Positiivista energiaa, hetkessä elämistä ja oivalluksia

Minulle tuli keväällä koronaähky. Ymmärrän kyllä pöpön olevan vakavasti otettava. Alkuun murehdin sitä paljonkin lasteni vuoksi. Olen kuullut aivan tarpeeksi, nähnyt kamalia otsikoita ja kuvia maailman koronatilanteesta. Lomalla halusin heittäytyä huolettomaksi, nauttia helteistä, puutarhan rapsuttamisesta, lasten ilosta rannalla ja vesisodan tiimellyksessä. Halusin unohtaa pelottavat taudit, ilmastonmuutoksen ja ihmisten ahdingon. Onko se väärin? Sainko edes kesälomani ajan keskittyä hyvään ja positiiviseen, olla kiitollinen terveydestä, perheestäni, kodistani ja omasta pihasta ilman syyllisyyttä?

Saamme kohtuuttoman paljon tietoa ja koemme maailman tuskaa. Koemme paineita monesta suunnasta: miten meidän tulisi elää, miltä näyttää, mitä saavuttaa ja miten kasvattaa lapsemme täydellisesti. Kuinka olla enemmän aidosti läsnä, elää hetkessä, hidastaa tahtia, panostaa mielen hyvinvointiin ja olla kehopositiivisia. Ja tietenkin siinä samassa postata täydellisiä somekuvia. Yritä tässä nyt löytää oma polkusi ja kulkea sitä rohkeasti.

Murheensa kullakin. Ennen koronaa kuuntelin kuntosalilla naisten keskustelua tekoripsistä. Miten niiden huolto on kallista, mutta kuinka hävettää olla ilman niitä salilla. Samaan hengenvetoon he pohtivat, miten nuorille tytöille saisi opetettua, ettei tekoripsiä tarvita. Teki mieleni huutaa, että mitäpä jos aikuisena naisena näyttäisitte mallia. Erilaisuus on kaunista ja rohkeasti omana itsenä oleminen vielä kauniimpaa! Minäkin mietin joskus liikaa, mitä toiset ajattelevat. Rakastan värejä ja pukeudun välillä kuin papukaija, vaikka näin neljänkympin lähestyessä pitäisi kai pukeutua hillitymmin harmaaseen ja mustaan. Koronaeristyksen aikaan piristin itseäni kotona laittautumalla värikkäisiin kesähepeneisiin, toimii!

Kuopukseni mankui vuoden haluavansa perustaa kesäkioskin, jotta voisi myydä naapurin lapsille herkkuja leikkimökistään. Äidistä idea kuulosti työläältä. ”Joo-joo, ehkä joskus”, vastasin. Mankuna jatkui. ”Kesällä ehkä”, vastasin lumien sulaessa. Tuli korona. Hyvä syy olla pysyttämättä kioskia.

Omatuntoni kuitenkin kolkutti. Lapsellahan on eteläpohjalaista yrittäjähenkeä. Koronarajoituksia purettiin. ”No tehdään mainokset ja laitetaan kioski”, vastasin. Lapsi oli innossaan, piirsi hinnaston ja suunnitteli myytävät tuotteet. Ylipuhui Muorinkin leipomaan munkkeja.  Lapsi pyöräili ympäri kylää jakaen mainoksia postilaatikkoihin. Opin, kuinka pitäisi heittäytyä lapsen lailla. Ottaa ilo irti heti, eikä joskus myöhemmin. Kioski oli menestys. Välillä asiakkaita oli jonoksi asti. Saamme asua ihanassa naapurustossa, jossa lapsia ja nuoria vilisee joka pihalla.

Suosittelen toteuttamaan niitä haaveita ja ideoita, joista nautit. Tanssi, lue romaaneja, opiskele, ihmettele, laiskottele, nikkaroi tai häärää aamusta iltaan.  Ja tee se kaikki ilman huonoa omatuntoa. Minä aion jatkossakin pukeutua sateenkaaren väreihin ja tanssia hölmösti keittiössä omaksi ja lasteni huviksi.

Sonja Kälvinmäki
koulutussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, kesäyliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 7.9.2020.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s