Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2021

Motivointi parantaa elämäntapoja, osoittaa Etelä-Pohjanmaalla toteutettu tutkimus

Vanheneminen on väistämätöntä, joskin vanha totuus on, että se on silti kahdesta vaihtoehdosta se parempi. Toki olisi mukava vanheta mahdollisimman terveenä ja energisenä – tehdä itselleen mielekkäitä asioita, ulkoilla, tavata ystäviä ja viettää aikaa jälkipolvien seurassa. 

Energistä ikääntymistä uhkaavat kuitenkin tutut kansantaudit. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat tällä hetkellä ikääntyneen väestön yleisin kuolinsyy, mutta myös erilaiset muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti, ilmenevät lisääntyvässä määrin vanhetessa. Näiden elämänlaatua heikentävien sairauksien puhkeamisen riskiä lisäävät osaltaan perinnölliset tekijät, mutta nykyisin tiedetään, että sairastumisen riskiin voi vaikuttaa henkilökohtaisilla elämäntavoilla. Väestön ikääntyessä terveellisillä elintapavalinnoilla onkin todettu olevan suuri ennaltaehkäisevä merkitys.

Miten tieto geeneistä vaikuttaa?

Keväällä 2017 kutsuimme eteläpohjalaisia aikuisia osallistumaan Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää, miten terveystieto ja aktivointi sen käyttöön motivoi ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan kohti suosituksia – esimerkiksi lisäämään kasviksia ja täysjyväviljaa ruokavalioonsa, taikka nostamaan arkiliikunnan määrää.  Kiinnostavana lisänä oli kohdennetun geenitiedon antaminen tutkittaville heidän niin halutessaan. Tutkimuksessa selvitettiin, kantoivatko tutkittavat perimässään sydän- ja verisuonitaudin ja Alzheimerin taudin riskiä lisäävää, kolesteroliaineenvaihduntaan vaikuttavaa riskigeenin muotoa, ns.  ApoE-geenin E4 alleelia. Tärkeä tavoite oli selvittää, motivoisiko tällainen henkilökohtainen tieto perinnöllisestä riskistä perinteistä terveysviestintää paremmin muutokseen kohti terveellisempiä elämäntapoja. 

Tutkimus oli jatkoa muutama vuosi aikaisemmin Etelä-Pohjanmaalla toteutetulle TERVAS-tutkimukselle, jonka osallistujat kutsuttiin myös tähän tutkimukseen.  Kaiken kaikkiaan saimme mukaan runsaat 250 osallistujaa, joista 70 oli ”vanhoja tervaslaisia”. 

Tutkimuksen aikana seurattiin monipuolisesti osallistujien terveyttä, ruokavalintoja ja liikkumista. Nyt tutkimuksen tärkeimmät tulokset on julkaistu kahdessa tieteellisessä artikkelissa.

Jo TERVAS-tutkimukseen osallistuvat olivat muuttaneet tutkimuksen aikana elämäntapojaan terveellisemmiksi, ja oli kiinnostavaa huomata, että muutos oli ainakin osalla osallistujista jatkunut jo kuuden vuoden ajan. 

Perinteinen valistus puree

Uusia osallistujia oli 188. Hekin saivat nyt puolentoista vuoden ajan kuukausittain toistuvaa terveystietoa ja motivointia toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja.  Puolet osallistujista sai lisäksi tiedon siitä, kantavatko he E4 riskimuotoa ApoE-geenissään.  Tärkein tulos oli se, että aktiivinen ohjaaminen ja innostaminen lisäsi osallistujien kasvisten käyttöä, muutti kulutetun rasvan laatua kohti monityydyttymättömiä, pehmeitä rasvoja ja vähensi makeiden herkkujen kulutusta.  Tämä muutos näkyi myös alentuneina kolesterolitasoina. Tieto omasta mahdollisesta riskigeenistä ei kuitenkaan vaikuttanut tuloksiin, vaan perinteinen terveellisistä elämäntavoista kertominen ja motivointi näytti tämän tutkimuksen valossa olevan tehokkaampi keino muuttaa elämäntapoja terveellisemmiksi.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Seinäjoella toimivan Turun yliopiston yksikön, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen sekä Etelä-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kanssa.  Suurkiitos myös teille 250 eteläpohjalaiselle aktiiviselle, jotka osallistuitte tutkimukseemme.  Toivottavasti kokemus oli antoisa, ja saitte siitä intoa toteuttaa terveyttä edistäviä elämäntapoja omassa arjessanne!

Anu Hopia, elintarvikekehityksen Epanet-professori, Turun yliopisto (kuva Andi Balogh, Archephotography)

Kirsi Vähäkangas, toksikologian professori (emerita), Itä-Suomen yliopisto yliopisto (kuva on lainattu artikkelista, jossa tutkimuksesta kerrotaan lisää)

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.4.2021.

