Luovaa yhteistyötä – kansalaiset tieteentekijöinä

Digitalisaation ja internetin ansiosta työn tekeminen on monilla aloilla murroksessa. Joissakin ammattiryhmissä digitalisaatio voi lisätä työn kuormittavuutta ja kiihdyttää hektisyyttä. Hyvissä oloissa digitalisaatio lisää luovuutta, työn tehoa ja sujuvuutta. Varsinkin asiantuntijatyössä joustavuus lisääntyy ja paikkakuntakeskeisyys vähenee. Monilla aloilla digitaalinen teknologia voi auttaa suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaprosesseja uudella tavalla entisiä tehokkaammiksi.

Kansalaistiede hyötyy digitalisaatiosta

Myös tutkimuksessa digitalisaation mahdollisuuksia on vielä paljon hyödynnettävänä, kun tietojen kirjaamisesta paperille ja/tai taulukkolaskentaohjelmaan päästään automatisoidumpaan tietojenkäsittelyyn. Tästä on hyötyä erityisesti kansalaistieteessä, jonka edellytykset ovat digitalisaation ja internetin ansiosta oleellisesti parantuneet. Kansalaistiede on vasta kehittymässä oleva ilmiö, vaikka tietyillä tutkimusaloilla (esimerkiksi kansatiede, biologia, geologia) sitä on hyödynnetty jo pitkään. Erityisesti viimeaikaiset tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen liittyvät virtaukset ovat lisänneet kiinnostusta kansalaistieteeseen.

Kansalaistieteen aseman vahvistuminen on huomattu Euroopan komissiossa, valtiollisissa elimissä sekä useissa yliopistoissa. Esimerkiksi Genevessä järjestettiin vuonna 2018 alan konferenssi. Suomessa Tiedekeskus Heureka sekä Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat järjestäneet aiheeseen liittyviä tapahtumia. Kansainvälisinä esimerkkeinä kansalaistieteen mahdollisuuksista mainittakoon foldit.it- pelipalvelu, jossa kansalaiset voivat muodostaa digitaalisia proteiinilaskoksia lääketeollisuuden tutkimukselle.  Galaxy Zoo:ssa taas kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella.

Pisimmilleen vietynä kansalaistiede voi tarkoittaa tutkimuskysymysten muotoilua ja yleistä ideointia yhdessä tutkijoiden kanssa sekä tutkimustulosten moniäänistä tulkintaa ja hyödyntämistä. Parhaimmillaan kansalaistiede tekee tutkimuksen tekemisestä avoimempaa, laadukkaampaa, tehokkaampaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa.

Tutkimuspalveluja pitää kehittää jatkuvasti

Digitalisaation avulla voidaan myös edistää elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyötä. Yhteistyöllä voidaan esimerkiksi tehostaa innovaatioiden kaupallistamista. Tutkimuspalvelujen kehittäminen näkyy niin teollisuudessa kuin korkeakouluyhteisöissäkin. Palvelujen osalta jälkimmäisen keskeinen toimintastrategia onkin vastata kysyntään ja selvittää asioita ja ongelmia. Elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön yhteistyön kehittäminen vaatii ketteryyttä, joka merkitsee toimintatapana halua ja kykyä löytää sekä käynnistää uutta niin tutkimuksessa kuin tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön.  Digitaaliset menetelmät tehostavat toimintaa ja edistävät myös uusien kumppanuuksien etsintää ja yhteyksien luontia.   

Yliopistoyhteisön ja paikallisten toimijoiden välinen yhteistyö organisoituu usein hankkeiden kautta. Toteutuessaan hankkeet tarvitsevat resursseja, joita monimuotoinen yhteistyö voi tarjota. Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin määrätietoista viestintää, työtä ja onnistumisia. Jokainen hanke ja tilanne on aina yksilöllinen. Yhteistyön polku täytyy rakentaa osapuolten tavoitteita tukevaksi. Rohkeus uudistua sekä taito rakentaa tieteen ja käytännön yhteisiä ekosysteemejä ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Niiden tueksi tarvitaan edelläkävijöitä ja visionääristä ajattelua, jota ei googlaamalla löydy.

Pertti Wathen
Projektipäällikkö
Seinäjoen yliopistokeskus
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.3.2020.

Yhä ylemmäs, yhä useammin – ja halvemmalla!

