Avainsana-arkisto: yliopistokeskus

Tarpeellinen, ihan kiva ja vaarallinen tieto

Olen miettinyt tiedon merkitystä maailmankaikkeudelle ja tullut siihen tulokseen, että tietoa on kolmea sorttia: tarpeellista, tarpeetonta ja vaarallista. Vaatiiko perusteluja? Täältä pesee.

Tarpeellinen tieto edistää jollakin tapaa hyvinvointia. Esimerkiksi tieto siitä, että viemärin aukaisemiseen tarkoitettuja mömmöjä ei kannata juoda. Tai että lantun syönti ehkäisee keripukkia.  Tai että painovoiman takia kappale putoaa alaspäin, ja siksi työmaalla kannattaa pitää kypärää Kaikista näistä tiedoista on suoraa ja selvää hyötyä.

Tarpeettoman tiedon määritteleminen onkin sitten pykälän verran vaikeampaa, sillä kaikki on suhteellista. Otan omakohtaisen esimerkin: minulle on aivan sama, mikä on kiekonheiton tämänhetkinen maailmanennätystulos. Mutta aiheeseen vihkiytynyt osaisi kertoa sen heti.  Tarpeettoman tiedon määrittelisinkin tiedoksi, jota on joidenkin mielestä kiva tietää, mutta jota vaille jääminen ei hetkauta kenenkään turvallisuutta tai vaikuta muutenkaan eloonjäämiseen.  Tällaista tietoa voi heittää kehiin esimerkiksi illanistujaisissa tai tietovisoissa. Kyse on pääasiassa tiedon viihdekäytöstä.  Luettelemalla Suomen missit kautta aikojen saa joko ihailevia tai sääliviä katseita, viiteryhmästä riippuen.

Entä sitten vaarallinen tieto? Erittäin, erittäin suhteellista. Karmivinta on, että joissakin maailmankolkissa erityisesti naiselle saattaa pelkkä lukutaito olla vaaraksi. Niillä tanhuvilla ei mikään vallanpitäjien virallisesta totuudesta poikkeava tieto ole vaaratonta. Mutta mitä voisi olla vaarallinen tieto Suomessa? Äkkiseltään tulee mieleen, että tietyissä harrastepiireissä henkilön x haltuun päätyneiden tuotteiden kätköpaikan tietäminen saattaa aiheuttaa henkilölle y vähintäänkin ruumiillista kärsimystä.

Olen vahvasti siinä uskossa, että Seinäjoen yliopistokeskuksen vetreät voimat keskittyvät tarpeellisen tiedon tuottamiseen. Mutta on tunnustettava, että hetkittäin keskustelu saattaa lipsahtaa esimerkiksi italoiskelmän maailmanrauhaa edistäviin vaikutuksiin. Ciao bello!

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2018. Lehti löytyy tästä linkistä.

 

-Nina Harjunpää-

 

 

Epanet-verkosto, aina vain koko maakuntaa varten

Kun Epanet-verkostoa alettiin kutoa kasaan 1990-luvun lopussa, kukaan mukana olleista ei tainnut arvata, millaista menestystarinaa oltiin aloittamassa. Tavoitteena oli lisätä merkittävästi yliopistollista pörinää Etelä-Pohjanmaalla. Menettelytapa oli aivan uusi: perustetaan lahjoitus- ja aluekehitysvaroin maakunnan elinkeinoelämälle tärkeille aloille viisivuotisia professuureja, joiden tehtävänä on vuorostaan koota ympärilleen tutkimusryhmiä.

Mutta ei keskitytä menneisiin. Epanetin alkuvuosiin voi tutustua lukemalla 10-vuotisjulkaisun Soihtu ja sateenvarjo.  Nyt puhutaan nykyhetkestä.

 

Aloitus aluekehitysvaroilla

Epanetin ensimmäisen ja vielä toisenkin viisivuotiskauden professuurien rahoituksessa käytettiin EU:n aluekehitysvaroja, joista hankepäätöksiä kirjattiin Etelä-Pohjamaan liitossa, Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksessa ja Länsi-Suomen lääninhallituksessa.  Nykyisin rahoituspohja on täysin erilainen. Käynnissä olevissa professuureissa ei ole ohjelmarahaa. Yliopistojen osuudet ovat kasvaneet huomattavasti. Myös Seinäjoen yliopistokeskus rahoittaa professuureja kehittämisrahoistaan ja Etelä-Pohjanmaan korkeakoulusäätiöstä on tullut merkittävä uusi rahoittaja.  Yhteistä alkuvuosille on, että ilman kuntien ja eteläpohjalaisen elinkeinoelämän tukea ainutkaan professuureista tai tutkimusryhmistä ei olisi olemassa.

