Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä apua maaseudun kylien palvelutuotantoon?

Monissa maaseutukylissä palvelujen heikko saavutettavuus varjostaa asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Ruokaostokset, terveyspalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit löytyvät yhä useammin vain kuntakeskuksista ja kylien raitit hiljentyvät.

Monet maaseudulla toimivat yhdistykset ovatkin aktivoituneet tuottamaan kylällä tarvittavia palveluita itse.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemän selvityksen mukaan jopa puolet maakunnan alueella toimivista kyläyhdistyksistä on kiinnostunut ottamaan enemmän vastuuta oman kylän palveluiden kehittämisestä. Voidaan sanoa, että maaseudun kylistä on tulossa yhteiskunnallisia yrittäjiä.

Mitä siis on yhteiskunnallinen yrittäjyys?

Yhteiskunnallinen yrittäjyys viittaa yritystoimintaan, jonka ensisijainen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen harjoittamalla vastuullista liiketoimintaa.

Kyläyhdistyksiin sovellettuna yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että yhdistyksen toiminta tai osa siitä muutetaan yritystoiminnaksi, jonka voitto ohjataan takaisin yhteisön kehittämiseen.

Kyläyhdistys saattaa esimerkiksi harjoittaa matkailutoimintaa, vuokrata asuntoja tai omistaa energiatuotantoa, joista saatavat liikevoitot käytetään kyläläisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tavoitteena on rakentaa kylien omasta palvelutuotannosta entistä organisoidumpaa ja pitkäjänteisempää, jolloin toiminnalle muodostuu jatkuvuutta.

Kylien aktiivinen palvelujen tuottaminen tarvitsee myös kuntien tukea

Myös kuntapäättäjät pitävät vapaaehtoisvoimin toteutettavaa palvelutarjontaa vastauksena kunnallisten palvelujen vähenemisen synnyttämään palveluvajeeseen.

Myötämielinen asenne kylien omaehtoista palvelutuotantoa kohtaan onkin tärkeää. Mutta menestyäkseen kylien yhteiskunnallinen yrittäjyys tarvitsee myös konkreettisempia kädenojennuksia. Näitä voisivat olla esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden strategian pohtiminen kuntatasolla tai julkisten hankintojen pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin niin, että myös pienet yhteiskunnalliset yritykset voivat niihin osallistua.

Lisää tietoa Ruralia-instituutin yhteiskunnallisen yrittäjyyden hankkeista ja niiden tuloksista löytyy täältä.

Merja Lähdesmäki

Vanhempi tutkija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa

Juttu on julkaistu Ilkassa 30.12.2019.

Evoluutio + kulttuuri = maailman pelastamisen kaava?

Ilmastonmuutoksen todellisuutta harvat enää kieltävät. Se on tullut siinä määrin ihollemme, että häpeämme lentämistä ja isolla dieselkatumaasturilla ajamista. Suomessakin koululaiset menivät äskettäin ilmastolakkoon. Etelä-Pohjamaalla asiasta on innostuttu laimeammin. Miksi?

Synnynnäiset ajattelu- ja toimintamallit tukevat kestämätöntä kulutusta

Valitettavasti pitkä kehityshistoria sekä alituinen kamppailu resursseista ja valta-asemista on varustanut meidät monilla sopeumilla, jotka tukevat kestämätöntä kulutusta. Esimerkkejä näistä ovat taipumukset itsekkyyteen, lyhyen aikavälin ajatteluun, suhteellisen statuksen tavoitteluun, muiden matkimiseen ja kyvyttömyyteen hahmottaa omien tekojen näkymättömiä seurauksia. Nämä sopeumat paradoksaalisesti vauhdittavat ilmastonmuutosta ja luonnon vahingoittumista. Onko tilanne todella näin toivoton? Onneksi ei. Inhimillisillä perusmotivaatioilla on moninaiset sosiaaliset ja kulttuuriset ilmentymät. Evoluution tuottamat inhimilliset motivaatiot, kuten läheisten suojelu sekä liittolaissuhteiden luominen, sinänsä vaikuttavat aika samalla tavalla kaikissa yhteisöissä. Silti ne voivat ilmetä ajattelussa ja käyttäytymisessä hyvin eri tavoilla riippuen kunkin yhteisön sosiaalisista ja kulttuurisista arvostuksista. On esimerkiksi osoitettu, että ultra-ortodoksisessa lahkossa miehet tavoittelevat statusta osoittamalla uskonnollista vakaumusta, kun taas maallisimmissa piireissä omistusten avulla. Miten tämä liittyy kestävään kulutukseen?

Kuluta kestävästi ja valitse luomua – saa arvostusta?