Elon Musk osaa mediapelin. SpaceX:n verkkolähetykset ovat monille tuttuja. Upeita onnistuneita laukaisuja ja välistä vielä upeampia räjähdyksiä, kun prototyyppejä testataan julkisesti. Työ on tuottanut hyviä tuloksia, mikä kuvaa juuri nyt tapahtuvaa kehitystä laajemminkin: hyötykuormia saadaan avaruuteen yhä halvemmalla, nopeammin ja tehokkaammin. Kiertorata on nyt saavutettavampi kuin koskaan.

Viime vuonna YK rekisteröi yli 1 200 laukaistua satelliittia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osittain selittävänä tekijänä ovat suuret määrät eri yhtiöiden piensatelliitteja. Iso osa liittyy satelliittipohjaisen Internetin tarjoamiseen kaikkialle maailmaan, vaikkapa tunturimökkiin tai laiturin nokkaan saaristossa. Tekniikan kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia, joita yhä useampi yritys maailmanlaajuisesti pyrkii hyödyntämään.

Kaukaa kartoittaen

Moni näistä laukaistuista satelliiteista on käyttötarkoitukseltaan perinteisempi. Niiden hyötykuormassa on erilaisia havaintoinstrumentteja, jotka eivät katso ulospäin avaruuteen vaan tarkkailevat Maata. Englanniksi tähän käyttöön viitataan erittäin kuvaavalla termillä ”Earth Observation”, mutta suomeksi puhutaan kaukokartoituksesta.

Kiertoradalla on jo hyvin paljon erilaisia Maata tarkkailevia instrumentteja. Yksi tapa jaotella niitä on jakaa ne aktiivisiin ja passiivisiin. Passiivisten toiminta perustuu johonkin muuhun olemassa olevaan säteilylähteeseen, yleisemmin Aurinkoon. Auringon valo ja muu ilmakehän lävitse suodattuva elektromagneettinen säteily osittain heijastuu maassa sijaitsevista kohteista takaisin kiertoradalla sijaitseviin mittalaitteisiin. Toimintaperiaate on täysin sama kuin normaalilla kameralla, tässä tapauksessa kamera vain sijaitsee kiertoradalla. Näkyvän valon lisäksi voidaan tarkkailla muitakin kiinnostavia aallonpituuksia.

Aktiiviset instrumentit taas tuottavat itse heijastavan energian. Esimerkiksi tutkia on useissa satelliiteissa ja niiden havaintoja eivät pilvet estä. Vaikka tutkat mittaavat vain etäisyyttä, on tekniikan ja erityisesti laskentatehon kehittyessä pystytty kehittämään yhä tarkempia kuvantamistutkia, joiden mittaukset pystytään esittämään ihmissilmänkin ymmärtävänä kuvana. Suomalainen Iceye on alueen uranuurtajia.

Etäisyys tuo mahdollisuuksia

Miksi katsella kaukaa? Johan jo maalaisjärkikin sanoo, että lähempää näkee tarkemmin ja paremmin. Tämä pätee myös kiertoradalta tapahtuvassa havainnoinnissa. Vaikka havaintomateriaali tarkentuu ja paranee jatkuvasti, edut liittyvät vielä enemmän laajojen alueiden ja kokonaisuuksien nopeaan ja edulliseen tarkkailuun. Satelliittihavainnot pystyvät tarjoamaan myös ainutlaatuisen pitkiä aikasarjoja näistä alueista. Niillä on ollut keskeinen merkitys planeettamme ekosysteemien ymmärryksen parantamisessa, mutta yhä enemmän havaintoja voidaan hyödyntää myös paikallisesti.

Vaasan yliopistossa tutkitaan muun muassa näitä hyötyjä ja niiden tuomia paikallisia mahdollisuuksia Kvarken Space Economy -hankkeessa. Hankkeessa, jota vetää professori Heidi Kuusniemi, on laaja kansainvälinen ja poikkitieteellinen osallistujajoukko. Kiinnostaako? Ollaan yhteydessä: kvarkenspacecenter@uwasa.fi!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.3.2021.

Hyvää ja paikallista fiiliksellä

Nähdä vaivaa, tilata etukäteen ja noutaa takakontista takakonttiin. Mikä mahtaa vetää ihmisiä parkkipaikoille säännöllisesti säällä kuin säällä? Jotain herkullista siinä on, sillä yhdeksän Etelä-Pohjanmaan REKOa ovat toimineet jo vuosia.

