Avainsana-arkisto: työ

Muuttoliikekeskustelu kehittämisen keskiöön 2020-luvulla

Kansainvälinen ja maan sisäinen muuttoliike ovat aina muokanneet suomalaista yhteiskuntaa. Erityisesti maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutus yhteiskunnan rakenteisiin ja eri alueiden elinvoimaan on ollut hyvinkin perusteellisesta. Silti julkinen keskustelu erityisesti maan sisäisestä muuttoliikkeestä on usein yllättävän ohutta. Esimerkiksi puhuttaessa pitkänmatkan muutosta alueelta toiselle keskustelu ”vetovoimasta” ja ”pitovoimasta” vie huomion osin sivuun ilmiön ytimestä. Keskustelu voi olla jopa harhaanjohtavaa, koska se luo mielikuvaa ihmisistä valitsemassa mielensä mukaan vetovoimaisinta paikkaa laajasta vaihtoehtojen valikoimasta. Todellisuudessa yksilön silmissä valintojen kentälle nousee yleensä vain hyvin harvoja vaihtoehtoja. Pääsääntöisesti naapurikuntia pidemmälle muutetaan elämän aikana vain kerran tai kaksi, jos lainkaan. Puhetta ja tekemistä olisi suunnattava enemmän muuttoliikettä merkittävästi ohjaaviin tekijöihin ja rakenteisiin.

Opiskelun, työn ja asumisen liitto

Yksinkertaistaen muuttoliikejärjestelmä tarjoaa näkökulman, jossa muuttoliike on kiinteä osa koko yhteiskunnan kehitystä, ei niinkään sen syy tai seuraus. Silloin tarkastellaan siis niitä järjestelmiä, jotka muokkaavat paitsi koko yhteiskunnan kehitystä, myös muuttoliikettä. Oppilaitosten ja korkeakoulujen verkosto on kansallisen ja alueellisen kehityksen perusrakenne ja myös muuttoliikejärjestelmän ydin. Se siirtää vuosittain kymmeniä tuhansia nuoria muutamaksi vuodeksi – ja usein pysyvästi – uusille kaupunkiseuduille. Työmarkkinat ovat toinen keskeinen kehitystä ja ihmisten sijoittumista ohjaava järjestelmä, joka rajaa valintojen kenttää voimakkaasti. Kolmannen muuttoliikettä ohjaavan järjestelmän muodostavat asuminen ja palvelut. Erityisesti asumisen hinta ohjaa muuttoliikettä.

Uusia lähestymistapoja on hyvä pohtia viimeistään nyt, kun ennusteet kertovat yksittäisten kuntien sijaan maakuntatason väkikadosta lähitulevaisuudessa. Samalla etätyökeskustelu virittelee uudenlaisia vaihtoehtoja työn ja asumisen yhdistämiseksi. Yhteiskunnallista päätöksentekoa puolestaan perustellaan yhä useammin eettisin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvin argumentein. Olisikin keskusteltava myös siitä, kuinka tärkeä arvo yhteiskunnassa on se, että ihmiset voivat asua lähellä heille tärkeitä yhteisöjä, paikkoja tai maisemia.

Kun tarkastellaan muuttoliikettä näiden kolmen kehitystä ohjaavan järjestelmän kannalta, ja jos arvoa annetaan sille, missä ja miten ihmiset haluavat asua, näkökulma muuttuu ”vetovoimaisisten” paikkojen markkinoinnista yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen. Miten erilaiset kehittämistoimenpiteet ja poliittiset päätökset ovat yhteydessä muuttoliikkeeseen ja ihmisten mahdollisuuksiin asua haluamillaan seuduilla? Millaista politiikkaa ja toimenpiteitä kehitys ilman kaiken keskittämistä edellyttää? Miten esimerkiksi koronavuoden monipaikkaisuuskokemukset ja etätyöopit hyödynnetään? Entä miten ja missä laajuudessa niiden roolia yhteiskunnassa halutaan vahvistaa? Myös pohdinnat koulutusmahdollisuuksien hajauttamisesta tai siitä, millaista ja missä tapahtuvaa asumista pyritään edistämään, vaikuttavat tarkastelun arvoisilta kysymyksiltä, muuttoliikejärjestelmän näkökulmasta.

Mika Raunio
erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.11.2021.

Sinulle

Sinä, työkaverini. Nykyinen, entinen, ehkä tuleva. Viereisessä huoneessa, samalla käytävällä, naapuriorganisaatiossa tai kilometrien päässä.  En ole varma, olenko koskaan kiittänyt Sinua. Olen oppinut Sinulta paljon. Olet luottanut minuun ja jakanut kanssani osaamistasi ja tietojasi. Emme ole läheskään aina samaa mieltä, mutta tuntuu hyvältä, että kuuntelet. Että arvostat ajatuksiani ja tekojani. Että tulit vastaan, siedit, jopa hyväksyit. Kiitos.

Sinä opetit minulle muistivihon tärkeyden. Sinä taas näytit kädestä pitäen tietokoneen temppuja, jotka helpottavat työtäni. Entä Sinä, joka huomasit pahan mieleni, ja valitsit juuri oikeat, hyvät sanat. Tai Sinä, joka kerroit ensimmäisenä minulle hyvän uutisesi ja vuorostasi iloitsit aivan aidosti minun iloistani. Sinä, joka pidit kiinni, kun melkein hajosin. Sinä, joka piristit päivääni hupsulla viestillä, tai avarsit ajatteluani linkkivinkillä tai omilla puheillasi. Kiitos teille kaikille.

Sinä et nauranut minulle, vaan minun kanssani, kun yhdessä siivosimme mokani jälkiä. Sinä moikkasit hymyillen aamulla ja toivotit perjantain päätteeksi mukavaa viikonloppua. Sinä kerroit repsottavasta helmastani ennen kuin ehdin sännätä tapaamiseen. Sinä jemmasit minulle viimeisen pullan, kun olin poissa kahvitunnin aikaan. Sokerihumalainen kiitos Sinulle.

Sinä, joka olit silloin joskus minua vanhempi. Ja Sinä, joka olet nyt paljon minua nuorempi. On terveellistä nähdä asioita sukupolven yli. Sinä, jonka taustat ja elämänpiirit ovat niin kovin erilaiset kuin minulla. Mitä kaikkea olenkaan takiasi oppinut ympäriltäni huomaamaan. Sinä, johon suutuin niin, että joudun tekemään pitkän ja rivakan kävelylenkin ennen kuin rauhoituin. Sinä, jonka kanssa eksyin Savossa. Sinä, joka kielsit. Sinä, joka kannustit. Sinä, jonka kanssa sanoi heti klik, ja sinä, jonka ainutlaatuisuuden tunnistin vasta pitkän ajan päästä. Ja ennen kaikkea Sinä, joka valitsit minut ystäväksesi. Siitä erityinen kiitos.

Minä olen Sinulle velkaa. Paljon. Sanon sen ääneen aivan liian harvoin, ehkä en koskaan. Mutta kiitos silti.

– Nina Harjunpää –

http://www.epanet.fi

Pakina on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen lehdessä 1/2019