Maaseutujen uudet roolit heijastuvat aluetalouksiin

Vain muutos on pysyvää, niinhän sanotaan. Myös maaseutujen on uusiuduttava kehityksen mukana, jotta mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään ja muuttuneisiin tilanteisiin sopeutumaan. Toimintaympäristöissä tapahtuvat muutokset voivat edellyttää joiltakin toimialoilta suuriakin uudistuksia. Väestökehitys asettaa omat muutostarpeensa. Mutta miten uusiutua? Selvää on, että kullekin alueelle on tunnistettava sille sopivia uudistumisen tapoja. Tunnistamista helpottaa se, mitä useamman ideat pääsevät esille. Vaihtoehtojen löytymisen myötä herää uusia kysymyksiä, kuten se, mitä uusista tuulista seuraa.

Talouden rakenteisiin vaikuttavat muutokset heijastuvat ympäristöönsä monin tavoin. Yksi kiinnostava vaikutuskohde on laajempi aluetalous. Olemme jo pitkään arvioineet aluetaloudellisia vaikutuksia RegFin-malleilla. Vuosien varrella olemme tarkastelleet lukuisia aiheita, kuten yksittäisten investointien tai yleisempien politiikkojen talousvaikutuksia eri alueilla. Tarkastelut tarjoavat yhden näkökulman siihen, mitä uusien roolien omaksuminen merkitsee kokonaisuudelle.

Energiasektori yksi uudistumisen vaihtoehto

Kaustisen seudulla on todettu, että alueelle on löydettävä uusia toiminnan mahdollisuuksia. Siellä maaseudun uutta roolia haetaan esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannosta. Suunnitteilla olevat lukuisat tuulivoimalat voivat vaikuttaa vahvasti seudun aluetalouteen. Niiden lisäksi tärkeitä ovat muun muassa suunnitelmat biokaasuverkoston rakentamisesta. Aluetaloudellisten vaikutusten huomioiminen auttaa hahmottamaan vaikutusverkkoja sekä erilaisten ilmiöiden suuruusluokkia. Selvityksemme Kaustisen seudulle kohdistuvista aluetalousvaikutuksista valmistuu lähikuukausina.

Uusia avauksia tarvitaan

Maaseuduilla toimijoineen on oma keskeinen tehtävänsä kestävyyssiirtymän toteuttamisessa. Kierto- ja biotalous, ruoka- ja liikennejärjestelmät, uusiutuva energiantuotanto – pyrittäessä kestävyyteen maaseuduilta voi löytyä monia ratkaisuja näihin osa-alueisiin, myös aivan uudenlaisia. Kestävyyssiirtymässä on tärkeää huomioida myös alueellinen tasapainoisuus. Aluetaloudelliset tarkastelut antavat yhden näkökulman pohdittaessa muutosten vaikutuksia. Joka tapauksessa niin laajemmilla politiikkamuutoksilla, luonnonilmiöillä, yritysten päätöksillä kuin esimerkiksi tavallisten kuluttajien valinnoillakin on vaikutuksensa aluetalouksiin.

Juuri toimintansa aloittanut TUUMA-verkosto vahvistaa uuden työn ja yrittäjyyden mahdollisuuksia maaseutualueilla. Verkoston työ on osa maaseutupolitiikan neuvoston MANEn vaikuttamistyötä. Aluetalous on yhtenä näkökulmana mukana verkoston toiminnassa. Kokoamme yhteen selvityksiä erilaisten ilmiöiden vaikutuksista maaseutualueiden talouteen, nostamme esiin toimenpide-ehdotuksia sekä kannustamme keskustelemaan laajemmin aluetalousvaikutuksista. Näin pyrimme tukemaan uusien mahdollisuuksien tunnistamista.

Roolitus esiin Maaseutuparlamentissa

Maaseutuparlamentti tarjoaa juuri nyt näyttämön, jossa voimme yhdessä keskustella maaseutujen kehittämisestä. Osin monipaikkainen, osin virtuaalinen ideafestivaali järjestetään tällä viikolla. Mekin olemme siellä, kertomassa Suupohjan radan vaikutuksista sekä kuulemassa näkemyksiä maaseutujen uusista rooleista.

Outi Hakala ja Susanna Kujala
Tohtorikoulutettavat, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.9.2021.

Sen kestävyydestä

Jonossa kuultu murahdus ”kyllä kestää”, ei lupaa hyvää. Muuten kestävyys on yleensä iloinen asia. Kestävyys on myös muotisana, joka lisätään melkein automaattisesti osoittamaan vastuullisuutta. Mutta onkos se pelkkää sanahelinää?

Kestävyydestä tulevat ensimmäisinä mieleen energia, liikenne ja elintarviketuotanto. Seuraavaksi päässä vilahtaa julkisuudessa usein toistuva metsätalous. Kun oikein pinnistelee, muistuvat myös puheet alueiden ja ihmisten kestävyydestä. Valistuneisuutensa voi osoittaa viittaamalla sosiaaliseen tai kulttuuriseen kestävyyteen. Ostoksia tehdessä varsinkin nuuka ihminen miettii tuotteen kestävyyttä. Oma kestävyys joutuu koetukselle fyysisissä tai henkisissä ponnistuksissa.

Kestävyys ei ole vain selviytymistä

Kaikkinaisen kestävyyden merkitys on asia, jota ei ole viisasta kyseenalaistaa. Se liittyy joko suoraan tai vähintäänkin välillisesti luontoon ja maapallon selviytymiseen. Oli aiheena mikä tahansa elämänala, kaikkea on pakko ajatella kestävyyden kannalta. Miksi? Koska kestävyys säästää. Koska kestävästi toimien saamme sekä omat että maailman resurssit riittämään niin, että jälkipolvillakin on elämisen mahdollisuuksia elävällä planeetalla. Kyse ei ole pelkästään selviytymisestä. Kestävyyden huomioimalla voimme luoda myös jotakin aivan uutta.

