Avainsana-arkisto: digitalisaatio

Luovaa yhteistyötä – kansalaiset tieteentekijöinä

Digitalisaation ja internetin ansiosta työn tekeminen on monilla aloilla murroksessa. Joissakin ammattiryhmissä digitalisaatio voi lisätä työn kuormittavuutta ja kiihdyttää hektisyyttä. Hyvissä oloissa digitalisaatio lisää luovuutta, työn tehoa ja sujuvuutta. Varsinkin asiantuntijatyössä joustavuus lisääntyy ja paikkakuntakeskeisyys vähenee. Monilla aloilla digitaalinen teknologia voi auttaa suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaprosesseja uudella tavalla entisiä tehokkaammiksi.

Kansalaistiede hyötyy digitalisaatiosta

Myös tutkimuksessa digitalisaation mahdollisuuksia on vielä paljon hyödynnettävänä, kun tietojen kirjaamisesta paperille ja/tai taulukkolaskentaohjelmaan päästään automatisoidumpaan tietojenkäsittelyyn. Tästä on hyötyä erityisesti kansalaistieteessä, jonka edellytykset ovat digitalisaation ja internetin ansiosta oleellisesti parantuneet. Kansalaistiede on vasta kehittymässä oleva ilmiö, vaikka tietyillä tutkimusaloilla (esimerkiksi kansatiede, biologia, geologia) sitä on hyödynnetty jo pitkään. Erityisesti viimeaikaiset tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen liittyvät virtaukset ovat lisänneet kiinnostusta kansalaistieteeseen.

Kansalaistieteen aseman vahvistuminen on huomattu Euroopan komissiossa, valtiollisissa elimissä sekä useissa yliopistoissa. Esimerkiksi Genevessä järjestettiin vuonna 2018 alan konferenssi. Suomessa Tiedekeskus Heureka sekä Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat järjestäneet aiheeseen liittyviä tapahtumia. Kansainvälisinä esimerkkeinä kansalaistieteen mahdollisuuksista mainittakoon foldit.it- pelipalvelu, jossa kansalaiset voivat muodostaa digitaalisia proteiinilaskoksia lääketeollisuuden tutkimukselle.  Galaxy Zoo:ssa taas kuka tahansa pääsee luokittelemaan galaksien kuvia niiden muodon perusteella.

Pisimmilleen vietynä kansalaistiede voi tarkoittaa tutkimuskysymysten muotoilua ja yleistä ideointia yhdessä tutkijoiden kanssa sekä tutkimustulosten moniäänistä tulkintaa ja hyödyntämistä. Parhaimmillaan kansalaistiede tekee tutkimuksen tekemisestä avoimempaa, laadukkaampaa, tehokkaampaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa.

Tutkimuspalveluja pitää kehittää jatkuvasti

Digitalisaation avulla voidaan myös edistää elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyötä. Yhteistyöllä voidaan esimerkiksi tehostaa innovaatioiden kaupallistamista. Tutkimuspalvelujen kehittäminen näkyy niin teollisuudessa kuin korkeakouluyhteisöissäkin. Palvelujen osalta jälkimmäisen keskeinen toimintastrategia onkin vastata kysyntään ja selvittää asioita ja ongelmia. Elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön yhteistyön kehittäminen vaatii ketteryyttä, joka merkitsee toimintatapana halua ja kykyä löytää sekä käynnistää uutta niin tutkimuksessa kuin tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön.  Digitaaliset menetelmät tehostavat toimintaa ja edistävät myös uusien kumppanuuksien etsintää ja yhteyksien luontia.   

Yliopistoyhteisön ja paikallisten toimijoiden välinen yhteistyö organisoituu usein hankkeiden kautta. Toteutuessaan hankkeet tarvitsevat resursseja, joita monimuotoinen yhteistyö voi tarjota. Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin määrätietoista viestintää, työtä ja onnistumisia. Jokainen hanke ja tilanne on aina yksilöllinen. Yhteistyön polku täytyy rakentaa osapuolten tavoitteita tukevaksi. Rohkeus uudistua sekä taito rakentaa tieteen ja käytännön yhteisiä ekosysteemejä ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Niiden tueksi tarvitaan edelläkävijöitä ja visionääristä ajattelua, jota ei googlaamalla löydy.

