Väestöennusteiden mukaan vuonna 2040 Suomessa kasvavia kaupunkiseutuja olisivat vain pääkaupunkiseutu sekä Tampereen ja Turun seudut. Tämä ei kuitenkaan ole kaupungistumisen koko kuva.
Kasvun kääntöpuolia
Väestön keskittyminen näkyy kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehityksessä. Kaupunkirakenteen tiivistämisestä on tullut suosittu suunnittelustrategia, jota perustellaan infrastruktuurikustannusten alenemisella ja asukkaiden siirtymisellä ekologisempaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. Usein mainitaan myös palvelujen parempi kannattavuus.
Suomalaisissa kaupungeissa viher- ja virkistysalueet ovat perinteisesti olleet lähellä. Monet tiivistämissuunnitelmat uhkaavat nyt kaupunkilaisten viihtyvyydelle tärkeitä alueita. Tällä voi olla vakaviakin seurauksia, sillä tutkimuksissa on todettu selviä yhteyksiä viheralueiden, kaupunkilaisten liikkumisaktiivisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin välillä.
Muita nopean kasvun seurauksia ovat korkean rakentamisen trendi ja asuntojakauman painottuminen pieniin, kiinteistösijoittajien suosimiin asuntoihin. Vaikka näillä molemmilla on tällä hetkellä kysyntää, on vaarana, että korkea rakentaminen synnyttää leveysasteillamme epäviihtyisiä, varjoisia ja tuulisia katutiloja. Asuntojakauman alueellinen yksipuolistuminen pienasuntoihin voi saada aikaan sosiaalista eriytymistä.
Vastakaupungistumisen mahdollisuus
Joissakin ennusteissa on nostettu esiin muuttoliikkeen osittainen kääntyminen takaisin pienempiin kaupunkeihin. Sen voi aiheuttaa suurten kaupunkien kasvuongelmat tai maahanmuuton keskittyminen niihin. Maahanmuutto saattaa olla lähitulevaisuudessa merkittävä kaupungistumisen ajuri, sillä pelkän luonnollisen väestönkasvun varassa kasvu-uralla pysyy vain muutama kaupunkiseutu.
On kuitenkin mahdollista, että maahanmuuttajat eivät kasaudu ainoastaan suurimpiin kaupunkeihimme, vaan myös pienemmät kaupunkiseudut saavat osansa, jos ne pystyvät ja haluavat hyödyntää uusien tulokkaiden työvoimapotentiaalia.
Pienet ja keskisuuret takaisin kartalle
Suomessa on tilaa erilaisille elämisen ja asumisen malleille. Suurimpien kaupunkien merkitys maamme taloudelle ja urbaanin elämäntavan nimeen vannoville on kiistaton, mutta pienillä ja keskisuurilla kaupungeilla on oma tärkeä roolinsa aluerakenteessa ja kaupunkiverkon solmuina.
Niitä tarvitaan myös pehmeämmän, luonnonläheisemmän ja yhteisöllisemmän elämäntavan puitteiksi. Kehittyvä digitaaliteknologia tukee monimuotoisuutta mahdollistaessaan työn ja paikan välisen sidoksen purkautumisen.
Ari Hynynen on arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen Epanet-professori Tampereen yliopistosta.
Juttu on julkaistu Ilkassa 30.9.2019.
Epkytellen 