Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2013

Varmasti keskinkertainen

Lajitoverini Matti esitti omassa blogitekstissään 20.11. kysymyksen erityisosaamisesta ja moniosaamisesta. Mietinpä tässä, mitä minä osaan vai osaanko mitään? Olen jo vuosia ollut eri työpaikoilla tehtävissä, jossa teen työpäivän mittaan vähän sitä, tätä ja tuota.  Tiedän monesta asiasta jotakin, jostakin vähän enemmänkin, mutta en mistään paljoa.  Erikoissuunnittelija? Ehkä nimikkeenäni pitäisikin olla sälän maisteri?

Kävin jokunen ilta sitten konsertissa. ”Viiden hengen klubi” lauloi kovaa korkealta, matalalta ja siltä väliltä. Huikeita ammattilaisia. Valtavaa osaamista sekä yksilöinä että ryhmässä. Siihen kun pääsisi omassa arjessaankin: osaisi hoitaa oman osuutensa ja samalla olisi tarpeellinen osa joukkoa. Että toisi mukanaan jotakin, joka parantaa kokonaisuutta.

Jossakin vaiheessa sitä tajuaa, ettei olekaan enää nuori lupaus, vaan keskinkertainen keski-ikäinen.  Sen tosiasian kanssa vain pitää pystyä elämään. Keskinkertaisuus on toisaalta turvallista. Tiedän olevani vaaraton, vakaa ja varma työläinen, joka tuottaa tarvittavat sanat ja numerot paperille suurin piirtein oikeassa järjestyksessä ja oikeassa aikataulussa. Ei kaikkien tarvitse olla säkenöiviä eturiviläisiä. Meille seinästä nippa nappa erottuville harmaille konttorihiirillekin on paikka ravintoketjussa. Niin ainakin toivon.

– Nina Harjunpää –

Mainokset

Draamaa Roomassa

Espanjalaiset portaat aamulla ennen turistihälinää.

Espanjalaiset portaat aamulla ennen turistihälinää.

Tänä vuonna vietin syyslomani ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Sähköpostiini kolahti reilu vuosi sitten mainosviesti italialaiselta Novacultur – järjestöltä, joka järjestää kursseja Roomassa. Tarjolla on sekä italian kielen kursseja että Glottodrama kursseja, joilla opetetaan draaman käyttöä kielten opetuksessa. Olin jo pitkään kaivannut uusia ideoita ja inspiraatiota, joten kiinnostuin heti tästä Glottodrama – kurssista. Kiinnostusta lisäsi tietenkin myös se, että kurssille osallistumiseen oli mahdollista saada Grundtvig -apurahaa CIMO:sta.

Tähän väliin pieni tietoisku kaikille kiinnostuneille, eli CIMOn (Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus) kautta pyöritetään useita EU ohjelmia kuten esim. Erasmus, Comenius jne. ja tarjolla on myös useita kansainvälisiä harjoitteluohjelmia ja muita apurahoja. Itse olen jo aiemmin ollut CIMOn kautta vuoden Saksassa Erasmus- vaihtarina ja neljä kuukautta Puolassa kv-harjoittelussa, joten kynnys Gruntvig-apurahan hakemiseen oli matala ja aika helppo nakki se olikin. Joten suosittelen ehdottomasti CIMOn tarjontaan tutustumista, jos hiemankin tekee mieli lähteä tutustumaan uusiin tuuliin ulkomailla! Kannattaa tutustua erityisesti uuteen Erasmus+ – ohjelmaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.

Niinpä sitten suuntasin apurahani turvin lokakuussa Roomaan kahdeksi viikoksi the Glottodrama method. Teaching foreign languages by Drama – kurssille. Aurinkoinen ja lämmin Rooma lokakuussa ei ollut ollenkaan huono valinta, varsinkin kun koulutus järjestettiin aivan Rooman keskustassa. Ensin vietimme pari päivää tutustuen teoriaan professori Carlo Nofrin johdolla ja sitten olikin jo aika siirtyä käytännön harjoituksiin. Vietimme kaiken kaikkiaan kuusi päivää pienessä ja tunnelmallisessa Manhattan – teatterissa ihanien, sympaattisten ja kannustavien opettajiemme Maurizion ja Carolinan hellässä huomassa. Opimme italiaa ja draamaa. Ryhmämme hitsautui näiden päivien aikana yhteen ja motoksemme tuli action-reaction-solution. Solution syntyi kuudentena päivänä kun ryhmämme onnistui luomaan pienen teatteriesityksen italiaksi, mikä oli kyllä melkoinen saavutus kuuden päivän kieli – ja draamatreenin jälkeen. Oscar ehdokkuutta on varmaan turha odotella, mutta ihan kelpoa pikkujouluviihdettä esityksemme varmasti olisi. Viimeisenä kahtena päivänä sovelsimme metodia vielä luomalla omat pienet esityksemme/kielen opetustuokiomme ja sain pienen suostuttelun jälkeen turkkilaisen Cigdemin tutustumaan suomen kielen saloihin. Esitimme viimeisenä päivänämme hänen kanssaan vuoden aikaan sopivasti jouluisen piennäytelmän suomeksi.

Hieno reissu oli kaiken kaikkiaan, vaikka koti-ikävä välillä vaivasikin! Iltapäivisin ja iltaisin oli aikaa tutustua Roomaan moniin nähtävyyksiin ja nauttia herkullisesta italialaisesta ruuasta. Sain monta uutta ystävää, opin italiaa sekä sain kaipaamiani uusia ideoita. Ehkäpä kesäyliopistolla on jonkin ajan päästä tarjolla joku kielten kurssi, jossa käytetään draamaa tai sitten suunnittelemme kulttuurimatkan Istanbuliin tai virittelemme jotain muuta mielenkiintoista projektia näiden uusien kontaktien avulla… Ainahan sitä on hyvä saada vähän draamaa elämään!

Sanna Valkosalo

Ryhmämme estradilla

Ryhmämme estradilla