Kaupunki, joka katsoi nöyränä tähtiin?

Seinäjoen tuloa kaupungiksi vuoden 1960 alussa juhlittiin kahdesti. Uudenvuoden aattona 1959 järjestettyihin juhlallisuuksien kansanjuhlineen otti osaa 10 000 ihmistä. Loppiaisena 1960 järjestettiin kutsuvierasmenettelyllä vielä koko päivän kestäneet ”perustamisjuhlallisuudet”.

Juhlapäivä alkoi käynnillä sankarihaudoilla. Sotien päättymisestä ei ollut kulunut vielä 15 vuottakaan. Haudoilta jatkettiin juhlajumalanpalvelukseen Törnävän kirkkoon. Maakunnan hengellinen johtaja, Lapuan hiippakunnan piispa Eero Lehtinen piti saarnan, jonka sopivuudesta juhlakansalla oli jälkikäteen eriäviä mielipiteitä. Piispa peräänkuulutti uudelta kaupungilta nöyryyttä ja varotteli kaupungistumisen turmiollisesta vaikutuksesta:

”Tämän kaupungin niin kuin koko Etelä-Pohjanmaan lakeuden yllä kaareutuu Jumalan taivas kuin valtava pyhätön holvi. Tuolla maaseudulla on suorastaan pakko nähdä sen kimmeltävät tähdet – – Teiltä, kaupunkilaiset, tahtovat räikeät mainosvalot kätkeä tämän Jumalan luoman kauneuden. Ja minne tähtitaivas ei näy, siellä matelee pian mieli maassa ja henki askartelee maallisissa.

– Seinäjokelaiset, katsokaa pitkin >>Lakeuden ristiä<< ylemmäs ja ylemmät, kunnes näette Jumalan taivaan ja tähdet. ”

Kenties piispan ankarien sanojen taustalla vaikutti 1950-luvun lopulla käyty kiista piispanistuimen sijoituspaikasta Lapuan ja Seinäjoen välillä? Toisaalta onnittelujen lomassa nöyryyden muistutuksia jakoivat myöhemmin juhlapäivän aikana muutkin vaikutusvaltaiset henkilöt, kuten Vaasan läänin maaherra Gunnar Ahlbäck ja laihialaissyntyinen, sittemmin kurikkalaistunut maatalousministeri Toivo Antila. Seinäjokea esimerkiksi kehotettiin muistamaan, miten paljosta se sai kiittää muita nousustaan kaupungiksi.

Nöyryyden peräänkuuluttaminen kaupungin juhlahetkellä voi vaikuttaa tänä päivänä sopimattomalta. Ajat ja tavat olivat kuitenkin toiset. Seinäjoen tulo kaupungiksi oli myös järkyttänyt vanhaa aluejärjestelmää. Vaasasta katsoen syrjäiseen sisämaahan perustettu kaupunki oli nousukas, joka haastoi rannikon monisatavuotiset kaupunkiperinteet. Ympäröivän maakunnan näkökulmasta Seinäjoki oli puolestaan elintärkeä palveluiden keskus. Vaasa oli syrjässä. Toisaalta uusi kaupunki oli myös piikki maaseutumaisen maakunnan lihassa. Seinäjoen voitiin tulkita kasvaneen maalaiskuntien kustannuksella. Maaseudun ja kaupunkien väliset jännitteet olivat muutenkin suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisen kiihtymisen myötä kasvamassa 1960-luvun alussa, mihin niin piispa kuin maaherrakin puheissaan viittasivat.

Myös Seinäjoen kaupungin johto tunnisti uuden kaupungin aseman puun ja kuoren välissä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Martti Ilmari Kantele lausui kaupunginvaltuuston juhlakokouksen avajaispuheessa, kuinka voimakas maakunta oli tehnyt Seinäjoesta kaupungin. Kanteleen mukaan ”lakeuden uusi kaupunki” palveli koko Etelä-Pohjanmaan tarpeita.

Tänään Seinäjoen kaupungin 60-vuotisjuhlavuosi lähenee loppuaan. Juhlapuheet ovat jääneet koronan varjoon. Niitä ei kuitenkaan unohdeta. Eräänä päivänä joku onnellinen tutkija tekee löydön kaupunginarkiston syövereistä, lehtitalon tietokannasta tai kirjaston kokoelmista. Lukee, siteeraa ja taivastelee, millaista elämä olikaan ”avaruuden pääkaupungissa” vuonna 2020.

Aapo Jumppanen
yliopistotutkija
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Seinäjoen kaupunkiajan historiahankkeen pääkirjoittaja

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 30.11.2020.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s