Avainsana-arkisto: muutos

Uudelleenajattelu, nopeus ja ihmisläheisyys muutosjohtamisen ytimessä

Perinteisesti muutosta on johdettu asiakeskeisesti ja menneisyyteen nojaten. Pandemia-aikana olemme saaneet oppia, että vain muutos on pysyvää, ja että muutoksen keskipisteessä ovat uudelleenajattelu, nopeus ja ihmisläheisyys.

Perinteinen muutosjohtaminen perustuu suunnitelmallisuuteen

Muutoksen johtaminen on aina ollut olennainen osa yritysten johtamista. Muutostarpeet tulevat yrityksen sisäisestä tai ulkoisesta ympäristöstä. Yrityksille on tärkeää muuttaa toimintatapojaan niin, että ne vastaavat tarpeisiin. Asiakeskeisessä muutosjohtamisessa tyypillisesti keskitytään asioihin, joita täytyy muuttaa, esimerkiksi järjestelmiin, työskentelytapoihin tai organisaatiokulttuuriin. Tärkeimmät tehtävät muutosjohtamisessa ovat olleet nykytilan analysointi, kirkkaan muutosvision luonti, muutosprosessin suunnittelu, muutostiimin valitseminen, viestintä, muutoksen läpivienti sekä muutoksen juurruttaminen organisaatioon. 

Tällainen tapa johtaa muutosta toimii hyvin maailmassa, jossa asiat muuttuvat hitaasti ja jossa meillä on hyvä tietämys tulevaisuudesta. Pandemia-aikana olemme saaneet oppia sen, että käsitys tulevasta, asiakeskeisyys ja suunnitelmallisuus eivät välttämättä enää päde.

Nykyinen muutosjohtajuus vaatii rohkeutta

On se aika kummallista, että tarpeelliset muutokset, joista on puhuttu jo pitkään, mutta joita ei ole saatu aikaiseksi, olivatkin yhtäkkiä mahdollista toteuttaa, kun oli ihan oikeasti pakko. Hyviä esimerkkejä ovat digitalisaatio, ja erityisesti etätyö, jota on pitkään vastustettu, mutta joka olikin yhtäkkiä ainut mahdollisuus työn suorittamiseen. Markkinat ja potentiaalinen toiminta-alue myös laajenivat, kun verkko mahdollisti kaupankäynnin uusien toimittajien, asiakkaiden ja muiden partnereiden kanssa. Asioista, joista on jo pitkään haluttu eroon tehokkuuden parantamiseksi, pystyttiin vihdoinkin luopumaan. On opittu keskittymään olennaiseen. Samalla havaittiin, että muutosta saadaan kyllä aikaiseksi nopeastikin.  Muutosjohtamisen keskiössä ei ole enää nykytilan analysointi ja muutoksen suunnitelmallinen läpivienti. Nykyään menestyksellinen muutosjohtaminen perustuu uudelleenajatteluun, nopeaan reagointikykyyn ja tulevaisuusorientoituneisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan luovia, pystytään keskittymään olennaiseen, priorisoidaan ja muutetaan toimintaa rohkeasti tulevaisuutta varten. Muutoksessa asia ei ole enää keskipisteessä. Tärkeimmäksi on noussut taito innostaa ihmiset mukaan.

Uudessa muutosjohtamisessa ihmisiä kuunnellaan, heihin luotetaan, heitä inspiroidaan ja osallistetaan. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi uudelleenajattelu ja nopeus, joilla muutoksia voidaan luontevasti ja onnistuneesti johtaa kohti huomista ja tulevaisuutta, mitä se nyt tuokaan mukanaan…   


Annika Tidström
yrittäjyyden Epanet-professori
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.2.2021.

Tuntemattomalle uudelle polulle

Kuljet tuttua polkua, jonka varrella on syvä jyrkänne. Alhaalla on toinen kiinnostava polku, mutta sinne ei ole pääsyä. Voisiko alas hypätä? Riski jalan nyrjähdykselle on suuri, joten tyydyt päivittäin kulkemaan ohi. Entä jos sinua lähestyisi vihainen susilauma? Yhtäkkiä hyppääminen vaikuttaa järkevältä.