Digi siellä ja digi täällä. Hyvä vaihtoehto oikein käytettynä. Esimerkiksi teollisuudessa voi testata laitteet virtuaalisesti tai hoitaa ylläpito etänä. Säästää aikaa ja kerosiinia. Kestävää on myös energian harvesterointi: otetaan energia talteen sieltä, mistä se on tavannut karata taivaan tuuliin.

Elintarviketuotannon kestävyys on ruokamaakunnassa erityisen tärkeää. Täällä on alkutuotannon ja jalostuksen osaajien lisäksi muun muassa koneiden ja laitteiden tekijöitä. Meille sopiikin luontevasti ketjun kehittämiseen ja tutkimiseen liittyvä työ. Asiaa tarkastellaan monelta kantilta, pellolta pöytään.

Kestävyys ei ole vain tuotantoa, liiketoimintaa tai luonnontiedettä. Alueiden kestävyys on mielenkiintoinen juttu. Jotkut alueet selviytyvä esimerkiksi lama-ajasta paremmin kuin toiset. Miksi niin käy, sitäkin on täällä tutkittu. 

Tällä hetkellä murehduttaa ihmisten kestävyys. Korona-aikana olen ihaillut lasten ja nuorten kestävyyttä ja sopeutumiskykyä. Heiltä on vaatinut melkoista päänväkevyyttä hoitaa opintojaan osin tai kokonaan etänä, oli kyse sitten ekaluokkalaisista tai yliopisto-opiskelijoista. Muutenkin nuorten ihmisten on pitänyt elää hitaammalla vaihteella ja pienemmissä ympyröissä kuin ikäkauteen yleensä kuuluu. Kaikkien untuvikkojen siivet eivät kanna. Autettavaa ja kannateltavaa riittää vielä pitkäksi aikaa pandemian jälkeen. Yhteiskuntamme kestää vain, jos pidämme nuoristamme huolta.

Mitä yksi ihminen, perhe tai edes valtio voi tehdä? Kannattaako muovipussit kiikuttaa kierrätykseen, miettiä kuluttamistaan ja etsiä kestäviä valintoja? Mitä ne edes ovat? Ketä pitää uskoa? Miksi vaivautua, kun ne amerikkalaiset ja kiinalaiset kumminkin…

Mitä jätämme jälkeemme; millaisen jäljen jätämme. Sen tuomitsevat tulevien vuosisatojen historioitsijat. Kestävässä, paremmassa maailmassa, niin uskon.

Nina Harjunpää
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, Epanet-verkosto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.6.2021.

Vaatii rohkeutta olla innovatiivinen

Olen italialainen, kolmen lapsen äiti ja koulutukseltani ruoka-alaan erikoistunut taloustieteilijä. Olen aiemmin työskennellyt esimerkiksi YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) ja Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO).

Minua voi kuvata ihmiseksi, joka rakastaa numeroita. Ja Suomea! Suomella on erityinen paikka sydämessäni. Olen asunut ja työskennellyt Suomessa aiemminkin muutaman kuukauden – ja aina halunnut palata. Lieneekö kyseessä ollut kohtalo vai onnenpotku, kun satuin lukemaan työpaikkailmoituksen Helsingin yliopiston sivuilta. Hain paikkaa, ja suureksi ilokseni valintaryhmä luotti minuun ja osaamiseeni. Aloitin tammikuussa työni Ruralia-instituutissa ja Epanet-verkostossa Etelä-Pohjanmaalla.

Tehtävänäni on johtaa tutkimusryhmää, joka keskittyy yrittäjyyden ja innovaatioiden rooliin ruokajärjestelmän kestävyysmuutoksessa. Tausta-ajatus on, että yritykset voivat tehdä paljon vauhdittaakseen muutosta ja samalla omaa liiketoimintaansa. Koronan takia en ole vielä voinut lähteä kotikaupungistani Bolognasta, mutta onneksi on olemassa internet ja videoneuvotteluyhteydet. Olen perehtynyt Etelä-Pohjanmaan ruoka-alan toimijoihin tutkimalla verkkosivuja ja keskustelemalla lukuisten ihmisten kanssa. Alan yritysten – kuten esimerkiksi Atria, Valio, Altia/Koskenkorva, Kyrö Distrillery ja Juustoportti – määrä ja monipuolisuus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Etelä-Pohjanmaalla on yksi Suomen johtavista elintarvikeklustereista. Kestävien ruokajärjestelmien kehittäminen on keskeinen tavoite monissa maakunnan ohjelmissa ja strategioissa. Työssä on yritysten lisäksi mukana monia eri organisaatioita ja ihmisiä kuten Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Into Seinäjoki, ProAgria, MTK, Foodwest Oy ja joukko muita oppilaitoksia ja kehittämisorganisaatioita ympäri maakuntaa. Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset koordinoivat laajaa Ruokaprovinssi-kokonaisuutta ja esimerkiksi Kauhajoen ruokamessut tuovat alalle kansallista näkyvyyttä.

