Oppia Afrikasta

Työssäni Ruralia-instituutissa olen järjestänyt noin sata kotiseutukeskustelua kylissä ja lähiyhteisöissä. Yksi iso puheenaihe on kylien roolin muuttuminen. Nykyään uudet tulijat eivät aina luontevasti tutustu saatikka samastu kyläyhteisöönsä. Perinteinen seuratyö ei nettimaailman natiiveja innosta. Kyläilykulttuuri kuoli 1980-luvulla. Naapurissa ei enää käskemättä käydä. Kun lähipalveluja ei ole, ei tavata arjessakaan. Miten uusi asukas näissä oloissa voisikaan kotoutua? Tilanne on uusi. Harmitellaan, mutta kukaan ei tunnu keksivän, mitä tehdä. Kenellä on pallo, kyläläisillä vai muuttajalla? Näin Etelä-Pohjanmaalla.

Olen pohtinut uuteen ympäristöön sopeutumista myös eteläafrikkalaisten kanssa Merafongin kunnassa. Eteläpohjalaisten ja -afrikkalaisten keskustelujen välillä on huima ero. Monikulttuurisuus on Etelä-Afrikalle tyypillistä. Maaseudullakin törmää kulttuurien kirjoon. Siksi jokainen on miettinyt asiaa, ja vastauksia annetaan kuin apteekin hyllyltä.

Mitä ihminen voi tehdä kotoutuakseen? Muita ei saa loukata. On noudatettava sääntöjä. On ymmärrettävä paikallista kulttuuria. Tarvitaan kunnioitusta. Se, mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle.

Afrikkalaiset ovat selvästi pohtineet asiaa. Monilla on mietelause valmiina muuton varalle: Kunnioita yhteisöä. Ymmärrä asemasi. Keskustele itseäsi vanhempien kanssa. Tutki paikkaa ja opettele toimimaan siellä. Toisin sanoen: ole hiljaa ja kuuntele. Näissä sanoissa on englanninkielessä samat kirjaimet: listen = silent. Niillä on myös sisällöllinen yhteys: kunnolla voi kuulla vain, jos on itse hiljaa.

Jotkut ohjeista ovat keskenään ristiriidassa, mutta silti oivallisia: On hankittava paikallisia ystäviä, sillä paikka on ihmisiä. Omia juuriaan ei silti saa kadottaa, sillä paikka jättää ihmiseen aina jäljen. Siksi ajatus siitä, että uusi paikka otetaan omaksi viemällä sinne jotakin vanhasta, saa vahvaa kannatusta. Uudesta asuinpaikasta tulee sinun kotiseutusi, kun teet siellä sinulle tärkeitä asioita. Se luo kotoisuutta. Kyse on asenteesta: jokainen antaa itse merkityksen paikalle.

Alakoulun oppilaat tarjoavat konkretiaa: Tärkeintä on tutustua naapureihin. Jokin ruokalahja voi olla sopiva vieraanvaraisuuden osoitus. Se voi johtaa vastavierailuun ja tehdä koko yhteisölle hyvää. Yksi kertoo käyneensä esittäytymässä naapureille jo etukäteen. Varsinaisen muuttohetken tultua asukkaat olivatkin jo tuttuja.

Afrikkalaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhteisön ulkopuolelle ei kannata jäädä. Yksi keskustelija antaa kolmiosaisen ohjeen. Minä jätän sen eteläpohjalaisille muistolauseeksi: 1. elä maassa maan tavalla, 2. tutustu ihmisiin ja liity yhteisöösi, 3. älä tallo muiden varpaita.

Sulevi Riukulehto toimii Epanet-tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa ja ylimääräisenä professorina North-Westin yliopistossa Etelä-Afrikassa.

Juttu on julkaistu Ilkassa 16.12.2019.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s