Pertti Wathen
Projektipäällikkö
Seinäjoen yliopistokeskus
Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.3.2020.

Maailman kaikki viisi tietokonetta

Vuosi 2020 näytti sen, miten moninaisia haasteita organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuvat mullistukset aiheuttavat. Viime keväänä etätöihin siirtyi valtava joukko suomalaisia, mikä haastoi yrityksiä ja vaati monelta työntekijältä oman elämän ja tapojen järjestelyä. Digiloikka-sana kulutettiin puhki jo ennen kesälomia. Tällä hetkellä arvuutellaan sitä, miten moni tulee jatkossakin työskentelemään etänä, ja miten me ylipäätään selviämme tästä kaikesta.

Olen viime aikoina lukenut eri aikakausilta paljon tutkimuksia ja kirjoja, jotka liittyvät yritysten digitalisoitumiseen, tietotekniikkaan, tiedon jakamiseen, vuorovaikutukseen ja yritysten väliseen kytkeytymiseen sekä muutoksiin, jotka kumpuavat yritysten toimintaympäristöstä. Löysin historian kellastamilta sivuilta muutamia varsin ajankohtaisia aiheita.

Kuulostaako tutulta?

Eräässä 1960-luvulla julkaistussa tutkimuksessa todettiin tietojärjestelmien vaikutuksen tuntuvan tällä hetkellä (eli 60-luvulla) kaikissa yritysrakenteen ulottuvuuksissa. Lisäksi huomioitiin lisääntynyt data ja sen käsittelyyn liittyvät vaatimukset, sillä massatietojärjestelmät tarvitsevat datan koodausjärjestelmiä, jotta datasta pystyy tekemään järkeviä analyysejä yrityksen toiminnan tueksi. Kyllä, kyllä, ajankohtaista asiaa yhä.

Kirjassa vuodelta 1973 kerrottiin, että ympäristön muuttuessa nopeasti, organisaatioiden täytyy ymmärtää muutoksen vaikutus omiin rakenteisiinsa ja prosesseihinsa pystyäkseen reagoimaan. Ympäristö nähdään tiedon lähteenä ja yritysten pitäisi oppia käsittelemään kasvavaa tietomäärää. Yhtenä kantavana ajatuksena on, että mitä suurempi tehtävään liittyvä epävarmuus on, sitä enemmän tietoa täytyy prosessoida tehtävän suorittamisen aikana. Allekirjoitan! Rutiininomaiset tehtävät on helpompi automatisoida ja tietoa tuotetaan ja analysoidaan sekä esimerkiksi visualisoidaan helpottamaan päätöksentekoa kinkkisemmissä asioissa.

Skippaan 80-luvun, synnyin silloin ja melkein muistan sen. En tosin muista elämässäni aikaa ilman tietokonetta, koska sillä tehtiin töitä lapsuuskodissani jo sinä ajanjaksona, jonka pystyn mielessäni taaksepäin kelaamaan. Vähän vanhempana lainasin muuten kirjastosta tietokoneen käyttööni tunniksi, niitä oli Alahärmän kirjastossa asiakkaiden käytössä muistaakseni yksi. Aika usein tekeminen loppui ennen kuin tunti oli kulunut.

Vanhoja artikkeleita lukiessa on helppo nyökytellä itsekseen oman koneen äärellä ja myhäillä. Näinhän sen on ollut, tämähän on tuttua juttua. Yhtäkkiä eteen tupsahtaakin eräässä artikkelissa ollut nosto vuodelta 1943. Siinä IBM:n silloinen johtaja Thomas Watson toteaa maailman markkinoilla olevan tilaa noin viidelle tietokoneelle. Viisi tietokonetta oli yhtä kuin maailman markkinat 80 vuotta sitten. Nykyisessä älylaiteähkyssä ja digikytkeytymisessä määrä meinaa naurattaa. Toisaalta kukapa olisi uskonut, miten räjähdysmäisesti digitaalisuus ja esimerkiksi etätyöt lisääntyvät.

