Avainsana-arkisto: tutkimus

Mitä ikää?

Minkä ikäinen olet? Se voi olla vaikea kysymys kehitysvammaiselle ihmiselle. Kaikki eivät tiedä tai osaa sanoa ikäänsä numeroina. Kokemus iästä voi vaihdella. Itsensä voi kokea nuoreksi, keski-ikäiseksi, vanhaksi, tai koko ikäasia voi tuntua yhdentekevältä. Arjen tapahtumat hyvin muistava, yli 70-vuotias kehitysvammainen ystäväni arveli kysyttäessä iäkseen 40. Ikä ei olekaan ihan yksinkertainen asia. Tätä olen pohtinut määritellessäni kohderyhmää ikääntyviin kehitysvammaisiin ihmisiin kohdentuvassa tutkimuksessani. 

Kronologisella iällä tarkoitetaan syntymän hetkellä käynnistyvää iän kertymistä kalenterivuosissa. Kehitysvamman diagnosoinnissa kronologisella iällä on merkitystä, sillä kehityksessä havaittu poikkeavuus tulee todeta ennen 18. ikävuotta.

Biologinen ikä kuvaa elimistön kuntoa. Jos ihmisellä on esimerkiksi monia sairauksia tai terveyttä heikentäviä elintapoja, kehon biologinen ikä saattaa olla huomattavasti korkeampi kuin kalenteri-iältään samanikäisellä keskiarvoihmisellä. Joihinkin kehitysvammoja aiheuttaviin geneettisiin poikkeamiin voi liittyä lisäsairauksia tai ennenaikaista biologista ikääntymistä.

Kehitysvammoihin liittyy eriasteisia vaikeuksia oppia ja ymmärtää abstrakteja asioita. Kehitysvamman määrittelyn yhteydessä seurataan ja arvioidaan toimintakyvyn lisäksi henkilön psykologista ja kognitiivista kehitystä. Arvioinnin tuloksia verrataan lapsen ja nuoren keskimääräiseen kehitykseen ja iänmukaisiin kehitystasoihin. Kehitysvammaisen ihmisen kronologinen ikä on psykologista ikää suurempi.  

On tavallista, että iästä keskusteltaessa todetaan ajan kulumisen näkyvän parhaiten lapsissa. Sosiaalisella iällä tarkoitetaan lähiyhteisöstä ja yhteiskunnasta peilautuvaa eri-ikäisten ihmisten tyypillistä elämänmenoa. Vaikka viime vuosina tyypillisyys on moninaistunut ja iän merkitys esimerkiksi perheen perustamisen, opiskelun ja uralla etenemisen suhteen on haalistunut, silti kehitysvammaisella ihmisellä näitä merkkipaaluja on vähän. Heiltä puuttuvat useimmiten vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen sekä työuran kehitykseen liittyvät tehtävät ja roolit.

Ajassa muuttuvat ikäkäsitykset

Suomessa väestön keskimääräinen eliniän odote on pidentynyt 1900-luvulla yli kolmellakymmenellä ja 2000-luvun aikanakin kolmella vuodella. Tänä aikana ikäkäsitykset ja iän merkitys ihmiselle ovat vaihdelleet yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja yksilöittäin. Alkuvuodesta valtioneuvoston väestöpoliittinen selvitys linjasi myöhäiskeski-iän ajoittuvan ihmisen elämässä jatkossa vuosien 65 ja 74 välille. Nähtäväksi jää, mikä merkitys tällä linjauksella tulee olemaan. Ainakin tiedämme, että yksilöllisyys korostuu iän myötä. Samassa ikäluokassa ihmiset ovat biologiselta, psykologiselta, sosiaaliselta ja subjektiiviselta iältään hyvin eri-ikäisiä.

Kehitysvammaisista ihmisistä on tullut viime vuosina nopeimmin kasvava ikäihmisten ryhmä. Osalla heistä eliniän odote ei poikkea muusta väestöstä. Kehitysvammaisten ihmisten ikääntymistä ei ole kovin paljon tutkittu, varsinkaan kokemuksellisesta näkökulmasta. Kansainvälisissä tutkimuksissa ikääntymiseen on todettu liittyvän pelkoa ja tiedon puutetta. Toiveina vanhuusvuosille ovat nousseet esimerkiksi meneminen Pariisiin tai naimisiin. Kehitysvammaisilla ihmisillä ikääntymiseen liittyy myös ajatuksia siitä, että heidän elämänsä muuttuisi enemmän samanlaiseksi kuin muiden ihmisten, viimeistään hoivakodissa. Jokaisella ikäihmisellä oma elämänkulkunsa kuljettuna, mutta myös yhteisiä sukupolvikokemuksia jaettavana.

Sirpa Granö
tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 7.6.2021

Ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle ja siitä vähän yli

Tutkijan on hyvä tunnistaa, ettei kaikkea voi selvittää yhdellä kertaa. Tiede etenee kapeaa polkua ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle ja siitä vähän yli. Siellä tehtävä pienen pieni lisäys kollektiiviseen tietämykseemme on kaiken tutkimuksen tavoitteena. Näitä pieniä lisäyksiä on tehty koko kirjoitetun historian ajan. Ihmiskunnan tietämys on kasvanut niin suureksi, että rajan tavoittaminen vaatii nykytutkijalta yhä tarkempaa erikoistumista ja tavoitteellisuutta. Jos poikkeat houkutteleville harhapolulle, et koskaan pääse perille.