Koronakriisi sysäsi meidät reunan yli tuntemattomaan. Mutta missä asennossa tulemme alas ja miten jatkamme eteenpäin?

Koronavirus on esimerkki kaaosteorian perhosefektistä: Ensin on pieni satunnainen tapahtuma. Wuhanin torilla joku nostaa myyntipöydälleen eläimen, pyyhkäisee ehkä hiussuortuvan kasvoiltaan. Pian nousee kuume. Kohta koko maailma on kaaoksessa tuntemattoman sairauden edessä. Kaaosteoria tuntee myös bifurkaatiopisteen, nollatilanteen, jossa tuttu ja turvallinen polku katkeaa. Paluuta entiseen ei ole. Edessä on vaikeita aikoja, mutta vanhojen ovien sulkeutuessa avautuu uusia, joista on pakko käydä.

Resilienssi = kyky sopeutua kriisitilanteissa

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä sopeutua kriisitilanteissa. Resilienssi tarvitsee kahdenlaista toimintaa: nopeaa ylläpitävää sekä pitkäjänteistä uudistavaa. Kriisin alussa on pikaisesti turvattava elintärkeät toiminnot, kuten Suomessa on tehtykin. Teipataan nyrjähtänyt nilkka, etsitään oksa kainalosauvaksi. Tukipaketeilla julkinen sektori voi helpottaa ahdinkoa. Silti yrityksiä ja työpaikkoja tulee katoamaan. Ratkaisijaksi nouseekin toipumiseen liittyvä resilienssi. Osa toiminnoista normalisoituu perinteisille urilleen, mutta se ei riitä. On lähdettävä eteenpäin tuntematonta polkua.

Kun ihmisten käyttäytyminen muuttuu, uusia työpaikkoja syntyy toisenlaisiin yhteyksiin. Digitalisaatio, etätyö ja -opiskelu etenevät harppauksin.  Lentomatkustaminen vähenee. Sijainti menettää merkitystään, kun kohtaamisia siirretään verkkoon. Olisiko tässä yksi avain tasapainoisempaan aluekehitykseen? Pakon edessä ihmiset, yritykset ja organisaatiot ovat osoittaneet uskomatonta kekseliäisyyttä. Uusia palveluita ja yhteistyön tapoja on jo syntynyt. Osa voi jäädä pysyviksi malleiksi. Samalla on opittu huippuunsa viritettyjen globaalien toimitusketjujen haavoittuvuus. Se voi jatkossa nostaa paikallisen arvostusta.

Kriisiaikana tarvitaan johtajuutta

Normaalisti epäonnistumisen riski pitää meidät kiinni vanhassa. Nyt on selviytymisen nimissä ohitettava virallisia toimintatapoja ja kokeiltava uutta. On hyväksyttävä tietty määrä riskejä ja epävarmuutta. Kaikki ei onnistu heti täydellisesti. Tarvitaan taitavaa johtajuutta työpaikoilla, kouluissa, alueilla ja valtiojohdossa. Kriisiajan johtajuus luo turvaa ja jatkuvuutta, mutta myös poimii uudet ideat ja antaa niille mahdollisuuden. Uudelle polulle hypännyt järjestelmä alkaa nimittäin itseorganisoitua. Parhaat ideat eivät usein tulekaan ylhäältä, vaan alhaalta. Opettajat keksivät luovia opetusmetodeja, lähikauppa myy ravintolaruokaa ja vanhemmat jakavat etäkouluvinkkejä. Toimivia ideoita kannattaa levittää.

Jaloilleen pudonneet voivat auttaa nilkkansa pudotuksessa nyrjäyttäneitä. Alueet, joilla yhteisö kannattelee parhaiten jäseniään ja yrityksiään kriisin yli, ja jotka hyödyntävät myös kriisin opetukset, ovat etulyöntiasemassa, kun maailma jälleen käynnistyy. Ehkä tuntematon polku johtaa myös johonkin hyvään.

Heli Kurikka

Tutkija, Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta

 

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 14.4.2020.