WHO arvioi, että yksi kolmesta lapsesta kokee jonkinlaista kaltoinkohtelua kotonaan. Koronapandemia on entisestään synkentänyt näiden lasten tilannetta.

Samalla kun perheiden elämä muuttui, myös lapsiperhepalvelut muuttuivat: esimerkiksi terveydenhoitajia siirrettiin muihin, koronaan liittyviin töihin neuvoloista ja kouluilta. Lastenneuvolakäynnit vähenivät 45 % ja kouluterveydenhuollon käynnit 20 % keväällä 2020. Turvakodeissa oli tavallista hiljaisempaa. Avun hakeminen siirtyi nettiin ja erilaisiin chatteihin: nettiturvakodin kävijämäärät viisinkertaistuivat.

Kysy, mitä kuuluu

On hyvä, että erilaisia nettipalveluita on saatavilla, mutta ne eivät korvaa kasvokkaista kohtaamista. Koronatilanne on monin tavoin haastanut sosiaali- ja terveyspalveluiden kyvyn ottaa yhteyttä kaltoinkohtelun ja sen riskioloissa eläviin lapsiin, aikuisiin ja perheisiin.  Heidän tarvitsemansa tuki on vähentynyt. Niin on ikävä kyllä käynyt myös mahdollisuuksille arvioida lapsen tai nuoren hyvinvointia ja terveyttä.

Kesän aikana tilanne ”normalisoitui” jonkin verran ja yhteiskunta avautui. Kun nyt koronatilanne näyttää jälleen pahenevan, on hyvä muistaa se, mitä keväällä toivottavasti opittiin. Tarvitaan aktiivista yhteyksien ottamista lapsiin, nuoriin ja perheisiin niistä palveluista, joissa he tavallisestikin asioivat. Niitä lapsia ja nuoria, joita ei näy esimerkiksi terveydenhoitajien vastaanotoilla tai koulussa, pitää etsiä, ottaa asioita puheeksi ja varmistua siitä, että kaikki on hyvin. Samalla pitää kaikin keinoin rohkaista lapsia, myös aikuisia, ottamaan yhteyttä turvallisiin aikuisiin avun ja tuen saamiseksi.

Katso myös ERICA.

Eija Paavilainen, Professori, TtT
Tampereen yliopisto/Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 12.10.2020.

Robotti vai maahanmuuttaja?

Suomessa on keskusteltu pitkään työvoimapulasta ja sen paikkaamisesta työperustaisella maahanmuutolla. Keskustelu on tuttua myös Etelä-Pohjanmaalla. Täällä työllisyys on ollut korkea ja erityisesti moniin suorittavan tason työpaikkoihin on ollut vaikeaa löytää työvoimaa. Keskusteluun liittyy läheisesti niin sanottu ”neljäs teollinen vallankumous” eli automaatio ja tekoäly tuotannossa ja palveluissa sekä näiden vaikutus työvoiman tarpeeseen ja muuttoliikkeeseen.

Taloustieteellisen muuttoliiketutkimuksen tunnetuin nimi, professori Geroge Borjas, on analysoinut robotiikan vaikutuksia muuttoliikkeeseen Yhdysvalloissa. Hän tarjoaa keskustelulle melko arvattavan lähtökohdan: Robotiikan lisääntyessä teollisuuden työpaikkojen vähentyminen ja vastaavien tehtävien palkkatason heikentyminen ovat omiaan vähentämään muuttoa Yhdysvaltoihin.

Työ muuttuu – ja muuttaa

Laajempi keskustelu teollisen tuotannon paluusta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin luotettavuuden sekä älykkäiden tehtaiden lisäämän tuotannon kannattavuuden myötä näkyy myös Suomessa, esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaan menestyksenä. Kehitys luo uudenlaisia työpaikkoja kehittyneissä talouksissa, mutta vähentää suorittavan työn tehtäviä halvan työvoiman maissa. Niistä ihmiset joutuvat muuttamaan muualle työn perässä.