 

Vapaa tutkija

Kaikkiin Epanet-toiminnasta tehtäviin sopimuksiin on kirjattu, että professorit ovat vapaita tutkijoita.  Se tarkoittaa, ettei heidän työtään ole millään tavalla korvamerkitty vain rahoittajiensa, esimerkiksi tiettyjen kuntien tai yritysten, yksityisomaisuudeksi. Jos joku haluaa tilata tiettyyn asiaan ja organisaatioon liittyvää tutkimusta, siihen etsitään aina erillinen rahoitus. Kuka tahansa voi ottaa yhteyttä keneen tahansa eteläpohjalaisen tiedeyhteisön jäseneen, kysellä, pyytää käymään, aloittaa vuoropuhelun. Etelä-Pohjanmaalla työskentelevät tutkijat ovat osa kansallista ja kansainvälistä tiedeyhteisöä. Tieto voi lisääntyä vain yhdessä toimien.

 

Hyöty tehdään yhdessä

Jos tiedon liikkuvuus on rajatonta, mitä erityistä professuurien rahoittajat sitten saavat? Vuorovaikutusmahdollisuus on olemassa, loppu riippuu omasta aktiivisuudesta. Pitämällä yhteyttä ”omaan” professoriin pääsee mukaan prosesseihin, joissa luodaan molemminpuolista hyötyä yhdessä. Intressit voi yhdistää arkisissa asioissa, asiantuntijuutta löytyy molemmin puolin pöytää.

Jokaiselle professorille on perustettu tukiryhmä, jonka jäseniä rahoittajat ovat. Ryhmässä on mahdollista tutustua ja vaihtaa ajatuksia muiden samasta alasta kiinnostuneiden kanssa. Parhaimmillaan tapaamiset ovat todella inspiroivia. Onnistuneen kokouksen tunnistaa siitä, että keskustelu jatkuu vielä pitkään varsinaisen kokouksen päättymisen jälkeen.

Ota yhteyttä! Meidät löytää täältä.

Meitä voi seurata myös  tilaamalla uutiskirjeemme (vasen ylänurkka, subscribe). Kokoan sen 2 – 3 kertaa kuukaudessa.

-Nina Harjunpää-

Tiedettä ja tutkimusta tutuksi nuorille

Jos tittelinä on erikoissuunnittelija, on kaiketi vaarana joutua tekemään erikoisiakin asioita? Yksi mukavimmista tehtävistäni on vuosittaisen Tietoprovinssin kokoonjuoksu. Siinä on sekä tapahtumana että prosessina monta hyvää puolta. Tietoprovinssin idea saatiin aikanaan Euroopan laajuisesta Tutkijoiden yöstä. Teimme siitä pohjalaisversion, joka toteutettiin ensimmäisen kerran 2011. Olen ollut alusta saakka se, joka kerii tapahtuman kasaan. Sinällään helppo homma, sillä esiteltävää ja innokkaita esittelijöitä on aina löytynyt.

Meillä on Tietoprovinssia varten pieni ja terhakka suunnitteluryhmä, jonka kokoonpano on säilynyt osittain samana mutta myös vaihtelee vuosittain. Homma hoidetaan matalalla organisaatiolla ja olemattomalla budjetilla. Lyömme lukkoon päivän ja mahdollisen teeman. Sen jälkeen kukin organisaatio tai hanke toimii ”avoimen lähdekoodin periaatteella” eli hoitaa oman osuutensa.

Yksi parhaita puolia Tietoprovinssissa on se, että voimme vapaasti kokeilla – ja olemme kokeilleetkin – erilaisia tyylejä, ajankohtia ja ohjelmacoctaileja. Olemme kuvanneet Tietoprovinssia tiedon noutopöydäksi, josta voi käydä poimimassa itseä eniten kiinnostavat herkkupalat.

Tänä vuonna Tietoprovinssia on taas erityisen hauska tehdä, sillä kohteenamme on eteläpohjalainen nuoriso. Menemme nyt toista kertaa Opinlakeusmessuille, jossa meillä on 17.–18.1. oma osasto Seinäjoki Areenan toisessa kerroksessa. Viimeksi olimme siellä vuonna 2016.

Tuskin maltan odottaa, millaisen vastaanoton osastomme saa, ja mikä yksittäinen aktiviteetti herättää eniten kiinnostusta. Onko se tietokonepeli, jolla voi kasvattaa kasvia? Ehkä virtuaalimaailmaan tutustuminen?  Vai kenties hyönteisten maistelu? Vai tuleeko maaseudun kulttuurimaiseman mahdollisuuksien esittelystä se hauskin juttu. Tai millaisia tuntemuksia söpö Nao mahtaa herättää? Sen jo tiedän, että nuorten kanssa juttelu ja heidän kysymyksiinsä vastaaminen tekee päivästä meille osastolla päivystäville ikimuistoisen. Sen varassa jaksaa taas monta tylsempää työpäivää. Meillä on fiksua nuorisoa!