Matka on tärkeä, ei määränpää

Harhapolkujen välttelemisestä huolimatta olen tutkijana huomannut poikkitieteellisyyden tärkeyden. Erityisesti meidän kovien tieteiden tutkijoiden pitäisi pysähtyä välillä miettimään sitä ympäristöä, missä tiedettä teemme. Oma käsitykseni siitä, että vaikuttavaan tutkimukseen pyrittäessä kannattaa keskittyä ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa, on vain vahvistunut. Tutkimusalallani kuljetusten optimoinnissa tutkijat ovat esittäneet hyllymetreittäin tekniikoita, joilla esimerkiksi työvuorojen pituudet, ruuhka-ajat ja ajoneuvokohtaiset erot voidaan mallintaa ja huomioida kuljetusten suunnittelutehtäviä ratkottaessa. Sen sijaan, että olisin jatkanut heidän työtään, päädyin miettimään ajojärjestelijän roolia ja sitä, miksi kuljetusten optimointi ei ole merkittävistä eduistaan huolimatta jo kaikilla käytössä.

Tutkimuskysymyksen valinta ohjasi minut yksinkertaistamaan käyttämiäni malleja, jotta pystyin tekemään tutkimusta algoritmien ja koneoppimisen leikkauspinnassa. Pystyäkseni tuottamaan uutta tietoa minun piti keskittyä vain muutamiin hyvin rajattuihin ideoihin. Tämä on hyvin tyypillistä tieteessä. Malleja rakennettaessa joudutaan rajaamaan ja yksinkertaistamaan kohteet, jotka mallinnetaan. Koko maailmaa ei voi rakentaa uudelleen ja simuloida sitä atomitasolla. Ihmiskunnalla ei ole vielä – jos koskaan – sellaista simulointiteknologiaa.

Ihmiset – syy ja ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin

Lähes kaikilla tieteenaloilla on todettu ihmisten olevan erityisen vaikeita mallinnettavia. Suurelta osin tämä johtuu siitä, ettemme edes täysin ymmärrä, miten tunteemme, mieltymyksemme ja tahtomme oikein toimivat.  Ihmisten toiminnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ilmiöt ovat niin monitahoisia, että niiden pelkistäminen analyysiä varten on hyvin vaikeaa.

Erityisen haastavaa on käyttäytymisen ennustaminen ja siihen vaikuttaminen. Tiede osaa jo kertoa, ettei pelkkä tiedottaminen riitä. Me kyllä tiedämme, että pitäisi liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, pestä kädet huolellisesti ja sammuttaa valot tyhjästä huoneesta. Valitettavan harvoin pelkkä asian tietäminen saa aikaan muutoksen käyttäytymisessämme. Tämän vuoksi olen jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään, ja erityisesti siitä, mitä lähestymistapoja käyttäytymiseen vaikuttamiseen on olemassa. Kiinnostus aiheeseen johdatti minut myös nykyiseen työhöni. Tutkin HANDTAG-hankkeessa sairaalamaailman hyviä käsihygieniakäytänteitä. Oma matkani ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle on vielä kesken, mutta nyt tehtävä poikkitieteellinen pohjatyö mahdollistaa käyttäytymistä positiiviseen suuntaan kääntävät innovaatiot.

Jussi Rasku, FT
Tutkija, startup-yrittäjä ja HANDTAG-hankkeen projektipäällikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 31.5.2021.

Puhun vain suomea

Kieli on huvittava seikkailu

Kersti Bergrothilla on kaksi lyhyttä kirjoitelmaa, joiden nimi on Kieliä. Jokaisen pitäisi lukea molemmat, mutta koska kukaan ei lue, poimin tähän niiden pääkohdat ja maustan omilla havainnoillani.

Ensimmäinen kirjoitelma kannustaa tarttumaan uusiin kieliin avoimin mielin: ”uuden kielen oppiminen on huvittava seikkailu”. ”Se joka ei osaa lukea ulkomaalaista kirjallisuutta alkukielellä, menettää suuria nautinnon ja kehityksen mahdollisuuksia”.

Olen sisuskalujani myöten samaa mieltä. Kuka tahansa voi oppia vieraan kielen, ja harrastusta voi jatkaa kuinka vanhaksi hyvänsä. Olen huomannut, että jokainen vieras kieli on myös ranta, jota huuhtoo ennen kohtaamaton käännöskirjallisuuden valtameri. Sekin tarjoaa nautintoa ja kehityksen mahdollisuuksia.

Annetaanko käpälää?

Toisen kirjoitelman opetus on, että vierasta kieltä ei pidä käyttää turhaan. Tämä ohje ei opeta vaikenemaan vaan käyttämään rohkeammin suomen kieltä ja vaatimaan sitä myös muilta.

Suomalaisten kielitaito ansaitsee maailmalla usein vilpitöntä ihailua. Syystäkin: Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka päätti opettaa kaikille kansalaisilleen äidinkielen lisäksi vähintään kaksi muuta kieltä. Tulokset näkyvät. Suomalaisten osaaminen tunnustetaan. Minäkin olen paistatellut tyytyväisenä tällaisen tunnustuksen valossa.