Työvoiman riittävyyttä murehtii myös Kalifornian yli 50 miljardin dollarin maatalous, jonka on entistä vaikeampi houkutella maahanmuuttajia. Tulijoiden ikärakennekin on vanhenemaan päin. Tämä ei johdu vain tiukkenevasta maahanmuuttopolitiikasta, vaan myös alan vetovoiman heikentymisestä. Vaikka alan innovaatiot etenevät vauhdilla, ja esimerkiksi salaatin keruu onnistuu jo valtavilla koneilla, teknologia ei vielä voi korvata ihmistä kaikissa tehtävissä. Meilläkin paljon puhutussa marjojen tai hedelmien poiminnassa ihmiskäsi ja -silmä ovat toistaiseksi päihittäneet turhan kovakouraiset koneet.

Myös Etelä-Pohjanmaalla teknologiateollisuus on keskeinen osa alueen elinkeinoelämää. Niin navetoissa kuin pelloillakin häärivät yhä useammin robotit. Robotisaatiosta onkin tärkeää puhua työperustaisen maahanmuuton yhteydessä. Kyse ei ole vain siitä, missä tehtävissä tarvitaan teknologiaa, missä ihmistä, tai missä molempia. Uusi teknologia vähentää usein suorittavan tason työpaikkoja, mutta se myös synnyttää uusia, ja mahdollistaa tuotannon säilymisen seudulla. Heikkilä ym. toteavat 2018 Valtioneuvoston kanslialle tekemässään selvityksessä, että automaatio ja robotiikka ovat sidoksissa koulutus- ja tutkimusjärjestelmiin. Etelä-Pohjanmaalla voidaan tarkastella alueellista innovaatiojärjestelmää – tai innovaatioekosysteemiä – tästäkin näkökulmasta: Miten perinteisesti matalan tutkimus- ja kehitysrahoituksen alue tukee teollisuuden, palvelujen ja maatalouden teknologista kehitystä? Miten tämä heijastuu alueen toteuttamaan työperustaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja sen käytäntöihin?

Robotti vai maahanmuuttaja? Kysymykseen liittyy vahvasti inhimillinen kulma. Paraskaan robotti ei ole kummoinenkaan kuntalainen. Toisin kuin ihmiset, robotit eivät elävöitä vähenevän väestön yhteisöjä. On muistettava, että työvoimapulaa on, ja tulee olemaan, myös asiantuntijatyössä. Ulkomailta saapuvien työntekijöiden soisi olevan yhä useammin robottien kehittäjiä tai käyttäjiä kuin niiden kanssa samoista töistä kilpailevia.

Mika Raunio, erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 5.10.2020.

Avaruus on tarua todellisempaa

Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla on tilaa olla ja elää. Jokivarsien aakeilla laakeilla tai tasaisella merenrannalla ei silmä pökkää, naapuria on helppo väistää jo kaukaa, eikä huonokuntoisenkaan pyöräilijän tarvitse mäkiä pelätä.  Avaruutta piisaa, mihin Seinäjoen tuoreehko markkinointilausekin viittaa. Vaasan yliopisto haluaa tuoda avaruuden alueelle myös toisessa merkityksessä luomalla Merenkurkun Avaruuskeskuksen – Kvarken Space Centerin.

Avaruuskeskuksen tehtävänä on luoda ja kehittää alueellisesti alan osaamista. Erityisesti keskuksen tavoitteena on olla yhteistyökumppani, avustaja ja innoittaja paikallisille yrityksille, organisaatioille ja kansalaisille, jotka miettivät uuden avaruustalouden mahdollisuuksien hyödyntämistä omassa toiminnassaan.

Keskus rakentuu Kvarken Space Economy -hankkeessa, jossa avaruustekniikkaan, tarkkuuspaikannukseen ja kaukokartoitukseen liittyvää uutta osaamista rakennetaan mm. suunnittelemalla ja laukaisemalla oma satelliitti sekä rakentamalla sen komento- ja yhteyskeskus Vaasaan. Avaruuskeskuksesta halutaan kehittää alueellinen osaamis- ja yhteyspiste kaikkeen avaruustekniikkaan ja avaruusdataan liittyvissä asioissa.

Hankkeen asiantuntijat ovat kymmenestä korkeakoulusta Suomesta ja Ruotsista. Heillä on kärkipään kokemusta niin avaruustekniikasta, kuin niistä lukemattomista mahdollisuuksista, joita maata kiertävät laitteet pystyvät tarjoamaan. Hanketta vetää Vaasan yliopiston Heidi Kuusniemi.

