Varmasti keskinkertainen

Lajitoverini Matti esitti omassa blogitekstissään 20.11. kysymyksen erityisosaamisesta ja moniosaamisesta. Mietinpä tässä, mitä minä osaan vai osaanko mitään? Olen jo vuosia ollut eri työpaikoilla tehtävissä, jossa teen työpäivän mittaan vähän sitä, tätä ja tuota.  Tiedän monesta asiasta jotakin, jostakin vähän enemmänkin, mutta en mistään paljoa.  Erikoissuunnittelija? Ehkä nimikkeenäni pitäisikin olla sälän maisteri?

Kävin jokunen ilta sitten konsertissa. ”Viiden hengen klubi” lauloi kovaa korkealta, matalalta ja siltä väliltä. Huikeita ammattilaisia. Valtavaa osaamista sekä yksilöinä että ryhmässä. Siihen kun pääsisi omassa arjessaankin: osaisi hoitaa oman osuutensa ja samalla olisi tarpeellinen osa joukkoa. Että toisi mukanaan jotakin, joka parantaa kokonaisuutta.

Jossakin vaiheessa sitä tajuaa, ettei olekaan enää nuori lupaus, vaan keskinkertainen keski-ikäinen.  Sen tosiasian kanssa vain pitää pystyä elämään. Keskinkertaisuus on toisaalta turvallista. Tiedän olevani vaaraton, vakaa ja varma työläinen, joka tuottaa tarvittavat sanat ja numerot paperille suurin piirtein oikeassa järjestyksessä ja oikeassa aikataulussa. Ei kaikkien tarvitse olla säkenöiviä eturiviläisiä. Meille seinästä nippa nappa erottuville harmaille konttorihiirillekin on paikka ravintoketjussa. Niin ainakin toivon.

– Nina Harjunpää –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s