Tutkimuksen julkaisut

TERVAS-tutkimuksen jatkotutkimus Hietaranta-Luoma H-L, Tringham M, Karjalainen H, Tanner L, Vähäkangas K, Pietilä A-M, Åkerman K, Puolijoki H, Tahvonen R, Hopia A. 2019. A Long-term Follow-up Study on Disclosing Genetic Risk Information (APOE) to Promote Healthy Lifestyles in Finland.  Lifestyle Genom. 2018;11(3-6):147-154. doi: 10.1159/000500199.  

APOEMOT-tutkimuksen tulokset: Leskinen H.,  Tringham M., Karjalainen H., Iso-Touru T., Hietaranta-Luoma H-L., Marnila P., Pihlava J-M., Hurme T., Kankaanpää S., Puolijoki H., Åkerman K., Tanner L., Sandell M., Vähäkangas K., Hopia A., Tahvonen R., Rokka S. APOE ε4 Genotype Information Disclosure does not Enhance the Impact of Frequent Dietary and Lifestyle Advice During Short-term Randomized Intervention Study among Finnish Participants, Nutrition and Disease, 13 p., DOI

Katso myös aiempi blogikirjoitus Koekaniinina geenitutkimuksessa.

Kestävyyttä teko ja rakennus kerrallaan

Kuntavaaliehdokkaat ja tutkijat pohtivat hiljattain yhdessä, kuinka tehdä kestävyysmurros pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Keskustelua käytiin strategisen tutkimuksen webinaarissa, joka toi yhteen tutkijat ja poliitikot eri puolilta Suomea (#TiedeKohtaaKuntavaalit @Akatemia_STN).

Keskustelussa kirkastui yhteinen käsitys siitä, mitä kestävyys tarkoittaa.  Nähtiin, että on hyvä edetä positiivisuuden, ei kieltojen, kautta. Vaatimukset ja parannettavat asiat voi kääntää mahdollisuuksiksi: yhden jäte onkin toisen resurssi, eikä muutokseen tarvita rakettitiedettä, vaan fiksua ajattelua ja käytännön tekoja. Uusista ideoista, kokeiluista ja onnistumisista on kerrottava, jotta muut huomaavat, että näinkin voi toimia.

Kunnat voivat edistää kestävää rakentamista

Kysyimme syksyllä 2020 kaikilta Manner-Suomen kunnilta, miten ne edistävät kestävää rakentamista. Vastausten perusteella tärkeimpiä toimia ovat muun muassa energiatehokkuuteen panostaminen ja hiilineutraaliustavoitteiden asettaminen kunnassa. Kunnissa kiinnitetään huomiota myös rakennusten elinkaareen ja pitkäikäisyyteen. 13 kuntaa mainitsi puurakentamisen osana kestävämpää rakentamista.

Puurakentamiseen suhtauduttiin myönteisesti monessa kunnassa. Suopeaa asennetta ilmaistiin esimerkiksi näin: ”On yleinen tahtotila”, ”Kunta suhtautuu myönteisesti” ja ”Yleinen suuntaus ja ympäristötavoitteet”. Vastauksista käy silti ilmi, että suurten puurakennuskohteiden tukeminen on vielä periaatteellisella tasolla. Konkreettisia toimia on toistaiseksi vähän.

Merkittävin este puurakentamiselle on sen koettu kalleus. Myös rakentamistapojen perinteet ja ennakkoluulot nostettiin esiin. Suurten rakennusliikkeiden nähtiin siirtyvän hitaasti puurakentamiseen. Samanaikaisesti kunnat osoittivat monenlaisia keinoja, joilla puurakentamista voi edistää. Kaavoitus oli näistä tärkein. Puurakentamista korostettiin luonnollisesti kunnissa, joissa toimi alan yrityksiä. Kunnan omassa rakentamisessa saatettiin myös pyrkiä puun käyttöön. Usea kunta on aloittanut puisen koulun tai päiväkodin rakentamisen. Joissakin edistetään myös puukerrostaloja.

Muutos tehdään kokemuksia jakamalla

Konkreettisia puurakennuskohteita mainitsi kyselyssämme 16 kuntaa. Lukumäärä on suhteellisen pieni, mutta tulee varmasti kasvamaan pian.

Alkusysäys uusille hankkeille on monessa kunnassa ollut ympäristöministeriöltä saatu rahallinen tuki. Tätäkin tärkeämpi muutosvoima lienee yleisen mielipiteen muutos ja asukkaiden ja kuntalaisten kiinnostus puurakennuksia kohtaan. Periaatteellista kysyntää on paljon, lisää tietoa ja kokemusten jakamista tarvitaan vielä.

Nyt onkin oikea hetki kertoa näistä kohteista sekä niiden rakentamisen ja käytön kokemuksista. Mikä toimi, mitä pitää vielä parantaa, mitä puurakennus toi kuntalaisille? Mikä oli puurakentamisella saatu lisäarvo? Osaamisen lisäämiseksi on oleellista, että pienistäkin edistysaskelista kerrotaan. Näin saadaan muut mukaan, ja samalla myönteistä huomiota omalle toiminnalle.