Koronaa kaukokartoittaen

Koronaviruspandemia on ollut monille hyvin haasteellista aikaa. Monissa perheissä on ollut huoli niistä elämän merkityksellisimmistä asioista kuten omasta ja lähiomaisten terveydestä tai toimeentulosta. Vaikka erinomaisen tietoturvallinen Koronavilkku – joka siis kaikkien kannattaa asentaa – ei hyödynnäkään satelliittipaikannusta, myös avaruudesta peräisin olevia havaintoja on käytetty pandemian tutkimiseen.

Esimerkiksi eräässä Harvardin yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa tutkittiin epäsuorasti viruksen leviämisen alkamisaikaa. Tähän käytettiin huipputarkkoja satelliittikuvia ja niistä koneoppimisen avulla laskettuja automääriä Wuhanin alueen keskeisten sairaaloiden parkkipaikoilla. Näin saatiin kohtuullinen arvio potilasmääristä. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin tukena kiinalaisen hakukoneen yskään ja ripuliin liittyviä hakuja, sekä kahdesta alueen sairaalasta saatuja tilastoja influenssan kaltaisista oireista. Tulos viittasi siihen, että koronavirus saattoi olla leviämässä jo kuukausia ennen kuin Kiina virallisesti varoitti asiasta.

Tuo on vain eräs ajankohtainen esimerkki avaruudesta peräisin olevien havaintojen hyödyntämisestä uudella tavalla. Kaukokartoituksella ja paikannuksella on lukuisia muitakin käyttökohteita, kuten vaikkapa myrskytuhojen kartoitus, joista kerromme mielellämme lisää. Kvarken Space Economy on julkisesti rahoitettu hanke, joten yhteistyöstä ei tule kustannuksia. Ota ihmeessä yhteyttä kvarkenspacecenter@univaasa.fi tai käy www.kvarkenspacecenter.org -osoitteessa!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.9.2020.

Satelliittikuva on lainattu Merenkurkun avaruuskeskuksen sivuilta.

 

Puusta suojaa poikkeusoloissa

Aloitin tutkimusapulaisena Kerake-hankkeessa arkkitehtisuunnittelijana maaliskuun alussa. Kerakessa konseptoidaan kestävää puurakentamista kehittyviin maihin ja esimerkiksi pakolaisleireille. Työskentelyn aloitus oli ikimuistoinen, sillä koronapandemia ja sen mukana tulleet varotoimet siirsivät tutkijankammioni kotioloihin. Linnoittautuminen neljän seinän sisälle pandemian varjossa antoi omanlaistaan perspektiiviä suunnitteluun, jonka tarkoituksena on luoda suojaa epävarmaan tilanteeseen joutuneille ihmisille. Mitä itse toivoisin asunnoltani poikkeustilanteessa?

Asumista pitkittyneisiin kriiseihin

Suunnittelun edetessä kohteeksi valikoituivat pakolaisleirit. Pakolaisuudessa on usein kyse akuutista kriisistä, mutta myös pitkittyneestä tilanteesta, jossa oleskelu pakolaisleirillä saattaa kestää useita vuosia. Kerake-konsepti tähtää tilanteeseen, jossa teltta ei enää riitä suojaksi, mutta asumistarpeeseen pitää vastata nopeasti ja joustavasti.

Pakolaisleireillä eletään tiiviissä oloissa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ohjeistaa mitoittamaan 3,5–4,5 m2 asuintilaa per henkilö. Yhden perheen asuinyksikössä voi asua jopa kuusi ihmistä. Tilasuunnittelun haasteena on jäsentää napakat neliöt siten, että pienikin asunto pystyy tarjoamaan selkeän paikan kullekin toiminnolle, ja edes pienen mahdollisuuden yksityisyyteen asukkaille.

Kestävä ja kodikas puu

Suunnittelijana ensimmäinen intuitioni oli lähteä kehittelemään konseptia jonkinlaisen rakennejärjestelmän kannalta. Teollisesti tuotettavat puuosat, joista on mahdollista muodostaa erilaisia kokonaisuuksia, toisivat konseptille kaivattua muunneltavuutta. Ne olisivat kiinnostava vaihtoehto myös kiertotalouden ja uudelleenkäytön näkökulmasta. Toisaalta pakolaisleireillä asuinyksiköitä täytyy pystyä tuottamaan suuria määriä helposti ja nopeasti, jolloin on tärkeää, että konsepti on selkeä.

