Aihearkisto: Epky

Miten tulevaisuudessa rakennetaan?

Purettavuus, siirrettävyys ja kierrätys – rakennusalan tulevaisuutta –seminaarissa Seinäjoella 9.5.2019 keskusteltiin rakentamisen ajankohtaisista teemoista. Esiin tuli niin tutkijan, lainsäätäjän kuin yritystenkin näkökulmia. Seminaarin aineistot löytyvät täältä. 

Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan rakennus- ja jätelainsäädännön uudistamista. Kestävä kehitys ja vähähiilisyys tullaan huomioimaan entistä paremmin rakentamista ohjaavassa lainsäädännössä. Yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) mukaan vähähiilisen rakentamisen ja korjaamisen ohjaus sekä uudisrakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen pienentäminen tulevat sisältymään uuteen lakiin. Myös säästävä korjaaminen, turhan purkamisen välttäminen, purkamisen ohjauksen vahvistaminen ja purkumateriaalien hyödyntämisen tullaan huomioimaan. Digitaalisuuden hyödyntämistä tullaan myös kehittämään esim. kansallinen sähköinen rakennusjäteilmoitus ja sähköiset siirtoasiakirjat, joissa on myös paikkatieto, ovat suunnitelmissa.

Kuva 1. Vähähiilisyyden edistämisen keinot yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) seminaariesityksestä

Ministeriö on tunnistanut rakentamisen kiertotalouden kehittämisessä useita haasteita, jotka puhuttavat myös käytännön toimijoita. Niitä ovat mm.

  • kierrätysmateriaalien ja –tuotteiden kelpoisuus uusissa rakennustuotteissa ja rakentamisessa
  • tarjonnan ja kysynnän kohtauttaminen
  • kierrätettävyyden, uudelleenkäytön ja muuntojouston huomioiminen uudisrakentamisessa
  • rakennusjätetilastoinnin puutteellinen tieto rakennuskannan materiaaleista
  • rakentamisen muovien ympäristöhaittojen vähentäminen

Tutkijan näkökulmasta rakentamisen kiertotalouden kehittämisen haasteet ja ratkaisuehdotukset olivat suurelta osin samoja kuin ministeriönkin. TkT Satu Huuhka Tampereen yliopistosta nosti esiin konkreettisia keinoja, miten kestävä kehitys ja vähähiilisyys voidaan huomioida rakentamisessa.  Jätteen synnyn vähentäminen on ensimmäinen porras kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa. Jätettä voidaan vähentää korjaamalla rakennuksia purkamisen sijaan. Rakennusten siirtäminen toiseen paikkaan ja purettujen rakennuksen osien käyttö uudelleen uusissa rakennuksissa vähentää myös jätteen syntyä.

Muuntojousto, monikäyttöisyys ja purettavuus ovat osa vähähiilistä uudisrakentamista. Muuntojousto parantaa rakennuksen elinkaariominaisuuksia ja pidentää rakennuksen käyttöikää. Purettavuus ja uudelleenkäytettävyys jatkavat rakennusosien ja -materiaalien käyttöikää.

Kuva 2. Purettavat liitokset ja purettavat elementtijärjestelmät helpottavat rakennusten siirtämistä ja uudelleen käyttöä. Kaavio Satu Huuhkan esityksestä. Durmisevic E., Brouwer J. (2002). Design aspects of decomposable building structures.

Purkujätteet voidaan myös käsitellä uusiomateriaaleiksi ja uusiomateriaaleja voidaan käyttää rakentamisessa. Kierrätyksessä materiaalin arvo voidaan säilyttää tai jopa nostaa arvoa.

Mielenkiintoinen rakentamisen muuttuvat tarpeet huomioiva ja rakennuskulttuuria uudistava erimerkki on Teijo-Talot Oy:n täysin purettava ja siirrettävä rakentamisen konsepti. Se vastaa hyvin pitkälle niin ministeriön kuin tutkijankin tavoitteita ja ajatuksia vähähiilisestä rakentamisesta. Yritys keskittyy erityisesti julkiseen rakentamiseen mm. kouluihin, päiväkoteihin, hoivakoteihin sekä toimisto- ja tuotantotiloihin.

TeijoTilat siirretään kokonaisina tilamoduuleina betoniperustuksineen sekä kiintokalusteineen. Esimerkiksi Järvenpään kaupunki tilasi Teijo-Taloilta 2100 m2 koulun 288 oppilaan tarpeisiin. Koulu muodostuu 30 tilaelementtimoduulista.

Kuva 3. Luokkien lisäksi koulussa on avara ja korkea aulatila, joka on osittain kaksikerroksinen. Kuva: Teijo-Talot Oy, Kyrölän koulu, Järvenpää.

Suuria tilakokonaisuuksia voidaan pystyttää tällä konseptilla erittäin nopeasti aiheuttamatta pitkäaikaista häiriötä tontilla. Yritys toteaa, että julkiset hankintailmoitukset edellyttävätkin jo usein tarjottavalta kohteelta edelleen siirrettävyyttä.

