Työ tekijäänsä opettaa

Hankitaanko ammatillinen pätevyys tulevaisuudessa pelkästään työtä tekemällä?

Kenen ehdoilla ammatillisen koulutuksen reformi on suunniteltu? Kuka on ollut keskiössä kokonaisuutta suunniteltaessa? Onko lihapata kaatunut kesken keiton? Näyttää siltä, että työelämän mahdollisuudet toteuttaa näin iso työssäoppimista koskeva muutos näin lyhyessä ajassa on yliarvioitu. Monen työelämän edustajan mukaan ammatillisen koulutuksen reformin myötä vastuuta opettamisesta siirretään paraikaa liikaa työpaikoille. Kenen vika? Kuka on vastuussa? Siirtyykö opettajan pedagoginen vastuu työpaikkaohjaajalle?

AHOT, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen näyttää olevan käynnissä olevan ammatillisen koulutuksen reformin avainsana ja kriittinen piste. Osaamisen pitäisi olla keskiössä, mutta nyt se näyttää olevan osaamattomuus ja tietämättömyys. Tuliko reformin konkreettinen sisältö kaikille osapuolille sittenkin yllätyksenä, aivan kuten talvi yllättää suomalaiset joka vuosi? Ymmärtävätkö opiskelijat, opettajat ja työpaikkaohjaajat, mistä tässä kaikessa on kysymys? Miten muutos toteutetaan erityisesti työelämässä?

Kuka ohjaa työpaikalla?

Työpaikoilla ei tällä hetkellä ole riittävästi koulutettuja työpaikkaohjaajia. Työpaikkaohjaajakoulutusta olisi järjestettävä merkittävästi nykyistä enemmän, mutta kenen ajalla? Mistä resurssit, ja kenen pitäisi kantaa vastuu? Kuka oikeasti tietää mitä opiskelija osaa? Osaamiskokonaisuuksien sisältö hämärtyy, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä tutkinto sisältää. Jos opiskelija on vastuussa tämän lisäksi myös tiedonkulusta työpaikan ja koulun välillä, jääkö jotain sanomatta? Kuka hallitsee kokonaisuutta?

Työpaikkaohjaajat ihmettelevät, osaako 16-vuotias ottaa itse vastuun kehittymisestään. Uskaltaako hän itse vaatia ohjausta? Meneekö työpaikalla oleminen oleskeluksi? Työpaikalla omien töiden lomassa työntekijä yrittää saada täysin osaamatonta opiskelijaa tarttumaan toimeen ja samalla vielä oppimaan jotain, kun opettaja samaan aikaan ”lueskelee” toimistossaan iltapäivälehtiä kahvia siemaillen.

Opiskelija-aines on muuttunut entistä moninaisemmaksi perusvalmiuksiltaan. Aikaisemmin opiskelija siirtyi työelämään soveltamaan taitojaan, nyt hän siirtyy sinne oppimaan. Kuitenkin yhä oletetaan hänen tulleessaan jo osaavan työpaikalla tarvittavia taitoja riittävästi. Karu todellisuus on sitä, että toisten kanssa on perehtyminen aloitettava kellotauluun tutustumisella. Tästä syntyy väistämätön konflikti: odotukset opiskelijan ja työpaikan välillä eivät kohtaa. Opiskelija ajattelee tulevansa oppimaan ja työpaikka ajattelee opiskelijan tulevan tekemään.

Eli miten on, hankitaanko koulutus työtä tekemällä? Ei ainakaan työtä tekemättä.

 

 

Matti Mäki ja ”ryhmä ammatillisiksi opettajaksi aikova”

Kuva Pixabay

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: