Tarvitsemme parempaa keskustelua kaupungistumisesta

Tutun sanonnan mukaan Suomi on niin pieni maa, että siihen mahtuu vain yksi keskustelu kerrallaan. Viimeisen vuoden aikana on keskusteltu kiitettävän ahkerasti kaupungistumisen haasteista. Siihen liittyvät niin maan sisäiset muuttoliikkeet kuin väestökehitys, muuttotappiokunnat sekä maaseudun autioituminen. Ymmärrettävästi keskustelua on hallinnut huoli maamme kehityksestä, mutta medioissa on maalailtu myös uhka- ja kauhukuvia, joiden odotetaan toteutuvan kaupungistumisen kiihtyessä huippuunsa.

Olemme ennen kaikkea kuulleet, että kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan ei voi taistella. On totta, että kaupungistuminen edustaa vahvaa juonnetta koko ihmiskunnan historiassa. Samanaikaisesti nykyinen kaupungistumispuhe on myös omassa ajassaan vaikuttava poliittinen tarina. Siihen liittyy tietyn tyyppisiä mielikuvia. Se muokkaa käsityksiämme alueiden kehityksestä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Kaikkein yksinkertaisimmillaan tämä kertomus väittää, että pelkästään suuret kaupungit edustavat tulevaisuutta ja että kilpailun kiihtyessä yhteiskunnan kannattaa panostaa vain kaikkein dynaamisimpiin kasvukeskuksiin.

Onko vaihtoehtoja?

Kaupungistumista koskevan keskustelun suurin ongelma onkin se, että nyt vallalla oleva kertomus piirtää tilanteesta kovin vaihtoehdottoman kuvan. Kaupungistumisen vastustaminen tai vaihtoehtoisten kehityspolkujen etsiminen näyttäytyy raporttien maalaamissa kuvissa vain hullujen tuulimyllyjä vastaan käymänä kamppailuna. Tästä huolimatta Suomessa olisi kuitenkin kyettävä tekemään sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskunta- ja aluepolitiikkaa seuraaviksi vuosikymmeniksi eteenpäin.

Hyvinvointivaltiokin oli suomalaisten oma valinta

Vaihtoehdottomuuden tunteiden edessä olisikin hyvä muistaa, että suomalainen hyvinvointivaltio on maailman mittakaavassa edelleen poikkeus ja hyvä esimerkki siitä, miten pienikin kansa voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa tekemällä viisaita arvovalintoja. Näin kunnianhimoiseen projektiin ei olisi ikinä ryhdytty 50- ja 60-luvulla, mikäli yhteiskuntaa olisi johdettu pelkästään tiedolla johtamisen periaatteita seuraamalla. Silloiset globaalit megatrendit eivät antaneet viitettä hyvinvointivaltion synnystä. Onnistuminen vaati ennen kaikkea syvien poliittisten arvovalintojen tekemistä sekä kaikkien osapuolien sitoutumista pitkäjänteisesti sitä tavoittelevaan yhteiskuntapolitiikkaan.

Nykyisiin kaupungistumisen haasteisiin vastaaminen edellyttäisi siis syvempää arvokeskustelua siitä, minkälaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa tulevaisuudessa. Onko nykyinen kaupungistumisen aste Suomelle sopiva? Onko kehityssuunta oikea, vai haluammeko tavoitella tulevaisuudessa jotakin toisenlaista kehitystä? Vanha sinivalkoinen yhtenäiskulttuuri ja jokaiseen kirkonkylään sijoitetut omat palvelut tuskin palaavat enää koskaan, mutta uudenlainen alueellisesti tasa-arvoinen Suomi on mahdollista rakentaa, mikäli koemme sen tavoittelemisen arvoiseksi päämääräksi.

 

 

Toni Ahvenainen
tutkija
Siirtolaisuusinstituutti

Toni työskentelee Muuttoliike kuntien elinvoiman moottorina -hankkeessa.

 

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 30.3.2020.

Ergonomiaa ja muuta elämää etätöissä

Tyhjältä näyttää, huhuu? Missä kaikki ovat? Tekeekö kukaan mitään enää missään?