– Virpi Palomäki –  virpi.palomaki (a) tuni.fi

Kiertotalous – uusia mahdollisuuksia puurakennusteollisuudelle (CE Wood)

Mainokset

Sinulle

Sinä, työkaverini. Nykyinen, entinen, ehkä tuleva. Viereisessä huoneessa, samalla käytävällä, naapuriorganisaatiossa tai kilometrien päässä.  En ole varma, olenko koskaan kiittänyt Sinua. Olen oppinut Sinulta paljon. Olet luottanut minuun ja jakanut kanssani osaamistasi ja tietojasi. Emme ole läheskään aina samaa mieltä, mutta tuntuu hyvältä, että kuuntelet. Että arvostat ajatuksiani ja tekojani. Että tulit vastaan, siedit, jopa hyväksyit. Kiitos.

Sinä opetit minulle muistivihon tärkeyden. Sinä taas näytit kädestä pitäen tietokoneen temppuja, jotka helpottavat työtäni. Entä Sinä, joka huomasit pahan mieleni, ja valitsit juuri oikeat, hyvät sanat. Tai Sinä, joka kerroit ensimmäisenä minulle hyvän uutisesi ja vuorostasi iloitsit aivan aidosti minun iloistani. Sinä, joka pidit kiinni, kun melkein hajosin. Sinä, joka piristit päivääni hupsulla viestillä, tai avarsit ajatteluani linkkivinkillä tai omilla puheillasi. Kiitos teille kaikille.

Sinä et nauranut minulle, vaan minun kanssani, kun yhdessä siivosimme mokani jälkiä. Sinä moikkasit hymyillen aamulla ja toivotit perjantain päätteeksi mukavaa viikonloppua. Sinä kerroit repsottavasta helmastani ennen kuin ehdin sännätä tapaamiseen. Sinä jemmasit minulle viimeisen pullan, kun olin poissa kahvitunnin aikaan. Sokerihumalainen kiitos Sinulle.

Sinä, joka olit silloin joskus minua vanhempi. Ja Sinä, joka olet nyt paljon minua nuorempi. On terveellistä nähdä asioita sukupolven yli. Sinä, jonka taustat ja elämänpiirit ovat niin kovin erilaiset kuin minulla. Mitä kaikkea olenkaan takiasi oppinut ympäriltäni huomaamaan. Sinä, johon suutuin niin, että joudun tekemään pitkän ja rivakan kävelylenkin ennen kuin rauhoituin. Sinä, jonka kanssa eksyin Savossa. Sinä, joka kielsit. Sinä, joka kannustit. Sinä, jonka kanssa sanoi heti klik, ja sinä, jonka ainutlaatuisuuden tunnistin vasta pitkän ajan päästä. Ja ennen kaikkea Sinä, joka valitsit minut ystäväksesi. Siitä erityinen kiitos.

Minä olen Sinulle velkaa. Paljon. Sanon sen ääneen aivan liian harvoin, ehkä en koskaan. Mutta kiitos silti.

– Nina Harjunpää –

http://www.epanet.fi

Pakina on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2019

 

Joko olet käynyt kuuntelemassa väitöstilaisuutta?

Voiko väitöstilaisuutta mennä kuuntelemaan kuka vain? Kyllä voi. Väitöstilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Ne kestävät yleensä noin pari tuntia ja ovat mielenkiintoisia akateemisia näytelmiä, joiden kaava on aina kutakuinkin sama. Tilaisuus ei edellytä kuulijoilta mitään erityistä pukukoodia tai seremonioihin osallistumista. Riittää, kun istuu paikallaan ja kuuntelee. Suurin osa väitöksistä käydään suomeksi. Joskus vastaväittäjä on ulkomaisesta yliopistosta, silloin kieli on yleensä englanti.

Väitöstilaisuus on tutkijalle pitkän työrupeaman loppuhuipentuma. Tilaisuuden aluksi tutkimuksen tekijä pitää työstään lyhyen esittelyn. Sen jälkeen vastaväittäjä kyselee kimurantteja kysymyksiä, ja tutkimuksen tekijä puolustaa tekemisiään. Jos väittäjä ja vastaväittäjä ovat supliikkeja, tarjolla on parhaimmillaan teatterikäynnin veroista herkkua. Näytöksellä on pääsääntöisesti onnellinen loppu: tutkimus hyväksytään. Ja jos oikein hyvin käy, kuulijat palkitaan kakkukahveilla.

Väitöstilaisuuksia järjestetään yleensä pääkampuksilla, mutta yhä useammin muuallakin. Esimerkiksi Seinäjoella järjestetään nykyisin useita väitöksiä vuosittain. Käy kuuntelemassa, olet taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Kuva on Tommi Kumpulaisen väitöstilaisuudesta, joka pidettiin Framissa elokuussa 2018. Tulevista väitöstilaisuuksista saat tietoa Epanetin ja Seinäjoen yliopistokeskuksen sivuilta sekä Epanet-uutiskirjeestä. Uutiskirje ilmestyy 2 – 3 kertaa kuukaudessa. Voit tilata sen omaan sähköpostiisi.

