Yhdysvaltain Sonderweg

Nykyisessä keskustelussa ei ymmärretä, että Yhdysvallat on orjuus-, rotu- ja rasismikysymysten poikkeustapaus. Aloitetaan orjuudesta. Perinteisesti orjuus Euroopassa kohtasi esim. sotavankeja tai siepattuja ja orjuuteen myytyjä. Orjan asema ja tietty ihonväri eivät ole yhdistyneet – ihonväri ei ole ollut orjan merkki. Amerikassa ihonväri ja orjan asema yhdistyivät: lähes koko musta väestö oli tuotu sinne orjuuteen.

Kun Yhdysvaltain neekeriorjuus lopetettiin (1865), ihonvärinsä perusteella tunnistettaville annettiin kansalaisoikeudet. Kun Venäjällä lopetettiin viimeisiä eurooppalaisen orjuuden muotoja (1861), kyseessä oli maaorjuus (isännän omistus- ja myyntioikeus sieluihin, muuttokielto ja työvelvollisuus). Entinen maaorja ei ollut ihonväriltään tunnistettava.

Rotuteoretisointi syntyi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Transatlanttista orjakauppaa oikeutettiin rotujen hierarkialla. Toiset olivat toisia alempiarvoisia, mikä oikeutti orjuuden. Näin rotukysymys ja musta orjuus olivat osa syntyvän Amerikan Yhdysvaltojen sosiaalista rakennetta. Valkoiset miehet olivat periaatteessa yhdenvertaisia, jokainen oli mister. Euroopassa yhteiskunnan valkoihoisten välille oli vaikeaa rakentaa rotukategorioita. Ero perustettiin yhteiskuntaluokkaan (maata omistamattomat, työväen- ja alaluokka) ja erolle rakennettiin tavat toiseuttaa ja rakenteellisesti sortaa.

Toinen Amerikan erityispiirre on, että se on maahanmuuttajamanner: väestö on tullut kaikkialta maailmasta. Kun valtaa kuitenkin halusivat pitää sen ensinnä saaneet WASPit (white, anglo-saxon, protestant), tuli rotukysymyksestä myös tätä kautta yhteiskunnan ydintä. Kun siirtolaisuutta rajoitettiin 1800-luvulta alkaen, rajoitukset perustuivat myös rotuun. Tätä tehdään siellä yhä.

Maailmansotien takia Eurooppa menetti asemansa. Yhdysvalloilla on taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen hegemonia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja -tieteessä se näkyy niin, että sikäläiseen yhteiskuntaan perustuvat keskustelut, ongelmanasettelut ja selitysmallit siirretään sellaisinaan Eurooppaan.

Yhdysvalloissa rakenteellinen rasismi tai koulutukseen liittyvä valkoinen etuoikeus ovat ongelma. Rasismi on eriarvoiseen asemaan asettamisen, eli syrjinnän, eräs muoto. Muotoja on useita – ikä, sukupuoli, seksuaalisuus jne. – ja rotu (etnisyys), joka on niistä vain yksi. On ongelma, että rasismia käytetään syrjinnän synonyyminä.

Suomeen nämä ongelmat istuvat huonosti. Rakenteellista rasismia meillä on ollut hyvin vähän: tyyppiesimerkkinä romanien kohtelu. Sen sijaan rakenteellista syrjintää meillä on ollut ja on kohdistuen vaikkapa sosiaaliturvan varassa oleviin (äänioikeuden menetys), maata omistamattomiin (”isännät ja isäntien varjot”), naisiin (esim. palkkaus) tai hipinnäköisten matkustajien rutiiniseen tullitarkastukseen (etninen profilointi).

Puheet koulutuksesta valkoisena etuoikeutena ovat omituisia maassa, jossa kaikille on oppivelvollisuus, ilmainen toisen asteen ja yliopistokoulutus. Jos opinto-ohjaaja neuvoo maahanmuuttajataustaista välttämään yliopistoa, se on ongelma – ei kuitenkaan rakenteellista rasismia tai edes syrjintää. Opon neuvoja ei ole pakko noudattaa.

Yhteiskunnallisia teorioita, kysymyksenasetteluja ja keskusteluja ei voida suoraan siirtää erilaisista yhteiskunnista toisiin.

Markku Mattila
FT, Dos.
Erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 14.9.2020.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s