Bergroth kohtasi samantapaista ihailua jo 1900-luvun alkupuolella, mutta aavisti siinä myös jotain häiritsevää. Se on aivan liian aulista: ”Kun jonkin suuren kansan jäsen sanoo sinulle: ’Te olette äärettömän etevä!’ niin se merkitsee samaa, kuin jos sinä kiität Mustia siitä, että se antaa käpälää sievästi. Sinä olet ulkomaalainen eläin, joka teet konsteja koko näppärästi. Täysi kunnia sinulle! Hän puolestaan on täysin rauhallinen, vaikka ei osaisi yhtään mitään.”

Tunnistan tilanteen. Hänkin voisi tehdä huvittavan seikkailun ja opetella kielen, mutta jostain syystä hän ei sitä tee. Onko hän tyhmä? Tuskin. Laiskako? Hmm. Minun täytyy mukautua ja taipua, mutta hän pysyy mukavuusalueellaan. Ei ole reilua. Minusta kielitaitoa pitää vaatia molempiin suuntiin. Kersti Bergroth päätti, että parin sadan vuoden kuluttua hänkään ei osaa mitään muuta kieltä kuin suomea.

Summa summarum

On tärkeää osata vieraita kieliä. Taidollani voin sivistää itseäni ja hoitaa asioita maailmalla. Kenties voin myös pelastaa tilanteen, kun kohtaan satunnaisen matkailijan, tutkijan tai maahanmuuttajan, joka ei osaa täkäläistä kieltä. Silloin minä voin loistaa.

Sen sijaan kielitaitoni alkaa kangerrella, kun kohtaan Suomessa pitkään – sanokaamme viisi tai kymmenen vuotta – oleskelleita ihmisiä. Kielitaitoni loppuu kokonaan, kun asioin suomalaisten kanssa. Silloin voin katsoa muita suoraan silmiin ja sanoa Bergrothin tavoin: ”Ikävä kyllä minä puhun vain suomea.” Näin joudun sanomaan omassa työpaikassani, Helsingin yliopistossa, yhä useammin.

Sulevi Riukulehto
Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 17.5.2021.

Vaatii rohkeutta olla innovatiivinen

Olen italialainen, kolmen lapsen äiti ja koulutukseltani ruoka-alaan erikoistunut taloustieteilijä. Olen aiemmin työskennellyt esimerkiksi YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) ja Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO).

Minua voi kuvata ihmiseksi, joka rakastaa numeroita. Ja Suomea! Suomella on erityinen paikka sydämessäni. Olen asunut ja työskennellyt Suomessa aiemminkin muutaman kuukauden – ja aina halunnut palata. Lieneekö kyseessä ollut kohtalo vai onnenpotku, kun satuin lukemaan työpaikkailmoituksen Helsingin yliopiston sivuilta. Hain paikkaa, ja suureksi ilokseni valintaryhmä luotti minuun ja osaamiseeni. Aloitin tammikuussa työni Ruralia-instituutissa ja Epanet-verkostossa Etelä-Pohjanmaalla.

Tehtävänäni on johtaa tutkimusryhmää, joka keskittyy yrittäjyyden ja innovaatioiden rooliin ruokajärjestelmän kestävyysmuutoksessa. Tausta-ajatus on, että yritykset voivat tehdä paljon vauhdittaakseen muutosta ja samalla omaa liiketoimintaansa. Koronan takia en ole vielä voinut lähteä kotikaupungistani Bolognasta, mutta onneksi on olemassa internet ja videoneuvotteluyhteydet. Olen perehtynyt Etelä-Pohjanmaan ruoka-alan toimijoihin tutkimalla verkkosivuja ja keskustelemalla lukuisten ihmisten kanssa. Alan yritysten – kuten esimerkiksi Atria, Valio, Altia/Koskenkorva, Kyrö Distrillery ja Juustoportti – määrä ja monipuolisuus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Etelä-Pohjanmaalla on yksi Suomen johtavista elintarvikeklustereista. Kestävien ruokajärjestelmien kehittäminen on keskeinen tavoite monissa maakunnan ohjelmissa ja strategioissa. Työssä on yritysten lisäksi mukana monia eri organisaatioita ja ihmisiä kuten Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Into Seinäjoki, ProAgria, MTK, Foodwest Oy ja joukko muita oppilaitoksia ja kehittämisorganisaatioita ympäri maakuntaa. Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset koordinoivat laajaa Ruokaprovinssi-kokonaisuutta ja esimerkiksi Kauhajoen ruokamessut tuovat alalle kansallista näkyvyyttä.

Tutkijana minua inspiroi ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat alueen ja yritysten nykyiseen menestykseen. Kiinnostavaa on myös löytää uusia keinoja edistää ja ylläpitää maakunnan mainetta johtavana elintarvikeklusterina. Haastattelujeni perusteella kehitettävää löytyy paikallisten tuotteiden markkinoinnista, kansainvälistymisestä ja viennistä sekä isoja ja pieniä yrityksiä yhdistävien palvelualustojen luomisesta. Lisäksi tarvitaan enemmän pöhinää ja aloitteita ruoka-alan start up -kulttuurin kehittämiseksi.Entä kuinka Etelä-Pohjanmaan elintarvikeala voi hyödyntää olemassa olevia vahvuuksiaan, kehittää osaamistaan ja hyötyä ruokajärjestelmän kestävyysmurroksesta? Etsin tutkimukseni kautta mahdollisia vastauksia näihin kysymyksiin. En tee sitä yksin, vaan yhteistyössä maanviljelijöiden, yrittäjien, oppilaitosten, julkisten ja yksityisten organisaatioiden kanssa. Kaikkien, jotka tekevät työtä Etelä-Pohjanmaan ruokamaakunnan hyväksi.

