Puurakennus on ilmastorakennus

Puurakentamisen viimeaikaisissa pohjoismaisissa konferensseissa on pääteemana ollut puurakentamisen ilmastovaikutukset. “Nopeaa toimintaa ja tekoja!” on konferenssien viesti. Tanska on edelläkävijä monilla kestävän kehityksen sektoreilla. Vaikka Tanskassa ei kasva puuta samassa määrin kuin muissa Pohjoismaissa, kuuluu puurakentaminen sen kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Monet Pohjoismaiden suurimmista puurakennuksista on rakennettu yli sata vuotta sitten. Vahva traditio yhdistettynä uusimpaan tietoon luo suotuisat olosuhteet puurakentamisen edistämiselle. Myös tanskalaiset etsivät kestävän rakentamisen malleja perinnerakentamisesta. Se ei tarkoita, että kopioitaisiin vanhaa, vaan perinnerakentamisen hyviä periaatteita sovelletaan uusissa käytännöissä. Tanskalaisessa arkkitehtuurissa näitä periaatteita ovat esimerkiksi pelkistetty muotokieli, uusiutuva energia ja elämäntavan yhteisöllisyys.

Suuren mittakaavan puurakentamista kehitettäessä pyritään hyödyntämään uutta tekniikkaa ja uusia rakentamisen toteutusmalleja. Kehitys on hidasta, koska teollinen puurakentaminen, tietomallintaminen, tuotannon automatisointi, rakennuskohteen sääsuojaaminen sekä muut vastaavat toimenpiteet edellyttävät uutta osaamista, koulutusta ja investointeja. Monet rakentamisen säädökset, kuten palomääräykset, poikkeavat Pohjoismaissakin toisistaan. Määräyksiä pyritään jatkuvasti uudistamaan ja yhtenäistämään ajan tarpeita vastaaviksi.

Massiivipuusta on Suomessa rakennettu ensisijaisesti puukerrostaloja, kouluja ja päiväkoteja. Massiivipuu mahdollistaa pitkät jännevälit ja suuren koon, joten puuta on Pohjoismaissa käytetty pysäköintitalojen ja muiden liikennerakennusten sekä insinööritaitoa vaativien julkisten rakennusten toteuttamiseen. CLT-moduleista on rakennettu myös pientaloja sekä tanskalaisen perinteen mukaisia rivitaloja. Moduliasuntoja on ryhmitelty yhteisöllisesti sisäpihan tai talvipuutarhan ympärille. Suljettu sisäpiha mahdollistaa esimerkiksi muistisairaiden itsenäisen ulkoilun.

Uusien puurakennusten suunnittelussa suositaan kokonaisvaltaista ja luonnonlakeja kunnioittavaa arkkitehtuuriajattelua. Yksinkertaiset, resurssiviisaat ratkaisut vähentävät virheiden mahdollisuutta ja rakennukset ovat myöhemminkin helposti korjattavissa. Metsän arkkitehtuuri, puun koko arvoketju metsästä rakennukseksi ja edelleen kiertoon, säilyy kestävän arkkitehtuurin ilmaisussa. Puu mielletään yleensä välittömästi tutuksi materiaaliksi, se näyttää, tuntuu ja tuoksuu hyvältä.

Uusi puuarkkitehtuuri ilmaisee myös uutta tulevaisuutta. Tulevaisuus on kuitenkin “liikkuva kohde” ja jatkuvassa muutoksen tilassa. Ilmastotavoitteena ei ole enää vain hiilijalanjäljen pienentäminen vaan hiilikädenjälki, uusi tapa rakentaa. Suuren mittakaavan puurakentaminen mahdollistaa omalta osaltaan asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamisen.

Anne-Marjo Panu Arkkitehti SAFA
Väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto
Konferenssiapuraha, Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto
anne-marjo.panu (a) tuni.fi

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 25.1.2021.

Kuvat: Anne-Marjo Panu

Kesäksi kuntoon – taas

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Uskoa täynnä uusimme taas vanhat lupaukset paremmasta elämästä ja kilojen pudotuksesta. Tyypillisesti aloitammekin laihdutuksen aina uuden vuoden alussa ja kesän lomien loputtua, eikä siinä ole mitään huonoa tai häpeällistä, päinvastoin. Suomalaisista miehistä yli 70 prosenttia ja naisista yli 60 prosenttia on ylipainoisia. Kyseessä on siis konkreettinen ja kasvava ongelma, ja töitä riittää melkein jokaisella.