 

– Nina Harjunpää –

Puurakentamisen kestävä tulevaisuus

Perinnerakentamisessa puu on ollut pääasiallinen rakennusmateriaali. Puukaupunkien tulipalojen ja modernismin ihanteiden myötä puun käyttäminen rakennusmateriaalina on vähentynyt. Tällä hetkellä sprinklerisammutusjärjestelmä ja massiivipuurakenteet nostavat puurakennusten paloturvallisuuden kuitenkin vastaavassa käytössä olevien muiden materiaalien tasolle. Puurakentamisen elementtitekniikkaa ja modulirakenteita on kehitetty joustaviksi rakennejärjestelmiksi. Hybridi-rakenteissa puuta voidaan käyttää yhdessä muiden materiaalien kanssa, jolloin voidaan hyödyntää kunkin materiaalin parhaita ominaisuuksia. (https://puuinfo.fi). Energiatehokkuuden tavoitteet, ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen ja materiaalien hiilijalanjäljen laskeminen lisäävät edelleen puun arvoa rakennusmateriaalina.

Puurakentamisen tulevaisuudelle avautuu uusia mahdollisuuksia. Jatkuvan teknisen kehitystyön avulla syntyvien referenssien ohella puurakentamisen uusia tulevaisuuskuvia syntyy kiertotalouden ja biotalouden piiristä. Skenaariomenetelmä on tulevaisuudentutkimuksen väline vaihtoehtoisten tulevaisuuksien esittämiseen. Skenaariot eivät ole varsinaisesti ennusteita, mutta niiden avulla voidaan avata näkökulmaa, viestiä ja kommunikoida tulevaisuuden mahdollisuuksista. Skenaariot voivat toimia päätöksenteon tukemisen ohella myös inspiraation lähteenä ja suunnittelun välineinä. Skenaariomenetelmät toteuttavat systeemiajattelun malleja. Tulevaisuuden tapahtumat voivat olla kuitenkin myös yllättäviä ja sattumanvaraisia. (https://tulevaisuus.fi) Taide voi tavoittaa alitajunnan yllättäviäkin kerroksia. Yhdistelemällä eri menetelmiä voidaan hahmottaa kompleksisia tulevaisuuskuvia. Puu on ollut kautta aikojen taiteessa vahva symboli. Luolamaalauksista tähän päivään puu on esitetty usein elämänpuuna.

Metsäluonnon ja rakennetun ympäristön suhde ja elävä tasapaino herättävät keskustelua. Puu kasvaa siemenestä rakennukseksi ja palaa taas kiertoon. Ihmisen toiminta vaikuttaa oleellisesti rakennuspuun elinkaareen ja luonnon kiertokulkuun. Laajat metsänistutushankkeet, uudet lajikkeet ja puun oikeat korjuu- ja käyttötavat avaavat puurakentamiselle uusia mahdollisuuksia.

 

Kolme skenaariota puurakentamiselle – teknologia, kiertotalous, biotalous

 

1. Puurakentamisen teknologiset tulevaisuusutopiat

Martti Tiurin mukaan tie kestävään tulevaisuuteen on teknologiassa. Teknologiseen kehitykseen kuuluu oleellisesti tietotekniikka, geeniteknologia, nanotekniikka ja ydinvoima. Le Corbusierin teknoutopiassa rakennukset ovat koneita. Rakennettu ympäristö toimii kuin kone, automaattisesti, kauko-ohjatusti, energiatehokkaasti. Rakennukset on koottu pienistä erillisistä osista, jotka on liitetty toisiinsa ruuveilla ja muttereilla. Eri kerrosten läpi kulkee putkia ja kanavia. Hissikoneet kuljettavat ihmisiä. Ilma vaihtuu koneilla, jos kaikki toimii ja säädöt ovat oikeat.

Puusta rakennettuna kone voidaan rakentaa teollisesti tehdashalleissa robotiikkaa hyödyntäen. Se voidaan kuljettaa ja pystyttää osina nopeasti rakennuspaikalle. Kaikki on rakennettu valmiiksi koneen sisätiloissa, elämä voi astua sisään.  Kaikki toimii, ei napin painalluksella, vaan kevyellä hipaisulla, ilmaan piirrettynä. Vuorokauden voi ajastaa, sen rytmin voi luoda itse. Mittarit optimoivat taajuuden kehonmittauksilla. Ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus syntyy tekniikan välityksellä.

Puurakennustekniikka tavoittaa uusia mittasuhteita. Globaalit suurkaupungit rakennetaan puusta. Vanhan kaupungin päälle kasvaa uusi puukaupunki. Puu on kevyt rakennusmateriaali, joten vanha betonikaupunki soveltuu uuden perustukseksi. Kattopihoille rakennetaan pientaloja, rivitaloja ja kerrostaloja. Uudet puurakennukset ylittävät puusiltoina katuja. Honkapuiden korkuiset pilarit kannattelevat yläilman puurakennuksia. Kaupunginosasta toiseen kulkee ylätason henkilöliikennejärjestelmä.