Innovaatioihin tarvitaan uskallusta ja yrittäjänä oleminen vaatii rohkeutta. Erityistä rohkeutta on haastaa perinteinen ajattelu ja uskaltaa kuvitella uusia, suuria mahdollisuuksia.

Silvia Gaiani
vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 26.4.2021.

Tässä linkki myös Silvian Ruralia-instituutin blogissa julkaistuun artikkeliin Entrepreneurship + Innovation = A Sustainable Food System for Finland.

Motivointi parantaa elämäntapoja, osoittaa Etelä-Pohjanmaalla toteutettu tutkimus

Vanheneminen on väistämätöntä, joskin vanha totuus on, että se on silti kahdesta vaihtoehdosta se parempi. Toki olisi mukava vanheta mahdollisimman terveenä ja energisenä – tehdä itselleen mielekkäitä asioita, ulkoilla, tavata ystäviä ja viettää aikaa jälkipolvien seurassa. 

Energistä ikääntymistä uhkaavat kuitenkin tutut kansantaudit. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat tällä hetkellä ikääntyneen väestön yleisin kuolinsyy, mutta myös erilaiset muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti, ilmenevät lisääntyvässä määrin vanhetessa. Näiden elämänlaatua heikentävien sairauksien puhkeamisen riskiä lisäävät osaltaan perinnölliset tekijät, mutta nykyisin tiedetään, että sairastumisen riskiin voi vaikuttaa henkilökohtaisilla elämäntavoilla. Väestön ikääntyessä terveellisillä elintapavalinnoilla onkin todettu olevan suuri ennaltaehkäisevä merkitys.

Miten tieto geeneistä vaikuttaa?

Keväällä 2017 kutsuimme eteläpohjalaisia aikuisia osallistumaan Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää, miten terveystieto ja aktivointi sen käyttöön motivoi ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan kohti suosituksia – esimerkiksi lisäämään kasviksia ja täysjyväviljaa ruokavalioonsa, taikka nostamaan arkiliikunnan määrää.  Kiinnostavana lisänä oli kohdennetun geenitiedon antaminen tutkittaville heidän niin halutessaan. Tutkimuksessa selvitettiin, kantoivatko tutkittavat perimässään sydän- ja verisuonitaudin ja Alzheimerin taudin riskiä lisäävää, kolesteroliaineenvaihduntaan vaikuttavaa riskigeenin muotoa, ns.  ApoE-geenin E4 alleelia. Tärkeä tavoite oli selvittää, motivoisiko tällainen henkilökohtainen tieto perinnöllisestä riskistä perinteistä terveysviestintää paremmin muutokseen kohti terveellisempiä elämäntapoja. 

Tutkimus oli jatkoa muutama vuosi aikaisemmin Etelä-Pohjanmaalla toteutetulle TERVAS-tutkimukselle, jonka osallistujat kutsuttiin myös tähän tutkimukseen.  Kaiken kaikkiaan saimme mukaan runsaat 250 osallistujaa, joista 70 oli ”vanhoja tervaslaisia”. 

Tutkimuksen aikana seurattiin monipuolisesti osallistujien terveyttä, ruokavalintoja ja liikkumista. Nyt tutkimuksen tärkeimmät tulokset on julkaistu kahdessa tieteellisessä artikkelissa.

Jo TERVAS-tutkimukseen osallistuvat olivat muuttaneet tutkimuksen aikana elämäntapojaan terveellisemmiksi, ja oli kiinnostavaa huomata, että muutos oli ainakin osalla osallistujista jatkunut jo kuuden vuoden ajan. 

Perinteinen valistus puree

Uusia osallistujia oli 188. Hekin saivat nyt puolentoista vuoden ajan kuukausittain toistuvaa terveystietoa ja motivointia toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja.  Puolet osallistujista sai lisäksi tiedon siitä, kantavatko he E4 riskimuotoa ApoE-geenissään.  Tärkein tulos oli se, että aktiivinen ohjaaminen ja innostaminen lisäsi osallistujien kasvisten käyttöä, muutti kulutetun rasvan laatua kohti monityydyttymättömiä, pehmeitä rasvoja ja vähensi makeiden herkkujen kulutusta.  Tämä muutos näkyi myös alentuneina kolesterolitasoina. Tieto omasta mahdollisesta riskigeenistä ei kuitenkaan vaikuttanut tuloksiin, vaan perinteinen terveellisistä elämäntavoista kertominen ja motivointi näytti tämän tutkimuksen valossa olevan tehokkaampi keino muuttaa elämäntapoja terveellisemmiksi.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Seinäjoella toimivan Turun yliopiston yksikön, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen sekä Etelä-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kanssa.  Suurkiitos myös teille 250 eteläpohjalaiselle aktiiviselle, jotka osallistuitte tutkimukseemme.  Toivottavasti kokemus oli antoisa, ja saitte siitä intoa toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja omassa arjessanne!