Kestävyysmurros ja ympäristövastuu koskevat kaikkia kuntia. Positiivinen asenne ja rohkeus tarttua haasteisiin ovat kunnalle eduksi. Ne, jotka omaksuvat puurakentamisen kaltaisia uusia keinoja kestävyystavoitteiden saavuttamiseen, ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä ja fiksuja edelläkävijöitä.

Asta Salmi
Epanet-professori, Liiketoiminnan kehittäminen (puurakentaminen), Vaasan yliopisto
Strategisen tutkimuksen ohjelmajohtaja (IMPRES-ohjelma)

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 12.4.2021.

Aiheesta lisää Puurakentamisen edistäminen – kuntien näkemyksiä ja kokemuksia -webinaarissa 27.4.2021. Lisätietoja ja ilmoittautuminen.

Voisiko rautateiden renessanssi siivittää Suupohjan radan valoisaan tulevaisuuteen?

Rautatieliikenne on kokenut viime vuosikymmenenä uuden tulemisen. Etenkin erilaiset ilmastotavoitteet suosivat rautatieliikenteen kehittämistä. Tämä kehitys on näkynyt myös uutisotsikoissa, jotka kertovat etenkin suurista miljardiluokan rautatiehankkeista, esimerkiksi Turun tunnin junasta tai Pisararadasta. Valitettavan vähän kuitenkin keskustellaan maamme vähäliikenteisten ratojen, kuten Suupohjan radan kohtalosta.

Seinäjoen ja Kaskisten välinen Suupohjan rata on ollut jo vuosia sulkemisuhan alla. Väylävirasto ilmoitti aluksi sulkevansa radan liikenteeltä vuoden 2019 lopussa, mutta on lykännyt täytäntöönpanoa jo muutaman kerran muun muassa liikennemäärien kasvun ja radan eteen tehdyn työn vuoksi. Nyt Suupohjan rata on saanut jatkoaikaa vuoden 2022 loppuun saakka.

Paljon potentiaalia, mutta myös ratkaistavaa

Raideliikenne on siis kasvattanut suosiotaan. Monet suunnitelmat sekä tavoitteet puoltavat siihen investoimista. Mutta riittävätkö rautateiden renessanssi ja kasvanut liikennemäärä radalla pelastamaan Suupohjan radan sulkemiselta? Vaikka Suupohjan radalla on paljon potentiaalia tavaraliikenteen lisäämisestä aina henkilöliikenteen mahdollisuuksia myöten, liittyy rataan myös monia ratkaistavia kysymyksiä, esimerkiksi radan kunto. Rata ei ole enää parhaimmassa terässään, mikä heikentää sen kilpailukykyä ja hyödyntämismahdollisuuksia.

Mutta kumpi pitäisi olla ensin, muna vai kana: hyvässä kunnossa oleva infra vai riittävästi liikennettä radan kunnossapidon jatkamiseksi? Voivatko liikennemäärät nousta Suupohjan radalla määräänsä enempää, jos rata ei ole ihan kunnossa? Toisaalta, onko päättäjillä perusteita radan investointipäätösten tekoon, jos liikenne radalla ei nouse merkittävästi? Toivoa on. Viime vuodet ovat osoittaneet, että sinnikkäällä kehittämistyöllä ja Teuvan lastauslaiturin pidennyksen kaltaisilla pienemmilläkin investoinneilla voidaan edistää olennaisesti liikennemäärien kasvua radalla.

Rata vaikuttaa alueeseen monella tapaa

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti arvioi radan tulevaisuuden kehityskulkujen aluetaloudellisia vaikutuksia helmikuussa julkaistussa raportissa. Vaikutukset kertyvät etenkin siitä liiketoiminnasta, jonka rata mahdollistaa. Muna–kana-kysymyksen sijaan voisikin ensin kysyä, miten rataa ympäröivää aluetta ylipäänsä halutaan kehittää. Suupohjan rata tarjoaa alueelle monia mahdollisuuksia, joita ei voida hyödyntää ilman raideyhteyttä. Radan olemassaolo palvelee nykyisin ennen kaikkea alueen metsätaloutta, mutta myös muita yrityksiä ja toimijoita radan lähellä ja kauempanakin. Liikennemäärien kasvu radalla mahdollistaa kasvun työllisyydessä, taloudessa ja tuloissa. Lisäksi rata vaikuttaa positiivisesti muun muassa alueen saavutettavuuteen, houkuttelevuuteen ja imagoon. Tällaisetkin asiat on syytä ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä radan kohtalosta.

Raideliikenteen uuden nousun myötä aika ja ilmapiiri ovat otollisia luoda Suupohjan radalle valoisa tulevaisuus – mikäli niin halutaan. Nyt jos koskaan onkin syytä jatkaa vilkasta keskustelua radan tarjoamista mahdollisuuksista asukkaiden, yritysten, päättäjien, aluetoimijoiden ja tutkijoiden kesken.

Outi Hakala ja Susanna Kujala
Tohtorikoulutettavat, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 6.4.2021.

Katso myös Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistyksen kotisivut.