 

– Nina Harjunpää –

Sataa tekoja

Nytkö se on ohi? Suomi on juhlittu 100-vuotiaaksi. Liput ovat liehuneet ja fanfaarit soineet. Tänään vielä lehdet ovat täynnä kuvia iltapuvuista sekä raflaavista otsikoista, joissa arvuutellaan, kuka lähti, kenen kanssa ja minne jatkoille. Marketeissa myydään alennuksella väsähtäneen näköisiä sinivalkoisia kimppuja. Sankarihaudoilla sinnikkäimmät öljykynttilät lepattavat vielä tovin ennen sammumistaan.

Onneksi juhlahumun hälvettyä ilo kotimaasta ei sammu, ei toki. Päin vastoin. Kun sokerikuorrutus sulaa pois, jäljelle jää paras, arkinen ydin. On tämä vain niin hieno paikka elää ja asua. ”Tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää”, ei haittaa, sillä ainakin ”mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen”. Demokratia, tasa-arvo, hyvinvointi – kaikki kannatettavia ja varjeltavia hyvän yhteiskunnan tunnusmerkkejä.  Samoin vapaa tutkimus. Siihen voi tutustua katselemalla yliopistokeskusten videoita, joissa kerrotaan teoista. Entä sitten äidinkieli! Millään muulla kielellä en pysty yhtä värikäästi ja voimallisesti ilmaisemaan suuria ja pieniä, ilmaisemista edellyttäviä seikkoja. Oikeen syvällinen ilimaasu erellyttää tietysti vielä omaa murretta. Siinä ärrä korahtaa aina niin sopivasti.

Onnea Suomelle ja meille suomalaisille!  Tehdään kukin omaa leiviskäämme hoitaen viisaita tekoja ja hyviä päätöksiä. Ja jos joskus menee vähän pieleen, niin korjataan. Pitää muistaa, että vain tekeville sattuu.

pienet-horsmat

 

Kuva on pohjalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan: horsmien takaa näkyy joki ja peltoa vesisateessa. 

– Nina Harjunpää –

Kasvaako lähin lähiruoka takapihallasi?

Oletko sinä niitä, jotka jo tammikuussa plaraavat siemenluetteloita ja kasvattavat ikkunallaan taimia kesän koitoksiin? Tai muisteletko silavasiivuja paistaessasi kaiholla kesäpossuasi, jonka nimi oli Nasse 2016, ja jonka tyhjä karsina odottaa jo tuoreet pehkut pöyhittyinä Nasse 2017:n saapumista?

Kotitarvetuotanto, eli omaan tarpeeseen viljely sekä erilaisten hyötyeläinten kasvattaminen, on kasvava ilmiö. Mikä ihmisiä motivoi kasvattamaan oman ruokansa? Onko kyseessä ikiaikainen tarve ”keräillä ja metsästää” vai kenties Veikko Huovisen Hamsterit -kirjassa kuvattu halu hamstrata varastoja talven varalle? Pääseekö kotitarveviljelyllä paremmin kiinni vuodenaikojen vaihteluun ja elämän kiertokulkuun? Onko taustalla halu opettaa lapsille, mistä ruoka tulee? Ovatko kotitarvetuotanto, lisääntyvä kokkausinnostus ja lähiruokabuumi osa samaa ilmiöperhettä?

Oli kuinka oli, ilmiö on joka tapauksessa tavattoman mielenkiintoinen. Siihen liittyy esimerkiksi ihmisten ja eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Aihetta voidaan lähestyä myös aluesuunnittelun kautta: Millaisia esteitä tai edellytyksiä taajamarakentaminen luo kotona tuotetulle ruualle?

Seinäjoen yliopistokeskuksessa aiheeseen on tarttunut monitieteinen työryhmä. Tavoitteenamme on selvittää muun muassa sitä, kuinka laajasta ilmiöstä on todella kyse, mikä tällä hetkellä motivoi ihmisiä omaan tuotantoon sekä millaisia ongelmia he ovat mahdollisesti kohdanneet.

Tutkimus aloitetaan nettikyselyllä, johon kaikki asiasta kiinnostuneet voivat vastata. Kotitarvetuotantoon liittyvän kyselyn ovat laatineet professorit Ari Hynynen (Tampereen teknillinen yliopisto), Leena Koivusilta (Tampereen yliopisto), Jarkko Niemi (Luonnonvarakeskus) ja tutkimusjohtaja Timo Nieminen (Helsingin yliopisto).

Käy vastaamassa itse ja kerro kyselystä myös tuttavillesi. Kysely aukeaa tästä linkistä. Se on auki 21.5.2017 saakka.

Lisätietoja Katja Marttunen katja.marttunen@hotmail.com, puh. 050 433 7930

 

– Nina Harjunpää –