Tutkijana minua inspiroi ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat alueen ja yritysten nykyiseen menestykseen. Kiinnostavaa on myös löytää uusia keinoja edistää ja ylläpitää maakunnan mainetta johtavana elintarvikeklusterina. Haastattelujeni perusteella kehitettävää löytyy paikallisten tuotteiden markkinoinnista, kansainvälistymisestä ja viennistä sekä isoja ja pieniä yrityksiä yhdistävien palvelualustojen luomisesta. Lisäksi tarvitaan enemmän pöhinää ja aloitteita ruoka-alan start up -kulttuurin kehittämiseksi.Entä kuinka Etelä-Pohjanmaan elintarvikeala voi hyödyntää olemassa olevia vahvuuksiaan, kehittää osaamistaan ja hyötyä ruokajärjestelmän kestävyysmurroksesta? Etsin tutkimukseni kautta mahdollisia vastauksia näihin kysymyksiin. En tee sitä yksin, vaan yhteistyössä maanviljelijöiden, yrittäjien, oppilaitosten, julkisten ja yksityisten organisaatioiden kanssa. Kaikkien, jotka tekevät työtä Etelä-Pohjanmaan ruokamaakunnan hyväksi.

Innovaatioihin tarvitaan uskallusta ja yrittäjänä oleminen vaatii rohkeutta. Erityistä rohkeutta on haastaa perinteinen ajattelu ja uskaltaa kuvitella uusia, suuria mahdollisuuksia.

Silvia Gaiani
vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 26.4.2021.

Tässä linkki myös Silvian Ruralia-instituutin blogissa julkaistuun artikkeliin Entrepreneurship + Innovation = A Sustainable Food System for Finland.

Puuntuoksuista muutosta ilmassa

Nykyinen hallitusohjelma pyrkii lisäämään puun käyttöä rakentamisessa. Syyskuussa julkistettujen kansallisten tavoitteiden mukaan puurakentamisen osuus julkisesta uudisrakentamisesta vuonna 2025 olisi 45 %. Osuus on nyt 15 %, eli tavoite on kunnianhimoinen.

Miksi puurakentamista edistetään?

Puun käytölle on hyviä perusteita. Sen monet ominaisuudet, kuten uusiutuvuus ja hiilensidonta, hillitsevät ilmastonmuutosta. Rakennuksen elinkaaren lopussa voidaan puu käyttää uudelleen, kierrättää tai hyödyntää energian tuotannossa. Käyttämällä ja jatkojalostamalla suomalaista puuta lisäämme työllisyyttä ja vientimahdollisuuksia.

Puukerrostalojen asukkaat kokevat, että puurakennuksissa on miellyttävä äänimaailma ja hyvä sisäilma. Asuntoja pidetään lämminhenkisinä ja kodikkaina. Sisätilojen puupinnat vaikuttavat myönteisesti ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Tuoreiden tutkimusten mukaan puulla on jopa antibakteerisia ominaisuuksia.

Suomessa on vahva puurakentamisen perinne pientaloissa. Uutta on puun käytön laajentaminen julkisiin ja suuriin rakennuksiin, kuten päiväkoteihin ja kouluihin.

Rakentamispäätökset koskettavat meitä kaikkia. Kuluttajina teemme suuria päätöksiä kodin ostajina, vuokraajina, rakentajina. Vietämme aikamme kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, harrastustiloissa ja hoitolaitoksissa. Rakennusmateriaalista riippumatta odotamme laadukkaita, turvallisia ja viihtyisiä tiloja.

Koronapandemian ja etätyön myötä katsomme uusin silmin myös rakennuksia: mitä arvostamme ja tavoittelemme? Ekologisuus korostuu. Ymmärretään, että oikeilla investoinneilla rakennettuun ympäristöön edistetään kestävyyttä.

Yhteistyöllä kohti kestävämpää rakentamista

Vaikka puumateriaali vastaa moneen kestävyyshaasteeseen, ei puu sovellu kaikkeen rakentamiseen. Hedelmällistä onkin tehdä yhteistyötä kestävän rakentamisen hyväksi, erilaisia materiaaleja ja rakennustapoja käyttäen. Este uusille ratkaisuille ovat urautuneet ajatusmallit. Uusia toimintatapoja tarvitaan niin yrityksissä kuin yhteistyössä: kestävyyshaasteet vaativat uskallusta ajatella ja toimia toisin. Kokeilut, pilotoinnit ja kokemusten jakaminen tukevat uuden omaksuntaa myös rakentamisessa.

Puurakentamisen edistämisestä on keskusteltu pitkään. Rakentamisessa on myös tehty merkittäviä innovaatioita: rakennettu enemmän ja korkeampia puukerrostaloja ja kehitetty moduuliratkaisuja. Iso murros on kuitenkin vielä toteutumatta.

Kuka saa aikaan muutoksen?

Vaatimukset kestävästä rakentamisesta osana ilmastonmuutoksen hillintää ovat yhä kuuluvampia. Rakennusmääräyksissä nousevat esiin hiilijalanjäljen laskenta, kiertotalouden edistäminen ja rakennuksen koko elinkaaren huomioiminen. Kuntien ja kaupunkien hankinta- ja kaavoituspäätökset ovat tärkeitä keinoja edistää kestävää rakentamista. Rakentajatkin kiinnostuvat puusta, kun yleiset vaatimukset kestävyydestä konkretisoituvat kysynnäksi: tämä asettaa asiakkaat – niin julkiset kuin yksityiset – ratkaisijan rooliin.

Uusilla ohjeilla ja tavoitteilla valtio viitoittaa tietä kohti kestävämpää rakentamista. Samalla kunnille tarjotaan tukea. Parhaillaan on käynnissä Ympäristöministeriön avustushaku julkisen sektorin puurakentamishankkeille. Edelläkävijät uskaltavat ajatella ja toimia uudella tavalla ja tarttua haasteeseen.

Asta Salmi
puurakentamisen liiketoiminnan Epanet-professori, Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.10.2020.

Hyvää ruokahalua

Keskellä ruokaa  

Ruoka. Lappaat evästä lautasellesi, avaat suusi, pureskelet ja nielet. Ja seuraava pala ääntä kohti. Yksinkertaista. Vai onko?

