Näkijät, tekijät ja kokijat

Aluekehitystyötä tehdään erilaisissa organisaatioissa ja tehtävissä. Usein työ liittyy johonkin erityiseen sisällölliseen teemaan. Työ voi vaihdella elinkeinojen kehittämisestä vaikkapa maankäytön suunnitteluun. Yhteistä aluekehittäjille on selkeä pyrkimys viedä jotakin aluekokonaisuutta kohti ”parempaa tulevaisuutta”. Se edellyttää näkemyksellisyyttä ja tuo työhön vahvan arvoulottuvuuden. Tämä näkyy julkisella sektorilla erityisesti toimintaa ohjaavan arvoperustaisen poliittisen päätöksenteon kautta, mutta yksilötasolla arvoilla on oma merkityksensä myös valmistelu-, suunnittelu- ja toimeenpanotyössä.

Olemme tutkineet aluekehittämiseen liittyvää asiantuntijatyötä ja erityisesti aluekehittäjien työelämäosaamista. Tutkimuksemme aineisto on kerätty ryhmähaastatteluin Etelä-Pohjanmaalla.

Arvot kohdallaan

Aluekehittäjien kompetenssien tarkastelussa arvot liittyvät niin kutsuttuihin affektiivisiin valmiuksiin, jotka viittaavat laajemmin myös yksilöiden asenteisiin ja perustemperamenttiin. Tutkimuksemme perusteella aluekehitystyöhön liittyvien arvojen sanoittaminen koetaan hankalaksi, vaikka niiden merkitys työssä tunnistetaankin. Yksittäisiä arvoja tärkeämmäksi koetaan omien arvojen ja oman organisaation arvojen yhteensopivuus.

Ajoittain yksilöiden arvojen ja organisaation ajamien asioiden välille voi syntyä ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi kaupunkikehittämisessä taloudelliset realiteetit ja kaupunkiympäristön muut arvot eivät aina välttämättä kohtaa keskenään. Tämä asettaa haasteen paitsi yksilöiden, myös aluekehitysorganisaatioiden sisäiselle pohdinnalle: Millaisia arvoja edustamme? Kuinka rakennamme työtämme eteenpäin vievää identiteettiä olematta liian poissulkevia? Kuinka tasapainottelemme erilaisten näkökulmien välillä?

Kutsumustyötä tahtolajissa?

Aluekehittäjien konatiivisissa valmiuksissa kyse on yksilön motivaatiosta ja tahdosta. Etelä-Pohjanmaalla keräämämme aineiston perusteella aluekehittäjien motivaatio oman, rakkaaksikin koetun alueen kehittämiseen on suuri. Ylipäätään aluekehittäjät näyttävät selvästi motivoituvan työnsä sisällöstä ja muista ns. sisäisistä motivaatiotekijöistä, kuten mahdollisuudesta työskennellä jatkuvasti uuden äärellä.

Tutkimuksemme valossa aluekehittämisestä piirtyy kuva kutsumuksellisena työnä, johon aluekehittäjät suhtautuvat jopa intohimoisesti. Tätä voi pitää tärkeänä lähtökohtana tulevaisuuden tekemisessä. Kuten yksi aluekehittäjä kiteytti: ”Täähän on supermotivoiva työ ihmisille, jotka rakastavat tätä aluetta.” Aluekehittäminen ei siis näytä olevan ensisijaisesti status- ja positiopeliä, vaan juurevaa työtä oman alueensa hyväksi. Asukkaana aluekehittäjä nauttii työnsä tuloksista myös itse.

Eipä aluekehitystyö silti pelkkää auvoa ole. Vaikka eri aluekehitystoimijat pyrkivät toimimaan parhaansa mukaan oman alueensa hyväksi, on eri toimijoiden tavoitteet toisinaan myös jännitteisiä ja jopa ristiriitaisia. Tämä huomio johtaakin tavallaan aluekehittämistyön ytimeen. Perimiltään se on nimenomaan erilaisten tavoitteiden ja näkemysten yhteensovittamista ja rakentamista sekä niiden linjakasta toteuttamista: yhteistä näkemistä, tekemistä ja kokemista.

Tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen (kuvassa vasemmalla) & väitöskirjatutkija Jonne Parkkinen
Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 14.12.2020.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s