Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2018

Viestittelyä

Olen ollut vähintäänkin välillisesti viestinnän kanssa tekemisissä koko työssäoloaikani. Se ei ole minulle ollenkaan vastenmielistä työtä, sillä mielestäni tieto lisääntyy vain jakamalla. En nyt tarkoita mitään kyläharakkojen levittämää juoruilua, vaan oppimiseen, osaamisen kasvuun ja oivaltamiseen liittyvää tietoa.

Vanhaan hyvään aikaan tieto tuli koulukirjoista, YLE:n kanavilta ja maakuntalehdestä. Takavuosina lähdettiin siitä, että viestintä oli hoidossa, kun aiheesta järjestettyyn tiedotustilaisuuteen saatiin pullakaffien ääreen vähintään viisi toimittajaa. Aivan nappiin tiedotus meni, jos joku paikalle lennähtäneistä toimittajista oli radiosta tai peräti televisiosta. Sellaisesta onnenkantamoisesta riitti ihmeteltävää pitkäksi aikaa.

Viestinnän kanavien määrä on oleellisesti lisääntynyt. Itse olen välittänyt tänään toisten osaamista esittelevää tietoa sähköisellä uutiskirjeellä, nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Perustin myös erään koulutuksen osallistujille WhatsApp-ryhmän. Varsinaisia lehdistötiedotteita meiltä lähtee nykyisin todella harvoin. Tiedotustilaisuuksia saatetaan pitää joidenkin merkittävien tapahtumien yhteydessä.

Yksi tiedottaja per organisaatio alkaa olla mennyttä maailmaa. Aina vain enemmän on vallalla ajattelu, jossa kaikkien tietoa tuottavien pitäisi olla myös tiedon välittäjiä ja aktiivisia viestijöitä. Toisilta se onnistuu, kaikilta ei. Ehkä jonkun sortin apulainen haukkuu yhä hintansa. Tässäkin pätee vanha sananlasku: liian läheltä katsoen ei aina näe metsää puilta, tai puita metsältä. Joskus massasta nostettu, läheltä katsoen vähäpätöinen tieto saattaakin olla se jännittävin ja käyttökelpoisin.

Runsauden markkinoilla viestijän pitää päättää, mihin kanaviin kannattaa satsata. Tiedonjanoisen kansalaisen pitää vuorostaan päättää, mitä kanavia seurata, ja ennen kaikkea, mitä uskoa.

Uskallan suositella uutiskirjettämme. Joko sinä olet tilaaja?

 

– Nina Harjunpää –

Twitteristä löytyy @NinaHarjunpaa

 

Mainokset

Aluepolitiikkaa ja hengen avaruutta

Korkeakoulupolitiikka on ollut osa työtäni pian kolmen vuosikymmenen ajan. Roolit ja työpaikat ovat vaihdelleet, mutta aina kiinnostus ja työtehtävät ovat tuoneet korkeakouluasioita työpöydälle.

Korkeakoulupoliittinen kiinnostukseni ei ole ollut ”tieteellistä” siinä mielessä, että olisin itse mukana tieteellisessä työssä.  Arvostus tieteellistä työtä kohtaan on kasvanut, mutta oma näkökulmani korkeakoulutoimintaan on ollut tiedeyhteisön ulkopuolinen.

Korkeakoulupoliittinen näkökulmani on aina ollut vahvasti aluepolitiikan sävyttämä. Aikanaan Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksessä aloittaessani omaksuin nopeasti edunvalvonnallisen näkökulman maakunnallisten korkeakoulupyrintöjen edistämisessä. Ja sehän on yhdistyksenkin tehtävä, niin silloin kuin tänäänkin, jolloin saan toimia yhdistyksessä toisessa roolissa.

Seinäjoen kaupunki on nuoren historiansa ajan ollut aktiivinen korkeakoulupoliittinen toimija. Kaupunki on jakanut maakunnallisen tavoitteen korkeakoulutoimintojen saamisesta maakuntaan.  Seinäjoki on, paitsi toteuttanut edunvalvontaa, ollut myös tekijä, rahoittaja, investoija ja omistaja keskeisissä korkeakoulutoiminnan kehitysvaiheissa. Vuosikymmenien yhteistyön tulokset ovat tänään nähtävissä niin Framin alueella kuin siinä vaikutuksessa, mitä korkeakoulutoiminnalla on koko Etelä-Pohjanmaan alueella.

Vaikka omaa yliopistoa ei Etelä-Pohjanmaalle saatu, voi todeta, että maakunta ja Seinäjoki ovat onnistuneet korkeakoulupyrinnöissä. Tulos on sekä omaperäinen että itse tehtynä paras meille.

Mutta ehkäpä suurin saavutus löytyykin ”hengen” maailmasta, siitä muutoksesta mikä Etelä-Pohjanmaalla on tapahtunut suhteessa tietoon, osaamiseen, yhteistyöhön ja erilaisuuden kohtaamiseen. Korkeakoulupolitiikan pyrinnöt ovat onnistuessaan avartaneet maakunnan henkistä ilmapiiriä ymmärtämään, että muuallakin osataan ja että vaikka olisikin oikiassa, silti aina kannattaa pitää portit auki.

 

Erkki Välimäki

Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen puheenjohtaja

Seinäjoen kaupungin elinvoimajohtaja