Keskustelun kääntyessä ylipainoon ja painonhallintaan puhutaan ensisijaisesti aina ruokavalion tärkeydestä: Miten kuuluu syödä, kuinka paljon, minkälaista ruokaa, mikä on kiellettyä, mikä sallittua ja mikä terveellistä. Ylipainomme ei taatusti johdukaan tiedon puutteesta. Imemme jo äidinmaidossa ruokaympyrät, ravintokolmiot ja lautasmallit. Ravintotietämyksemme taso on huippua ja tietoa siis on, mutta mikä mättää?

Ympäristö vaikuttaa

Usein liikalihavuudesta puhuttaessa unohdetaan ympäristön merkitys ja vaikutus valintoihimme. Kuluneen 30–40 vuoden aikana ruoan hankinta on helpottunut, valikoima on runsastunut ja epäterveellisten ruokien hinta on laskenut. Samaan aikaan ruokien annos- ja pakkauskoot ovat kasvaneet ja ruoan näkyvyys ja läheisyys ovat lisääntyneet. Tarjolla on ihan kaikkea – jokaiseen makuun. Emme ehkä ymmärrä, kuinka suuri merkitys ympäristöllä on siihen, millaisia valintoja me teemme. Ympäristöllä meitä pystytään tehokkaasti ohjaamaan sekä huonoihin että hyviin ruokavalintoihin ja ruoan kulutukseen. Jotta osaamme ja pystymme tekemään oikeita valintoja, pitää meidän ensin ymmärtää omaa käyttäytymistämme ja tunnistaa, kuinka suuri vaikutus ulkoisilla vihjeillä todellisuudessa on. Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu ympäristön antamien herkullisten ruokavihjeiden vaikuttavan ruoan valintaan, lisäävän ruoanhimoa ja saavan meidät kiinnittämään enemmän huomiota ruokaan. Nämä piirteet korostuvat nimenomaan ylipainoisilla kuluttajilla.

Tiedätkö, mitä päätät?

Tärkeää on myös ymmärtää, että teemme useimmat ruokaan ja syömiseen liittyvät päätöksemme tiedostamattomasti. Uskomme tekevämme päivässä keskimäärin 14 ruokaan ja syömiseen liittyvää päätöstä, kun todellisuudessa teemme niitä noin 200. Tietoiset asenteemme ruokaa kohtaan kertovat siitä, mitä uskomme ostavamme, siis aikomuksistamme. Yleisesti tiedetään, että emme toimi rationaalisesti ruoan valinta- tai kulutustilanteissa, vaan käyttäytymiseemme vaikuttavat niin sisäiset motiivit kuin ympäristöstä tulevat vihjeet. Saatamme usein virheellisestikin luulla tietävämme ja ymmärtävämme täysin, miksi teemme tiettyjä tuotevalintoja ja käyttäydymme tietyllä tavalla. Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että on olemassa useita eri tekijöitä, joista emme ole tietoisia. Tiedostamattomat tavoitteet ja toiminta niiden saavuttamiseksi, sekä ne tulokset, jotka ovat seurausta näiden tavoitteiden aikaansaamista valinnoista tai mieltymyksistä, aktivoituvat satunnaisilla ympäristön vihjeillä. Kun vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee, on lopputulos eri, mitä tietoisesti tavoittelimme.

Lunastaaksesi tänä vuonna lupauksesi laihduttamisesta ja paremmasta elämästä, pitää oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja tunnistaa ympäristön vaikutus omiin valintoihin. Tärkeää on myös pyrkiä tekemään mahdollisimman suunnitelmallisia päätöksiä ja tietoisia valintoja jo kaupassa. Koska voimme muuttaa vain sitä, mistä olemme tietoisia. Tieto on siis voimaa painonpudotuksessakin.

Maijastiina Jokitalo
KTT, koulutuspäällikkö, markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen tutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.1.2021.