Tutkimme luomuruoan suosimisen kytkeytymistä muilta saatuun arvostukseen. Evoluutioteorian mukaan ihmiset jakavat arvostustaan niille, jotka uhraavat resurssejaan muiden hyväksi. Luomuruoan suosiminen on sen kalliimman hinnan, rajoitetumman saatavuuden sekä luonnolle ja eläimille koituvien hyötyjen vuoksi yksi esimerkki tästä. Toden totta, tutkimuksemme tuloksena oli, että luomuruoan suosijaa pidettiin arvostetumpana, epäitsekkäämpänä ja rehellisempänä kuin konventionaalisen ruoan suosijaa.  Tämä päti kuitenkin vain tietyssä ”sosio-kulttuurisessa kuplassa” eli kaupungistuneessa Etelä-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla arvostusta voidaan saada enemmän vaikka lähiruokaa suosimalla – kestävä valinta sekin. Tällöin arvostuksen saaminen nousee oman heimon etujen ajamisesta. Yhdistämällä ymmärryksen luontaisista taipumuksistamme ja kulttuurisista arvostuksistamme voimme kehittää entistä toimivampia ratkaisuja kestävän kulutuksen edistämiseksi.

Harri Luomala, kuluttajakäyttäytymisen Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkassa 23.12.2019

Oppia Afrikasta

Työssäni Ruralia-instituutissa olen järjestänyt noin sata kotiseutukeskustelua kylissä ja lähiyhteisöissä. Yksi iso puheenaihe on kylien roolin muuttuminen. Nykyään uudet tulijat eivät aina luontevasti tutustu saatikka samastu kyläyhteisöönsä. Perinteinen seuratyö ei nettimaailman natiiveja innosta. Kyläilykulttuuri kuoli 1980-luvulla. Naapurissa ei enää käskemättä käydä. Kun lähipalveluja ei ole, ei tavata arjessakaan. Miten uusi asukas näissä oloissa voisikaan kotoutua? Tilanne on uusi. Harmitellaan, mutta kukaan ei tunnu keksivän, mitä tehdä. Kenellä on pallo, kyläläisillä vai muuttajalla? Näin Etelä-Pohjanmaalla.

Olen pohtinut uuteen ympäristöön sopeutumista myös eteläafrikkalaisten kanssa Merafongin kunnassa. Eteläpohjalaisten ja -afrikkalaisten keskustelujen välillä on huima ero. Monikulttuurisuus on Etelä-Afrikalle tyypillistä. Maaseudullakin törmää kulttuurien kirjoon. Siksi jokainen on miettinyt asiaa, ja vastauksia annetaan kuin apteekin hyllyltä.

Mitä ihminen voi tehdä kotoutuakseen? Muita ei saa loukata. On noudatettava sääntöjä. On ymmärrettävä paikallista kulttuuria. Tarvitaan kunnioitusta. Se, mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle.

Afrikkalaiset ovat selvästi pohtineet asiaa. Monilla on mietelause valmiina muuton varalle: Kunnioita yhteisöä. Ymmärrä asemasi. Keskustele itseäsi vanhempien kanssa. Tutki paikkaa ja opettele toimimaan siellä. Toisin sanoen: ole hiljaa ja kuuntele. Näissä sanoissa on englanninkielessä samat kirjaimet: listen = silent. Niillä on myös sisällöllinen yhteys: kunnolla voi kuulla vain, jos on itse hiljaa.

Jotkut ohjeista ovat keskenään ristiriidassa, mutta silti oivallisia: On hankittava paikallisia ystäviä, sillä paikka on ihmisiä. Omia juuriaan ei silti saa kadottaa, sillä paikka jättää ihmiseen aina jäljen. Siksi ajatus siitä, että uusi paikka otetaan omaksi viemällä sinne jotakin vanhasta, saa vahvaa kannatusta. Uudesta asuinpaikasta tulee sinun kotiseutusi, kun teet siellä sinulle tärkeitä asioita. Se luo kotoisuutta. Kyse on asenteesta: jokainen antaa itse merkityksen paikalle.

Alakoulun oppilaat tarjoavat konkretiaa: Tärkeintä on tutustua naapureihin. Jokin ruokalahja voi olla sopiva vieraanvaraisuuden osoitus. Se voi johtaa vastavierailuun ja tehdä koko yhteisölle hyvää. Yksi kertoo käyneensä esittäytymässä naapureille jo etukäteen. Varsinaisen muuttohetken tultua asukkaat olivatkin jo tuttuja.

Afrikkalaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhteisön ulkopuolelle ei kannata jäädä. Yksi keskustelija antaa kolmiosaisen ohjeen. Minä jätän sen eteläpohjalaisille muistolauseeksi: 1. elä maassa maan tavalla, 2. tutustu ihmisiin ja liity yhteisöösi, 3. älä tallo muiden varpaita.

