Koskaaan et muuttua saa, vai saatko?

Kyllä olisi maailma tylsä paikka, jos mikään ei koskaan muuttuisi. Tarkkaan ottaen maailmaakaan ei olisi nykymuodossaan, vain pelkkää avaruudessa ajelehtivaa pölyä. Tai mistä minä tiedän, mitä missäkin on leijunut. Vaikka ikää on, en lähilapsien epäilyistä huolimatta ole sentään ollut alkuräjähdystä todistamassa. En edes dinosaurusten nousua ja tuhoa.

Mutta unohdetaan avaruus. Hypähdetään hämmästyttävällä notkeudella yli kivikirveen, pyörän, tapulikaupunkien, höyrykoneen ja atk:n. Keskitytään nykyisyyteen.  Avaat minkä tiedonsiirtovälineen tahansa, meille toitotetaan meneillään olevan suuri murros ja muutos. Olenko minä niitä, jotka selviävät sote-solmuista, maakuntauudistuksesta, digitalisaatiosta, työn murroksesta ja ilmastonmuutoksesta? Onko minusta uudeksi uljaaksi kansalaiseksi, joka osallistuu osallistettuna käyttäen sujuvasti tekoälyn tuottamia sovelluksia? Taivunko kierrättämään lähinnä kaiken, seikkailemaan alustataloudessa, toimimaan ekosysteemeissä? Hetkittäin tekee mieli vain heittäytyä maahan makaamaan ja pitää rystyset valkoisena kiinni permannosta. Korvissa soi, päässä humisee.

Lipsahtipas ankeaksi, vaikka tarkoituksenani oli kirjoittaa positiivinen juttu. Yritetään sille tielle takaisin. Tielle pääsee tiedolla, ei populismilla, ei huutamalla. Tietoon pääsee käsiksi, kun osaa kuunnella ja lukea. Laskutaidostakaan ei ole suurta haittaa. Tiede tuottaa tietoa sovellettavaksi arjessa. Tiede tutkii muutosta: mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu nyt ja mitä on kenties tulossa. Tieto antaa ymmärrystä ja välineitä oppia ja uudistua. Minulla on vielä uskoa siihen, että ihmiskunta osaa oppia.  Tässä auttaa roposen antaminen esimerkiksi Unicefin tukemille, varsinkin tyttöjen koulutusta edistäville hankkeille.

Tieteelle mikään ei ole staattista ja pysyvää.  Kalliotkin muuttavat muotoaan. Kaikki muutos ei ole pahasta. Vielä voimme vaikuttaa. Meistä kaikista jää jälki. Tehokkainta on yrittää muuttaa itseään, yrittää tehdä oikeita päätöksiä kotona ja työpaikalla. Toivottavasti onnistumme.

– Nina Harjunpää –

Juttu on julkaistu Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2018. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s