Puu on rakennusmateriaalina erinomainen vaihtoehto, kun tavoitellaan rakentamisen vähähiilisyyttä. Sillä on myös muita hyviä ominaisuuksia. Puu muun muassa tasaa huoneilman lämpö- ja kosteuseroja ja saa aikaan stressitasojen alenemista ihmisessä. Lisäksi joillakin puumateriaaleilla on todettu olevan jopa antibakteerisia vaikutuksia. Puu koetaan miellyttävän tuntuiseksi, lämpimäksi materiaaliksi. Sillä on hyvät akustiset ominaisuudet. Puisen rakenteen lisäksi onkin kiinnostavaa tutkia myös mahdollisuuksia puun käyttöön asuinkonseptin sisäpinnoissa.

Yhteistyöhön etsitään mukaan eteläpohjalaisia yrityksiä

Seuraavaksi hiomme konseptia edelleen kohti valmista tuotetta yhteistyössä eteläpohjalaisten yritysten kanssa. Jos osallistuminen kiinnostaa, ota yhteyttä projektipäällikkö Virpi Palomäkeen virpi.palomaki@tuni.fi . Mukaan tarvitaan  puualan osaajia ja erilaisten rakennusosien ja talotekniikan tuottajia.

Tampereen yliopiston Seinäjoen kaupunkilaboratorion hallinnoimaa Kerake-hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto, Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen kaupunki ja Tampereen yliopisto.

Mari-Sohvi Miettinen

Kirjoittaja on tekniikan kandidaatti, joka viimeistelee maisteriopintojaan Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikössä

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 21.9.2020.

Havainnekuvat Mari-Sohvi Miettinen.

Lue myös Kestävää puurakentamista kehittyviin maihin.

Yhdysvaltain Sonderweg

Nykyisessä keskustelussa ei ymmärretä, että Yhdysvallat on orjuus-, rotu- ja rasismikysymysten poikkeustapaus. Aloitetaan orjuudesta. Perinteisesti orjuus Euroopassa kohtasi esim. sotavankeja tai siepattuja ja orjuuteen myytyjä. Orjan asema ja tietty ihonväri eivät ole yhdistyneet – ihonväri ei ole ollut orjan merkki. Amerikassa ihonväri ja orjan asema yhdistyivät: lähes koko musta väestö oli tuotu sinne orjuuteen.

Kun Yhdysvaltain neekeriorjuus lopetettiin (1865), ihonvärinsä perusteella tunnistettaville annettiin kansalaisoikeudet. Kun Venäjällä lopetettiin viimeisiä eurooppalaisen orjuuden muotoja (1861), kyseessä oli maaorjuus (isännän omistus- ja myyntioikeus sieluihin, muuttokielto ja työvelvollisuus). Entinen maaorja ei ollut ihonväriltään tunnistettava.

Rotuteoretisointi syntyi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Transatlanttista orjakauppaa oikeutettiin rotujen hierarkialla. Toiset olivat toisia alempiarvoisia, mikä oikeutti orjuuden. Näin rotukysymys ja musta orjuus olivat osa syntyvän Amerikan Yhdysvaltojen sosiaalista rakennetta. Valkoiset miehet olivat periaatteessa yhdenvertaisia, jokainen oli mister. Euroopassa yhteiskunnan valkoihoisten välille oli vaikeaa rakentaa rotukategorioita. Ero perustettiin yhteiskuntaluokkaan (maata omistamattomat, työväen- ja alaluokka) ja erolle rakennettiin tavat toiseuttaa ja rakenteellisesti sortaa.

Toinen Amerikan erityispiirre on, että se on maahanmuuttajamanner: väestö on tullut kaikkialta maailmasta. Kun valtaa kuitenkin halusivat pitää sen ensinnä saaneet WASPit (white, anglo-saxon, protestant), tuli rotukysymyksestä myös tätä kautta yhteiskunnan ydintä. Kun siirtolaisuutta rajoitettiin 1800-luvulta alkaen, rajoitukset perustuivat myös rotuun. Tätä tehdään siellä yhä.