Sulevi Riukulehto toimii Epanet-tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa ja ylimääräisenä professorina North-Westin yliopistossa Etelä-Afrikassa.

Juttu on julkaistu Ilkassa 16.12.2019.

Kilpailijoiden välinen yhteistyö on täynnä mahdollisuuksia

Menestyksekäs kilpailijoiden välinen yhteistyö perustuu samanlaisuuteen, kirjallisiin sopimuksiin, sitoutumiseen ja uskallukseen sopia rohkeasti työnjaosta ja tulosten jakamisesta. 

Arvokas keino kehittämiseen ja kasvuun

Yrityksissä keskitytään perinteisesti omaan menestymiseen ja kilpailukykyyn. Luonnollinen menestymismahdollisuus kilpailuedun saavuttamiseksi on yritysten välinen yhteistyö, yllättäen etenkin kilpailijoiden välillä. Koska kilpailijat toimivat samankaltaisilla tuotteilla/palveluilla ja samoilla markkinoilla, heillä on myös samankaltaiset tarpeet, intressit ja ongelmat.

Kilpailijoiden välinen yhteistyö voi mahdollistaa tärkeiden raaka-aineiden saatavuuden, paremman tuottavuuden ja tehokkuuden. Yhteistyön myötä voi myös saada uusia asiakkaita ja päästä uusille, tärkeille markkinoille.

Mutta.  Kilpailijoiden välisessä yhteistyössä samanlaisuus on haastavaa. Samanaikainen kilpailu ja yhteistyö on paradoksi, johon liittyy jännitteitä. Yhteistyötä suunniteltaessa on tärkeää aloittaa selvittämällä yhteistyön laillisuus. Sen jälkeen on mietittävä organisointi, tavoitteet ja kumppaneiden roolit.

Samankaltaiset pärjäävät yhdessä hyvin

Kilpailijat aloittavat yhteistyön yleensä kahdesta eri syystä. Yhteistyö on joko proaktiivista ja lähtee yritysten omasta tahdosta, tai sitten se on reaktiivista, ”pakko tehdä”. Silloin syynä voi olla esimerkiksi viranomaisten vaatimukset tai huono taloudellinen tilanne. Vapaaehtoinen yhteistyö toimii yleensä paremmin kuin pakko.

Kilpailijoiden, jotka ovat aloittamassa yhteistyötä, kannattaa satsata paljon aikaa alkuvaiheeseen. Ensiksi pitää varmistaa, että yrityksillä on samanlainen arvomaailma. Se voi esimerkiksi tarkoittaa, että molemmat arvostavat asiakkaiden hyvinvointia tai että molemmille yritysten tuotto tai voitto on tärkeintä. Toisaalta, yrityksillä pitäisi olla erilaiset, mutta silti sopusointuiset toiveet yhteistyön tavoitteista ja sisällöstä. Myös yhteistyön aikajänne on olennaista, siitäkin olisi hyvä olla samaa mieltä.

Käytäntö on opettanut, ettei kannata luottaa herrasmiessopimuksiin. Sopimukset pitää tehdä aina kirjallisina. Tieto ja tietotaito ovat yritykselle tärkeitä kilpailutekijöitä. Siksi yrityksen täytyy jakaa ja suojella niitä huolellisesti ja harkitusti.

Rohkea ja avoin kommunikaatio on ensiarvoisen tärkeää. Se liittyy mm. työnjakoon, työpanokseen, odotuksiin ja tavoitteisiin. Yhtä tärkeää on sopia yhteistyön tulosten jaosta. Avainsana menestymiseen on sitoutuminen: pidetään sopimuksista kiinni ja satsataan yhdessä yhteistyöhön.

Pahin kilpailija voi olla myös paras ystävä ja avain menestykseen. Yhdessä tehden on suuremmat mahdollisuudet voittoon kuin häviöön.

Annika Tidström, yrittäjyyden Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkassa 10.12.2019

 

 

 

Hupsistakeikkaa

Ensin tulee kuuma, sitten kylmä. Sitten suuttuu itselleen ja kiroilee vuolaasti (ikävä kyllä olen siltä osin verbaalisesti erittäin lahjakas). Sitten toivoo, että elämässä olisi samanlainen REW-nappula, joka löytyy vanhoista kunnon C-kasettisoittimista tai VHS-videolaitteista. Olisi niin mukavaa kelata nauhaa taaksepäin ja aloittaa alusta. Mutta kun ei voi. Aivan sama, mokaileeko kotona vai konttorissa. Tekojensa takana pitää seistä ja seuraukset ottaa vastaan kuin nainen.

