Avainsana-arkisto: käyttäytyminen

Muuttaako korona vuorovaikutustaitojamme?

Kirjoitan tätä Elinan päivänä 10.2. lapsuuteni maisemissa Mietoisissa (nyk. Mynämäki) Varsinais-Suomessa. Etätyö pakottaa ja mahdollistaa olemaan milloin missäkin, nyt täällä. Helmikuu on ollut lapsuuteni paras kuukausi, ensin oli synttärit ja sitten nimpparit. Ja talvi, kunnon talvi, niin kuin lapsuudessa aina oli! Niin on nytkin, oikea talvi, hiihtää voi pitkin peltoja, hanki kantaa ja voi tehdä omia latuja minne tahtoo.

Omaa vaikutusmahdollisuutta omaan elämään varjostaa kuitenkin edelleen korona. Kesken luennon netti voi katketa, teams tai zoom on saatettu päivittää juuri ennen tärkeää kokousta, enkä löydäkään mykistysnappulaa. Koronavilkku voi vilkuttaa, enkä ole sitä edes huomannut kuin vasta viikon kuluttua, ja niin edelleen.

Pelästyin ja huolestuin YLE:n uutisesta: ”2004 syntyneistä tulee väliinputoajia – katkeruutta, uupumusta, yksinäisyyttä”. Soitin heti lähelläni olevalle 2004 syntyneelle. Hän kertoi voivansa hyvin, vaikka peruskoulun päätös ja lukion alku ovatkin olleet erilaisia. Mutta niillä, jotka eivät pääse penkkareihin tai vanhojen tansseihin, menee todella huonosti, hän totesi. No, ajattelin, pahemmastakin on selvitty. Tosin enää en rohkene vakuutella koronan menevän pian ohi. Meneehän se, mutta kuinka paljon se on, ja tulee muuttamaan sosiaalista käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme?

Mahdollisuus rauhaan

On pohdittu, ketkä hyötyvät korona-ajan sosiaalisesta etäolemisesta; introvertit, erakot, yksinpuurtajat, ehkä? Autismiliitto teki selvityksen korona-ajan vaikutuksista perheiden elämään. Tuloksissa todettiin esimerkiksi perheiden kokemuksen mukaan osan autismikirjon koululaisista hyötyneen etäopiskelusta. Taksimatkat ovat jääneet pois päiväohjelmasta, ei ole tarvinnut olla meluisissa tiloissa koulussa ja on saanut yksin tehdä itselleen mieluisia tehtäviä.

Autismikirjon häiriöitä esiintyy 1–3 prosentilla väestöstä, pojilla ja miehillä 4–5 kertaa enemmän kuin tytöillä ja naisilla. Kirjoon liittyviä piirteitä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, rajoittunut ja toistava käyttäytyminen, usein myös poikkeavat aistikokemukset sekä erityiset mielenkiinnon kohteet, jotka voivat olla niin voimakkaita, että rajoittavat jokapäiväistä elämää.

Joillakin autismikirjon henkilöillä on myös erityisiä kykyjä, siksi joidenkin keksijöiden on ajateltu omaavan autismikirjon piirteitä. New Scientist-lehdessä todetaan, että ainakin Isaac Newtonilla ja Nikola Teslalla olisi ylivertaisten kykyjensä lisäksi autismikirjon piirteitä, ja ehkä matematiikan ja teknistieteellisten alojen ihmisillä esiintyisi myös enemmän autistisia piirteitä kuin muilla aloilla toimivilla.

Ylivertainen kyky kuulostaa houkuttelevalta. Tulee mieleen, että eikö juuri tällaisia kykyjä omaavan lapsen tulisi saada opiskella rauhassa ja kehittyä kyvyssään niin pitkälle kuin mahdollista? Uusia keksijäneroja tämä korona-maailma tarvitsee! Totta on, että jokaisen ihmisen tulisi saada sellaiset olosuhteet opiskelulleen ja työnsä tekemiselle, jotta voi kehittyä koko potentiaaliinsa ja hyödyntää kaikkia taitojaan.

Kun yksinpuurtaja keskittyy oman mielenkiinnon kohteensa kanssa työskentelyyn, on hyvä pohtia, mikä häntä yllyttää ja innostaa. Mikä häntä motivoi? Harjoitus tekee mestarin. Ei ole huono asia, jos nauttii yksin harjoittelusta. Valitettavasti usein kuitenkin autismikirjoon liittyvää yksinpuurtamista motivoi pakkomielle. Onko siinä tapauksessa hyvä jättää toinen mahdollisimman paljon yksikseen omiin oloihinsa? Vai olisiko kuitenkin hyvä saada hänet välillä toisten mukaan? Joudumme tasapainottelemaan ja tekemään kompromisseja. Sitä korona-aika on meille kaikille opettanut!