Maailmansotien takia Eurooppa menetti asemansa. Yhdysvalloilla on taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen hegemonia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja -tieteessä se näkyy niin, että sikäläiseen yhteiskuntaan perustuvat keskustelut, ongelmanasettelut ja selitysmallit siirretään sellaisinaan Eurooppaan.

Yhdysvalloissa rakenteellinen rasismi tai koulutukseen liittyvä valkoinen etuoikeus ovat ongelma. Rasismi on eriarvoiseen asemaan asettamisen, eli syrjinnän, eräs muoto. Muotoja on useita – ikä, sukupuoli, seksuaalisuus jne. – ja rotu (etnisyys), joka on niistä vain yksi. On ongelma, että rasismia käytetään syrjinnän synonyyminä.

Suomeen nämä ongelmat istuvat huonosti. Rakenteellista rasismia meillä on ollut hyvin vähän: tyyppiesimerkkinä romanien kohtelu. Sen sijaan rakenteellista syrjintää meillä on ollut ja on kohdistuen vaikkapa sosiaaliturvan varassa oleviin (äänioikeuden menetys), maata omistamattomiin (”isännät ja isäntien varjot”), naisiin (esim. palkkaus) tai hipinnäköisten matkustajien rutiiniseen tullitarkastukseen (etninen profilointi).

Puheet koulutuksesta valkoisena etuoikeutena ovat omituisia maassa, jossa kaikille on oppivelvollisuus, ilmainen toisen asteen ja yliopistokoulutus. Jos opinto-ohjaaja neuvoo maahanmuuttajataustaista välttämään yliopistoa, se on ongelma – ei kuitenkaan rakenteellista rasismia tai edes syrjintää. Opon neuvoja ei ole pakko noudattaa.

Yhteiskunnallisia teorioita, kysymyksenasetteluja ja keskusteluja ei voida suoraan siirtää erilaisista yhteiskunnista toisiin.

Markku Mattila
FT, Dos.
Erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 14.9.2020.

Positiivista energiaa, hetkessä elämistä ja oivalluksia

Minulle tuli keväällä koronaähky. Ymmärrän kyllä pöpön olevan vakavasti otettava. Alkuun murehdin sitä paljonkin lasteni vuoksi. Olen kuullut aivan tarpeeksi, nähnyt kamalia otsikoita ja kuvia maailman koronatilanteesta. Lomalla halusin heittäytyä huolettomaksi, nauttia helteistä, puutarhan rapsuttamisesta, lasten ilosta rannalla ja vesisodan tiimellyksessä. Halusin unohtaa pelottavat taudit, ilmastonmuutoksen ja ihmisten ahdingon. Onko se väärin? Sainko edes kesälomani ajan keskittyä hyvään ja positiiviseen, olla kiitollinen terveydestä, perheestäni, kodistani ja omasta pihasta ilman syyllisyyttä?

Saamme kohtuuttoman paljon tietoa ja koemme maailman tuskaa. Koemme paineita monesta suunnasta: miten meidän tulisi elää, miltä näyttää, mitä saavuttaa ja miten kasvattaa lapsemme täydellisesti. Kuinka olla enemmän aidosti läsnä, elää hetkessä, hidastaa tahtia, panostaa mielen hyvinvointiin ja olla kehopositiivisia. Ja tietenkin siinä samassa postata täydellisiä somekuvia. Yritä tässä nyt löytää oma polkusi ja kulkea sitä rohkeasti.

Murheensa kullakin. Ennen koronaa kuuntelin kuntosalilla naisten keskustelua tekoripsistä. Miten niiden huolto on kallista, mutta kuinka hävettää olla ilman niitä salilla. Samaan hengenvetoon he pohtivat, miten nuorille tytöille saisi opetettua, ettei tekoripsiä tarvita. Teki mieleni huutaa, että mitäpä jos aikuisena naisena näyttäisitte mallia. Erilaisuus on kaunista ja rohkeasti omana itsenä oleminen vielä kauniimpaa! Minäkin mietin joskus liikaa, mitä toiset ajattelevat. Rakastan värejä ja pukeudun välillä kuin papukaija, vaikka näin neljänkympin lähestyessä pitäisi kai pukeutua hillitymmin harmaaseen ja mustaan. Koronaeristyksen aikaan piristin itseäni kotona laittautumalla värikkäisiin kesähepeneisiin, toimii!

