Arkistot kuukauden mukaan: Tou 2018

Puurakentamisen tuotteet ja rakentamisen järjestelmät metsäbiotalouden innovaatioiden kärjessä

Eurooppalaisia kuluttajia koskevan tapaustutkimuksen tuloksia

Metsäsektorilla on merkittävä rooli eurooppalaisen biotalouden kehittymisessä esimerkiksi radikaalien innovaatioiden aikaansaamisen, tuotantojärjestelmien muutosten ja resurssitehokkuuden kehittymisen kautta. Toistaiseksi biotalouden innovaatiopanostuksiin liittyvät pohdinnat ovat kuitenkin pitkälti perustuneet teknologisten näkökulmien tarkasteluun kansalaisten odotusten ja kysyntänäkökulmien huomioon ottamisen jäädessä vähäisemmälle huomiolle. Aihepiiriin liittyvien uusien ajatusten herättämiseksi, osana laajempaa eurooppalaisille kuluttajille vuonna 2015 toteutettua internet-pohjaista kyselyä, kerättiin myös tietoa heidän metsäsektorin merkittävimpiin innovaatioihin liittyvistä näkemyksistään. Aineistonkeruu toteutettiin osana ERANET WoodWisdom Net -rahoitteista W3B-hanketta. Suomalaiset tutkijat tulivat Helsingin ja Vaasan yliopistoista.

 

Vastaajina kuluttajia Suomesta, Itävallasta, Saksasta ja Sloveniasta

Innovaatioiden osalta tutkimuksessa tarkastelunäkökulmina olivat kuluttajien mielipiteet 2000-luvulla jo tehdyistä innovaatiopanostuksista sekä se, millaisiin osa-alueisiin heidän mielestään niitä tulisi kohdentaa tulevien 20 vuoden aikana. Kaikkiaan 13 erilaisen metsäbiotalouden innovaatiotyypin merkitystä kartoittaneeseen kyselyyn vastasi yli 200 kuluttajaa, jotka pääasiallisesti olivat Suomesta, Itävallasta, Saksasta ja Sloveniasta. Tietoa kyselystä jaettiin sähköpostilistoin sekä erilaisilla sosiaalisen median kanavilla. Koska vastaajajoukkoon valikoitui aihepiiristä kiinnostuneita henkilöitä, ei tuloksia voida yleistää koskemaan esimerkiksi yleisiä kuluttajanäkemyksiä. Tapaustutkimuksen tulokset antavat sen sijaan viitettä siitä, millaisiin seikkoihin niin yritysten kehittämispanostuksissa kuin akateemisessa tutkimuksessakin olisi tulevaisuudessa syytä kiinnittää huomiota tuote-palvelukokonaisuuksiin liittyvässä innovaatiotyössä.

Tapaustutkimuksen tulosten mukaan kuluttajien mielestä merkittävimmät metsäsektorin innovaatiot ovat 2000-luvulla liittyneet puurakentamisen tuotteisiin ja rakentamisen järjestelmiin sekä erilaisiin komposiittivalmisteisiin. Vastaavasti vähiten innovaatioita he olivat havainneet uusien markkinointikanavien käyttöönotossa, brändien luomisessa ja erilaisten metsiin liittyvien palveluiden kehittämisessä. Tulevien 20 vuoden aikana kuluttajat pitivät puurakentamisen tuotteisiin ja järjestelmiin liittyvän kehitystyön jatkamista tärkeänä, mikä on myös linjassa esimerkiksi sekä kansainvälisten kestävän kehityksen tavoitteiden, että suomalaisten biotalouden kehittämislinjausten kanssa.