Uusi puurakennus mittaa ja säätelee itsenäisesti toimintojaan keinoälyn avulla. Valo synnyttää energiaa, jolla rakennus sulautuu ympäristön olosuhteisiin, sääilmiöihin ja planetaariseen kiertoon. Rakennus huoltaa ja korjaa itseään ennen kuin vaurioituminen alkaa. Keinoäly ilmoittaa lähestyvistä uhkatekijöistä ja yllätyksistä, se toimii rakennuksen puolustusjärjestelmänä. Virtuaalitodellisuus on integroitu osaksi rakennettua ympäristöä.

Teknoutopioissa rakennukset ovat liikkuvia aluksia, matkalla maapallon ympäri ja toisille planeetoille. Alukset rakennetaan jatkuvasti uusiutuvasta, kevyestä puupohjaisesta materiaalista. Ihminen ja alus ovat yhtä, ajatuksen nopeudella. Maailmanpuu kasvaa avaruuteen asti.

 

2. Puun päättymätön elinkaari kiertotaloudessa

Puurakentaminen on tulevaisuudessa kiertotaloutta, jatkuvan elinkaaren ylläpitämistä. Rakennukset uusiokäytetään ensisijaisesti paikallaan. Yhteisöllisellä elämäntavalla täytetään muusta käytöstä tyhjentyviä rakennuksia muuntojoustavasti. Verkkokaupan lisääntyessä kauppakeskuksia muutetaan asuintiloiksi ja yhteisöllisiksi työtiloiksi. Terveydenhoidon keskittyessä, vapautuvia tiloja otetaan asuinkäyttöön ja monikäyttötiloiksi. Uusiotiloja voi suurentaa ja pienentää, yhdistää toisiinsa ja erottaa. Julkinen ja yksityinen tila sulautuvat yhteisölliseksi elämänympäristöksi. Puu on helposti työstettävä materiaali, joten muutokset voidaan toteuttaa käsityönä yksinkertaisin työmenetelmin.

Kaikki puumateriaali säästetään ja hyödynnetään uudelleen. Puurakentamisen kiertotaloudesta tehdään tuottavaa liiketoimintaa (CE Wood Tampereen yliopisto). Rakennusosien kierrättäminen on yleinen käytäntö ja ulottuu kaikkeen rakentamiseen. Kaikki vanhat ikkunat ja ovet käytetään mahdollisuuksien mukaan uudelleen. Kaikki käytettävissä olevat seinänosat, välipohjat ja yläpohjat käytetään korjausrakentamisessa tai uusien rakennusten kokoamisessa. Kierrättäminen ulottuu kaikkeen rakentamiseen, piha- ja katutiloihin. Jos kierrätettäviä rakenteita ei voida käyttää sellaisenaan, muutetaan ne 3D-tulostusmateriaaliksi. Puupohjaisen tulosteen ominaisuuksia muunnellaan tulevien rakenteiden ja rakennusten käyttöä vastaavaksi.

Vanhan kierrättäminen luo malleja uusille rakennusratkaisuille. Kaikista uusista rakennusosista tehdään helposti korjattavia ja kierrätettäviä. Ikkunat ja ovet asennetaan rakenteisiin siten, että ne voidaan helposti irrottaa ja kuljettaa huoltokorjauksiin niiden valmistajalle ja vuokraajalle. Uudet rakennukset kootaan puumoduuleista, jotka voidaan irrottaa puurungosta. Merikontinkokoisena puumoduuleja voidaan siirtää toiseen paikkaan, toiseen maanosaan meriteitse. Käyttäjän tarpeellinen irtaimisto voi olla puisessa merikontissa mukana kuljetettavissa. Uudessa sijainnissa moduulit nostetaan olemassa olevaan rakennusrunkoon, niin kuin laatikot kaapistorunkoon. Kun rungosta puuttuu moduuli, tyhjää tilaa käytetään ulkoterassina.

Kiertotaloudessa metsä on pääosin suojeltu, vain harvennuskelpoisista metsistä kaadetaan vähäisessä määrin rakennuspuuta. Yhteisöllisyyden lisääntyessä ja henkilökohtaisen elintilan supistuessa kapselikokoon metsänhakkuista luovutaan kokonaan.

 

3. Puu elää biotalouden rakennuksissa

Voimme tuottaa kaikesta orgaanisesta biomassaa ja tehdä siitä mitä tahansa (Olli Hietanen). Bioala voi pakkaus-, sisustus- ja rakennustoiminnan myötä kasvaa käsittämään yhä laajempia elämänalueita (Markku Wilenius). Bioala on jo viljelynä ja metsittämisenä ympäristöä vahvasti elvyttävä ja kestävää jatkuvuutta synnyttävä tekijä. Tulevaisuudessa puurakentamisella luotu ihmisen tekemä ympäristö sulautuu elollisesti muuhun luontoon ja osallistuu sen ylläpitämiseen.