Ruokaa on liikaa tai liian vähän. Se on oikeaa tai väärää. Kallista tai halpaa. Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa, esimerkiksi karttamalla tai suosimalla tiettyä tuotetta tai yritystä. Ruoka nostattaa intohimoja: Lihaa vai ei, luomua vai tavallista, mitä rasvaa, syödäkö sokeria? Ravitsemustutkijoita on jopa uhkaitu ”väärien” tulosten takia.

Ostoskärry on ruuan lisäksi lastattu arvovalinnoilla. Jos kärryttelijällä on varaa muihinkin perusteisiin kuin hintaan, valintoihin vaikuttavat esimerkiksi ravintosuositukset, kotimaisuus, eläinten hyvinvointi, eettisyys, kestävyys, reiluus, yrityksen maine ja pakkauksen materiaali. Suomalaisena on helppo unohtaa listalta turvallisuus. Sitä olemme tottuneet pitämään selvyytenä.

Maakunnan ruokaosaaminen tekee vaikutuksen

Eteläpohjalaisena minulla on etuoikeus elää keskellä ruokaa. Maakunnan pelloilla lainehtii vilja. Jokusen kilometrin päässä kotoani jalostetaan sikaa, nautaa ja kanaa. Melkein naapurissa tehdään maidosta herkkuja. Perunapellollekaan ei ole pitkä matka. Aika hieno maakunta asua!

Leikin takavuosina tilastoilla. Laskin annoskokoja per asukas, mikäli mitään maakunnassa kasvatettua ruokaa ei myytäisi muualle. Tarkkoja lukuja en enää muista, mutta niitä kilomääriä lihaa, maitoa ja perunoita ei kukaan pysty päivässä syömään. Parasta siis ruokkia muitakin.

En ole ruoka-alan ammattilainen, vain aktiivinen syöjä. Mutta minulla on mahdollisuus kuunnella itseäni viisaampia esimerkiksi alan Epanet-professorien tilaisuuksissa. Yritysten edustajien, tutkijoiden ja muiden alan ammattilaisten keskusteluja seuratessa ei voi kuin ihailla sitä osaamista, mitä tästä maakunnasta löytyy.

Laatua ja kestävyyttä

Suomessa on hyvä, turvallinen, kestävä ja laadukas ruokaketju. Laatu perustuu ennen kaikkea luottamukseen: voimme luottaa kaikkien toimivan mahdollisimman fiksusti ruokaketjun joka lenkissä.

Laatu lähtee maatilalta. Kuten tuttu lypsytilallinen muistutti, lehmistä kannattaa pitää hyvää huolta, sillä vain terve ja hyvinvoiva eläin on tuottava. Sama pätee tietysti kasveihinkin. Niinpä. Rotuminen näkyisi heti kassassa. Laatu ja kestävyys jatkuvat jatkojalostuksessa. Oli kyse sitten jyvästä tai siasta, kaikki pitää saada käyttöön. Tuhlaus vaikuttaisi heti kannattavuuteen. Samaa tarkkuutta ja vastuullisuutta tarvitaan myös logistiikassa ja kaupassa.

Kuluttajallakin on vastuu siitä, mitä ruokaketjussamme tapahtuu. Minä päätän mitä ostan, miten säilytän ja paljonko heitän pois. Ruoka ansaitsee arvokkaan kohtelun.

Ps. Pärjäisitkö töissä maitotilalla? Tutustu videoihin ja käy tekemässä osaamistasotesti https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/tyotavoilla-tulosta-maitotiloille.

Nina Harjunpää
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, Epanet-verkosto

 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 6.7.2020.

Kestävää puurakentamista kehittyviin maihin

Ilmastopakolaisuus arkipäivää

Ilmastonmuutos ja sen torjumiseksi tehtävät toimenpiteet alkavat vaikuttaa kaikkeen ihmisen toimintaan, mm. asumiseen, liikkumiseen ja ruuan tuotantoon. Erityisesti EU:ssa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja hiilidioksiditason nousun hidastamiseen etsitään monin tavoin ratkaisuja, ja siihen ohjataan rahoitusta. Viimeisimpäni esimerkkinä on koronapandemian jälkeiseen elvytykseen suunnattu rahoitus, johon ollaan sitomassa vihreän talouden edistämisen toimenpiteitä.

Pakolaiskysymys liittyy läheisesti ilmastonmuutokseen. Maapallolla on alueita, jotka ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi kuivuuden ja kuumuuden vuoksi. Tämä on lisännyt ja tulee jatkossa lisäämään pakolaisuutta. Ilmastopakolaiset ovatkin määrällisesti suurempi joukko kuin sodan vuoksi kotinsa jättäneiden joukko.

Vähähiilistä rakentamista pakolaisleireille

Seinäjoen yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston kaupunkilaboratoriossa on alettu pohtia, miten suomalainen vähähiilinen puurakentaminen sopisi pakolaisleireille siirtymäkauden asunnoiksi. Etelä-Pohjanmaalla onkin käynnistetty KERAKE-hanke puurakenteisen rakennuksen konseptin suunnittelemiseksi pakolaisleireille.

Puu on terveellinen, kestävän kehityksen mukainen ja hiiltä sitova rakennusmateriaali. Puun arvo rakennusmateriaalina on siten nousussa. Se toimii hiilivarastona sitoen hiiltä itseensä koko rakennuksen käytön ajan ja sen jälkeenkin riippuen käyttötarkoituksesta.