Tämä teksti alkaa olla valmis. Oikoluen sen, kurkkaan somea kännykällä (eli pikasilmäilen sisältöjä sovelluksista, missä tapaan roikkua, painan pari kertaa peukkua ja yhden sydämen). Laitan kännykän tietokoneen viereen, nappaan Teamsin näkyviin ja vedän kuulokkeet korville. Tunti ei tunnu enää missään. #etätyö

Tuire Hautala-Kankaanpää
tohtorikoulutettava, Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö
apurahatutkija Suomen kulttuurirahaston tuella

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 4.1.2021.

Digitalisaatio jatkaa voittokulkuaan

Automaatio ja tietotekniikka kehittyvät tällä hetkellä varsin nopeasti. Konenäkö, koneoppiminen, tekoäly, tarkka paikannus ja muut sovellukset auttavat meitä jo yleisesti monien asioiden lajittelussa ja seurannassa.

Mutta kauas on pitkä matka. Hiljattain televisiosta tuli mielenkiintoinen Prisma-dokumentti itseajavista autoista ja niiden monista haasteista. Vaikka koneet ovat jo varsin ”älykkäitä”, on ajoneuvon ajaminen niin haastava toiminto, ettei tietokone vielä siitä kunnolla selviydy avoimen liikenteen joukossa. Lisäksi ongelmia aiheuttavat vielä ihmiskuskit, joiden tarkkaavaisuus herpaantuu koneen ohjatessa. Automaattiajoneuvoihin liittyy myös erilaisia eettisiä ongelmia.

Mitä oppilaitoksissa Seinäjoella ja Vaasassa tehdään

Vaasan yliopistossakin on päätetty aloittaa Oulun yliopiston kanssa toteutettava autonomisten ja kestävien järjestelmien maisteriohjelma. Kestävä kehitys vaatii parempaa materiaalien kierrätystä, energian talteenottoa, logistiikkaa, paikannusta ja tiedonvälitystä sekä yhä useammin erilaisia ratkaisuja hoitaa autonominen itseohjaava järjestelmä. Niiden toteuttamisen menetelmiä ja tekniikoita halutaan opettaa entistä paremmin.

Epanetin puitteissa Vaasan yliopisto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ovat yhteistyössä toteuttamassa Framiin paikannuslaboratoriota, jota voidaan hyödyntää tarkempaan paikannukseen mm. kuljetuslogistiikassa, tavaroiden ja esineiden seurannassa, sekä maatalouden ja metsätalouden paikkatietosovelluksissa. Lisäksi Framiin ollaan hankkimassa konetehoa tekoälylaskentaan, jotta infra mahdollistaisi aikaisempaa haastavampien ja enemmän laskentatehoa vaativien tekoälysovellusten kehittämisen ja tutkimisen.

Erilainen tilannetietoisuus vaatii useiden erilaisten mittaustietojen yhdistämistä. Esimerkiksi satelliittidataa, drone-kuvaa, esineiden internetin anturidataa, säätietoja ja muita tietoja voidaan nykytekniikalla yhdistää monilla tavoilla ja myös esittää innovatiivisia uusia käyttöliittymäratkaisuja virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla.

Paluuta entiseen ei ole

Tietotekniikka on tullut monille entistä tärkeämmäksi välineeksi tänä vuonna, kun suuri osa kokouksista on siirtynyt etäkokouksiksi videoyhteyksien välityksellä ja esimerkiksi koronavilkut ja muut ratkaisut koronan jäljittämiseen tehdään ohjelmoiduilla sovelluksilla.