Vaikka käytävämme Framissa on autio ja tyhjä, työnteko ei ole loppunut. Se on vain siirtynyt eri paikkaan. Tarkkaan ottaen moneen paikkaan ympäri maakuntaa. Pyysin työkavereitani Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksestä ja Seinäjoen yliopistokeskuksen palveluyksiköstä lähettämään kuvia ja kertomaan, mitä kuuluu. Tässä saalista.

 

Jos kotona ei ole sähköpöytää, korkea piironki sentään löytyy. Tämän ääressä seisten on hyvä hoitaa mm. talousasioita. Tyylikäs yhdistelmä ergonomiaa ja ekonomiaa.

 

 

 

Tässä työhuoneessa on tutkija töissään. Tieteilyn lisäksi huone sopii myös taiteiluun. Huoneen haltija harrastaa kuvataiteita.

 

 

 

Joskus ei vain yhdet kädet riitä. Pikku apulaiset ryntäävät silloin hätiin. Ja taas projekti etenee mallikkaasti.

 

 

 

 

Pienistä ystävistä puheen ollen. Tässä seurassa on aivan mahdotonta olla viihtymättä! Valoisa huone on lainattu hetkeksi tyttäreltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Keittiön pöytä vaikuttaa suositulta työpisteeltä. Tässäkin on suunnittelija saanut seurakseen apulaisen. Koulutuksia suunnitellaan ja läksyjä tehdään.

 

 

 

 

 

Kahden koneen koukussa? Onneksi sentään maisemassa silmä lepää. Samaa taitaa miettiä myös tämänhetkinen läheisin työkaveri. Miau!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuinka käy, jos samaan kuvaan mahtuu läppäri ja jääkaappi? Tulokset voidaan puntaroida muutaman viikon kuluttua. Tsemppiä!

 

 

 

 

 

Jumppapallo ja … akvaario? Ei sentään. Tämän ergonomisen työpisteen perustana on muovinen säilytyslaatikko. Kätevää!

 

 

 

 

 

 

Läppäri sohvalla ja käyttäjä säkkituolissa. Hmm. Oliskohan tässä nyt niskajumin vaara?

 

 

 

 

 

 

Jos lehmätkin lentäisivät! Ja kun lampun taakse tarkkaan katsoo, niin näköjään lentelevät.

 

 

 

 

 

 

Kiitos kuvista Johanna, Outi, Olli-Pekka, Jenni, 2 x Heli, Sonja ja Katja! Ja taitaa siellä minunkin ergonomiaversioni vilahtaa. Hyviä työkavereita on jo ikävä. Mutta kohta nähdään taas yhteisessä toimistossa. Siihen saakka käytössämme ovat mm. Teams, WhatsApp, sähköposti ja vanha kunnon puhelin. Niillä meidät tavoittaa, myös kotikonttoreista.

Nina Harjunpää

 

Olemme etätöissä. Terveisin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys ja Seinäjoen yliopistokeskus.

 

Ohjelmointi = koneelle annettuja käskyjä

Maailman muuttuessa ja digitalisaation jyllätessä ohjelmoinnista tai tuttavallisemmin koodauksesta puhutaan paljon mediassa, turuilla ja toreilla. Samassa yhteydessä monesti puhutaan työvoimapulasta, täydennyskouluttamisesta ja koodaamisesta kouluissa. Vellovan keskustelun ansiosta se, mitä pitäisi tehdä, alkaa olla selvää. Valitettavasti vähemmän puhutaan siitä, mistä koodauksessa oikeasti on kyse ja miten aiheesta kiinnostunut pääsisi alkuun.

Asianlaita on valitettava senkin vuoksi, että Internet ja älypuhelimet tarjoavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kehittää itseään. Silti monelle, motivoituneellekin, voi olla vaikeaa päästä liikkeelle, sillä netti pursuaa ohjeita ja oppaita, joiden väliltä valitseminen tuntuu mahdottomalta. Mielestäni meidän ohjelmistoalalla työskentelevien pitäisikin toimia enemmän ruohonjuuritasolla: puhua ja kirjoittaa ohjelmoinnista lähellä oleville ihmisille, jotta sen aloittaminen olisi helpompaa.