Kuopukseni mankui vuoden haluavansa perustaa kesäkioskin, jotta voisi myydä naapurin lapsille herkkuja leikkimökistään. Äidistä idea kuulosti työläältä. ”Joo-joo, ehkä joskus”, vastasin. Mankuna jatkui. ”Kesällä ehkä”, vastasin lumien sulaessa. Tuli korona. Hyvä syy olla pysyttämättä kioskia.

Omatuntoni kuitenkin kolkutti. Lapsellahan on eteläpohjalaista yrittäjähenkeä. Koronarajoituksia purettiin. ”No tehdään mainokset ja laitetaan kioski”, vastasin. Lapsi oli innossaan, piirsi hinnaston ja suunnitteli myytävät tuotteet. Ylipuhui Muorinkin leipomaan munkkeja.  Lapsi pyöräili ympäri kylää jakaen mainoksia postilaatikkoihin. Opin, kuinka pitäisi heittäytyä lapsen lailla. Ottaa ilo irti heti, eikä joskus myöhemmin. Kioski oli menestys. Välillä asiakkaita oli jonoksi asti. Saamme asua ihanassa naapurustossa, jossa lapsia ja nuoria vilisee joka pihalla.

Suosittelen toteuttamaan niitä haaveita ja ideoita, joista nautit. Tanssi, lue romaaneja, opiskele, ihmettele, laiskottele, nikkaroi tai häärää aamusta iltaan.  Ja tee se kaikki ilman huonoa omatuntoa. Minä aion jatkossakin pukeutua sateenkaaren väreihin ja tanssia hölmösti keittiössä omaksi ja lasteni huviksi.

Sonja Kälvinmäki
koulutussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, kesäyliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 7.9.2020.

Aiheuttaako nuorten päihteiden käyttö mielenterveyshäiriöitä?

Tuoreiden kouluterveystutkimusten mukaan suomalaisten nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vähentyneet. Sen sijaan kannabiskokeilut ovat yleistyneet. Vuonna 2019 pojista 13 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia oli joskus elinaikanaan kokeillut kannabista. Myös asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi ja käyttöön liittyviä riskejä pidetään aiempaa vähäisempinä. Muiden laittomien päihteiden käyttö nuorten parissa on kuitenkin harvinaista. Etenkin kannabiksen osalta muuntuneet asenteet saattavat ennakoida nuorten kannabiksen käytön lisääntymistä. Tämä saattaa tulevaisuudessa näyttäytyä lisääntyvinä terveysongelmina.

 

Nuoren aivot ovat haavoittuvat

Nuoruudessa tapahtuu laaja-alaista keskushermoston kehitystä ja kypsymistä etenkin etuaivolohkon kuorikerroksen alueella. Alue osallistuu keskeisesti esimerkiksi yksilön toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkitaan. Tämä siirtymävaihe on hyvin haavoittuva eri päihteiden haitallisille vaikutuksille. Eläinkokeiden perusteella nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö saattaa häiritä keskushermoston herkkiä kypsymisprosesseja. Tällä taas on merkitystä mielenterveyden häiriöiden kehityksen kannalta. Myös yksilön perimällä on suuri vaikutus. Toiset ovatkin perimänsä perusteella haavoittuvampia päihteiden käytön haitallisille seurauksille, kuten esimerkiksi mielenterveyshäiriön kehittymiselle.

Osalle kehittyy päihteiden käytön seurauksena mielenterveyden häiriö. Kirjallisuudessa on kuvattu hyvin esimerkiksi säännöllisen kannabiksen käytön ja psykoosisairauksien välinen yhteys. Tiedetään, että runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa ohimenevän kannabispsykoosin, joka tyypillisesti ohittuu joidenkin päivien raittiuden ja hoidon myötä. Sen sijaan pitkäaikaisen psykoosisairauden, kuten esimerkiksi skitsofrenian kehittymiselle, nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö nostaa riskin sairastua 2–3-kertaiseksi. Ei voida siis sanoa kannabiksen käytön aiheuttavan skitsofrenian, mutta sen käyttö lisää todennäköisyyttä sairastua.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on usein monia syitä. Päihteiden käyttö nuoruusiässä on yksi mielenterveyden häiriötä aiheuttava tekijä. Sen lisäksi, että päihteiden käytöllä on usein haitallisia vaikutuksia nuoren psykososiaaliseen tilanteeseen ja sitä kautta mielenterveyteen, päihteet voivat suorien biologisten vaikutusten kautta haitata aivojen kehitystä altistaen mielenterveyden häiriöille.