Biokauden arkkitehtuuri syntyy morfologisesti luonnon lainalaisuuksien mukaisesti. Puurakennus elää niin kuin elävä puu. Se muotoutuu orgaanisesti päivänkierron ja sääolosuhteiden mukaisesti. Bioarkkitehtuuri rakentaa maisemaa paikkoihin, joissa luonnollista luonnonympäristöä ei enää ole. Biotalo hoitaa, se erittää eteerisiä öljyjä, puhdistaa ilmaa, poistaa haitalliset bakteerit. Biorakennuksen äänimaisema luo rauhoittavan ja voimistavan tilan. Arkkitehtuurissa on konkreettisesti läsnä kaikki elämän tasot: kellari, elintilat ja ullakko, niin kuin puussa on juuret, runko ja latvus.

Tietoyhteiskunnan ja luonnonjärjestelmien yhteensovittaminen on tie tulevaisuuteen (Kamppinen, Kuusi, Söderlund). Biokauden puurakennusten rakennejärjestelmät muotoutuvat saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Luontoa ei pelkästään jäljitellä, vaan arkkityypit ja abstraktiot alkavat elää. Tietotekniikan avulla aine saavuttaa elollisia ominaisuuksia. Bioaineiset istuimet mukautuvat istumisen mukaisesti ja kohentavat tarvittaessa istujan asentoa. Rakennukset muotoutuvat aktiivisesti säätilojen vaihtelujen mukaisiksi, suojaavat ihmistä ja ympäristöä.

Biotalous on jatkuvaa kasvattamista ja kasvua, luonnonjärjestyksen ylläpitämistä ja huolenpitoa. Metsät ja kasvillisuus peittävät kauttaaltaan myös kaupunkiympäristöjä. Lähiympäristö tarjoaa kaiken sen mikä ihmisen olemassaololle on olennaista. Ravinto saadaan luonnosta, viljelyalueilta ja rakennuksiin integroiduista kasvattamoista. Kaikki ihmisen biomassasta valmistama aines palaa takaisin luonnonkierron ravinteiksi. Rakennettu ympäristö tukee vuorovaikutteisesti kaikkea elollista elämää. Kaupunkikeitaat muodostavat toisiaan täydentäviä, jatkuvia vyöhykkeitä. Puurakennukset kasvavat orgaanisesti polveillen ympäröivään luontoon ja hengittelevät sen kanssa samaan tahtiin. Kosmos on läsnä ihmisessä ja arkkitehtuurissa.

 

Puurakentamisen kestävä tulevaisuus

Puurakentaminen yhdistää monia mahdollisia positiivisia tulevaisuudenkuvia, jotka johtavat kestävään kehitykseen. Lisääntyvän puunkäytön edellytyksenä on luonnon ja metsän kokonaisvaltaisen tasapainon ylläpitäminen. Laajoilla metsityksillä ja viljelyllä on suotuisia vaikutuksia myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja väestönkasvun haasteisiin.

Skenaariot luovat vaihtoehtoja, jotka synnyttävät uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Jos skenaarioiden luonne uusina mahdollisuuksina avautuu yhteiseksi, syntyy myös vahva tahtotila ja energia tulevaisuuskuvien tavoittamiseksi. Kestävä rakentaminen on arkkitehtuurin, tekniikan ja elämäntavan yhteispeliä, jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteensulautumista.

Esitetyissä skenaarioissa puurakentamisen tulevaisuuden trendeinä ovat teknologia, kiertotalous ja biotalous. Ne käsittelevät puurakentamista eri näkökulmista, sen eri painopisteistä. Kaikille kolmelle skenaarioille on luotu oma visio ja missio. Hyvällä suunnittelulla rakennetaan ympäristöä, joka kasvaa yhteiseksi arvomaailmoista riippumatta. Toisiaan täydentävinä skenaariot luovat yhteistyötä, uusia tasa-arvoisia ympäristöjä, uusia teknisiä ratkaisuja, uutta liiketoimintaa ja uutta kestävän kehityksen ympäristöä.

 

Anne-Marjo Panu

Arkkitehti SAFA

anne-marjo.panu@tuni.fi

 

Anne-Marjon ottamassa kuvassa on seinämaalaus Hälsinglandista.

Jatkuva oppiminen on mahdollisuus

Olen viime aikoina käynyt lähinuorteni kanssa monia keskusteluja jatko-opintoihin ja (työ)elämään liittyen. Olen kannustanut jatko-opintoihin sillä alalla, jonka kokevat omakseen. Olen kannustanut pänttäämään pääsykokeisiin ja toisaalta yhdessä on etsitty vaihtoehtoisia reittejä oman koulutus- tai ammattiunelman saavuttamiseksi. Nämä keskustelut ovat olleet itselleni, ja toivottavasti myös nuorilleni, valtavan arvokkaita ja tärkeitä.

