Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2015

Eteläpohjalainen selätys

Eteläpohjalaiset rassaa taas aivojaan. Korkeakoulurakenne aiotaan panna uusiin puihin.

Meillä on korkeakouluyhdistys, ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus. Mitä vielä haluamme. Tietoraittia, TYTin spin-offia, hehkutettiin 90-luvun puolivälissä. Sitten ammattikorkeakoulu oli juhlapuheiden itsestään selvä osa. Epanet, tämän vuosituhannen alun yhteisen ponnistuksen tulos, on saanut kiitosta kautta maan.

Korkeakoulurakenteen uudistamisen yhteydessä puhutaan rakenteiden uudistamisesta ja mietitään siihen malleja. Rakenteiden uudistaminen ei yleensä tapahdu nopeasti.

Kirjoitin Epanetin 10-vuotishistorian alkusanoissa, että ”Epanetin alkumetreillä pohdittiin, kannattaako panostaa tutkimukseen vai koulutukseen. Nyt näemme, että tutkimustoiminnan nostaminen ykköseksi on kannattanut. Koulutuksen arveltiin seuraavan perässä. Laajan tutkimusverkoston lisäksi onkin syntynyt kandiväyliä, maisteriohjelmia ja tohtorikoulutusta. Taas on aika miettiä tulevaisuutta. Olisiko syytä rakentaa myös innovatiivinen koulutusverkosto?”

Koulutusten sisältöjä kaikilla tasoilla on moitittu vanhentuneiksi. Voisimmeko me eteläpohjalaiset ottaa tästä niskalenkin ja ryhtyä tosissamme rakentamaan modernia verkostomaista koulutusjärjestelmää. Sitä korkeakoulustrategiassa tavoitteeksi asetettua vetovoimaista, tarvelähtöistä ja uutta luovaa koulutusjärjestelmää, joka on myös kansainvälisesti kiinnostava. Tarvitsemme siihen niin elinkeinoelämää, kuntia kuin kaikkia koulutuksen järjestäjiä. Korkeakouluyhdistyksen johdolla tehdään jo maakunnallista opetussuunnitelmaa, jossa ovat mukana kaikki alueen perusasteen oppilaitokset. Etelä-Pohjanmaalla toimii monta yliopistoa, oma kesäyliopisto ja ammattikorkeakoulu. Meillä on kokemusta, taitoa ja verkostoja, kunhan lyömme viisaasti päämme yhteen.

Tapio Varmola kirjoittaa 13.1. Ilkassa, että tarvitaan uusi alku. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö eteläpohjalaiset innostu tästä. Muistan, että 12 tutkimusprofessorista puhuminen nauratti aikanaan vain kaksi viikkoa. Sitten kaikki puhuivat niistä kuin omistaan. Toivon samaa intoa tänään.

Helena Tiilikainen

Mainokset