On kivaa olla nainen. Ensiksikin, naisen vartalo on sisäisesti ja ulkoisesti tavattoman hieno järjestelmä. Olen viihtynyt sellaisen sisällä oikein hyvin jo useamman vuosikymmenen ajan. Sitä paitsi naisvartalo taitaa olla – auringonlaskun ohella – yksi taiteen kuvatuimmista aiheista. Erityisen mahtavaa on olla nainen Suomessa 2000-luvulla. Miksikö? Meille onnekkaille on tarjolla paljon mainioita asioita, joista ensimmäisinä tulevat mieleen antibiootit, mahdollisuus syntyvyyden säännöstelyyn, oma pankkitili ja trikoo. Sukkahousutkin ovat hieno keksintö.
Listani vaatii kai hieman perusteluja? Olen hiljattain lukenut useita kirjoja sekä suomalaisten että eurooppalaisten naisten ja perheiden historiasta. Niiden lukeminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin koulussa aikanaan päähän taotut sota-, kuningas- ja vuosilukuluettelot. Esimerkiksi Kaari Utrion Perhekirjaan on sullottu helposti sulavaan ja monipuolisesti kuvitettuun muotoon vuosisatojen verran eurooppalaisten lasten, naisten ja miesten historiaa. Tiina Miettisen Piikojen valtakunta taas tuo esille suomalaisen naisen, työn ja perheen historiaa 1600–1700-luvuilla.
Tietenkään ei menneidenkään sukupolvien naisten elämä ollut pelkkää kurjuutta ja surkeutta. Iloja ja suruja, onnea ja onnettomuutta on tarjolla aina ja kaikille. Mutta esimerkiksi hygienia, terveydenhuolto ja lämpimät, loisettomat asumukset ovat meille nykyihmisille itsestäänselvyyksiä, joista esiäitimme eivät ole aina päässeet nauttimaan.
Siispä laitetaan puhtaissa kodeissamme lämmintä ja mukavaa trikoota ylle ja ravitsevaa ruokaa massuun. Sitten kipin kapin töihin ansaitsemaan rahaa omalle pankkitilille.
Hyvää naistenpäivää meille onnekkaille!
– Nina Harjunpää –
p.s. Naiset voivat myös tutkia ja opiskella. Ja arvatkaa mitä: aivan ilman holhoojan lupaa! Todistusaineistoa löytyy esimerkiksi täältä.
Epkytellen 