Jatkuva oppiminen on nostettu koulutuspoliittisessa keskustelussa tärkeään rooliin. Jatkuvalla oppimisella halutaan korostaa uuden oppimisen ja osaamisen täydentämisen tärkeyttä läpi elämän jatkuvana mahdollisuutena. Opetushallitus on julkaissut ”Osaaminen 2035” –raportin, jossa tuodaan esiin osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportissa nousee esiin mm. digitalisaatiokehityksen merkitys tulevaisuuden ilmiönä. Yritysten ja organisaatioiden tulee tehostaa tekoälyn ja digin hyödyntämistä parantaakseen menestymismahdollisuuksiaan omassa toimintaympäristössään niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Data on valtaa ja ne, jotka osaavat ja pystyvät parhaiten hyödyntämään dataa mm. prosessien ja järjestelmien tehostamiseen, menestyvät. Työelämäosaamisen TOP3 muodostuukin digitaalisten ratkaisujen, alustojen ja toimintojen hyödyntämisosaamisesta. Ekologisuus ja eettisyys linkittyvät innovaatioihin ja teknologian kehittymiseen entistä vahvemmin. Tarkasteltaessa tulevaisuuden osaamista yleisten taitojen näkökulmasta TOP5:ssa ovat ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus ja oppimiskyky. Tärkeänä osaamisena nostettiin esiin myös asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen.

Ennakointituloksia analysoidaan tarkemmin Opetushallituksen sivuilta löytyvässä julkaisussa, kannattaa tutustua: https://www.oph.fi/download/196130_osaaminen_2035.pdf

Mutta mitä tämä muutos tarkoittaa jatkuvan oppimisen näkökulmasta?

Nuorille jatkuva oppiminen luo mahdollisuuksia oppimispolkuihin, jotka tukevat tutkinnon ja ammattiosaamisen saavuttamista. Me tiedämme, että kilpailu opiskelupaikoista on rankkaa ja nuoret tarvitsevat joustavia mahdollisuuksia tähdätä unelmiensa koulutukseen ja ammattiin. Esimerkiksi avoin yliopisto-opetus ja avoin ammattikorkeakouluopetus tarjoavat nuorille erinomaisen mahdollisuuden tutkintoon tähtäävään opiskeluun. Nuoria on tärkeää ohjata ja luoda heille kuvia niistä tiekartoista, joita valitsemalla ja seuraamalla omat unelmat on mahdollista saavuttaa.

Aikuisten näkökulmasta jatkuva oppiminen tulee nähdä mahdollisuutena päivittää, täydentää ja uudistaa omaa osaamista joustavasti työelämän tarpeet huomioiden. Jatkuva oppiminen tulee nähdä osana työelämässä kehittymistä. Siihen tulee panostaa ja resursoida sekä rahoituksen että tarjonnan näkökulmasta. Ja kun tulevaisuudessa johtaminen painottuu ennakointifoorumin raportin mukaan työyhteisön osaamisen, hyvinvoinnin, motivaation ja luovuuden valmentamiseen, niin mikä sen tärkeämpää kuin luoda työyhteisön jäsenille mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen joustavasti ja monipuolisesti yksilönkin tarpeet huomioiden.

Nuorille ja aikuisille on tärkeää tarjota joustavia ja monimuotoisia koulutusreittejä. Monipuolisten, koulutusorganisaatioiden rajoja ylittävien koulutusyhteistyökuvioiden luominen on erittäin mielenkiintoinen ajatus. Voisiko osaamista ja ammattitaitoa vielä tiiviimmin kartuttaa esimerkiksi räätälöidyillä, ytimekkäillä korkeakoulutasoisilla koulutusmoduleilla, joita voi valita oman kiinnostuksen pohjalta eri korkeakouluista? Jatkuva oppiminen tarkoittaa myös tiiviimpää koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta. Työelämässä tarvittavan osaamisen näkyväksi tekeminen, päivittäminen ja upottaminen vielä tiiviimmin osaksi tutkintoja on tulevaisuuden iso haaste.

Jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ovat mielestäni rajattomat. Nostamalla esiin yksilöllisiä koulutuspolkuja ja –valintoja voidaan tuottaa merkittävää lisäarvoa sekä eri ikäisille kouluttautujille että työelämässä tarvittavalle osaamiselle. Omille nuorilleni olen pyrkinyt painottamaan, että tässä vaiheessa ei tarvitse olla vielä valmis, ja että on ihan ok etsiä niitä omia vahvuusalueita ja reittejä rauhassa. Näin digin ja datan ”valtakaudella” haluan kuitenkin erityisesti korostaa kohtaamisen ja keskustelun merkitystä, sillä silloin olemme läsnä jatkuvan oppimisen polulla.