Aloitetaan perusperiaatteista

Ohjelmoinnin oppaiden runsaudenpulaan liittyvä ongelma on onneksi kierrettävissä, sillä monet yksityiskohdat ovat aiheesta kiinnostuneelle vain häiritsevää kohinaa. Mielestäni parhaiten ohjelmoinnista saakin otteen aloittamalla perusperiaatteista. Pohjimmiltaan ohjelmoinnissa on kyse tietokoneelle kirjoitettavista käskyistä, jotka kone sitten orjallisesti suorittaa. Käskyt puolestaan rakentuvat neljästä ideasta: muuttujista, ehdoista, silmukoista ja aliohjelmista.

Muuttujat ovat kuin laatikoita, jonne voi säilöä digitaalisia asioita. Nämä asiat voivat olla numeroita, tekstiä tai jopa kuvaa tai ääntä digitaalisissa muodoissaan. Lisäksi muuttujaan voi aina katsoa ja tutkia sinne säilöttyä asiaa. Eräässä asiassa muuttuja tosin poikkeaa laatikosta: sinne uutta asiaa säilöttäessä aiemmin säilötty asia katoaa eli menee kuuluisaan bittitaivaaseen. Jotkut muuttujista ovat erityisiä: ne on suoraan kytketty tietokoneen näppäimiin ja näyttöön. Niihin säilötyt numerot muuttuvat riippuen siitä, mitä tietokoneen näppäimiä on painettu ja miten hiirtä on heilutettu. Arvojen säilöminen osaan näistä erityismuuttujista puolestaan aiheuttaa esimerkiksi ruudun värin muuttumisen.

Muuttujien sisältöjä voi vertailla esimerkiksi tarkistettaessa, onko kahdessa muuttujassa tallessa sama numero. Ohjelmointikielten ehtorakenteet mahdollistavat sen, että tarkistuksen tulos vaikuttaa siihen, mitä käskyjä seuraavaksi suoritetaan.

Tietokone on hyvä toistamaan

Se, missä tietokoneet ovat nopeutensa vuoksi erinomaisia, on asioiden toistaminen. Ohjelmoinnissa asioita toistetaan silmukkarakenteilla, joilla tietty joukko käskyjä voidaan toistaa halutun monta kertaa. Asioiden toistamista suoraviivaistavat myös aliohjelmat, jotka ovat kokoelma käskyjä. Hyvä aliohjelma pistää tietokoneen tekemään yhden tietyn asian, esimerkiksi piirtämään kirjaimen ruudulle. Usein näihin aliohjelmiin liitetään muuttujia, jotka vaikuttavat sen toimintaan (syöte), ja muuttuja, jonne aliohjelman tulos tallennetaan (ulostulo). Esimerkissämme kirjaimia piirtävästä aliohjelmasta aliohjelman syöte voisi olla piirrettävän merkin numero, esim. kirjainta ”A” vastaa numero 65. Vastaavasti aliohjelman ulostulo olisi tosi tai epätosi sen mukaan, mahtuiko kirjain ruudulle. Aliohjelmien ehdoton etu on, että niiden avulla voit käyttää muiden kirjoittamaa koodia, joka nopeuttaa ja helpottaa ohjelmointityötä huomattavasti.

Ohjelmointi tapahtuu yhdistelemällä neljää edellä mainittua ideaa: muuttujia, ehtoja, silmukoita ja aliohjelmia. Ohjelmoinnin maailmaamullistava voima on siinä, että näin syntyy ohjelmia, jotka ohjaavat robotteja, pyörittävät pankkimaailmaa, teollisuutta ja Internetiä, sekä laskevat, luetteloivat, esittävät ja muokkaavat kaikkea tietoa ympärillämme. Steve Jobsia mukaillen: tietokone on ajattelun polkupyörä.

