Perinnerakentamisessa puu on ollut pääasiallinen rakennusmateriaali. Puukaupunkien tulipalojen ja modernismin ihanteiden myötä puun käyttäminen rakennusmateriaalina on vähentynyt. Tällä hetkellä sprinklerisammutusjärjestelmä ja massiivipuurakenteet nostavat puurakennusten paloturvallisuuden kuitenkin vastaavassa käytössä olevien muiden materiaalien tasolle. Puurakentamisen elementtitekniikkaa ja modulirakenteita on kehitetty joustaviksi rakennejärjestelmiksi. Hybridi-rakenteissa puuta voidaan käyttää yhdessä muiden materiaalien kanssa, jolloin voidaan hyödyntää kunkin materiaalin parhaita ominaisuuksia. (https://puuinfo.fi). Energiatehokkuuden tavoitteet, ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen ja materiaalien hiilijalanjäljen laskeminen lisäävät edelleen puun arvoa rakennusmateriaalina.
Puurakentamisen tulevaisuudelle avautuu uusia mahdollisuuksia. Jatkuvan teknisen kehitystyön avulla syntyvien referenssien ohella puurakentamisen uusia tulevaisuuskuvia syntyy kiertotalouden ja biotalouden piiristä. Skenaariomenetelmä on tulevaisuudentutkimuksen väline vaihtoehtoisten tulevaisuuksien esittämiseen. Skenaariot eivät ole varsinaisesti ennusteita, mutta niiden avulla voidaan avata näkökulmaa, viestiä ja kommunikoida tulevaisuuden mahdollisuuksista. Skenaariot voivat toimia päätöksenteon tukemisen ohella myös inspiraation lähteenä ja suunnittelun välineinä. Skenaariomenetelmät toteuttavat systeemiajattelun malleja. Tulevaisuuden tapahtumat voivat olla kuitenkin myös yllättäviä ja sattumanvaraisia. (https://tulevaisuus.fi) Taide voi tavoittaa alitajunnan yllättäviäkin kerroksia. Yhdistelemällä eri menetelmiä voidaan hahmottaa kompleksisia tulevaisuuskuvia. Puu on ollut kautta aikojen taiteessa vahva symboli. Luolamaalauksista tähän päivään puu on esitetty usein elämänpuuna.
Metsäluonnon ja rakennetun ympäristön suhde ja elävä tasapaino herättävät keskustelua. Puu kasvaa siemenestä rakennukseksi ja palaa taas kiertoon. Ihmisen toiminta vaikuttaa oleellisesti rakennuspuun elinkaareen ja luonnon kiertokulkuun. Laajat metsänistutushankkeet, uudet lajikkeet ja puun oikeat korjuu- ja käyttötavat avaavat puurakentamiselle uusia mahdollisuuksia.
Kolme skenaariota puurakentamiselle – teknologia, kiertotalous, biotalous
1. Puurakentamisen teknologiset tulevaisuusutopiat
Martti Tiurin mukaan tie kestävään tulevaisuuteen on teknologiassa. Teknologiseen kehitykseen kuuluu oleellisesti tietotekniikka, geeniteknologia, nanotekniikka ja ydinvoima. Le Corbusierin teknoutopiassa rakennukset ovat koneita. Rakennettu ympäristö toimii kuin kone, automaattisesti, kauko-ohjatusti, energiatehokkaasti. Rakennukset on koottu pienistä erillisistä osista, jotka on liitetty toisiinsa ruuveilla ja muttereilla. Eri kerrosten läpi kulkee putkia ja kanavia. Hissikoneet kuljettavat ihmisiä. Ilma vaihtuu koneilla, jos kaikki toimii ja säädöt ovat oikeat.
Puusta rakennettuna kone voidaan rakentaa teollisesti tehdashalleissa robotiikkaa hyödyntäen. Se voidaan kuljettaa ja pystyttää osina nopeasti rakennuspaikalle. Kaikki on rakennettu valmiiksi koneen sisätiloissa, elämä voi astua sisään. Kaikki toimii, ei napin painalluksella, vaan kevyellä hipaisulla, ilmaan piirrettynä. Vuorokauden voi ajastaa, sen rytmin voi luoda itse. Mittarit optimoivat taajuuden kehonmittauksilla. Ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus syntyy tekniikan välityksellä.
Puurakennustekniikka tavoittaa uusia mittasuhteita. Globaalit suurkaupungit rakennetaan puusta. Vanhan kaupungin päälle kasvaa uusi puukaupunki. Puu on kevyt rakennusmateriaali, joten vanha betonikaupunki soveltuu uuden perustukseksi. Kattopihoille rakennetaan pientaloja, rivitaloja ja kerrostaloja. Uudet puurakennukset ylittävät puusiltoina katuja. Honkapuiden korkuiset pilarit kannattelevat yläilman puurakennuksia. Kaupunginosasta toiseen kulkee ylätason henkilöliikennejärjestelmä.