Mikä meitä lihottaa : Ruoan terveysmerkitysten heijastuminen elintarvikkeiden kuluttajakäyttäytymiseen

Kiertotalous – rakentamisen tulevaisuutta

Kiertotaloudessa pyritään maksimoimaan materiaalien ja niiden arvon säilyminen kierrossa. Kierrätysmateriaaleja käyttämällä voidaan vähentää luonnonvarojen kulutusta. Kierrätysmateriaalit tulisikin nähdä raaka-aineina, jotka pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään.

Suomen jätelain ja EU:n jätedirektiivin tavoitteena on hyödyntää 70 % rakennus- ja purkujätteestä vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta tavoitteeseen ei päästy. Rakennusliikkeiden ilmoituksen mukaan rakennus- ja purkujätteestä hyödynnetään Suomessa 25–35 %. EU-tasolla hyödynnetään noin 50 %, joten muuallakaan ei ole saavutettu 70 % tavoitetta.

Mallia muualta

EU-maista Tanskassa ja Alankomaissa ollaan purkumateriaalien käytössä paljon pidemmällä kuin Suomessa. Kööpenhaminassa on rakennettu kerrostaloja, joissa suurin osa materiaaleista on kierrätettyjä. Vanhoista toimistorakennuksista ja kouluista purettuja ikkunoita, puumateriaalia sekä seinistä leikattuja tiilielementtejä on käytetty uusien talojen julkisivujen rakentamiseen. Myös puujalostusteollisuuden hukkapaloja on hyödynnetty innovatiivisesti kohteissa, joissa voidaan käyttää lyhyttä materiaalia.

Purkumateriaalin käytön esteitä ja mahdollisuuksia

CE Wood -hankkeemme työpajan yhteydessä tehdyssä kyselyssä tuli esiin, että Suomen lainsäädäntö on yksi keskeinen asia, joka estää käytettyjen rakennusmateriaalien hyödyntämisen. Suomen sertifiointijärjestelmä on suunniteltu uusia materiaaleja varten, joten se estää purkumateriaalin käytön useimmissa kohteissa. Kyselyyn osallistuneiden alan toimijoiden mukaan käytetyille tuotteille pitäisi olla oma sertifiointijärjestelmänsä. Ilman sitä käytettyjen materiaalien laajamittainen käyttö ei etene.

Kyselyn mukaan rakennusosan tai -tuotteen uudelleenkäyttö on vastaajien mielestä ensisijainen vanhojen materiaalien käytön vaihtoehto. Näin vältetään uuden tuotteen tuotantoprosessin aiheuttama ympäristökuorma. Mikäli uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, materiaalien hyödyntäminen uusiotuotteiden valmistamiseen on seuraava vaihtoehto. Esimerkiksi lasi- tai betonimurskaa käytetään uusien materiaalien raaka-aineena ja betoni- ja kivituotteilla korvataan soraa maantäytössä.

Uudistuva lainsäädäntö ja sähköiset alustat – ovatko toimet riittäviä?

Suomessa purkumateriaalien käyttöä pyritään vauhdittamaan uudistuvalla lainsäädännöllä sekä erilaisilla sähköisillä palveluilla ja markkina-alustoilla. Ympäristöministeriö ja Motiva ovat mm. käynnistäneet rakennusmateriaalien materiaalitori-sivuston, joka on kohtaamispaikka jätteiden ja sivuvirtojen tuottajille ja hyödyntäjille. Se on tarkoitettu rakennus- ja purkujätteiden sekä tuotannon sivuvirtojen ammattimaiseen vaihdantaan. Materiaalitorissa voi myös etsiä ja tarjota näihin liittyviä palveluja, kuten jätehuolto- ja asiantuntijapalveluja.

Näillä toimenpiteillä sekä edellytetään että tehostetaan rakennus- ja purkumateriaalien hyödyntämistä. Mutta ovatko toimet kuitenkaan riittäviä? Lainsäädännön vaatimus sertifioitujen tuotteiden käyttöön tulee olemaan edelleen voimassa.

Virpi Palomäki, FT
projektipäällikkö
Tampereen yliopisto, arkkitehtuurin yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 11.1.2021.