Helsingin yliopisto Ruralia-instituutissa on meneillään hanke, joka tuo esiin kuluttajien toiveita ja tarpeita paikallisille REKO-tuottajille. Tiesimme aiemmista tutkimuksista, että REKOjen käytön syitä ovat erityisesti tuki lähituotannolle, paikallisuus sekä tuotteiden tuoreus, maku ja laatu. Tutkimuksessamme tärkeiksi nousivat myös tieto tuotteiden alkuperästä ja suora kontakti tuottajaan, sekä mahdollisuus ostaa erikoistuotteita, ekologisuus ja eettinen tuotanto. Mutta riittävätkö nämä REKO-kuluttajalle syyksi jonottaa pimeässä ja kylmässä? Tai edes kesätuulen kuiskiessa?

Meidän eteläpohjalaisten omaa ruokaa omasta maasta

Jos kyse onkin riippuvuudesta siemenleipään, lammasmakkaroihin tai lisäaineettomaan jogurttiin? Vai kuulemmeko kevätkääryleen, savustetun lohen ja luomuperunan kutsun? Keskustelimme erilaisten kuluttajaryhmien kanssa ja teimme Etelä-Pohjanmaan REKOjen jäsenille myös kyselyn.

Etelä-Pohjanmaalla veretähän kotia päin eli paikallisuus on kuluttajalle tärkeää. Paikallisia tuottajia halutaan myös kannustaa klikkaamalla myynti-ilmoituksien tykkää-painiketta (69 % vastaajista). Lisäksi kuluttajalle on tärkeää, että lisäaineita on vähän ja raaka-aineen alkuperä on tunnettu.

Fiiliksiä ja karvalakkeja

REKO sopii kuluttajalle, joka on valmis näkemään hieman vaivaa päästäkseen hyvän ja merkityksellisen ruoan äärelle. REKOsta saadaan tuotteita, joita ei joka kauppa myy. Tapahtumana se luo erilaisia ostoelämyksiä kuin arkinen kaupassakäynti.

Tutkimuksessamme unelmien tavaksi ostaa lähiruokaa mainittiin torilta tai suoraan tilalta ostaminen. Realiteettien rajoittaessa REKOt ovat kuin suomalaisia karvalakkiversioita maatilamyymälöistä tai toreista sievine kahviloineen ja runsaine torikojuineen. Melkein päästään samaan fiilikseen – vaikkakin otsalamppujen kanssa talvikylmällä parkkipaikalla tehokkaasti toteutettuna.

Olen päässyt tarkastelemaan REKOa molemmin puolin pöytää sekä REKO-tuottajana että kuluttajana. Tunnistan fiiliksen! On hauskaa kierrellä katsomassa tarjontaa ja tehdä herkullisia hankintoja.  Ja mukava poistua tutkijan kammiosta keskustelemaan ihmisten kanssa hunajanmyynnin lomassa.

REKO ei riitä kaikille

Fiilis tai maku eivät kuitenkaan riitä kaikille. Vain muutama prosentti REKOjen Facebook-ryhmien suuresta jäsenmäärästä on jakotapahtumissa asiakkaina.  REKOn jäsenyys voikin olla signaali lähiruoan kannatuksesta, halusta tukea pieniä yrittäjiä, vaikka se ei välttämättä ostoiksi realisoituisikaan. Tällaisille kuluttajille tulisi olla muita, REKOa helpompia tapoja hankkia lähiruokaa. Eikä se välttämättä ole vähittäiskauppa.

Verkkokauppojen suosio ruoan hankintakanavana on korona-aikana lisääntynyt, mutta muutoksen pysyvyys näkyy vasta tulevaisuudessa. Myös ruoan kotimainen alkuperä ja lähiruoka ovat uudessa nosteessa. Muutoksia tuntuukin tulevan nyt niin nopeasti, että odotan oikein innolla, millaiseksi suomalaisten ruoanhankinta ja ruokakulttuuri ovat muuttumassa lähivuosina.   

Hannele Suvanto
tohtorikoulutettava ja REKO-tuottaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Asiakaslähtöisyyden kehittäminen lyhyissä jakeluketjuissa -hanke

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 15.3.2021.