Uusi puurakennus mittaa ja säätelee itsenäisesti toimintojaan keinoälyn avulla. Valo synnyttää energiaa, jolla rakennus sulautuu ympäristön olosuhteisiin, sääilmiöihin ja planetaariseen kiertoon. Rakennus huoltaa ja korjaa itseään ennen kuin vaurioituminen alkaa. Keinoäly ilmoittaa lähestyvistä uhkatekijöistä ja yllätyksistä, se toimii rakennuksen puolustusjärjestelmänä. Virtuaalitodellisuus on integroitu osaksi rakennettua ympäristöä.
Teknoutopioissa rakennukset ovat liikkuvia aluksia, matkalla maapallon ympäri ja toisille planeetoille. Alukset rakennetaan jatkuvasti uusiutuvasta, kevyestä puupohjaisesta materiaalista. Ihminen ja alus ovat yhtä, ajatuksen nopeudella. Maailmanpuu kasvaa avaruuteen asti.
2. Puun päättymätön elinkaari kiertotaloudessa
Puurakentaminen on tulevaisuudessa kiertotaloutta, jatkuvan elinkaaren ylläpitämistä. Rakennukset uusiokäytetään ensisijaisesti paikallaan. Yhteisöllisellä elämäntavalla täytetään muusta käytöstä tyhjentyviä rakennuksia muuntojoustavasti. Verkkokaupan lisääntyessä kauppakeskuksia muutetaan asuintiloiksi ja yhteisöllisiksi työtiloiksi. Terveydenhoidon keskittyessä, vapautuvia tiloja otetaan asuinkäyttöön ja monikäyttötiloiksi. Uusiotiloja voi suurentaa ja pienentää, yhdistää toisiinsa ja erottaa. Julkinen ja yksityinen tila sulautuvat yhteisölliseksi elämänympäristöksi. Puu on helposti työstettävä materiaali, joten muutokset voidaan toteuttaa käsityönä yksinkertaisin työmenetelmin.
Kaikki puumateriaali säästetään ja hyödynnetään uudelleen. Puurakentamisen kiertotaloudesta tehdään tuottavaa liiketoimintaa (CE Wood Tampereen yliopisto). Rakennusosien kierrättäminen on yleinen käytäntö ja ulottuu kaikkeen rakentamiseen. Kaikki vanhat ikkunat ja ovet käytetään mahdollisuuksien mukaan uudelleen. Kaikki käytettävissä olevat seinänosat, välipohjat ja yläpohjat käytetään korjausrakentamisessa tai uusien rakennusten kokoamisessa. Kierrättäminen ulottuu kaikkeen rakentamiseen, piha- ja katutiloihin. Jos kierrätettäviä rakenteita ei voida käyttää sellaisenaan, muutetaan ne 3D-tulostusmateriaaliksi. Puupohjaisen tulosteen ominaisuuksia muunnellaan tulevien rakenteiden ja rakennusten käyttöä vastaavaksi.
Vanhan kierrättäminen luo malleja uusille rakennusratkaisuille. Kaikista uusista rakennusosista tehdään helposti korjattavia ja kierrätettäviä. Ikkunat ja ovet asennetaan rakenteisiin siten, että ne voidaan helposti irrottaa ja kuljettaa huoltokorjauksiin niiden valmistajalle ja vuokraajalle. Uudet rakennukset kootaan puumoduuleista, jotka voidaan irrottaa puurungosta. Merikontinkokoisena puumoduuleja voidaan siirtää toiseen paikkaan, toiseen maanosaan meriteitse. Käyttäjän tarpeellinen irtaimisto voi olla puisessa merikontissa mukana kuljetettavissa. Uudessa sijainnissa moduulit nostetaan olemassa olevaan rakennusrunkoon, niin kuin laatikot kaapistorunkoon. Kun rungosta puuttuu moduuli, tyhjää tilaa käytetään ulkoterassina.
Kiertotaloudessa metsä on pääosin suojeltu, vain harvennuskelpoisista metsistä kaadetaan vähäisessä määrin rakennuspuuta. Yhteisöllisyyden lisääntyessä ja henkilökohtaisen elintilan supistuessa kapselikokoon metsänhakkuista luovutaan kokonaan.