Antti Mustonen
Tutkijatohtori, psykiatriaan erikoistuva lääkäri
Tampereen yliopisto / Seinäjoen Yliopistokeskus

Mauri Aalto
Päihdelääketieteen professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto / Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 31.8.2020.

 

Hyvää ruokahalua

Keskellä ruokaa  

Ruoka. Lappaat evästä lautasellesi, avaat suusi, pureskelet ja nielet. Ja seuraava pala ääntä kohti. Yksinkertaista. Vai onko?

Ruokaa on liikaa tai liian vähän. Se on oikeaa tai väärää. Kallista tai halpaa. Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa, esimerkiksi karttamalla tai suosimalla tiettyä tuotetta tai yritystä. Ruoka nostattaa intohimoja: Lihaa vai ei, luomua vai tavallista, mitä rasvaa, syödäkö sokeria? Ravitsemustutkijoita on jopa uhkaitu ”väärien” tulosten takia.

Ostoskärry on ruuan lisäksi lastattu arvovalinnoilla. Jos kärryttelijällä on varaa muihinkin perusteisiin kuin hintaan, valintoihin vaikuttavat esimerkiksi ravintosuositukset, kotimaisuus, eläinten hyvinvointi, eettisyys, kestävyys, reiluus, yrityksen maine ja pakkauksen materiaali. Suomalaisena on helppo unohtaa listalta turvallisuus. Sitä olemme tottuneet pitämään selvyytenä.

Maakunnan ruokaosaaminen tekee vaikutuksen

Eteläpohjalaisena minulla on etuoikeus elää keskellä ruokaa. Maakunnan pelloilla lainehtii vilja. Jokusen kilometrin päässä kotoani jalostetaan sikaa, nautaa ja kanaa. Melkein naapurissa tehdään maidosta herkkuja. Perunapellollekaan ei ole pitkä matka. Aika hieno maakunta asua!

Leikin takavuosina tilastoilla. Laskin annoskokoja per asukas, mikäli mitään maakunnassa kasvatettua ruokaa ei myytäisi muualle. Tarkkoja lukuja en enää muista, mutta niitä kilomääriä lihaa, maitoa ja perunoita ei kukaan pysty päivässä syömään. Parasta siis ruokkia muitakin.

En ole ruoka-alan ammattilainen, vain aktiivinen syöjä. Mutta minulla on mahdollisuus kuunnella itseäni viisaampia esimerkiksi alan Epanet-professorien tilaisuuksissa. Yritysten edustajien, tutkijoiden ja muiden alan ammattilaisten keskusteluja seuratessa ei voi kuin ihailla sitä osaamista, mitä tästä maakunnasta löytyy.

Laatua ja kestävyyttä

Suomessa on hyvä, turvallinen, kestävä ja laadukas ruokaketju. Laatu perustuu ennen kaikkea luottamukseen: voimme luottaa kaikkien toimivan mahdollisimman fiksusti ruokaketjun joka lenkissä.

Laatu lähtee maatilalta. Kuten tuttu lypsytilallinen muistutti, lehmistä kannattaa pitää hyvää huolta, sillä vain terve ja hyvinvoiva eläin on tuottava. Sama pätee tietysti kasveihinkin. Niinpä. Rotuminen näkyisi heti kassassa. Laatu ja kestävyys jatkuvat jatkojalostuksessa. Oli kyse sitten jyvästä tai siasta, kaikki pitää saada käyttöön. Tuhlaus vaikuttaisi heti kannattavuuteen. Samaa tarkkuutta ja vastuullisuutta tarvitaan myös logistiikassa ja kaupassa.

Kuluttajallakin on vastuu siitä, mitä ruokaketjussamme tapahtuu. Minä päätän mitä ostan, miten säilytän ja paljonko heitän pois. Ruoka ansaitsee arvokkaan kohtelun.