 

Kuluttajat mukaan innovaatioprosesseihin

Lähitulevaisuuden osalta tulokset osoittavat, että metsäsektorin innovaatiotyössä olisi jatkossa olennaista kiinnittää enemmän huomiota sidosryhmävuorovaikutukseen, jossa muun muassa puun käytön hyväksyttävyyteen sekä erilaisten valmistusprosessien vastuullisuuteen liittyvää tietoa pyrittäisiin kommunikoimaan nykyistä paremmin yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tulevaisuudessa kuluttajat voitaisiin myös ottaa huomattavasti nykyistä laajemmin mukaan erilaisiin innovaatioprosesseihin, koska heillä on ensi käden tietoa erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvista tarpeista sekä seikoista, joilla käyttäjälähtöisyyttä voitaisiin aidosti parantaa.

Lisää tietoa tuloksista äskettäin julkaistusta, vapaasti netistä ladattavissa olevasta tieteellisestä artikkelista:

Stern, T., Ranacher, L., MairC., Berghäll, S., Lähtinen, K., Forsblom, M. ja Toppinen, A. 2018. Perceptions on the Importance of Forest Sector Innovations: Biofuels, Biomaterials, or Niche Products? Forests, 9(5): 1–13.

-Katja Lähtinen-

katja.lahtinen@uva.fi

Mainokset

Tarpeellinen, ihan kiva ja vaarallinen tieto

Olen miettinyt tiedon merkitystä maailmankaikkeudelle ja tullut siihen tulokseen, että tietoa on kolmea sorttia: tarpeellista, tarpeetonta ja vaarallista. Vaatiiko perusteluja? Täältä pesee.

Tarpeellinen tieto edistää jollakin tapaa hyvinvointia. Esimerkiksi tieto siitä, että viemärin aukaisemiseen tarkoitettuja mömmöjä ei kannata juoda. Tai että lantun syönti ehkäisee keripukkia.  Tai että painovoiman takia kappale putoaa alaspäin, ja siksi työmaalla kannattaa pitää kypärää Kaikista näistä tiedoista on suoraa ja selvää hyötyä.

Tarpeettoman tiedon määritteleminen onkin sitten pykälän verran vaikeampaa, sillä kaikki on suhteellista. Otan omakohtaisen esimerkin: minulle on aivan sama, mikä on kiekonheiton tämänhetkinen maailmanennätystulos. Mutta aiheeseen vihkiytynyt osaisi kertoa sen heti.  Tarpeettoman tiedon määrittelisinkin tiedoksi, jota on joidenkin mielestä kiva tietää, mutta jota vaille jääminen ei hetkauta kenenkään turvallisuutta tai vaikuta muutenkaan eloonjäämiseen.  Tällaista tietoa voi heittää kehiin esimerkiksi illanistujaisissa tai tietovisoissa. Kyse on pääasiassa tiedon viihdekäytöstä.  Luettelemalla Suomen missit kautta aikojen saa joko ihailevia tai sääliviä katseita, viiteryhmästä riippuen.

Entä sitten vaarallinen tieto? Erittäin, erittäin suhteellista. Karmivinta on, että joissakin maailmankolkissa erityisesti naiselle saattaa pelkkä lukutaito olla vaaraksi. Niillä tanhuvilla ei mikään vallanpitäjien virallisesta totuudesta poikkeava tieto ole vaaratonta. Mutta mitä voisi olla vaarallinen tieto Suomessa? Äkkiseltään tulee mieleen, että tietyissä harrastepiireissä henkilön x haltuun päätyneiden tuotteiden kätköpaikan tietäminen saattaa aiheuttaa henkilölle y vähintäänkin ruumiillista kärsimystä.

Olen vahvasti siinä uskossa, että Seinäjoen yliopistokeskuksen vetreät voimat keskittyvät tarpeellisen tiedon tuottamiseen. Mutta on tunnustettava, että hetkittäin keskustelu saattaa lipsahtaa esimerkiksi italoiskelmän maailmanrauhaa edistäviin vaikutuksiin. Ciao bello!

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2018. Lehti löytyy tästä linkistä.

 

-Nina Harjunpää-