Suunnitteluprojektiin on saatu rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Tavoitteena on konseptoida pakolaisleireille ja jälleenrakennusalueille soveltuva siirrettävä, muuntojoustava puurakennus, jossa on käytetty hiilivapaita rakennusratkaisuja. Uudella konseptilla pyritään edistämään innovatiivisten hiilivapaiden rakennusten markkinoille pääsyä.

Yrityksiä mukaan suunnitteluun

Konseptin suunnittelun tueksi kootaan toimijaryhmä, johon tarvitaan paikallisia puurakentamiseen erikoistuneita yrityksiä, rakennusmateriaalien tuottajia mm. puu, metalliosat, vesi/viemärimateriaalit ym. sekä talotekniikan ratkaisuja tuottavia toimijoita.

Pitkällä aikavälillä tavoitellaan muutosta kehittyvien maiden rakentamiskulttuuriin. Esim. Aasian alueella on suuret markkinat, joille pääseminen mahdollistaa puurakennusalan tuotannon ja viennin merkittävän laajentumisen.

Euroopan aluekehittämisrahaston (EAKR) lisäksi Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen kaupunki ja Tampereen yliopisto rahoittavat kaksivuotista hanketta.

 

Virpi Palomäki, FT
Tampereen yliopisto
Rakennetun ympäristön tiedekunta

 

Lue  myös Puusta suojaa poikkeusoloissa.

 

Otsikkokuva on havainnekuva suunniteltavasta rakennuskonseptista, kuva Mari-Sohvi Miettinen, TAU/Arkkitehtuuri

Tuntemattomalle uudelle polulle

Kuljet tuttua polkua, jonka varrella on syvä jyrkänne. Alhaalla on toinen kiinnostava polku, mutta sinne ei ole pääsyä. Voisiko alas hypätä? Riski jalan nyrjähdykselle on suuri, joten tyydyt päivittäin kulkemaan ohi. Entä jos sinua lähestyisi vihainen susilauma? Yhtäkkiä hyppääminen vaikuttaa järkevältä.

Koronakriisi sysäsi meidät reunan yli tuntemattomaan. Mutta missä asennossa tulemme alas ja miten jatkamme eteenpäin?

Koronavirus on esimerkki kaaosteorian perhosefektistä: Ensin on pieni satunnainen tapahtuma. Wuhanin torilla joku nostaa myyntipöydälleen eläimen, pyyhkäisee ehkä hiussuortuvan kasvoiltaan. Pian nousee kuume. Kohta koko maailma on kaaoksessa tuntemattoman sairauden edessä. Kaaosteoria tuntee myös bifurkaatiopisteen, nollatilanteen, jossa tuttu ja turvallinen polku katkeaa. Paluuta entiseen ei ole. Edessä on vaikeita aikoja, mutta vanhojen ovien sulkeutuessa avautuu uusia, joista on pakko käydä.

Resilienssi = kyky sopeutua kriisitilanteissa

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä sopeutua kriisitilanteissa. Resilienssi tarvitsee kahdenlaista toimintaa: nopeaa ylläpitävää sekä pitkäjänteistä uudistavaa. Kriisin alussa on pikaisesti turvattava elintärkeät toiminnot, kuten Suomessa on tehtykin. Teipataan nyrjähtänyt nilkka, etsitään oksa kainalosauvaksi. Tukipaketeilla julkinen sektori voi helpottaa ahdinkoa. Silti yrityksiä ja työpaikkoja tulee katoamaan. Ratkaisijaksi nouseekin toipumiseen liittyvä resilienssi. Osa toiminnoista normalisoituu perinteisille urilleen, mutta se ei riitä. On lähdettävä eteenpäin tuntematonta polkua.

Kun ihmisten käyttäytyminen muuttuu, uusia työpaikkoja syntyy toisenlaisiin yhteyksiin. Digitalisaatio, etätyö ja -opiskelu etenevät harppauksin.  Lentomatkustaminen vähenee. Sijainti menettää merkitystään, kun kohtaamisia siirretään verkkoon. Olisiko tässä yksi avain tasapainoisempaan aluekehitykseen? Pakon edessä ihmiset, yritykset ja organisaatiot ovat osoittaneet uskomatonta kekseliäisyyttä. Uusia palveluita ja yhteistyön tapoja on jo syntynyt. Osa voi jäädä pysyviksi malleiksi. Samalla on opittu huippuunsa viritettyjen globaalien toimitusketjujen haavoittuvuus. Se voi jatkossa nostaa paikallisen arvostusta.

Kriisiaikana tarvitaan johtajuutta

Normaalisti epäonnistumisen riski pitää meidät kiinni vanhassa. Nyt on selviytymisen nimissä ohitettava virallisia toimintatapoja ja kokeiltava uutta. On hyväksyttävä tietty määrä riskejä ja epävarmuutta. Kaikki ei onnistu heti täydellisesti. Tarvitaan taitavaa johtajuutta työpaikoilla, kouluissa, alueilla ja valtiojohdossa. Kriisiajan johtajuus luo turvaa ja jatkuvuutta, mutta myös poimii uudet ideat ja antaa niille mahdollisuuden. Uudelle polulle hypännyt järjestelmä alkaa nimittäin itseorganisoitua. Parhaat ideat eivät usein tulekaan ylhäältä, vaan alhaalta. Opettajat keksivät luovia opetusmetodeja, lähikauppa myy ravintolaruokaa ja vanhemmat jakavat etäkouluvinkkejä. Toimivia ideoita kannattaa levittää.

Jaloilleen pudonneet voivat auttaa nilkkansa pudotuksessa nyrjäyttäneitä. Alueet, joilla yhteisö kannattelee parhaiten jäseniään ja yrityksiään kriisin yli, ja jotka hyödyntävät myös kriisin opetukset, ovat etulyöntiasemassa, kun maailma jälleen käynnistyy. Ehkä tuntematon polku johtaa myös johonkin hyvään.

