Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2019

Miten tulevaisuudessa rakennetaan?

Purettavuus, siirrettävyys ja kierrätys – rakennusalan tulevaisuutta –seminaarissa Seinäjoella 9.5.2019 keskusteltiin rakentamisen ajankohtaisista teemoista. Esiin tuli niin tutkijan, lainsäätäjän kuin yritystenkin näkökulmia. Seminaarin aineistot löytyvät täältä. 

Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan rakennus- ja jätelainsäädännön uudistamista. Kestävä kehitys ja vähähiilisyys tullaan huomioimaan entistä paremmin rakentamista ohjaavassa lainsäädännössä. Yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) mukaan vähähiilisen rakentamisen ja korjaamisen ohjaus sekä uudisrakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen pienentäminen tulevat sisältymään uuteen lakiin. Myös säästävä korjaaminen, turhan purkamisen välttäminen, purkamisen ohjauksen vahvistaminen ja purkumateriaalien hyödyntämisen tullaan huomioimaan. Digitaalisuuden hyödyntämistä tullaan myös kehittämään esim. kansallinen sähköinen rakennusjäteilmoitus ja sähköiset siirtoasiakirjat, joissa on myös paikkatieto, ovat suunnitelmissa.

Kuva 1. Vähähiilisyyden edistämisen keinot yliarkkitehti Harri Hakasten (YM) seminaariesityksestä

Ministeriö on tunnistanut rakentamisen kiertotalouden kehittämisessä useita haasteita, jotka puhuttavat myös käytännön toimijoita. Niitä ovat mm.

  • kierrätysmateriaalien ja –tuotteiden kelpoisuus uusissa rakennustuotteissa ja rakentamisessa
  • tarjonnan ja kysynnän kohtauttaminen
  • kierrätettävyyden, uudelleenkäytön ja muuntojouston huomioiminen uudisrakentamisessa
  • rakennusjätetilastoinnin puutteellinen tieto rakennuskannan materiaaleista
  • rakentamisen muovien ympäristöhaittojen vähentäminen

Tutkijan näkökulmasta rakentamisen kiertotalouden kehittämisen haasteet ja ratkaisuehdotukset olivat suurelta osin samoja kuin ministeriönkin. TkT Satu Huuhka Tampereen yliopistosta nosti esiin konkreettisia keinoja, miten kestävä kehitys ja vähähiilisyys voidaan huomioida rakentamisessa.  Jätteen synnyn vähentäminen on ensimmäinen porras kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa. Jätettä voidaan vähentää korjaamalla rakennuksia purkamisen sijaan. Rakennusten siirtäminen toiseen paikkaan ja purettujen rakennuksen osien käyttö uudelleen uusissa rakennuksissa vähentää myös jätteen syntyä.

Muuntojousto, monikäyttöisyys ja purettavuus ovat osa vähähiilistä uudisrakentamista. Muuntojousto parantaa rakennuksen elinkaariominaisuuksia ja pidentää rakennuksen käyttöikää. Purettavuus ja uudelleenkäytettävyys jatkavat rakennusosien ja -materiaalien käyttöikää.

Kuva 2. Purettavat liitokset ja purettavat elementtijärjestelmät helpottavat rakennusten siirtämistä ja uudelleen käyttöä. Kaavio Satu Huuhkan esityksestä. Durmisevic E., Brouwer J. (2002). Design aspects of decomposable building structures.

Purkujätteet voidaan myös käsitellä uusiomateriaaleiksi ja uusiomateriaaleja voidaan käyttää rakentamisessa. Kierrätyksessä materiaalin arvo voidaan säilyttää tai jopa nostaa arvoa.

Mielenkiintoinen rakentamisen muuttuvat tarpeet huomioiva ja rakennuskulttuuria uudistava erimerkki on Teijo-Talot Oy:n täysin purettava ja siirrettävä rakentamisen konsepti. Se vastaa hyvin pitkälle niin ministeriön kuin tutkijankin tavoitteita ja ajatuksia vähähiilisestä rakentamisesta. Yritys keskittyy erityisesti julkiseen rakentamiseen mm. kouluihin, päiväkoteihin, hoivakoteihin sekä toimisto- ja tuotantotiloihin.