3. Puu elää biotalouden rakennuksissa
Voimme tuottaa kaikesta orgaanisesta biomassaa ja tehdä siitä mitä tahansa (Olli Hietanen). Bioala voi pakkaus-, sisustus- ja rakennustoiminnan myötä kasvaa käsittämään yhä laajempia elämänalueita (Markku Wilenius). Bioala on jo viljelynä ja metsittämisenä ympäristöä vahvasti elvyttävä ja kestävää jatkuvuutta synnyttävä tekijä. Tulevaisuudessa puurakentamisella luotu ihmisen tekemä ympäristö sulautuu elollisesti muuhun luontoon ja osallistuu sen ylläpitämiseen.
Biokauden arkkitehtuuri syntyy morfologisesti luonnon lainalaisuuksien mukaisesti. Puurakennus elää niin kuin elävä puu. Se muotoutuu orgaanisesti päivänkierron ja sääolosuhteiden mukaisesti. Bioarkkitehtuuri rakentaa maisemaa paikkoihin, joissa luonnollista luonnonympäristöä ei enää ole. Biotalo hoitaa, se erittää eteerisiä öljyjä, puhdistaa ilmaa, poistaa haitalliset bakteerit. Biorakennuksen äänimaisema luo rauhoittavan ja voimistavan tilan. Arkkitehtuurissa on konkreettisesti läsnä kaikki elämän tasot: kellari, elintilat ja ullakko, niin kuin puussa on juuret, runko ja latvus.
Tietoyhteiskunnan ja luonnonjärjestelmien yhteensovittaminen on tie tulevaisuuteen (Kamppinen, Kuusi, Söderlund). Biokauden puurakennusten rakennejärjestelmät muotoutuvat saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Luontoa ei pelkästään jäljitellä, vaan arkkityypit ja abstraktiot alkavat elää. Tietotekniikan avulla aine saavuttaa elollisia ominaisuuksia. Bioaineiset istuimet mukautuvat istumisen mukaisesti ja kohentavat tarvittaessa istujan asentoa. Rakennukset muotoutuvat aktiivisesti säätilojen vaihtelujen mukaisiksi, suojaavat ihmistä ja ympäristöä.
Biotalous on jatkuvaa kasvattamista ja kasvua, luonnonjärjestyksen ylläpitämistä ja huolenpitoa. Metsät ja kasvillisuus peittävät kauttaaltaan myös kaupunkiympäristöjä. Lähiympäristö tarjoaa kaiken sen mikä ihmisen olemassaololle on olennaista. Ravinto saadaan luonnosta, viljelyalueilta ja rakennuksiin integroiduista kasvattamoista. Kaikki ihmisen biomassasta valmistama aines palaa takaisin luonnonkierron ravinteiksi. Rakennettu ympäristö tukee vuorovaikutteisesti kaikkea elollista elämää. Kaupunkikeitaat muodostavat toisiaan täydentäviä, jatkuvia vyöhykkeitä. Puurakennukset kasvavat orgaanisesti polveillen ympäröivään luontoon ja hengittelevät sen kanssa samaan tahtiin. Kosmos on läsnä ihmisessä ja arkkitehtuurissa.
Puurakentamisen kestävä tulevaisuus
Puurakentaminen yhdistää monia mahdollisia positiivisia tulevaisuudenkuvia, jotka johtavat kestävään kehitykseen. Lisääntyvän puunkäytön edellytyksenä on luonnon ja metsän kokonaisvaltaisen tasapainon ylläpitäminen. Laajoilla metsityksillä ja viljelyllä on suotuisia vaikutuksia myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja väestönkasvun haasteisiin.
Skenaariot luovat vaihtoehtoja, jotka synnyttävät uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Jos skenaarioiden luonne uusina mahdollisuuksina avautuu yhteiseksi, syntyy myös vahva tahtotila ja energia tulevaisuuskuvien tavoittamiseksi. Kestävä rakentaminen on arkkitehtuurin, tekniikan ja elämäntavan yhteispeliä, jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteensulautumista.
Esitetyissä skenaarioissa puurakentamisen tulevaisuuden trendeinä ovat teknologia, kiertotalous ja biotalous. Ne käsittelevät puurakentamista eri näkökulmista, sen eri painopisteistä. Kaikille kolmelle skenaarioille on luotu oma visio ja missio. Hyvällä suunnittelulla rakennetaan ympäristöä, joka kasvaa yhteiseksi arvomaailmoista riippumatta. Toisiaan täydentävinä skenaariot luovat yhteistyötä, uusia tasa-arvoisia ympäristöjä, uusia teknisiä ratkaisuja, uutta liiketoimintaa ja uutta kestävän kehityksen ympäristöä.
Anne-Marjo Panu
Arkkitehti SAFA
anne-marjo.panu@tuni.fi
Anne-Marjon ottamassa kuvassa on seinämaalaus Hälsinglandista.
Epkytellen 