Heli Kurikka

Tutkija, Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta

 

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 14.4.2020.

Bioverkostona superfoodia – perinteestä mallia kestävään ruokaketjuun

Perinteisessä talonpoikaisessa elämäntavassa ruokaketju on kuluttanut vähän energiaa. Erityisesti kuivaaminen on ollut luonteva elintarvikkeiden säilömistapa. Ruokatarvikkeita on kuivattu tuvassa uunin äärellä, uuninpankolla, orsilla ja laudoilla. Saunan jälkilöylyä on hyödynnetty ja riihessä on kuivattu viljaa. Myös lihaa ja kalaa on kuivattu kevätpakkasilla talon päädyssä auringossa.

Kotimainen superfood, mustikat, tyrni ja muut marjat, villiyrtit ja viljellyt yrtit, vihannekset, kuten lehtikaali ja härkäpapu, sopivat hyvin kuivattaviksi. Superfoodia löytyy luonnosta keräilemällä, puutarhasta tai suuremmassa mittakaavassa viljelemällä. Keräilemällä ja viljelemällä voi saavuttaa lähes omavaraisuuden. Japanilaisen samurain puutarhassa on perinteisesti ollut keittiöpuutarhan lisäksi hedelmäpuita, lääkeyrttejä ja kalalammikko.

Kylän yhteinen mylly on jauhanut viljaa vesivoimalla ja tuulivoimalla. Tämän päivän bioverkosto voi myös käyttää yhteisöllistä, uusiutuvalla energialla, esimerkiksi aurinkoenergialla toimivaa kuivaamoa. Verkostoituminen täydentää ja monipuolistaa toimintaa. Keräilijät, puutarhurit ja viljelijät voivat osallistua kukin omalla kapasiteetillaan, sivutoimisesti tai päätoimisesti.

Kuivattua superfoodia kannattaa jalostaa myös valmiiksi tuotteiksi. Valmiita keittoaineksia, mysliä, teetä ja vastaavia tuotteita voi hyvin käyttää laadukkaana pikaruokana, retkiruokana ja arjen pelastajana. Kuivattu ruoka säilyy pitkään ilman säilöntäaineita, sitä on kevyt kuljettaa pitkiäkin matkoja ja ravinto on tiiviissä muodossa, vähän tilaa vievää. Kuivattu ruoka soveltuu hyvin nykyaikaiseen verkkokauppaan, ulkomaanvientiinkin. Tarvitaanko kuivaustoiminnalle vetäjä vai edetäänkö esimerkiksi osuuskuntana? Joukkorahoitus voisi olla ponnahduslauta ja kartuttaa tuottoa koko alueelle.

Puhtaille luonnontuotteille ja puhtaasti viljellyille elintarvikkeille on kysyntää. Suomella on hyvät mahdollisuudet hyödyntää puhtaita luonnonvarojaan. Toimimalla yhdessä bioverkostona, kysyntään voidaan vastata kokonaisvaltaisesti. Yhteinen brändi, kuivaaminen uusiutuvalla energialla, ekologinen kaunis pakkaaminen ja yhteinen markkinointi tehostavat tuotannon hyvinkin kannattavaksi.

Ympäristötietoinen toiminta, etenkin luomupuutarhanhoito ja -viljely, luovat viihtyisän elinympäristön, edistävät luonnon ekologista elpymistä ja lisäävät lajien monimuotoisuutta. Luontoyhteys lisää tutkitusti, luonnosta saatavan terveellisen ravinnon ohella, mielen ja kehon hyvinvointia.

Bioverkosto -ehdotus palkittiin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhteisön keväällä 2019 järjestämässä ideointikilpailussa E-P2030 Strong Again.

Kuvassa on leipää kuivamassa vartailla. Kuivaaminen on vanhin ja luonnollisin ruoka-ainesten säilömistapa (Toivo Rautavaara). Selasin antikvariaatissa Rautavaaran kirjaa, jossa hän perusteli, että moni ruoka-aines kuivuu hyvin itsestäänkin.

 

Anne-Marjo Panu    anne-marjo.panu (a) tuni.fi
Arkkitehti SAFA

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 11.2.2020

Puhetta puurakentamisesta

Liike, toiminta, malli – Puurakentamisen bisnesympäristön liikehdinnöissä menestyksekkään toiminnan perusta ovat onnistuneet strategiamallit

 

Puurakentamisen kilpailukykyyn vaikuttavat sääntelyn ja standardien kaltaiset institutionaaliset rakenteet. Kilpailukykyyn vaikuttaa myös se, kuinka paljon teollista puurakentamista harjoittavia yrityksiä on ylipäätään markkinoilla. Kun samankaltaisia yrityksiä on sektorilla riittävästi, muuttavat ne erityisesti pitkällä aikavälillä institutionaalisia rakenteita. Puutuoteteollisuuden alasta riippumatta toimintaympäristön olosuhteet tai toimialan rakenteet vaikuttavat kuitenkin vain osin yksittäisten yritysten liiketoimintamenestykseen. Olennaisia menestyksen aikaansaamisessa ovat yritysten tekemät strategiset valinnat, joita ne liiketoimintamalleissaan toteuttavat toimintaympäristön asettamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden rajoissa. Esimerkiksi puutuoteteollisuutta yleisemmin käsittelevässä kirjallisuustarkastelussani olen tätä dynamiikkaa tarkastellut. Tutkimus on vanha, mutta yritysten sisäisten ja toimintaympäristön ulkoisten vuorovaikutussuhteiden dynamiikka ei ole muuttunut miksikään. Strateginen vastuu ja valta liiketoimintamallien kehittämisestä on yrityksillä itsellään, toimintaympäristö vastaavasti luo puitteet ylipäätään tietyn toimialan olemassaololle ja elinvoimaisuudelle.

