Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2013

Erityisosaaminen – moniosaaminen

Tiedätkö mikä on erityinen osaamisalueesi, erityisosaamistasi? Miten se määritellään? Kuinka itse sen määrittelet? Mistä se erityisyys tulee? Mikä on ylipäätään erityistä osaamista? Onko sen jonkun asian tai taidon perinpohtaista hallintaa? Voiko erityisosaamista itse kehittää vai kehittyykö sitä vain tekemällä ja kokeilemalla syntyvän kokemuksen myötä?

Oletko moniosaaja? Mitä moniosaaminen on? Mitä itse pidät moniosaamisena? Tarkoittaako moniosaaminen sitä, että on paljon yleistä osaamista ja taitoja monista eri asioista? Pitääkö siis olla riittävän paljon osaamista moneen asiaan vieläpä samanaikaisesti, että olisi moniosaaja? Mikä osaamisen ja tiedon määrä on riittävä moniosaajalle? Kun on paljon moniosaamista, niin eikö silloin olla tilanteessa, että ei ole enää erityisosaamista?

Paljon kysymyksiä. Ei vastauksia.

Matti Mäki

Mainokset

Mitä eilisestä jäi mieleen?

Tämähän voisi olla vaikka ainekirjoituksen aihe, vähän samaan tapaan kuin ”mitä tein kesällä”.

Minä olin eilen seminaarissa, jossa käsiteltiin kestäviä ruokajärjestelmiä. Aiheestahan on tehty monipuolinen ja koko ketjun kattava ohjelma http://www.greencreativegarden.fi/ , joka pohjaa eteläpohjalaiseen maatalous- ja elintarvikeosaamiseen pellolta pöytään ja takaisin.  Tilaisuudessa oli paikallisten voimien lisäksi myös kaksi ulkomaalaista tohtoria kommentoimassa ja kertomassa omista kokemuksistaan. Hyvä niin, he avasivat aivan uusia näkökulmia.

Maeve Henchion on seinäjokiselle yliopistoväelle jo ennestään tuttu yhteistyökumppani Irlannista (Teagasc Food Research Centre). Irlanti on maa, jossa maa- ja elintarviketalous on päässyt korkealle valtakunnan ohjelmissa ja strategioissa.  Henchion tunnisti paljon yhteistyömahdollisuuksia.  Toinen vieras, Jean-Michel Poirson, tuli seminaariin Italiasta, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:sta. Maailmanlaajuisessa organisaatiossa kestävät ruokajärjestelmät saavat aivan toiset mittasuhteet, kuin mitä eteläpohjalainen tai edes eurooppalainen hyvinvoiva ihminen tulee ensimmäiseksi ajatelleeksi. Meillä kehittämisohjelmilla yritetään lisätä osaamista, vaurautta ja laatua. Ihmiset yritetään saada syömään hyvin ja terveellisesti, jotta vältettäisiin lihomisen kirot ja vaanivat kansantaudit. FAO puolestaan yrittää valistaa valtioita, yrityksiä ja kansalaisia toimimaan vastuullisesti, jotta kaikille riittäisi turvallista ja ravitsevaa ruokaa. Tavoitteet eivät sulje toisiaan pois, mutta yhteistä viilaamista tarvitaan.

Puhujat ja diat vaihtuivat. Faktoja ja mielipiteitä vilisi. Yksi FAO:n edustajan kalvoissa vilahtanut luku jäi tiukasti mieleeni  (ja minut tuntevat tietävät, ettei  sinne  yleensä numeroita jää):  Joka vuosi maailmassa kuolee ripuliin 2,2 miljoonaa ihmistä. Heistä suurin osa on alle 5-vuotiaita lapsia. Taudin syynä on yleensä saastunut vesi tai ruoka.  Saisinkohan luvun putsattua muististani lahjoittamalla anekaupan tapaan kympin tai kaksi Unicefille? Pitää ainakin yrittää.

– Nina Harjunpää –

Testisanoja

Nyt on sitten avattu Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen oma blogi. Näiden ensimmäisten rivien tarkoituksena on testata, miltä sivu näyttää ja kuinka tänne kirjoitetaan.

– Nina –