Jussi Rasku, FT

Seinäjoen yliopistokeskuksen tutkijahotelli

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 23.3.2020

Linkki Jussin väitöskirjaan

Linkki Sepeli ry:n facebook-sivuille

Nykyisen Seinäjoen keskustan kehittämisen juuret ovat 1990-luvulla

Seinäjoen keskustan kehittäminen on aihe, joka nousee eri medioissa pinnalle tuon tuostakin. Toisinaan uutisvirtaa seuratessa tulee sellainen olo, että ennen tätä päivää aluetta ei kehitetty, vaan sen annettiin taantua. Todellisuudessa keskustaa on kehitetty koko kaupunkiajan. Valitut kehittämisen painopisteet ovat toki olleet erilaisia kuin nyt. Vuosien saatossa ne ovat myös voineet vanhentua ja muodostua suoranaisiksi rasitteiksi alueen elinvoimalle.

Kaupungin perustamisen jälkeiset vuodet

Heti kaupungiksi tulon jälkeen vuonna 1960 oli julkinen rakentaminen keskeisellä sijalla – kauppalan keskustasta rakennettiin kaupungin keskustaa. Lakeuden Ristin viereen ilmaantuivat kaupungintalo, kirjasto ja valtion virastotalo. Syntyi Aalto-keskus. Myös kunnalliset palvelut palokunnasta keskusneuvolaan ja kouluihin tarvitsivat uusia tiloja. Samoin infrarakentaminen oli voimakasta. ”Asfalttibetonilla” päällystettiin aiemmin kuraisia katuja.

 Kauppa ja palvelut edellä 1960-luvun lopulta 1980-luvulle

Vuosien 1968–1982 välillä erilaisten liiketilojen pinta-ala Seinäjoen ydinkeskustassa kasvoi 2,5-kertaiseksi. Samaan aikaan asumiseen tarkoitetun tilan määrä laski yhdeksän prosenttia.  Asukasluku kääntyi laskuun ja väki vanheni. Vuonna 1988 oltiin jo siinä tilanteessa, että keskustan alueen koulujen lakkauttamista suunniteltiin.

 Kehittämisen suunnanmuutos 1990-luvulta tähän päivään

Tultaessa 1990-luvulle Seinäjoen keskustan tulevaisuus herätti kasvavaa huolta kaupunginvaltuustossa. Kaupungin ydintä kuvailtiin autioksi ja epäsiistiksi. Kaavoituksen keinoin haluttiin tiivistää ja täydentää kaupunkirakennetta ja saada lisää asukkaita. Asukaskyselyssä puolestaan selvisi, että ihmiset pitivät kaupungin keskipisteenä Keskustoria, eivätkä uudempaa Kauppatoria.

Vuoden 1998 keskustan kehittämissuunnitelmassa vanhan autoilun ehdoilla rakennetun keskustan tilalle haluttiin luoda aiempaa tiiviimpi kävelykeskusta, joka houkuttelisi asiakkaita alueen uusiin ja uudistettuihin erikoisliikkeisiin. Kauppiaiden yhteistoiminnan lisääminen nähtiin tärkeänä ja ehdotettiin erityisen ”keskustan toiminnanjohtajan” palkkaamista. Hänen tehtävänään olisi alueen markkinointi ja sen tapahtumien koordinaatio. Keskustorista alettaisiin rakentaa kaupungin sydäntä. Sinne voitaisiin pystyttää jokin merkittävä maamerkki, vaikkapa vanha kauppalantalo, tai kansalaisia palveleva kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus. Luistinradastakin puhuttiin. Torin alle kaavailtiin puolestaan parkkihallia.

On mielenkiintoista havaita, että osasta 1990-luvun lopussa esitetyistä kehittämisideoista on keskusteltu vielä 2010-luvulla. Osa on jo toteutettu, ja osaa ollaan vielä toteuttamassa. Keskustan kehittäminen on hidasta puuhaa, jonka hedelmien kypsyminen voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Aapo Jumppanen

Yliopistotutkija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Tietoja Seinäjoen kaupunkiajan historia -projektista

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.3.2020

Resetoiko korona globaalin toimitusketjun?

