Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2017

Sataa tekoja

Nytkö se on ohi? Suomi on juhlittu 100-vuotiaaksi. Liput ovat liehuneet ja fanfaarit soineet. Tänään vielä lehdet ovat täynnä kuvia iltapuvuista sekä raflaavista otsikoista, joissa arvuutellaan, kuka lähti, kenen kanssa ja minne jatkoille. Marketeissa myydään alennuksella väsähtäneen näköisiä sinivalkoisia kimppuja. Sankarihaudoilla sinnikkäimmät öljykynttilät lepattavat vielä tovin ennen sammumistaan.

Onneksi juhlahumun hälvettyä ilo kotimaasta ei sammu, ei toki. Päin vastoin. Kun sokerikuorrutus sulaa pois, jäljelle jää paras, arkinen ydin. On tämä vain niin hieno paikka elää ja asua. ”Tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää”, ei haittaa, sillä ainakin ”mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen”. Demokratia, tasa-arvo, hyvinvointi – kaikki kannatettavia ja varjeltavia hyvän yhteiskunnan tunnusmerkkejä.  Samoin vapaa tutkimus. Siihen voi tutustua katselemalla yliopistokeskusten videoita, joissa kerrotaan teoista. Entä sitten äidinkieli! Millään muulla kielellä en pysty yhtä värikäästi ja voimallisesti ilmaisemaan suuria ja pieniä, ilmaisemista edellyttäviä seikkoja. Oikeen syvällinen ilimaasu erellyttää tietysti vielä omaa murretta. Siinä ärrä korahtaa aina niin sopivasti.

Onnea Suomelle ja meille suomalaisille!  Tehdään kukin omaa leiviskäämme hoitaen viisaita tekoja ja hyviä päätöksiä. Ja jos joskus menee vähän pieleen, niin korjataan. Pitää muistaa, että vain tekeville sattuu.

pienet-horsmat

 

Kuva on pohjalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan: horsmien takaa näkyy joki ja peltoa vesisateessa. 

– Nina Harjunpää –

Mainokset

Työssäoloajan lyhyt historia

”Työelämässä aika kloppi- ja huru-ukkoajan välillä on yllättävän lyhyt”, totesi 5-kymppinen ystäväni, kun ajankuluksi ihmettelimme ajan kulkua ja muutenkin maallisesta ajastamme vankan maanläheisesti taas kerran filosofeerasimme. *)

Niinhän se on. Aluksi olet se joukon nuorin, jonka lyömättömille ideoille ja yli-innokkuudelle kaikki myötätuntoisesti hymyilevät.  Mutta aivan liian äkkiä huomaatkin olevasi jäärä, jonka historiakatsauksille ja ”tämä on tehty aina näin” -lausahduksille naureskellaan. Tosin asemastasi johtuen se uskalletaan tehdä vain takanapäin. Uran keskivaiheille mahtuu parhaimmillaan kourallisen verran voimavuosia, joiden aikana ainakin kuvittelet olevasi kaiken tiedon ja taidon kovassa ytimessä.

Hyvä työpaikka sekoittaa sopivassa suhteessa eri-ikäisten ihmisten osaamista. Se edellyttää kaikilta toisen kunnioittamista ja halua kuunnella. Erityinen vastuu on joukon vanhimmilla. Vaatii rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa omat puutteensa ja rekrytoida nuoria, joiden monet valmiudet ovat parempia kuin meidän aikanaan. Kaikkitietävien, aiempien saapumiserien setien ja tätien ei saa latistaa nuorten intoa ja energiaa.

Yliopistomaailmassa ollaan siitä onnekkaassa tilanteessa, että nuoria ihmisiä liikkuu ympärillä koko ajan.  Jopa kolmikymppisiä tai peräti ikänsä kakkosella alkavilla numeroilla piirtäviä yksilöitä on pesiytynyt meidänkin käytävillemme. Hyvin he tuntuvat huru-ukkojen ja -akkojen joukossa viihtyvän – tai ainakin näyttelevät kohteliaasti. Oli niin tai näin, kiitos heille uusista tuulista!

– Nina Harjunpää –

*) Aivopesu tekee jopa ikääntyvien korvien väliin tilaa uusillekin asioille.

Teksti on ilmestynyt Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä, jonka voit lukea täältä (pdf).