Anu Hopia, elintarvikekehityksen Epanet-professori, Turun yliopisto (kuva Andi Balogh, Archephotography)

Kirsi Vähäkangas, toksikologian professori (emerita), Itä-Suomen yliopisto yliopisto (kuva on lainattu artikkelista, jossa tutkimuksesta kerrotaan lisää)

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.4.2021.

Tutkimuksen julkaisut

TERVAS-tutkimuksen jatkotutkimus Hietaranta-Luoma H-L, Tringham M, Karjalainen H, Tanner L, Vähäkangas K, Pietilä A-M, Åkerman K, Puolijoki H, Tahvonen R, Hopia A. 2019. A Long-term Follow-up Study on Disclosing Genetic Risk Information (APOE) to Promote Healthy Lifestyles in Finland.  Lifestyle Genom. 2018;11(3-6):147-154. doi: 10.1159/000500199.  

APOEMOT-tutkimuksen tulokset: Leskinen H.,  Tringham M., Karjalainen H., Iso-Touru T., Hietaranta-Luoma H-L., Marnila P., Pihlava J-M., Hurme T., Kankaanpää S., Puolijoki H., Åkerman K., Tanner L., Sandell M., Vähäkangas K., Hopia A., Tahvonen R., Rokka S. APOE ε4 Genotype Information Disclosure does not Enhance the Impact of Frequent Dietary and Lifestyle Advice During Short-term Randomized Intervention Study among Finnish Participants, Nutrition and Disease, 13 p., DOI

Katso myös aiempi blogikirjoitus Koekaniinina geenitutkimuksessa.

Luovaa yhteistyötä – kansalaiset tieteentekijöinä

Digitalisaation ja internetin ansiosta työn tekeminen on monilla aloilla murroksessa. Joissakin ammattiryhmissä digitalisaatio voi lisätä työn kuormittavuutta ja kiihdyttää hektisyyttä. Hyvissä oloissa digitalisaatio lisää luovuutta, työn tehoa ja sujuvuutta. Varsinkin asiantuntijatyössä joustavuus lisääntyy ja paikkakuntakeskeisyys vähenee. Monilla aloilla digitaalinen teknologia voi auttaa suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaprosesseja uudella tavalla entisiä tehokkaammiksi.

Kansalaistiede hyötyy digitalisaatiosta

Myös tutkimuksessa digitalisaation mahdollisuuksia on vielä paljon hyödynnettävänä, kun tietojen kirjaamisesta paperille ja/tai taulukkolaskentaohjelmaan päästään automatisoidumpaan tietojenkäsittelyyn. Tästä on hyötyä erityisesti kansalaistieteessä, jonka edellytykset ovat digitalisaation ja internetin ansiosta oleellisesti parantuneet. Kansalaistiede on vasta kehittymässä oleva ilmiö, vaikka tietyillä tutkimusaloilla (esimerkiksi kansatiede, biologia, geologia) sitä on hyödynnetty jo pitkään. Erityisesti viimeaikaiset tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen liittyvät virtaukset ovat lisänneet kiinnostusta kansalaistieteeseen.

Kansalaistieteen aseman vahvistuminen on huomattu Euroopan komissiossa, valtiollisissa elimissä sekä useissa yliopistoissa. Esimerkiksi Genevessä järjestettiin vuonna 2018 alan konferenssi. Suomessa Tiedekeskus Heureka sekä Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat järjestäneet aiheeseen liittyviä tapahtumia. Kansainvälisinä esimerkkeinä kansalaistieteen mahdollisuuksista mainittakoon foldit.it- pelipalvelu, jossa kansalaiset voivat muodostaa digitaalisia proteiinilaskoksia lääketeollisuuden tutkimukselle.  Galaxy Zoo:ssa taas kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella.

Pisimmilleen vietynä kansalaistiede voi tarkoittaa tutkimuskysymysten muotoilua ja yleistä ideointia yhdessä tutkijoiden kanssa sekä tutkimustulosten moniäänistä tulkintaa ja hyödyntämistä. Parhaimmillaan kansalaistiede tekee tutkimuksen tekemisestä avoimempaa, laadukkaampaa, tehokkaampaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa.

Tutkimuspalveluja pitää kehittää jatkuvasti

Digitalisaation avulla voidaan myös edistää elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyötä. Yhteistyöllä voidaan esimerkiksi tehostaa innovaatioiden kaupallistamista. Tutkimuspalvelujen kehittäminen näkyy niin teollisuudessa kuin korkeakouluyhteisöissäkin. Palvelujen osalta jälkimmäisen keskeinen toimintastrategia onkin vastata kysyntään ja selvittää asioita ja ongelmia. Elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön yhteistyön kehittäminen vaatii ketteryyttä, joka merkitsee toimintatapana halua ja kykyä löytää sekä käynnistää uutta niin tutkimuksessa kuin tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön.  Digitaaliset menetelmät tehostavat toimintaa ja edistävät myös uusien kumppanuuksien etsintää ja yhteyksien luontia.   

Yliopistoyhteisön ja paikallisten toimijoiden välinen yhteistyö organisoituu usein hankkeiden kautta. Toteutuessaan hankkeet tarvitsevat resursseja, joita monimuotoinen yhteistyö voi tarjota. Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin määrätietoista viestintää, työtä ja onnistumisia. Jokainen hanke ja tilanne on aina yksilöllinen. Yhteistyön polku täytyy rakentaa osapuolten tavoitteita tukevaksi. Rohkeus uudistua sekä taito rakentaa tieteen ja käytännön yhteisiä ekosysteemejä ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Niiden tueksi tarvitaan edelläkävijöitä ja visionääristä ajattelua, jota ei googlaamalla löydy.