 Aina silloin tällöin tulee joku luonnonilmiö, joka painaa logistiikassa reset-nappia ja osoittaa, kuinka keskinäisriippuvaisia monet tuotannolliset toimintamme ovat. Vuonna 2005 Mumbain tulvat näkyivät komponenttipulana ympäri maailmaa. Vuonna 2010 Islannin tulivuorenpurkaus pysäytti lentoliikenteen. Vuonna 2011 taas Japanin maanjäristykset ja Fukushiman ydinvoimaonnettomuus vaikuttivat merkittävästi mm. auto- ja elektroniikkateollisuuteen. Nyt toimitusketjuja nollaa SARS-CoV-2 -koronavirus, joka havaittiin ensimmäisenä Wuhanissa Kiinassa. Yhdentoista miljoonan asukkaan Wuhan on Hubein maakunnan pääkaupunki ja Kiinan merkittävimpiä metalliteollisuuden keskittymiä. High tech, autoteollisuus ja lääketeollisuus ovat keskeisiä. Ulkomaisista yrityksistä Wuhanissa toimii mm. Honda, Nissan, Peugeot Citroen, Walmart sekä suuri määrä kiinalaisia toimijoita.

Virus vaikuttaa viiveellä

Koronavirus on vaikuttanut ensisijaisesti paikalliseen kysyntään. Uusien autojen myynti Kiinassa on pudonnut 96 prosenttia helmikuun ensimmäisen viikon aikana. Noin neljä viikkoa jatkunut tehtaiden pysäyttäminen näkyy viiveellä. Kuljetusmatka Kiinasta sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin on noin 30 päivää.

Konttiliikenne Kiinasta Eurooppaan on laskenut joidenkin arvioiden mukaan 20–30 prosenttia. Maailman suurin konttialuksia operoiva Maersk on peruuttanut kymmeniä lähtöjä Kiinasta alkuvuoden aikana. Myös monet muut linjaoperaattorit ovat valittaneet laivojen matalaa täyttöastetta.

Mitä jos komponentteja ei saa?

Useilla toimialoilla varastot on vedetty alas, sillä globaaliin logistiikkaan on voinut luottaa hyvin. Nyt Huyndai on pysäyttänyt autovalmistuksen Etelä-Koreassa komponenttitoimitusten vaikeuksien takia. Fiat Chrysler on todennäköisesti pysäyttämässä yhtä neljästä tehtaastaan Euroopassa. Myös Apple on varoittanut mahdollisista toimitusvaikeuksista liittyen iPhone-tuotteisiin. Applen puhelinten valmistusta hoitavat Kiinassa Foxconn ja Pegatron. Kiinalaisen uudenvuoden juhlinnan aiheuttama tauko alkoi tammikuun 24. päivä ja töihin piti palata jo 30. päivä. Ennakoitavissa on, että suurin vaikutus toimitusketjuissa näkyy maaliskuun puolen välin jälkeen. Joillakin toimialoilla, kuten vaateteollisuudessa, vaikutukset voivat näkyä vasta loppuvuodesta, kun materiaaleja syys- ja talvimallistoihin ei ole saatavilla.

Kiina ei ole vielä laskenut BKT-tavoitetta vuodelle 2020. Visio kaksinkertaistaa BKT aikavälillä 2010–2020 edellyttäisi 5,6 prosentin kasvua tälle vuodelle. Odotettavissa on, että jättämää yritetään ottaa kiinni loppuvuoden aikana aggressiivisesti. Kiinan maine ”maailman tehtaana” sen sijaan voi olla vaarassa. Tällä hetkellä monet yritykset miettivät uusia vaihtoehtoja toimitusketjujen rakenteille. Osittain tämä alkoi jo kauppasotauhkien takia ja kohta päätöksiä tehdään pakosta. ASEAN-maat saattavat olla tässä voittajia. Reset-näppäimiä painellaan jo.