Elina Kontu
Professori (autismikirjo ja kehitysvammapsykologia), Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.2.2021.

Kesäksi kuntoon – taas

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Uskoa täynnä uusimme taas vanhat lupaukset paremmasta elämästä ja kilojen pudotuksesta. Tyypillisesti aloitammekin laihdutuksen aina uuden vuoden alussa ja kesän lomien loputtua, eikä siinä ole mitään huonoa tai häpeällistä, päinvastoin. Suomalaisista miehistä yli 70 prosenttia ja naisista yli 60 prosenttia on ylipainoisia. Kyseessä on siis konkreettinen ja kasvava ongelma, ja töitä riittää melkein jokaisella.

Keskustelun kääntyessä ylipainoon ja painonhallintaan puhutaan ensisijaisesti aina ruokavalion tärkeydestä: Miten kuuluu syödä, kuinka paljon, minkälaista ruokaa, mikä on kiellettyä, mikä sallittua ja mikä terveellistä. Ylipainomme ei taatusti johdukaan tiedon puutteesta. Imemme jo äidinmaidossa ruokaympyrät, ravintokolmiot ja lautasmallit. Ravintotietämyksemme taso on huippua ja tietoa siis on, mutta mikä mättää?

Ympäristö vaikuttaa

Usein liikalihavuudesta puhuttaessa unohdetaan ympäristön merkitys ja vaikutus valintoihimme. Kuluneen 30–40 vuoden aikana ruoan hankinta on helpottunut, valikoima on runsastunut ja epäterveellisten ruokien hinta on laskenut. Samaan aikaan ruokien annos- ja pakkauskoot ovat kasvaneet ja ruoan näkyvyys ja läheisyys ovat lisääntyneet. Tarjolla on ihan kaikkea – jokaiseen makuun. Emme ehkä ymmärrä, kuinka suuri merkitys ympäristöllä on siihen, millaisia valintoja me teemme. Ympäristöllä meitä pystytään tehokkaasti ohjaamaan sekä huonoihin että hyviin ruokavalintoihin ja ruoan kulutukseen. Jotta osaamme ja pystymme tekemään oikeita valintoja, pitää meidän ensin ymmärtää omaa käyttäytymistämme ja tunnistaa, kuinka suuri vaikutus ulkoisilla vihjeillä todellisuudessa on. Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu ympäristön antamien herkullisten ruokavihjeiden vaikuttavan ruoan valintaan, lisäävän ruoanhimoa ja saavan meidät kiinnittämään enemmän huomiota ruokaan. Nämä piirteet korostuvat nimenomaan ylipainoisilla kuluttajilla.

Tiedätkö, mitä päätät?

Tärkeää on myös ymmärtää, että teemme useimmat ruokaan ja syömiseen liittyvät päätöksemme tiedostamattomasti. Uskomme tekevämme päivässä keskimäärin 14 ruokaan ja syömiseen liittyvää päätöstä, kun todellisuudessa teemme niitä noin 200. Tietoiset asenteemme ruokaa kohtaan kertovat siitä, mitä uskomme ostavamme, siis aikomuksistamme. Yleisesti tiedetään, että emme toimi rationaalisesti ruoan valinta- tai kulutustilanteissa, vaan käyttäytymiseemme vaikuttavat niin sisäiset motiivit kuin ympäristöstä tulevat vihjeet. Saatamme usein virheellisestikin luulla tietävämme ja ymmärtävämme täysin, miksi teemme tiettyjä tuotevalintoja ja käyttäydymme tietyllä tavalla. Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että on olemassa useita eri tekijöitä, joista emme ole tietoisia. Tiedostamattomat tavoitteet ja toiminta niiden saavuttamiseksi, sekä ne tulokset, jotka ovat seurausta näiden tavoitteiden aikaansaamista valinnoista tai mieltymyksistä, aktivoituvat satunnaisilla ympäristön vihjeillä. Kun vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee, on lopputulos eri, mitä tietoisesti tavoittelimme.

Lunastaaksesi tänä vuonna lupauksesi laihduttamisesta ja paremmasta elämästä, pitää oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja tunnistaa ympäristön vaikutus omiin valintoihin. Tärkeää on myös pyrkiä tekemään mahdollisimman suunnitelmallisia päätöksiä ja tietoisia valintoja jo kaupassa. Koska voimme muuttaa vain sitä, mistä olemme tietoisia. Tieto on siis voimaa painonpudotuksessakin.

Maijastiina Jokitalo
KTT, koulutuspäällikkö, markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen tutkija
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.1.2021.

Mikä meitä lihottaa : Ruoan terveysmerkitysten heijastuminen elintarvikkeiden kuluttajakäyttäytymiseen