Virpin ottama otsikkokuva on purkumateriaalin testauksesta Groningenissa.

Yhteisiä askeleita Epkyn kanssa

Muistan vieläkin elävästi syksyn 2006, kun minun ja Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen tiet ensi kertaa kohtasivat. Edeltävänä keväänä olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja seuraavien opintojen suunta oli vielä hämäränä edessäni. Tiesin, että minua kiinnostavat kasvu, oppiminen ja psykologia, mutta se, mihin suuntaan niiden kanssa lähtisin, tuntui vaikealta. Päätin, että käytän välivuoteni niin hyvin kuin mahdollista ja ilmoittauduin kasvatustieteen perusopintoihin avoimeen yliopistoon. Moni ihminen oli suositellut minulle kasvatustieteen perusopintoja niiden monipuolisuuden vuoksi. Mitä ikinä lähtisin opiskelemaan, kasvatustieteestä olisi aina hyötyä. Opiskelun kätevyys ja helppous kotoa käsin vei mennessään ja tein välivuoden aikana Epkyn kautta vielä erityispedagogiikankin perusopinnot. Erityispedagogiikan perusopinnot olivat minulle ratkaiseva pala tulevaisuuteni hahmottumiseen. Tiesin heti ensimmäisistä opintopisteistä lähtien erityispedagogiikan oleva oikea suunta. Asiat johtivat toisiin ja välivuoden jälkeisenä syksynä 2007 ovet avautuivat Jyväskylän erityispedagogiikan pääaineeseen.

Välivuonna tekemieni avoimen yliopiston 50 opintopisteen ansiosta olin jo pitkällä aloittaessani yliopistossa. Opinnot Jyväskylässä sujuivat sen vuoksi pikavauhtia ja valmistuin vuonna 2009. Erityisopettajaopiskeluiden jälkeen palasin kotiseudulleni Etelä-Pohjanmaalle 2011 eritysluokanopettajan virkaan. Yhteinen matka Epkyn kanssa sai taas jatkoa. Kävin muun muassa esiopetuksen toiminnallisen matematiikan pidemmän opintokokonaisuuden ja useampia yhden päivän mittaisia koulutuksia. Vuosien kuluessa täydensin osaamistani Tampereen yliopistossa kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttiopinnoilla. Terapiaopintojen lisäksi pitkäaikainen haaveeni oli ollut jo pidempään ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus. Sen halusin toteuttaa viimein vuosien haaveilun jälkeen ja niinpä hyppäsin mukaan Epkyn järjestämään nepsyvalmentaja -koulutukseen syksyllä 2020. Keväällä 2021 juhlistan nepsyvalmentaja-opiskeluiden päättymistä. Yksi ammatillinen unelmani on toteutunut, kun pääsen yhdistelemään oman yritykseni kautta kognitiivista käyttäytymisterapiaa, erityispedagogiikkaa ja nepsyvalmennusta erityisten lasten parhaaksi.

Epkyn merkitys on ollut suuri matkallani. Ensimmäiset askeleeni lukion jälkeen otin Epkyn tukemana. Vuodet ovat vierineet, mutta yhä uudelleen ja uudelleen palaan katsomaan Epkyn koulutuskalenteria ja klikkailen itseäni mukaan inspiroiviin koulutuksiin ja opintokokonaisuuksiin. Laadukkaat koulutukset, monipuolinen tarjonta, hyvät järjestelyt, ystävällinen ja auttavainen henkilökunta saavat opiskelun Etelä-Pohjanmaalla helpoksi ja sujuvaksi. Mielessäni on jo seuraavia opiskeluhaaveita – elinikäinen oppiminen pitää mielen virkeänä ja ammattitaidon uusimaan tietoon päivitettynä.

Maria Matilainen
Yrittäjä
Lasten ja nuorten psykoterapeutti
KM, erityisopettaja
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja (3/2021)

Instagram

Maailman kaikki viisi tietokonetta

Vuosi 2020 näytti sen, miten moninaisia haasteita organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuvat mullistukset aiheuttavat. Viime keväänä etätöihin siirtyi valtava joukko suomalaisia, mikä haastoi yrityksiä ja vaati monelta työntekijältä oman elämän ja tapojen järjestelyä. Digiloikka-sana kulutettiin puhki jo ennen kesälomia. Tällä hetkellä arvuutellaan sitä, miten moni tulee jatkossakin työskentelemään etänä, ja miten me ylipäätään selviämme tästä kaikesta.