Petri Helo

Logistiikan Epanet-professori

Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 9.3.2020

Avaruus on arkipäivää

Helposti unohtuu, kuinka tiiviisti avaruusteknologia kuuluu jo arkipäiväämme. Uusiin paikkoihin löytäminen on helpompaa kuin koskaan, eikä eksymistä tarvitse pelätä.  Harvoin ajattelemme kännykän tai navigaattorin paikannussignaalien olevan lähtöisin maapalloa kiertävistä satelliiteista ja että ne ovat juuri millisekunteja sitten matkanneet avaruuden läpi.

Paikannuksen lisäksi satelliitit ovat oleellinen osa kommunikaatiojärjestelmiämme. Holmenkollenin hiihdot, jalkapallon MM-kisat tai vaikkapa formulakisat jäisivät katsomatta, jos TV-signaali ei kiertäisi satelliitin kautta.

Uusia sovellusalueita satelliittiteknologialle kehitetään jatkuvasti. Satelliiteista käsin maapalloa tarkkaillaan tutkilla ja mittalaitteilla. Maa- ja metsätalous, kalastus, luonnonsuojelu, turvallisuus ja palonvalvonta ovat esimerkkejä toimialoista, jotka voivat käyttää vapaasti saatavilla olevaa satelliittiaineistoa uusilla tavoilla.

Perustason teknologiaa

Perinteisten satelliittien rinnalle on syntynyt laaja piensatelliittien tuotanto. Piensatelliitit ovat huomattavasti edeltäjiään halvempia ja nopeammin kehitettyjä. Ne sisältävät teknologiaa, joka on jo kaupallisesti saatavilla.

Suomen ensiaskeleita avaruusmaaksi ovat olleet piensatelliittiteknologia ja vuonna 2017 avaruuteen laukaistu Aalto-yliopiston opiskelijoiden rakentama Aalto-1 -satelliitti. Vuotta myöhemmin laukaistiin ensimmäinen suomalainen kaupallinen piensatelliitti, Reaktor Space Labsin Hello World, sekä myös Suomen itsenäisyyden juhlasatelliitti Suomi 100.

Vaikka piensatelliitit ovat edullisia, pystytään niiden välittämän tiedon ympärille luomaan uutta liiketoimintaa. Esimerkiksi suomalainen Iceye -startup tarjoaa tarkkaa tutkakuvaa erilaisiin tarkoituksiin. Maailmalla näitä kaupallisia esimerkkejä on jo monta, kuten vaikkapa Space X:n Starlink-satelliitit. Ne tarjoavat satelliittien kautta toimivaa internet-yhteyttä maailman joka kolkkaan.

Uudet liiketoimintamallit luovat uusia odottamattomia ongelmia. Astronomit ovat kritisoineet esimerkiksi juuri Starlink-satelliitteja, koska matalalla tiheästi ylilentävät kirkkaat satelliitit estävät tähtitieteellisten havaintojen tekoa. Ensiapuna yritys on luvannut maalata seuraavaksi matkaan lähtevät satelliitit tummemmiksi.

Tieto virtaa

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla tietoisuus näistä uusista tekniikan kehitysaskeleista ja niiden mahdollistamista käytännön hyödyistä ei ole vielä laajasti levinnyt. Tätä epäkohtaa pyrimme korjaamaan Kvarken Space Economy -projektin avulla.

Tässä viime syksynä alkaneessa kymmenen suomalaisen ja ruotsalaisen korkeakoulun yhteistyöprojektissa mm. rakennetaan oma satelliitti ja maa-asema, kehitetään paikallista osaamista tämän tiedon hyödyntämisessä, tutkitaan avaruusdataa hyödyntäviä liiketoimintamalleja ja tutkitaan uusia, satelliittidataan pohjautuvia ratkaisuja paikallisiin ongelmiin. Olemme erittäin avoimia kaikenlaiselle yhteistyölle!

Antti Kinnunen
Projektitutkija
Vaasan yliopisto

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.3.2020

Satelliittikuva on lainattu Kvarken Space Center -sivuilta.