 

Liiketoimintamallia ei vedetä hatusta

Liiketoimintamallille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, minkä esimerkiksi Lambert ja Davidson ovat tutkimuksessaan todenneet. Liiketoimintamallin laadinnan onnistumisen lähtökohta on kuitenkin aina ymmärrys yrityksen käytössä olevista resursseista, kohdeasiakkaista ja heidän tarpeistaan. Yrityksen aineelliset ja aineettomat resurssit – kuten raaka-aineet, teknologia ja kyvykkyydet – ovat tuote-palvelukokonaisuuksien tarjonnan perusta. Ollakseen uskottava toimija markkinoilla, tulee yrityksen tuote-palvelukokonaisuuksien olla realistisesti toimitettavissa sen käytössä olevilla resursseilla. Ymmärrys kohdeasiakkaista ja heidän tarpeistaan taas on edellytys kysynnän ennakoinnille ja kilpailijoista erottautumiselle. Tässä tekstissä konkretisoin asiakastarpeiden merkitystä erityisesti teollisen puukerrostalorakentamisen kautta. Samat liiketaloudelliset lainalaisuudet pätevät yleistäen myös muuhun teolliseen puurakentamiseen.

Kaupunkimaisia puutaloja

 

Kustannustehokkuus ei ole yhtä kuin kannattavuus tai kilpailukyky

Yksittäisen puurakentamisyrityksen kilpailukyvyn kannalta kriittisen tärkeää on ymmärtää, että liiketaloudellinen kannattavuus – saati pitkän aikavälin kilpailukyky – voi vain ani harvoin rakentua yksinomaan kustannustehokkuudelle. Teknologioiden kaltaiset, erityisesti kustannustehokkuuteen vaikuttavat resurssit kun ovat yleensä ennen pitkää myös kilpailijoiden käytettävissä. Kustannusten lisäksi toinen kannattavuuteen vaikuttava osa-alue ovat tulot, joiden muodostumiseen vaikuttavat merkittävästi asiakkaiden tuote-palvelukokonaisuuksista markkinoilla maksamat hinnat. Mitä enemmän asiakkaat yrityksen tuote-palvelukokonaisuuksia arvostavat, sitä korkeampaa hintaa he ovat niistä valmiita maksamaan. Brändit ovat seurausta systemaattisesta kehitystyöstä, jossa fyysisiin tuotteisiin ja palveluihin liittyvien lupausten lunastamisen lisäksi yritykset kykenevät tarjoamaan asiakkailleen luotettavuuden kaltaisia aineettomia arvoja. Näin ne pystyvät erottumaan niiden avulla vastaavia fyysisiä tuotteita ja palveluita tarjoavista kilpailijoistaan. Ruotsalaisessa teollisen puurakentamisen liiketoimintamalleja koskevassa tapaustutkimuksessaan Lessing ja Brege ovat tuoneet esille sen, että pitkäjänteinen asiakasvuorovaikutukseen perustuva kehitystyö voi vahvan brändin lisäksi aikaansaada  yritykselle myös kustannusetuja. Laskentatoimen näkökulmaa kustannusten ja arvonlisän systematiikkaa yritysten kilpailukyvylle olemme avanneet syvällisemmin tutkimuksessamme, joka käsitteli itsenäistä sahateollisuutta. Laskentatoimen tunnuslukujen lainalaisuudet ovat toimialasta riippumatta samoja.

 

Tiedolla ja tunteella päätöksiä tekevä kuluttajakin on asiakas

Ei ole yhdentekevää, onko puurakentamisyrityksen asiakas asuntoja vuokraava yritys vai yksityinen kuluttaja. Ensimmäisessä tapauksessa asiakas on asuntoa loppukäyttäjille eteenpäin vuokraava taho, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa asiakas on samalla loppukäyttäjä eli asukas. Omistusasuntoihin verrattuna vuokra-asuntojen suunnittelussa esimerkiksi asukkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen mahdollisuudet ovat rajatummat ja ostopäätöksiin vaikuttavat kriteerit usein selkeämmin määritellyt sisältäen usein myös selkeästi mitattavissa olevia ominaisuuksia. Kotejaan ostavat kuluttajat taas tekevät asunnonvalintapäätöksiään enemmän ”fiilispohjalta”. He määrittelevät esimerkiksi elämänlaatuun sekä turvalliseen ja toimivaan arkeen liittyvät kodin ominaisuudet hyvinkin yksilöllisin ja laadullisesti arvioitavin kriteerein, joiden mitallistaminen on vähintään haasteellista. Esimerkiksi Gibler ja Tyvimaa ovat tutkimuksessaan  todenneet suomalaisten asumistarpeiden moninaistumisen avaavan liiketoimintamahdollisuuksia myös yksilöllisempien asuntojen rakentamisessa kunhan asunnon ostajien erityistarpeet tunnetaan. Kotien ostajat myös kuuntelevat ystäviensä ja sukulaistensa mielipiteitä, minkä takia laajan yleisön mielikuvat vaikuttavat myös puukerrostalorakentamisen yleistymisen mahdollisuuksiin. Edelläkävijöinä puukerrostaloihin liittyviä positiivisia kuluttajamielikuvia ovat luomassa ne yritykset, jotka ”tehokkaan ja halvan rakentamisen” sijaan aikaansaavat vahvoja rakentamisen ja asumisen laatuun sekä yksilöllisten asumistarpeiden huomioonottamiseen perustuvia brändejä.