Mahdollisuudet munauksiin ovat laajat. Omaan itseen kohdistuvat ovat niistä lievimpiä. Onko sillä nyt niin suurta väliä, jos hameen helma jää taitoksiin sukkahousujen alle. Tai sanoo aina raktori. Ei silläkään ole suurta maailmanpoliittista merkitystä, jos kirjoittaa kerta toisensa jälkeen Epanet-verikosto. Kaikista pahimpia mokia ovat ne, joilla loukkaa jotakuta toista tai tuottaa toisille vahinkoa. Esimerkiksi palauttaisi yhteisen rahoitushakemuksen päivän liian myöhään, pudottaisi lajitoverin kännykän kivilattialle tai unohtaisi hakea kyytiin sovitusta paikasta.

Joskus voi mokata olemalla tahallaan tekemättä mitään. Esimerkiksi jättämällä toinen huomiotta.  Olen miettinyt, kuinka pahasti parhaillaan mokaan, kun en ota ilmastonmuutosta riittäväsi huomioon valinnoissani enkä tartu pontevasti havaitsemiini epäkohtiin. Välinpitämättömyyskin on aina valinta, jolla on vaikutuksia.

On muuten kummallista, kuinka mokista saa ja antaa enemmän palautetta kuin nappiin menneistä suorituksista. Itse pidän Twitteristä, mutta hetkittäin ärsyttää siellä, kuten muuallakin sosiaalisessa mediassa, vallalla oleva tyyli lyödä lyötyjä ja kaivella epäonnistumisia. Mitähän tapahtuisi, jos sama energia käytettäisiin hyvien asioiden jakamiseen?

Yritän lohduttautua sillä, että jos en tekisi mitään, en liioin munailisi. Toisaalta vaarallisimpia ovat ahkerat ja hyväntahtoiset, mutta tyhmät. He (me?) ehtivät tehdä nopealla tahdilla paljon päättömyyksiä.

Turvallisinta on lopettaa tämäkin jorina perinteisin toivotuksin: Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Nina Harjunpää

 

 

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2019

Aikuinen oppii ryhmässä

Koulunkäynti on muuttunut jatkuvaksi oppimiseksi

Tarvitsemme jatkuvasti uusia tietoja ja taitoja. Aikaisemmin yhteiskunnassa tarvittavat perustiedot hankittiin kansakoulussa. Yhteiskunnan monimutkaistuessa ja ammattien eriytyessä koulutusputki on pidentynyt. Työn ohessa jokaisen on parannettava omaa osaamistaan säännöllisesti.  Jatkuvasta oppimisesta on tullut osa päivittäistä arkeamme. Ison osan korkeakoulututkinnosta voi suorittaa vaikkapa verkko-opintoina kotisohvalla istuen. Aikuisoppilaitokset ovat muuttuneet maailman muutoksen mukana ja niiden tarjonta vastaa tänään hyvin monenlaisiin tarpeisiin.

Aikuiskoulutuksen sisällöt nousevat tarpeesta

Aikuiskoulutuksessa voimaannutaan ja opitaan uusia asioita yhdessä. Aikuisopiskeluun koetaan liittyvän oman kokonaispersoonallisuuden kehittäminen. Harrastusluonteinenkin aikuisopiskelu on usein tavoitteellista. Samalla opitaan uusia, ja säilytetään perinteisiä taitoja. Aikuisopiskelijat ovat usein motivoituneita. Tietoa hankitaan omaehtoisesti, aikaisempaan omaan osaamiseen peilaten. Aikuisten opintokokonaisuuksia rakennetaan oppilaitoksissa heidän tarpeitaan tarkasti kuunnellen. Aikuisopiskelun pitää tuntua mielekkäältä. Onkin niin, että aikuiskoulutuksen oppilaitokset (kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset) voisivat nykyistä enemmän toimia kohtaamispaikkana yhä sirpaleisempaa elämää eläville ihmisille.

Ryhmässä oppimisen idealle on tilausta tulevaisuudessa

Ymmärrys maailmasta rakentuu menneen varaan. Yhteisöissä on aina siirretty tietoa ja kokemuksia. Ryhmäytymisellä on yhä vahva merkitys ihmisille. Ihmiset haluavat kuulua johonkin ryhmään. He haluavat jakaa oman identiteettinsä muiden kanssa. Aikuisopintoja suoritetaan yhdessä, kunkin persoonallisia kasvutavoitteita tukien. Aikuisopiskelun ryhmiin osallistumalla jokainen voi kasvaa ihmisenä ja hankkia vuorovaikutuksessa toisten kanssa juuri sillä hetkellä itselleen tarpeellisia taitoja. Tulevaisuus tehdään yhdessä eikä jokainen itse.

Matti Mäki, erikoissuunnittelija, Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Juttu on julkaistu Ilkassa 2.12.2019