Ps. Pärjäisitkö töissä maitotilalla? Tutustu videoihin ja käy tekemässä osaamistasotesti https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/tyotavoilla-tulosta-maitotiloille.

Nina Harjunpää
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, Epanet-verkosto

 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 6.7.2020.

Koronakriisin seuraukset – ketterä digiloikka Keniassa

Koronakriisi muuttaa ihmisten ja yritysten käyttäytymistä ympäri maailman. Samalla tavalla kuin Euroopassa ja Suomessa, myös monessa Afrikan maassa tämä kriisi on kiihdyttänyt digitalisoitumista. Tässä muutamia havaintojani Keniasta.

Aluksi on hyvä todeta, että Kenia on Suomea paljon edellä mobiilimaksamisen käyttämisessä. Safaricomin kehittämä mobiiliraha, M-Pesa, on ollut jo vuosikymmen laajasti eri väestönryhmien käytössä. Ihmiset ovat tottuneet hoitamaan puhelimellaan maksamiseen ja rahan siirtämiseen liittyviä toimia. Tottumus on varmasti osaltaan auttanut, koska nyt, äkillisen yhteiskunnan pysähtymisen ja sosiaalisten kontaktien välttelyn takia, kenialaiset kuluttajat ovat nopeasti omaksuneet erilaisten digitaalisten palveluiden käytön. Myös yritykset ovat pystyneet nopeasti kehittämään uusia palveluja.

Keniassa on toiminut jo muutaman vuoden Jumia-verkkokauppa-alusta, joka tarjoaa mahdollisuuden ostaa niin palveluja, matkalippuja, ruokatilauksia kuin myös Carrefour-kauppaketjun päivittäistavaratuotteita. UberEast on toimittanut ravintoloiden ruokatilauksia koteihin. Hieman kärjistäen voi kuitenkin sanoa, että nämä ovat palvelleet lähinnä varakkaimpia ihmisiä pääkaupungin Nairobin paremmilla asuinalueilla. Koronakriisi on tuonut verkkokaupan ja kotiin tilaukset myös muun väestön saataville, ja jopa maaseudulle. Esimerkiksi Copia-verkkoalustan kautta yli 5 000 pienyrittäjän on mahdollista saada tuotteensa myyntiin ympäri maan. Palvelun kautta myös esimerkiksi ulkomailla asuvien on mahdollista tilata maaseudulla asuville sukulaisilleen tuotteet kotiovelle toimitettavaksi.

Kasvanut verkkokauppa ei liity vain vähittäiskauppaan. Ihmiset viettävät paljon aikaa kotona ja ovat innolla tutustuneet verkko-ostamisen mahdollisuuksiin. Apteekki- ja kosmetiikkatuotteitakin on mahdollista tilata verkon kautta. Esimerkiksi äitienpäiväksi moni pienyrittäjä oli tehnyt helposti tilattavia lahjapaketteja, jotka toimitettiin suoraan kotiovelle. Siinä missä Suomessa kiistellään ravintoloiden mahdollisuudesta myydä alkoholia ulos, Keniassa verkosta tilattavan alkoholin kotiin kuljetus on yhden klikkauksen päässä.

Keniassa on jo vuosikymmenen ajan ollut kova tekniikkabuumi, ja Nairobista on puhuttu uutena ’Silicon Walleyna’. Vahvasti näyttää, että koronakriisi on tuonut uuden kysynnän digitaalisille palveluille. Siinä missä yksityinen sektori on ollut ketterin toimija, uskon vahvasti, että seuraava loikka tapahtuu julkisten palveluiden digitalisoimisessa, ja jonot konttoreilla jäävät historiaan. Olisiko tässä jotain, missä myös suomaiset voisivat toimia kumppaneina?

Tutkijatohtori, KTT Paula Linna työskentelee Vaasan yliopiston Seinäjoen yksikössä. Hänen tutkimuksensa kohdistuu erityisesti kasvuyrittäjyyteen ja siihen, miten skaalata liiketoimintaa kehittyvien maiden vähävaraisilla markkinoilla.

Puheenvuoro on julkaisut Ilkka-Pohjalaisessa 29.6.2020.