Menestyminen edellyttää vahvaa ymmärrystä asiakkaista

Teollisessa puurakentamisessa on mahdollista menestyä monenlaisin liiketoimintamallein, kunhan yrityksellä on käytössään tarvittavat resurssit kohderyhmäksi valittujen asiakkaiden arvostamien tuote-palvelukokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Pitkälle viety asiakaslähtöisyys voi kerrostalotuotannossa edellyttää muun muassa sitä, että yritys kykenee erityisosaamisellaan ottamaan asunnon ostajat mukaan asuntojen suunnitteluprosessiin ja toteutukseen. Näin yritykset pystyvät vahvistamaan asiakkaan kokemusta omiin arvo-odotuksiinsa vastaamisesta. Hyvin vakiotyyppisten kerrostalotuotannon tuote-palvelukokonaisuuksien tarjonta taas voi perustua esimerkiksi tehokkaaseen prosessien hallintaan ja syvälliseen ymmärrykseen niistä tekijöistä, joilla erotutaan kilpailijoista asiakkaiden erityisesti arvostamilla osa-alueilla. Samanaikaisesti yrityksessä voidaan karsia pois ne strategiset panostukset, jotka kohdeasiakkaiden näkökulmasta tuovat tuote-palvelukokonaisuuksiin vähäarvoisia tai jopa ei-toivottavia ominaisuuksia.

 

Kaupunkiasumista luonnonympäristössä

Kestävän rakentamisen ja asuminen trendit tuovat globaaleja menestymisen mahdollisuuksia

Rakennussektorilla on työllisyyden ja aluetaloudellisten hyötyjen rinnalla tunnistettu olevan merkittäviä vaikutuksia ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisten liiketoimintamallien toteuttamista, joiden avulla voidaan mahdollistaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista hyvinvointia edistävien kestävän rakentamisen ja asumisen ratkaisujen toteutuminen osana kestävän kehityksen tavoittelua. Äskettäin julkaistun tutkimuksemme mukaan muun muassa kestävän kehityksen ja asumisen trendit tukevat teollisen puurakentamisen mahdollisuuksia kaupunkimaisessa rakentamisessa. Suotuisat toimintaympäristön olosuhteet eivät kuitenkaan riitä yritystason kilpailukyvyn aikaansaamiseen. Saadakseen pysyvää jalansijaa kotimaisilta ja kansainvälisiltä kestävän rakentamisen markkinoilta yrityksiltä edellytetään kokonaisvaltaista omaa strategista kehitystyötä. Esimerkiksi tuotantoteknologioihin ja logistiikkaratkaisuihin panostamisen rinnalla tarvitaan muun muassa älykkään asumisen monenlaisiin asiakas- ja kuluttajatarpeisiin liittyvän ymmärryksen syventämistä. Pelkkien rakennusten sijaan olennaista on myös hankkia ymmärrystä ihmisten asumisympäristöihin liittyvistä odotuksista. Kun kysynnän erilaiset vetovoimatekijät tunnetaan, on tuote-palvelukokonaisuuksiakin helpompi viilata sekä kustannustehokkaiksi että asiakkaiden näkökulmasta houkutteleviksi.

 

-Katja Lähtinen-

Professori Katja Lähtisen tutkimusalana Vaasan yliopistossa on liiketaloustiede erityisesti puurakentamisessa. Hän työskentelee Epanet-verkostossa Seinäjoen yliopistokeskuksessa.

Katjan aiempi blogi.

Keskellä ruokaa Etelä-Pohjanmaalla

Eteläpohjalaisena minulla on ilo asua keskellä ruokaa. Maakunnan pelloilla lainehtii vilja, jokusen kilometrin päässä kotoani jalostetaan sikaa, nautaa ja kanaa. Jos pyöräilen työpaikaltani länttä kohti, joudun paikkaan, jossa tehdään maidosta herkkuja. Perunapellollekaan ei ole pitkä matka. Aika hieno maakunta asua!

Kävin kuuntelemassa, kun Kumpulaisen Tommi väitteli Seinäjoella lähiruuasta. Yksi kohta jäi erityisesti mieleeni. Hän spekuloi vastaväittäjänsä kanssa, josko lähiruuan suosimisessa on kyse samalla (nykyisen tai entisen) kotiseudun suosimisesta, halusta tukea paikallisia tuottajia. Ainakin minä tunnistin itseni. Kotiinpäin vetäjät ovat ehkä muita hitaampia innostumaan uusista trendeistä, mutta ei anneta sen haitata. Sushirajan saa aivan vapaasti vetää minun pihalleni.

Kuiva kesä koetteli täkäläisiäkin viljelijöitä. Oliko kyse säiden normaalista vaihtelusta vai pelottavasta ilmastonmuutoksesta, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa luonnon kestävyydestä huolehtiminen on asia, jota ei saa tutkijoiden ja kehittäjien unohtaa. Kaikki toimet, jotka liittyvät luonnonvarojen kestävään käyttöön, ovat tärkeitä ja tarpeen. Nyt pitää tehdä päätöksiä ja tekoja, joita ei tarvitse parin vuosikymmenen päästä hävetä. Turvallisinta on, kun teot perustuvat tutkittuun tietoon, ei uskomuksiin ja heppoiseen populismiin.

Ihmisenkin kestävyys on tärkeää. Maijastiina Jokitalo väittelee viikon päästä siitä, mikä meitä lihottaa. Tutkimus löytyy jo Vaasan yliopiston sivuilta.

 

-Nina Harjunpää-

Twitter @NinaHarjunpaa

Tutustu Epanet-uutiskirjeeseen. Sen voi tilata uutiskirjeen vasemmassa yläkulmassa olevasta linkistä.