Yhteiskunta on jo nykyisellään äärimmäisen riippuvainen tietotekniikasta ja tietoliikenteestä, kun esimerkiksi pankkipalvelut ja maksaminen suoritetaan sähköisesti, ja kun lähes kaikki yhteiskunnan tieto on digitaalisessa muodossa. Näihin liittyy myös suuria riskejä tietovuodoista, kuten viimeaikaiset uutiset ovat meille opettaneet. Silti yhteiskunnan digitalisoitumista ja automatisoitumista ei voi estää. Kehitystä ei voi kääntää taaksepäin. Ihmiset haluavat asioiden sujuvan aiempaa helpommin ja automaattisemmin.

Timo Mantere
Sulautettujen järjestelmien Epanet-professori
Vaasan yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.11.2020.

Synnyttikö digitalisaatio Ilkka-Pohjalaisen?

Digitalisaatio on yksi päivän trendisanoista, vaikka ilmiö on muuttanut maailmaa jo pitkään. Ilkka-Pohjalaisen ja muiden mediatalojen kohdalla vuosituhannen vaihde on ollut merkittävää aikaa. Teknologian kehitys mahdollisti nopeamman tiedonvälityksen. Uutiset päivitettiin verkkoon. Alkoi kova kilpailu ajasta, lukijoista, mainostajista, kaikesta. Koska oli mahdollista saada tietoa heti, se myös pumpattiin eetteriin aikaisempaa nopeammin. Yleisölle tämän päivän uutinen olikin huomenna jo vanha.

Uudet tavat ruokkivat muutosta

Median osalta muutos on ollut valtava. Kuluttajat saavat uutiset nopeasti, ei tarvitse odottaa illan uutislähetystä tai seuraavan päivän lehteä, sillä tiedon määrä on rajaton. Jokaiselle kuplalle löytyy oma totuutensa ja äänitorvi, jota mukailla. Lukemisen tapaa on ravisteltu. Helsingin Sanomat ilmoitti tammikuussa lisäävänsä panostuksiaan digijournalismiin. Yhtenä tavoitteena on etsiä uusia tapoja kertoa uutisia ja luoda niistä runsaampia kokemuksia lukijoille.

Journalisteilta odotetaan uusia taitoja. Enää ei riitä, että kirjoittaa pelkän jutun. Siitä pitää tehdä tarvittaessa useampi versio eri kanaviin ja jopa taittaa itse. Joskus jutusta pyöräytetään video. Teknologia auttaa ja tukee päivittäistä työtä, mutta se vaatii samalla uusia taitoja ja toimintatapoja käyttäjältään.

Myös ansaintalogiikkaa on ravisteltu, koska tilaukset ovat vähentyneet ja kilpailevan sisällön määrä lisääntynyt. Mainostajilla on verkon ja somen myötä entistä enemmän vaihtoehtoja saada näkyvyyttä. Tuloja ja vahvuutta haetaan uusista liiketoiminnoista ja kaupoista, kuten tuore Alma Median uutinen osoitti.

Muutakin kuin teknologiaa

Digitalisaatio vaikuttaa eri tavoin eri toimialoilla. Joidenkin mukaan muutokset voivat olla voimakkaampia ja saattavat ilmetä laajempina kuluttajaliiketoiminnassa kuin B2B-puolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi suin päin sännätä massiivisten digikehityshankkeiden pariin. Digitalisoitumisen ja siihen liittyvien toimien pitää tukea liiketoimintaa, jotta sen avulla voidaan saavuttaa kilpailuetua.

Olennaista digitalisaatiossa on muistaa, että kyse ei ole pelkästään teknologiasta. Teknologia on keskeisessä roolissa ja sen avulla monet toimintaa tehostavat ja kehittävät muutokset ovat mahdollisia. Digitalisoitumisen ei automaattisesti ratkaise organisaatioissa olevia haasteita. Ihmiset ovat niitä, jotka teknologiaa käyttävät tai jättävät käyttämättä, myös yrityskulttuurilla on merkitys.

Ja palataan takaisin alun kysymykseen: Mitä mieltä itse olet, synnyttikö?

Tuire Hautala-Kankaanpää
tohtorikoulutettava, joka tutkii yritysten digitalisoitumista
Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö

 

Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 17.2.2020