Annika Pöytälaakso
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Voisiko kerrostaloasuminen vastata yksilöllisiin asumisen tarpeisiin? Arkkitehdit ja asiakasarvo rakennusten suunnittelussa

Kerrostalorakentamisen asiakasarvon lisäämisen tarpeet ja mahdollisuudet

Kerrostaloasuminen on historiallisten syiden takia ollut Suomessa omakotiasumista vähemmän arvostettu asumisvaihtoehto, mikä lähtökohtaisesti on vaikuttanut myös maamme asuntotuotannon liiketoimintaan. Koska yhä suurempi osa väestöstä kuitenkin asuu kerrostaloissa –  ja usein vapaaehtoisesti tehdyn tietoisen valinnan seurauksena – on näiden maksukykyisten kuluttajien asumisen tarpeisiin vastaamisessa merkittäviä tulevaisuuden markkinamahdollisuuksia. Teollinen puurakentaminen voisi esimerkiksi betonirakentamisesta poikkeavine rakentamisen tekniikoineen ja puumateriaalin monien positiivisten hyötyjen takia olla mahdollisuus kehittää korkean asiakasarvon asumisen brändejä. Arkkitehdit ovat rakentamisen prosesseissa merkittävässä roolissa vaikuttaen sekä asumisen ratkaisuihin, että erilaisten teknologioiden käyttöönottoon. Tästä huolimatta arkkitehtien näkemyksiä kerrostaloasumisen asiakasarvon parantamisesta tunnetaan huonosti.

Arkkitehtiaineisto kerrostalotuotannon asiakasarvon lisäysmahdollisuuksista erityisesti suhteessa puurakentamiseen

Puumiesten ammattikasvatussäätiön rahoituksella vuosina 2017–2018 toteutetussa Kerrostaloasuntojen ostajien asiakasluokittelu teollisen puurakentamisen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi -projektissa pyrittiin mm. selvittämään, kuinka arkkitehtien mielestä kerrostalorakentamisen asiakasarvoa voitaisiin kasvattaa erityisesti arkkitehtisuunnitteluun liittyvillä osa-alueilla. Aineistonkeruu toteutettiin 256 arkkitehtitoimistossa työskentelevälle arkkitehdille, joista kahden muistutuskierroksen ainoastaan 30 osallistui tutkimukseen. Alhaisen vastausmäärän takia tuloksia ei voida yleistää koskemaan arkkitehtien yleisiä näkemyksiä tutkimuksen teema-alueista, mutta tutkimuskohteena olevasta ja vähän tutkitusta ilmiöstä aineisto silti lisää ymmärrystä. Koska kyselyyn vastanneiden arkkitehtien joukossa oli niin vastavalmistuneita kuin vuosikymmeniäkin alalla toimineita ammattilaisia eri kokoisista yrityksistä, oli heidän ammatillinen taustansa siten hyvin monipuolinen.

Mitä mieltä arkkitehdit olivat erilaisten asiakasarvon nostamisen keinoista kerrostalorakentamisessa?

Kyselylomakkeessa arkkitehdeilta kysyttiin strukturoiduin kysymyksin, mikä on heidän työskentelynsä näkökulmasta 1) loppukäyttäjien suunnitteluprosesseihin mukaanoton, 2) rakennuttamisen logiikoiden muuttamisen, 3) rakentamisen logiikoiden muuttamisen, 4) uusien liiketoiminnallisten yhteistyömuotojen, 5) hybridirakentamisen edistämisen ja 6) kaavoitusprosessien uudistamisen merkitys kerrostalorakentamisen asiakasarvon parantamisessa.

Tulosten mukaan mikään tekijöistä ei ollut vastaajien mielestä asiakasarvon nostamisen näkökulmasta merkityksetön, joskin erityisen tärkeinä osa-alueina vastauksista nousivat esille tarpeet rakentamisen logiikoiden sekä kaavoitusprosessien muuttamisesta. Vastaajista noin 90 % piti näihin vaikuttamista joko erittäin tärkeänä tai tärkeänä.  Loppukäyttäjien mukaanottoa arkkitehtisuunnitteluun, rakennuttamisen logiikoiden muuttamista ja uusia liiketoiminnallisia yhteistyösuhteita piti erittäin tärkeinä 20–30 % vastaajista. Toisaalta, hybridirakentamisen edistämisen rinnalla loppukäyttäjiin, rakentamisen logiikoihin ja yhteistyösuhteisiin liittyvät näkökulmat olivat myös niitä asiakasarvon nostamisen keinoja, joista vastaajat eivät olleet esimerkiksi kaavoitusprosessien muuttamisen tärkeyteen verrattuna yhtä yksimielisiä.

Miten arkkitehtien vastauksissa kerrostalorakentamisen asiakasarvon lisäysmahdollisuudet liittyivät teolliseen puurakentamiseen?

Vastaajamäärältään suhteellisen pienellä aineistolla tilastollisia analyyseja voi tehdä rajallisesti. Tässäkin yhteydessä syy-yhteyksien mallintamiseen sijaan pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, mitkä kerrostalorakentamisessa ja arkkitehtien työskentelyssä saattaisivat olla asiakaslähtöisyyden kehittämisen mahdollistavia yhtymäkohtia.

