Avainsana-arkisto: arviointi

Lapsiperheen arki on iloa ja huolta

Lapsiperheen arki koostuu tavallisista asioista ja tapahtumista, joita perheenjäsenet tekevät yhdessä tai erikseen. Arjen perustana ovat aikuisten ja lasten väliset turvalliset, riittävän vakaat ja hyvät suhteet, jotka luovat lapsille suotuisan elinympäristön kasvaa ja kehittyä hyvin.

Arjessa tärkeitä ovat emotionaalinen läheisyys, tyytyväisyys ja lämpö. Ne ovat lasta suojaavia tekijöitä perheessä. Arkeen kuuluu myös monenlaisia huolia, jotka voivat liittyä arjen sujumiseen sekä lasten ja aikuisten hyvinvointiin. Huolet voivat joko väistyä itsestään, tai sitten ne ovat pitempikestoisia, hankaloituvat ajan kuluessa ja voivat muodostaa riskiolosuhteita perheenjäsenten hyvinvoinnille. Riskit saattavat liittyä joko vanhempiin, perhetilanteeseen tai lapsiin. Vanhemman käyttäytyminen saattaa ainakin ajoittain muuttua negatiiviseksi. Silloin arki voi tuntua lapsesta turvattomalta. Uudessa, laajassa 4-vuotiaiden lasten vanhemmille tehdyssä kyselyssä 44 % vastaajista kertoi itse kohdelleensa lapsiaan kaltoin emotionaalisesti ja 14 % fyysisesti.  

Miten arkea voi arvioida ja miksi?

Olemme tutkineet lapsiperheen huolia ja kaltoinkohteluun mahdollisesti johtavia riskioloja pitkään, ja tehneet hoitosuosituksen niiden tunnistamisesta ja arvioinnista. Olemme myös kehittäneet vanhempien itsearvioinnin avuksi mobiiliapplikaation. Siinä on 28 vanhempaan itseensä, perheeseen tai lapseen liittyvää väittämää. Ne koskevat esimerkiksi vanhemman omassa lapsuudessa olleita kaltoinkohtelukokemuksia, oman lapsen hoitamista, vanhemman yksinäisyyttä, taloudellisia huolia ja lapsen käyttäytymistä.

Kun vanhempi vastaa väittämiin, tuloksista ilmenee, mitä asioita vanhemman pitäisi ehkä pohtia lisää, tehdä eri tavalla tai keskustella jonkun ammattilaisen, esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Vanhempi saa itselleen lisätietoa ja ohjeita omien vastaustensa perusteella. Hän voi tallentaa tuloksen itselleen ja mennä esimerkiksi neuvolaan juttelemaan tuloksesta, jos siitä ilmenee jotain mieltä askarruttavaa. Arjen arviointi on tärkeää. Vanhempi voi huomata asioita, joita ei itse ole tullut aiemmin ajatelleeksi, ja joita perhe voi käsitellä yhdessä tai ammattilaisen kanssa.

Mistä arkeen saa tukea?

Kirjoitin 12.10.2020 (Ilkka-Pohjalainen) puheenvuoron siitä, mitä koronan jatkuessa olisi voitu vuoden 2020 keväästä oppia ja muuttaa. Toiveeni ei toteutunut. Media- ja tutkimuslähteiden mukaan lapsiperhepalveluja on edelleen vähennetty. Erityisesti neuvolahenkilökuntaa on siirretty rokotuksiin, jäljittämiseen ja muihin koronatoimiin. Tämä on vähentänyt lasten käyntejä, perheen arjesta keskusteluja ja tukemismahdollisuuksia.  

Vanhemmat tarvitsevat tukea arjessaan, myös tietoa siitä, millainen toiminta, puhe tai käyttäytyminen saattaa olla haitallista lapselle. Erityisesti tarvitaan tietoa emotionaalisen kaltoinkohtelun tavoista ja seurauksista. On tärkeää vahvistaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja lisätä turvallisuuden ja vakauden kokemuksia.