“Saa tulla, kunhan ei tule meidän tontille”

Näin lapsuudessani Etelä-Suomessa suhtauduttiin ulkomaalaisiin ja varsinkin saksalaisiin kesäturisteihin. Osan röyhkeästä maineestaan he varmasti olivatkin ihan aiheesta ansainneet, mutta olisiko kuitenkin molemmin puolin kysymyksessä ollut myös tietämättömyys toisten tavoista ja ehkä jopa tuntemattoman pelko.

Noista ajoista on ehtinyt kulua tovi. Enää emme aja vierailijaa tontiltamme pois. Olemmeko silti sisäistäneet aikaisemmilta sukupolvilta jotakin, joka edelleen pitää otteessaan?

Itse olen Viipurin kaksinkertaisen evakon lapsi ja tunnen olevani ikään kuin vieras omassa maassani. Eihän se niin saisi olla, eihän? Pohjanmaalla asuu monia sukuja, jotka ovat muuttaneet alueelle sotien aikana, niiden välillä ja jälkeen. Ikään kuin tulleet vieraalle maalle, eivät aina omasta tahdostaan.

Pohjalaiset tunnetaan sisukkaina, peräänantamattomina ja valmiudestaan taistella tärkeiden asioiden puolesta. Asiat saadaan sujumaan suhteellisen nopeasti, jos niin tahdotaan. Haasteet ovat mahdollisuuksia. Voin koko aiemman elämäni Etelä-Suomessa ja nyt Pohjanmaalla puolisen vuotta asuneena omasta kokemuksesta sanoa, että maine vastaa todellisuutta. Pohjalaisille ei tarvinne sanoa, että olkaa ylpeitä tyylistänne.

Kuuntelin muutamia viikkoja sitten Etelä-Pohjanmaan liiton esitystä alueen työllisyystilanteesta. Vaikka maakunnan työllisyysaste on covid-mokoman aikana pysynyt suhteellisen korkeana (78,1 %), uhkiakin on ilmassa. Työikäinen väestö vähenee rajusti samaan aikaan, kun korkean osaamisen työt ovat lisääntymässä. Nuoret (15–24 v) muuttavat opintojen perässä synnyinkunnistaan eivätkä yleensä palaa takaisin.  Mistä yritykset saavat nyt ja tulevaisuudessa osaajia? Tiesitkö muuten, että 1970-luvulla syntyneet ovat Suomen korkeimmin koulutettu ikäluokka?

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäisten (24–64 v) määrä vähenee ilman maahanmuuttoa vuoteen 2030 mennessä peräti 300 000 henkilöllä. Tämä tarkoittaa, että koulutusputkesta vähenee työelämään siirtyviä noin 15 000 nuorta joka vuosi. Tarvitsemme lisää syntyvyyttä ja työperäistä maahanmuuttoa.  Syntyvyyden lisäämiseen en tässä ota kantaa kuin sanomalla, että kehottamalla se ei onnistu. 

Kansainvälisen työvoiman houkutteleminen ja integrointi yhteiskuntaamme on Suomelle elinehto. Nykyisin Suomen korkeakouluista valmistuu vuosittain parituhatta ulkomaalaistaustaisista, mikä on kansainvälisesti verrattuna suhteellisen vähän. Valmistuneista noin kolmasosa muuttaa Suomesta pois jo seuraavan viiden vuoden aikana. Voiko asialle tehdä jotakin?

Elinkeinoelämämme tarvitsee maahanmuuttajia: kansainvälisiä opiskelijoita ja jo valmistuneita perheineen. Vaasan yliopisto on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella kehittämässä yhdessä alueen muiden korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa toimintaa tällä saralla. Tavoitteenamme on saada aikaiseksi Suomeen veto- ja pitovoimaa: kansainvälisten talenttien houkuttelua, integrointia, koulutusta, työtehtävissä opittua kielitaitoa, kantaväestön keskellä asumista ja yhteisöön kuulumista. Asioita, joita muissa maissa on opittu kantapään kautta.

Olethan mukana yhdessä kanssamme talkoissa. Ei ajeta vieraasti murtaen puhuvaa naapuria pois meirän tontilta.

Marjaana Suutarinen
Vaasan yliopisto, Levón instituutti
Johtaja
Tekniikan tohtori

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.3.2020.