TeijoTilat siirretään kokonaisina tilamoduuleina betoniperustuksineen sekä kiintokalusteineen. Esimerkiksi Järvenpään kaupunki tilasi Teijo-Taloilta 2100 m2 koulun 288 oppilaan tarpeisiin. Koulu muodostuu 30 tilaelementtimoduulista.

Kuva 3. Luokkien lisäksi koulussa on avara ja korkea aulatila, joka on osittain kaksikerroksinen. Kuva: Teijo-Talot Oy, Kyrölän koulu, Järvenpää.

Suuria tilakokonaisuuksia voidaan pystyttää tällä konseptilla erittäin nopeasti aiheuttamatta pitkäaikaista häiriötä tontilla. Yritys toteaa, että julkiset hankintailmoitukset edellyttävätkin jo usein tarjottavalta kohteelta edelleen siirrettävyyttä.

– Virpi Palomäki –  virpi.palomaki (a) tuni.fi

Kiertotalous – uusia mahdollisuuksia puurakennusteollisuudelle (CE Wood)

Sinulle

Sinä, työkaverini. Nykyinen, entinen, ehkä tuleva. Viereisessä huoneessa, samalla käytävällä, naapuriorganisaatiossa tai kilometrien päässä.  En ole varma, olenko koskaan kiittänyt Sinua. Olen oppinut Sinulta paljon. Olet luottanut minuun ja jakanut kanssani osaamistasi ja tietojasi. Emme ole läheskään aina samaa mieltä, mutta tuntuu hyvältä, että kuuntelet. Että arvostat ajatuksiani ja tekojani. Että tulit vastaan, siedit, jopa hyväksyit. Kiitos.

Sinä opetit minulle muistivihon tärkeyden. Sinä taas näytit kädestä pitäen tietokoneen temppuja, jotka helpottavat työtäni. Entä Sinä, joka huomasit pahan mieleni, ja valitsit juuri oikeat, hyvät sanat. Tai Sinä, joka kerroit ensimmäisenä minulle hyvän uutisesi ja vuorostasi iloitsit aivan aidosti minun iloistani. Sinä, joka pidit kiinni, kun melkein hajosin. Sinä, joka piristit päivääni hupsulla viestillä, tai avarsit ajatteluani linkkivinkillä tai omilla puheillasi. Kiitos teille kaikille.

Sinä et nauranut minulle, vaan minun kanssani, kun yhdessä siivosimme mokani jälkiä. Sinä moikkasit hymyillen aamulla ja toivotit perjantain päätteeksi mukavaa viikonloppua. Sinä kerroit repsottavasta helmastani ennen kuin ehdin sännätä tapaamiseen. Sinä jemmasit minulle viimeisen pullan, kun olin poissa kahvitunnin aikaan. Sokerihumalainen kiitos Sinulle.

Sinä, joka olit silloin joskus minua vanhempi. Ja Sinä, joka olet nyt paljon minua nuorempi. On terveellistä nähdä asioita sukupolven yli. Sinä, jonka taustat ja elämänpiirit ovat niin kovin erilaiset kuin minulla. Mitä kaikkea olenkaan takiasi oppinut ympäriltäni huomaamaan. Sinä, johon suutuin niin, että joudun tekemään pitkän ja rivakan kävelylenkin ennen kuin rauhoituin. Sinä, jonka kanssa eksyin Savossa. Sinä, joka kielsit. Sinä, joka kannustit. Sinä, jonka kanssa sanoi heti klik, ja sinä, jonka ainutlaatuisuuden tunnistin vasta pitkän ajan päästä. Ja ennen kaikkea Sinä, joka valitsit minut ystäväksesi. Siitä erityinen kiitos.

Minä olen Sinulle velkaa. Paljon. Sanon sen ääneen aivan liian harvoin, ehkä en koskaan. Mutta kiitos silti.

– Nina Harjunpää –

http://www.epanet.fi

Pakina on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2019