Olen viime aikoina lukenut eri aikakausilta paljon tutkimuksia ja kirjoja, jotka liittyvät yritysten digitalisoitumiseen, tietotekniikkaan, tiedon jakamiseen, vuorovaikutukseen ja yritysten väliseen kytkeytymiseen sekä muutoksiin, jotka kumpuavat yritysten toimintaympäristöstä. Löysin historian kellastamilta sivuilta muutamia varsin ajankohtaisia aiheita.

Kuulostaako tutulta?

Eräässä 1960-luvulla julkaistussa tutkimuksessa todettiin tietojärjestelmien vaikutuksen tuntuvan tällä hetkellä (eli 60-luvulla) kaikissa yritysrakenteen ulottuvuuksissa. Lisäksi huomioitiin lisääntynyt data ja sen käsittelyyn liittyvät vaatimukset, sillä massatietojärjestelmät tarvitsevat datan koodausjärjestelmiä, jotta datasta pystyy tekemään järkeviä analyysejä yrityksen toiminnan tueksi. Kyllä, kyllä, ajankohtaista asiaa yhä.

Kirjassa vuodelta 1973 kerrottiin, että ympäristön muuttuessa nopeasti, organisaatioiden täytyy ymmärtää muutoksen vaikutus omiin rakenteisiinsa ja prosesseihinsa pystyäkseen reagoimaan. Ympäristö nähdään tiedon lähteenä ja yritysten pitäisi oppia käsittelemään kasvavaa tietomäärää. Yhtenä kantavana ajatuksena on, että mitä suurempi tehtävään liittyvä epävarmuus on, sitä enemmän tietoa täytyy prosessoida tehtävän suorittamisen aikana. Allekirjoitan! Rutiininomaiset tehtävät on helpompi automatisoida ja tietoa tuotetaan ja analysoidaan sekä esimerkiksi visualisoidaan helpottamaan päätöksentekoa kinkkisemmissä asioissa.

Skippaan 80-luvun, synnyin silloin ja melkein muistan sen. En tosin muista elämässäni aikaa ilman tietokonetta, koska sillä tehtiin töitä lapsuuskodissani jo sinä ajanjaksona, jonka pystyn mielessäni taaksepäin kelaamaan. Vähän vanhempana lainasin muuten kirjastosta tietokoneen käyttööni tunniksi, niitä oli Alahärmän kirjastossa asiakkaiden käytössä muistaakseni yksi. Aika usein tekeminen loppui ennen kuin tunti oli kulunut.

Vanhoja artikkeleita lukiessa on helppo nyökytellä itsekseen oman koneen äärellä ja myhäillä. Näinhän sen on ollut, tämähän on tuttua juttua. Yhtäkkiä eteen tupsahtaakin eräässä artikkelissa ollut nosto vuodelta 1943. Siinä IBM:n silloinen johtaja Thomas Watson toteaa maailman markkinoilla olevan tilaa noin viidelle tietokoneelle. Viisi tietokonetta oli yhtä kuin maailman markkinat 80 vuotta sitten. Nykyisessä älylaiteähkyssä ja digikytkeytymisessä määrä meinaa naurattaa. Toisaalta kukapa olisi uskonut, miten räjähdysmäisesti digitaalisuus ja esimerkiksi etätyöt lisääntyvät.

Tämä teksti alkaa olla valmis. Oikoluen sen, kurkkaan somea kännykällä (eli pikasilmäilen sisältöjä sovelluksista, missä tapaan roikkua, painan pari kertaa peukkua ja yhden sydämen). Laitan kännykän tietokoneen viereen, nappaan Teamsin näkyviin ja vedän kuulokkeet korville. Tunti ei tunnu enää missään. #etätyö

Tuire Hautala-Kankaanpää
tohtorikoulutettava, Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö
apurahatutkija Suomen kulttuurirahaston tuella

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 4.1.2021.