Oppivelvollisuus laajenee, nyt on aika tehdä aluepolitiikkaa

Siirtolaisuusinstituutin Muuttomoottori-hankkeessa tutkitaan Seinäjoen ja ympäryskuntien muuttoliikkeitä ja aluekehitystä. Väestö- ja aluekehityksen ongelmien ratkaisut paikallistuvat muuttoliikettä ohjaaviin rakenteisiin ja niiden muuttamiseen. Tällaisia rakenteita ovat työ- ja koulutusmarkkinat, sosiaaliset verkostot, asuminen ja palvelut sekä seudun kulttuuri. Ammatilliset oppilaitokset ja lukiot ovat tärkeä osa tätä rakennetta myös alueen sisällä tehtävien muuttopäätösten kannalta.

Viime vuonna eduskunta sääti lain oppivelvollisuudesta, joka tulee voimaan elokuun alussa vuonna 2021. Lain mukaan oppivelvollisuus loppuu nuoren täyttäessä 18 vuotta tai tätä ennen suoritettuun ylioppilas- tai ammattitutkintoon. Käytännössä jokaisen nuoren pitää suorittaa joko ylioppilas- tai ammattitutkinto. Asuinkunnan vastuulla on ohjata oppivelvollinen saamaan koulutusta.

Oppivelvollisen peruskoulutuksen on kukin kunta tyypillisesti hoitanut omana toimintanaan – joka kunnassa on oma 9-luokkainen peruskouluorganisaatio. Uutta lakia voidaan toteuttaa vanhalla kaavalla tai koulutustarjonta voidaan toteuttaa yhteistyön ja suunnittelun kautta.

Yhteistyö tarkoittaisi sitä, että isompi toimija – useat kunnat yhdessä, koulutusta varten perustettu yhtymä jne. – ainakin suunnittelisi tai jopa hoitaisi koulutuksen järjestämisen. Tämä avaisi muuttoliikkeen hallintaan ja aluekehitykseen kytkeytyviä mahdollisuuksia koulutusrakenteeseen vaikuttamalla.

Muuttomoottorissa on mukana kahdeksan kuntaa. Jokaisessa on lukio. Osassa niistä on selviä painotuksia, osassa ei. Eräs selvä painotus on esimerkiksi Kuortaneen urheilulukio, joka on yksi maamme viidestätoista urheilulukiosta. Seinäjoen lukio puolestaan on yleislukio, jonka erityispiirre on luokattomuus. Vaikka alueen lukioissa on painotuksia (linjoja) yrittäjyyden ja ilmaisutaidon kautta urheiluun (paini, pesäpallo, salibandy), on tarjonnassa myös selviä puutteita: esimerkiksi IB-lukio puuttuu.

Opetuksen laajempi, yhteinen alueellinen suunnittelu antaa mahdollisuuden kattavampaan tarjontaan, mutta myös painotusten terävämpään ja syvempään profilointiin. Mielestäni kannattaisi harkita sitä, että esimerkiksi urheilun saralla Kuortaneen lisäksi olisi korkeintaan yksi urheilupainotteinen lukio. Muita painotuksia voisivat olla bisnes, taide, matematiikka/luonnontiede, IB, ilmaisutaito/media ja yhteiskunnallisuus. Mikäli profilointi tehtäisiin alueellisesti suunnitellen, se varmistaisi sen, että joka profiililla olisi lukio, jossa aihepiiriin voitaisiin todella panostaa. Profiilin puitteissa lukion laatu paranisi.

Alueellinen suunnittelu merkitsisi myös vapaan sivistystoiminnan täysimääräistä hyödyntämistä lukio-opetuksessa. Se merkitsisi myös syvemmän yhteistyön aloittamista alueen ammattikorkeakoulun kanssa. Jotkin lukiot voitaisiin suoraan liittää ammattikorkeakoulun painopisteisiin ja rakentaa näin opintopolkua paikallisesta lukiosta paikalliseen korkeakouluun.

Tämän kaltainen suunnittelu ja yhteistyö mahdollistaisivat houkuttelevan, vetovoimaisen ja myös omalla alueella eteenpäin ohjaavan lukiokoulutuksen rakentamisen. Muuttomoottori-hankkeessa on tunnistettu koulutuksen hankkimiseen liittyvä rakenne, joka saa nuoret ihmiset jo hyvin aikaisin suunnittelemaan muuttoa koulutuksen perässä alueelta muualle. Alueellisesti suunniteltu ja eriyttäen toteutettu koulutus lisäisi alueen houkuttelevuutta ja myös pitovoimaa huomattavasti.

Markku Mattila
FT, dos., erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.3.2021.