Pertti Wathen
Projektipäällikkö
Seinäjoen yliopistokeskus
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.3.2020.

Yhä ylemmäs, yhä useammin – ja halvemmalla!

Elon Musk osaa mediapelin. SpaceX:n verkkolähetykset ovat monille tuttuja. Upeita onnistuneita laukaisuja ja välistä vielä upeampia räjähdyksiä, kun prototyyppejä testataan julkisesti. Työ on tuottanut hyviä tuloksia, mikä kuvaa juuri nyt tapahtuvaa kehitystä laajemminkin: hyötykuormia saadaan avaruuteen yhä halvemmalla, nopeammin ja tehokkaammin. Kiertorata on nyt saavutettavampi kuin koskaan.

Viime vuonna YK rekisteröi yli 1 200 laukaistua satelliittia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osittain selittävänä tekijänä ovat suuret määrät eri yhtiöiden piensatelliitteja. Iso osa liittyy satelliittipohjaisen Internetin tarjoamiseen kaikkialle maailmaan, vaikkapa tunturimökkiin tai laiturin nokkaan saaristossa. Tekniikan kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia, joita yhä useampi yritys maailmanlaajuisesti pyrkii hyödyntämään.

Kaukaa kartoittaen

Moni näistä laukaistuista satelliiteista on käyttötarkoitukseltaan perinteisempi. Niiden hyötykuormassa on erilaisia havaintoinstrumentteja, jotka eivät katso ulospäin avaruuteen vaan tarkkailevat Maata. Englanniksi tähän käyttöön viitataan erittäin kuvaavalla termillä ”Earth Observation”, mutta suomeksi puhutaan kaukokartoituksesta.

Kiertoradalla on jo hyvin paljon erilaisia Maata tarkkailevia instrumentteja. Yksi tapa jaotella niitä on jakaa ne aktiivisiin ja passiivisiin. Passiivisten toiminta perustuu johonkin muuhun olemassa olevaan säteilylähteeseen, yleisemmin Aurinkoon. Auringon valo ja muu ilmakehän lävitse suodattuva elektromagneettinen säteily osittain heijastuu maassa sijaitsevista kohteista takaisin kiertoradalla sijaitseviin mittalaitteisiin. Toimintaperiaate on täysin sama kuin normaalilla kameralla, tässä tapauksessa kamera vain sijaitsee kiertoradalla. Näkyvän valon lisäksi voidaan tarkkailla muitakin kiinnostavia aallonpituuksia.

Aktiiviset instrumentit taas tuottavat itse heijastavan energian. Esimerkiksi tutkia on useissa satelliiteissa ja niiden havaintoja eivät pilvet estä. Vaikka tutkat mittaavat vain etäisyyttä, on tekniikan ja erityisesti laskentatehon kehittyessä pystytty kehittämään yhä tarkempia kuvantamistutkia, joiden mittaukset pystytään esittämään ihmissilmänkin ymmärtävänä kuvana. Suomalainen Iceye on alueen uranuurtajia.

Etäisyys tuo mahdollisuuksia

Miksi katsella kaukaa? Johan jo maalaisjärkikin sanoo, että lähempää näkee tarkemmin ja paremmin. Tämä pätee myös kiertoradalta tapahtuvassa havainnoinnissa. Vaikka havaintomateriaali tarkentuu ja paranee jatkuvasti, edut liittyvät vielä enemmän laajojen alueiden ja kokonaisuuksien nopeaan ja edulliseen tarkkailuun. Satelliittihavainnot pystyvät tarjoamaan myös ainutlaatuisen pitkiä aikasarjoja näistä alueista. Niillä on ollut keskeinen merkitys planeettamme ekosysteemien ymmärryksen parantamisessa, mutta yhä enemmän havaintoja voidaan hyödyntää myös paikallisesti.

Vaasan yliopistossa tutkitaan muun muassa näitä hyötyjä ja niiden tuomia paikallisia mahdollisuuksia Kvarken Space Economy -hankkeessa. Hankkeessa, jota vetää professori Heidi Kuusniemi, on laaja kansainvälinen ja poikkitieteellinen osallistujajoukko. Kiinnostaako? Ollaan yhteydessä: kvarkenspacecenter@uwasa.fi!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.3.2021.

Aiheuttaako nuorten päihteiden käyttö mielenterveyshäiriöitä?

Tuoreiden kouluterveystutkimusten mukaan suomalaisten nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vähentyneet. Sen sijaan kannabiskokeilut ovat yleistyneet. Vuonna 2019 pojista 13 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia oli joskus elinaikanaan kokeillut kannabista. Myös asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi ja käyttöön liittyviä riskejä pidetään aiempaa vähäisempinä. Muiden laittomien päihteiden käyttö nuorten parissa on kuitenkin harvinaista. Etenkin kannabiksen osalta muuntuneet asenteet saattavat ennakoida nuorten kannabiksen käytön lisääntymistä. Tämä saattaa tulevaisuudessa näyttäytyä lisääntyvinä terveysongelmina.