Tilastolliset tarkastelut antoivat viitettä siitä, että sekä uusia liiketoiminnallisia yhteistyösuhteita että hybridirakentamisen edistämistä asiakasarvon lisäämisessä erittäin tärkeänä pitäneet arkkitehdit käyttivät muita monipuolisemmin insinööripuutuotteisiin liittyvää tietoa.  Rakennuttamisen logiikoiden muuttamista erittäin tärkeänä pitäneillä arkkitehdeillä oli muihin vastaajiin verrattuna myös sekä laajemmat yhteistyösuhteet rakennusalalla kokonaisuudessaan (puualan insinöörit, rakennesuunnittelusta ja talotekniikasta vastaavat insinöörit ja rakennustuotteiden valmistajat) että enemmän yhteistyötä puualan insinöörien kanssa. Asiakaspohjaltaan loppukäyttäjien suunnitteluprosesseihin mukaan ottamista erittäin tärkeänä pitävien arkkitehtien asiakkaat olivat muihin vastaajiin verrattuna kiinnostuneempia insinööripuutuotteiden käytöstä.

Kokonaisuudessaan tulokset vahvistivat oletusta siitä, että arkkitehtisuunnittelulla on monia konkreettisia yhtymäkohtia kerrostalorakentamisen asiakasarvon nostamiselle yleisesti tärkeinä pidettyihin teemoihin. Puurakentamisen liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisen näkökulmasta erityisesti sekä asiakasarvon nostamiseen ja puurakentamiseen liittyvistä näkökulmista laaja-alaisesti kiinnostuneet arkkitehdit ovat tulevaisuudessa sekä merkittävä voimavara että onnistumisen edellytys. Ilman laadukasta ja ammattitaitoista suunnittelua ei puukerrostalotuotantoonkaan ole mahdollista kehittää brändäyksen mahdollistavia tuote-palvelukonsepteja.

Yksityiskohtaisempi kuvaus aineistosta ja tuloksista julkaistaan Puumies-lehdessä kevään 2019 aikana.

 

– Katja Lähtinen (1.3.2019 lähtien sähköpostiosoite on katja.lahtinen@luke.fi) –

 

Genuine ja muita ihmeellisiä asioita

Minulla on taipumus törmätä asioihin, joista en tiedä yhtään mitään. Tässä muutama ihmetyksen aihe, joihin en ole saanut vastauksia edes Epanet-verkoston viisailta. Katsovat vain pitkään, mokomat. Kai oman tietämättömyyden tunnustaminen on heille vaikeaa.  Mutta jos osaat auttaa, lähetä vastauksia osoitteeseen nina.harjunpaa@epky.fi.

Sinäkin olet varmaan törmännyt genuineen ostaessasi esimerkiksi uuden nahkalaukun? Siinä se roikkuu, pikkuinen vuota, jossa lukee: Genuine leather. Tavattoman pienestä otuksesta täytyy olla kyse, mutta aika moneen se tuntuu kelpaavan. Sitä vain ihmettelen, kuinka taidokasta työtä nahkateollisuudessa tehdään, kun niin pienet vuodat saadaan yhdistettyä vaikkapa nahkatakkiin täysin saumattomasti.  Miltäköhän genuinet näyttävät? Jos haluaisin matkusta sinne, missä genuinet kasvavat, minne joutuisin?

Viime syksynä ihmettelin, kuinka Seinäjoelle vedettiin uusia sähkölinjoja. Ikävä kyllä en pystynyt arkisin päivystämään, missä oli se miesjoukko, joka kiristi kaapeleita. Homman täytyi hoitua näin: Työnjohtaja huusi ”hiiop” ja sitten ainakin sata ukkoa roikkui kaapelin päässä ja veti. Miksi tästä ei ollut kuvaa maakuntalehdessä? Energian harvesterointiakin olen miettinyt, mutta sitä en edes uskalla ajatella sen tarkemmin. Näyttääkö se harvesteri enemmän metsäkoneelta vai puimurilta?

Pilvipalvelu. Hmmm. On jo riittävän vaikeaa ajatella, että taivaalla liikkuu pumpulilta näyttävää vettä. Mutta että pilvissä liikkuu myös tietoa. Sitäkö varten lentokoneessa täristää, kun lennetään oikein tumman ja paksun pilven läpi? Sielläkö on silloin koneen kanssa tilasta kisaamassa Suomen kansantalouden koko kirjanpito ja mieletön määrä Youtuben kissavideoita? Ei ihme, että pompottaa.

Paljonkohan tietoa näihin pilviin mahtuu?

Minne läski häviää? Ja mistä se tulee?  Luin jostakin, että kun laihtuu, läski muuttuu hiilidioksidiksi. Mutta tapahtuuko lihominen sitten hengittämällä sitä ilmassa leijuvaa läskiä, siis hiilidioksidia? Pitääkö nyt joulun aikaan olla erityisen varovainen hengittämisen kanssa? Pitäisikö varmuuden vuoksi käydä ostamassa hengityssuojaimet?

 

-Nina Harjunpää-