Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2015

Luonnollista elämää

Puutarhassa tulee kesällä vastaan monenlaista pientä puurtajaa. On hiljaista möyrijää ja rentoa pörrääjää, tutun polun tallaajaa ja tuntemattoman tutkijaa. Elämä kasvimaalla on sopuisaa. Leppäkertun seikkailua seuraillessani ihmettelen, miten saumattomasti erilaiset toimintatavat on luonnossa sovitettu yhteen.

Tunnistatko puutarhapuurtajien toimintatapoja omassa työyhteisössäsi? Entä millainen puurtaja itse olet?

Muurahainen on ahkera ja tunnollinen. Työt sujuvat hyvällä rutiinilla, kun tehtävät ovat selkeitä ja työnjako ennalta sovittu.

Kastemato ei pidä meteliä itsestään ja viihtyy parhaiten katseilta piilossa. Omalla työllään kastemato varmistaa, että toiset voivat kukoistaa.

Mehiläisen toiminta on määrätietoista ja väsymätöntä. Yhteinen tulos on tärkeämpää kuin henkilökohtainen kunnia.

Leppäkerttu valloittaa kaikki puolelleen ystävällisyydellään.

Kärpänen tulee toimeen kaikkialla ja on monessa mukana. Suunta voi vaihtua joustavasti lennosta.

Hyvässä työyhteisössä on tilaa erilaisuudelle. Luovimpia ja tuottavimpia ovat työryhmät, joissa uskalletaan tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja esittää uusia ideoita. Toimiva vuorovaikutus ei kuitenkaan synny tyhjästä. On neuvoteltava rajoista ja rooleista, selkeytettävä työnjakoa, tehtävä päätöksiä ja sopimuksia. On puhuttava ja kuunneltava.

Toisinaan on hyvä olla hiljaa.

Etsi oma mielipaikkasi ja nauti luonnon sanattomuudesta. Satoi tai paistoi…

Aurinkoa odottaen ja hyvää kesää toivottaen
Heli Kaunisto

Mainokset

Ymmärtäkää villiintynyttä tutkijaa!

Nyt on almanakan mukaan kesä. Se kertoo ulkoruokintakauden alkaneen. Kuten Mansikki, myös tutkija kuulee kiurun kutsun ja kampeutuu kalvakkaana kammiostaan kohti valoa. Mutta tutkijan aurinkoon tottumaton käpyrauhanen saattaa intoutua toimimaan aivan liian aktiivisesti. Kun keitokseen lisätään vielä lämpimän mullan tuntu tutkijan kalkinvalkoisten varpaiden alla ja vihreän ruohon tuoksu hänen nenässään, tilanne voi jopa riistäytyä käsistä.

Unohdetaan, häveliäisyyteen vedoten, pahimmat skenaariot, ja otetaan esimerkki asteikon lievimmästä päästä, vaatetuksesta. Tutkijoiden tilannetaju ja pukukoodi tuppaavat olemaan epäilyttävällä tasolla jo ns. normaalitilanteessa. Tutkimuskammion hämäriin sijoittuvassa tutkijoiden keskinäisessä kanssakäymisessä se ei haittaa. Kammion ulkopuolella tapahtuvan liikehdinnän lisääntyessä tilanne on toinen. Kansalaisilla on vaarana törmätä totaalisesti villiintyneisiin tieteentekijöihin, joiden varustetaso ei vastaa julkisen tilan vaatimuksia. Rannalla tutkijan valkoinen, aurinkoon tottumaton mahanahka voi häikäistä. Kesäkadulla tutkijan vuosia sisäkenkinä käyttämät sandaalit voivat aiheuttaa skandaaleja tai jopa traumoja esteetikoille. Varsinkin, jos virttyneiden remmien välistä vielä vilkahtelevat valkoiset mutta jo hieman harmaantuneet tennissukat.

Mikä siis neuvoksi? Hyvät kansalaiset, avuksi tulee jälleen kerran ymmärrys ja anteeksianto. He eivät tee sitä tahallaan. He ovat vieraalla maaperällä ja yrittävät omalla, hieman oudolla tavallaan parhaansa sulautuakseen joukkoon.

Mutta myös tänä vuonna kesä päättyy. Miten välttää tilanne, jossa tutkijan saaminen takaisin kammioonsa epäonnistuu pahasti, ja tutkija jää kylmenevän luonnon armoille? Meillä hävikkiä on pysytty vähentämään merkittävästi hyvin yksinkertaisella ja kustannustehokkaalla keinolla. Seinäjoen yliopistokeskuksen tutkimusjohtaja kiertää elokuun viimeisenä viikonloppuna maakuntaa autolla, jonka katolla on kovaääninen. Siitä kuluu valmiiksi äänitetty tiedote kolmella eri kielellä: ”Tutkijat, tulkaa takaisin, apurahoja haettavana!”

– Nina Harjunpää –

 

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 1/2015. Lehden paperiversion voi tilata maksutta  kotiin tai konttoriin.