 

Nuoren aivot ovat haavoittuvat

Nuoruudessa tapahtuu laaja-alaista keskushermoston kehitystä ja kypsymistä etenkin etuaivolohkon kuorikerroksen alueella. Alue osallistuu keskeisesti esimerkiksi yksilön toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkitaan. Tämä siirtymävaihe on hyvin haavoittuva eri päihteiden haitallisille vaikutuksille. Eläinkokeiden perusteella nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö saattaa häiritä keskushermoston herkkiä kypsymisprosesseja. Tällä taas on merkitystä mielenterveyden häiriöiden kehityksen kannalta. Myös yksilön perimällä on suuri vaikutus. Toiset ovatkin perimänsä perusteella haavoittuvampia päihteiden käytön haitallisille seurauksille, kuten esimerkiksi mielenterveyshäiriön kehittymiselle.

Osalle kehittyy päihteiden käytön seurauksena mielenterveyden häiriö. Kirjallisuudessa on kuvattu hyvin esimerkiksi säännöllisen kannabiksen käytön ja psykoosisairauksien välinen yhteys. Tiedetään, että runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa ohimenevän kannabispsykoosin, joka tyypillisesti ohittuu joidenkin päivien raittiuden ja hoidon myötä. Sen sijaan pitkäaikaisen psykoosisairauden, kuten esimerkiksi skitsofrenian kehittymiselle, nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö nostaa riskin sairastua 2–3-kertaiseksi. Ei voida siis sanoa kannabiksen käytön aiheuttavan skitsofrenian, mutta sen käyttö lisää todennäköisyyttä sairastua.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on usein monia syitä. Päihteiden käyttö nuoruusiässä on yksi mielenterveyden häiriötä aiheuttava tekijä. Sen lisäksi, että päihteiden käytöllä on usein haitallisia vaikutuksia nuoren psykososiaaliseen tilanteeseen ja sitä kautta mielenterveyteen, päihteet voivat suorien biologisten vaikutusten kautta haitata aivojen kehitystä altistaen mielenterveyden häiriöille.

Antti Mustonen
Tutkijatohtori, psykiatriaan erikoistuva lääkäri
Tampereen yliopisto / Seinäjoen Yliopistokeskus

Mauri Aalto
Päihdelääketieteen professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto / Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 31.8.2020.

 

Tutkijan lapsuudenmetsä poikii tietoa avohakkuun vaihtoehdoista

Suometsien avohakkuut lisäävät päästöjä vesiin ja ilmaan, mutta hakkaamatta jättäminenkin lisää hiilipäästöjä turpeen ja puiden lahotessa. Ratkaisua haetaan poimintahakkuusta, yläharvennuksesta ja pienaukoista, joilla pohjavesi pysyy sopivalla korkeudella ja päästöt minimissä.

Tutkijan ensikosketus tutkimusmetsään oli 6-vuotiaana, kun hän vaihtoi hiihtokilpailun rekikyytiin kauas korpeen, silloin vielä paikoin aavalle Jurvan Rantanevalle. Sammaltupot seipäiden nokassa osoittivat ojalinjat, joilta vähät polttopuut kuormattiin kotiin vietäväksi. Ojituksen jälkeen suo koki huikean muutoksen. 20 vuotta myöhemmin aloitteleva koivututkija näki muhkean pinon suolta harvennettuja hieskoivuja. Loput männyt ja koivut kiittivät harventajaa ja kasvoivat hyvin seuraavat 15 vuotta. Niiden alle hiipi varjoa sietävä kuusialikasvos. Mutta ojat tukkeutuivat ja riutuva puusto tarvitsi kunnostusojituksen. Samalla metsä harvennettiin kuusentaimikkoa varoen. Joko silloin Tutkijan päässä iti ajatus, ettei seuraava askel olisi avohakkuu?

Kului kymmenen vuotta ja kuusissa näkyi merkkejä kalin puutoksesta. Se korjattiin lannoituksella helikopterista. Vielä kymmenen vuotta, ja männyt olivat järeitä tukkipuita, samoin osa koivuista, jotka kuitenkin joutuisivat halvempaan kuitupinoon mutkien ja lahon vuoksi. Alla kasvoi vaihtelevan kokoinen kuusikko.

Avohakkuulle löytyi vaihtoehto

Virkavuosistaan vanheneva Tutkija usutti metsän omistavan veljensä kokeilemaan avohakkuulle vaihtoehtoja. Paljaaksi hakattu maisema ei tätäkään houkuttanut, ei liioin sitä seuraava istutus- ja taimikonhoitourakka. Siis kättä päälle metsäyhtiön kanssa, vaikka hinnasta rokotettiin useita euroja kuutiometriltä. Innosta puhkuen Tutkija kuvasi hakkuut videolle ja löysi opiskelijan kellottamaan hakkuukoneen työt sekunnilleen. Kaiken kukkuraksi Luke perusti alueelle koealat, joilla seurataan hoikan mänty-ylispuuston ja vaihtelevan kuusikon kasvua, ja taimien syntyä pienaukolle.