Tekemämme tutkimuskoosteen mukaan tärkeintä lapsen ja perheen kohtaamisessa ja auttamisessa on kommunikoinnin avoimuus ja säännöllisyys. Rehellisyys ja läpinäkyvyys lisäävät luottamusta. Se on tasa-arvoisen yhteistyön lähtökohta, mikä taas edistää yhteistyön positiivisia tuloksia. Lapsi ja perhe tarvitsevat tietoa ja perusteluja yhteistyön ja valittujen keinojen toteuttamiseksi. Lapset ja perheet pitävät tärkeänä myös sitä, ettei työntekijä vaihdu. Nämä tärkeät asiat voivat toteutua lapsiperhepalveluissa, joissa lapset ja perheet kohdataan dialogin keinoin.

Mobiiliapplikaatio esitellään 4.11.2021 klo 15–18. Linkki webinaariin on hankkeen sivuilla.

Eija Paavilainen
Professori
Tampereen yliopisto, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 20.9.2021.

Kuka tunnustaa?

Tunnistaa ja tunnustaa kannattaa aina

Oppimisessa mennään kohti tilannetta, jossa on kannattavaa arvioida nykyistä paljon laajemmin kaikissa oppilaitoksissa annetun opetuksen tunnistamista ja tunnustamista, jotta se voitaisiin lukea hyväksi suoritettaessa erilaisia tutkintoja. Tämä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä uudenlaista ajattelua. Riippumatta siitä, missä ja miten osaaminen on syntynyt, ihmisillä pitää halutessaan olla mahdollisuus saada siitä virallinen tunnustus. Ylipäätään jatkuva oppiminen ja jatkuvan oppimisen prosessit koskettavat ja muuttavat koko koulutuskenttää. Se, mitä tämä käytännössä eri koulutusmuodoissa ja eri koulutusasteilla tarkoittaa, on vielä epäselvää.

Tunnustetaanko vapaassa sivistystyössäkin?

Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen (Ahot) on muuttamassa konkreettisesti myös vapaan sivistystyön – siis kansalaisopistojen, kesäyliopistojen, kansanopistojen, urheiluopistojen ja opintokeskusten – oppimisympäristöjä. Keskeiseksi kysymykseksi vapaan sivistystyön näkökulmasta asettuukin jälleen kerran se, mikä on ammatillisen osaaminen ja yleissivistävyyden välinen suhde aikuisopiskelussa. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tulee vaikuttamaan vapaan sivistystyön opintosisältöihin ja opetukseen. Tarvittavan muutoksen menestyksellinen läpivienti edellyttää oman toiminnan sisältöjen läpikäyntiä.

Todistus vai näyttö?

Oppimisen arvioinnissa käytetään erilaisia mittaristoja. Todistukset ovat koulujärjestelmän tapa osoittaa osaamista. Erilaisten näyttöjen osuus, erityisesti ammatillisen osaamisen osoittamisessa, on lisääntynyt. Näitä perinteisiä arviointiin perustuvia tunnustamiskäytäntöjä on käytetty vapaassa sivistystyössä vähemmän kuin koulujärjestelmässä. Ahotointi edellyttää todistuskäytäntöjen pohtimista uudelleen myös vapaassa sivistystyössä. Näytötkin voivat jatkossa olla yhä käytetympi tapa tunnustaa vapaassa sivistystyössä hankittua osaamista. Vapaassa sivistystyössä voi olla paikallaan luoda omia käytäntöjä osaamisen tunnustamiseen. Yksi malli tunnustaa osaaminen voisivat olla vaikkapa erilaiset suoritusmerkit.

Kuka lopulta tunnustaa ja mitä?

Avoimia kysymyksiä on vielä paljon, tässä tärkeimpiä: Missä kaikkialla oppimista vapaassa sivistystyössä todellisuudessa syntyy? Kuka oppilaitoksissa luo arviointikäytännöt? Voimmeko tukeutua jo muualla luotuihin arviointikäytäntöihin? Miten kannattaa arvioida? Miten erityisesti vapaatavoitteisia opintoja voidaan arvioida? Mitä ylipäätään ryhdytään arvioimaan nykyistä enemmän? Kuka arvioi? Miten hoidetaan siirtymä oppimisen arvioinnista sen tunnustamiseen? Keskinen kysymys on, kuka tunnustaa?

Matti Mäki
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

 

Juttu on julkaisut Ilkka-Pohjalaisessa 25.5.2020.