Tutkija laski, että velipoika olisi tienannut avohakkuussa lähes tuplasti, mutta verojen ja taimikon perustamisen ja hoidon jälkeen riihikuivaa olisi enää 1 200 € enemmän hehtaarilta. Nyt käsissä on viiden hehtaarin aukon sijasta kelpo metsä, eikä ojia tarvitse kaivaa auki, kun puusto haihduttaa liian veden. Samalla vesistö, ilmasto, eläimet, marjastajat ja muut kulkijat kiittävät. Rajanaapurit voivat nukkua myrsky-yönsä rauhassa, vaikka Tutkija kuuntelee sydän syrjällään jokaista puuskaa, joka voisi irrottaa juuret sateiden liottamasta sulasta maasta. Lumi ei sentään tänä talvena paina puita poikki tai kumoon. Tuuleen tottumaton harvahko puusto on hakkuualalla vaarassa muutaman vuoden.

Tehtävää tulevillekin sukupolville

Poimintahakkuun tulo oli 5 300 €/ha, kun poistettiin runsaasti tukkimäntyjä ja kaikki vanhenevat hieskoivut. Tiheät kuusiryhmät harvennettiin. Yläharvennuksessa isoja puita hakattiin vähemmän siellä, missä kuusia puuttui. Tulo oli 4 000 €/ha ja toiveissa on taimien syntyminen. Tutkijalta kysellään, mikä on tulevaisuus. Tämä suo on niin viljava, että kuuset varmasti kasvavat, mikäli pystyssä pysyvät. Karummalla maalla homma ei pelittäisi. Kuori- ja latvavaurioita hakkuussa tuli 10–20 %:lle kuusista, joista osa joutuu jatkossa halpaan kuitupinoon. Arvio on, että seuraavan harvennuksen jälkeen kuusikko lopulta avohakataan, koska sen varjoon ei uusi metsä kasva. Tämä on sitten seuraavan sukupolven asia, mutta puolella vuosisadalla jatkettu peitteisen metsän kasvatus on jo iso voitto.

Ennen hakkuuta

 

 

 

 

 

Poimintahakkuun jälkeen

 

 

 

 

 

Esimerkki lyhyellä aikavälillä 1 200 €/ha enemmän rikastuneen avohakkaajan suometsästä: edessä tilanne ennen istutusta ja takana tavoite kymmenestä vuodesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pentti Niemistö
tutkija
Luonnonvarakeskus, Seinäjoki

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 24.2.2020

 

Minä uskon

Minä uskon sivistykseen, sen kaikissa muodoissa. Henkiseen kehitykseen ja avarakatseisuuteen. Asialliseen käyttäytymiseen, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittavaan kohteluun. Käytännössä tai opiskellen hankittuun osaamiseen ja tietoon. Ymmärrykseen ja taitoon soveltaa opittua ja koettua. Viisauteen ja harkintaan. Toisten kuuntelemiseen ja rakentaviin keskusteluihin.  Arvostan ihmisiä, jotka edellä lueteltua tavoittelevat.

Minä uskon opiskeluun ja oppimiseen. Suomalaisessa sivistysvaltiossa oppiminen ja tietäminen ovat kaikkien perusoikeuksia. Kirjastojen ovet ovat auki kaikille. Kaikki pääsevät kouluun. Se ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Kannattaa lukea esimerkiksi Minna Canthin kirjoituksia. Ja olla kiitollinen hänelle ja muille, jotka ovat kautta vuosikymmenten jaksaneet pitää sivistyksen puolta. Tiesitkö muuten, että Suomessa naiset saivat oikeuden opiskeluun yliopistossa 1901?  Sitä aiemmin oli vallalla mm. vaihe, jolloin yliopistoon haluavien naisten piti hakea senaatilta erivapautta sukupuolensa aiheuttamasta esteestä. Mikähän se oli?

Aina on parempi tietää kuin olla tietämätön

Tietämättömyys lisää pelkoa, epäluuloa ja epäluottamusta. Sivistys antaa välineitä ajatella, kysyä, kyseenalaistaa ja kehittää. Väittää vastaan. Ei kovaan ääneen huutaen, vaan tietoon nojaten. Harva asia on mustavalkoinen. Tiede kehittää tietoa, löytää uutta, oppii ja korjaa aiempia käsityksiä: aurinko ei kierrä maata, lyijyä ei kannata käyttää ihoa vaalentamaan.

Suuressa, harvaan asutussa maassa on aina tärkeää pitää huolta siitä, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja päästä käsiksi oikeaan tietoon. Sivistys tuottaa luottamusta, ylläpitää vakautta ja ehkäisee syrjäytymistä. Sivistys mahdollistaa uuden luomisen ja jopa ne himoitut innovaatiot, joista joka paikassa puhutaan.

Onneksi usko sivistykseen ja oppimisen tärkeyteen on suomalaisissa tiukassa. Lööppien ja some-kohujen aikana on esimerkiksi huojentavaa kuulla, kuinka Tiedebarometri 2019 -tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät tieteen ja tutkimuksen tasoa hyvänä. Täällä uskotaan tieteen kykyyn tuottaa luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia.

Epanet-verkosto perustettiin vuosituhannen vaihteessa tuottamaan tutkittua tietoa eteläpohjalaisten ihmisten ja elinkeinoelämän hyödyksi. Uutta tietoa luodaan yhdessä, tasavertaisesti, käytännön ja tutkimuksen vuoropuheluna. Syntyy uusia ideoita, oivalluksia ja kumppanuuksia. Tieto lisää mahdollisuuksia. Emme ole sivussa tiedon valtavirroista, elämme niiden keskellä.

Nina Harjunpää, Epanet-verkoston erikoissuunnittelija, Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 3.2.2020